Olen tapaillut noin kuukauden miestä, joka vaikuttaa mukavalta ja fiksulta. On mielipiteitä asioista, jne. Minua hämmentää kuitenkin se, että miten avoimesti hän kehuu ulkonäköäni, luonnettani, ajatuksiani jne. Olen kuulemma aivan ihana (kuulen tuota lähes jatkuvasti). Pitääkö nyt sitten vain asettautua lekottelemaan onnellisena valokeilassa, vai onko tuollainen edes mitensäkään normaalia käytöstä mieheltä? En ole ennen noin vuolassanaiseen kehuskeluun törmännyt ja huomaan tilanteessa oman reaktioni olevan se, että pikemminkin laitan jarrua päälle ja olen hiukka epäluuloinen. Mies on aivan suomalainen, vaan en ole moista supliikkia suomalaisen miehen suusta ennen kyllä kuullut. Hämmentävää..
Täydellisen ihana kultako?
lili6
13140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jospa kyseessä on vain avoimemmin tunteensa ilmaiseva mies. Tosin laakereilleen ei kannata jäädä lepäämään. Saattaapi käydä niinkin että kauneus katoaa ja rumuus sen kun lisääntyy. Edistääpä sitä sitten itse tahi ei...
Ooks te olleet jostain asiast eri mieltä ja miten tilanteet ovat ratkenneet?
Pitkälti tunnutaan olevan samoilla linjoilla asioissa. Jostain maailmanluomishärpäkkkeestä hepulla oli aikas eri käsitys, vaan sekin silviisiin sitten lutviutui keskustellen ilman suurempia mielenkuohahduksia. Tuntuu siltä, että mä tuon mielipiteitäni painokkaammin esiin... uskaltaako tuo ihminen olla eriä mieltä? On se joihinkin asioihin kommentoinut ns. nuivasti/toteavasti, vaan pääsääntöisesti tuntuu olevan vaan kauhean innostunut kaikesta mitä olen jne jne. Vähän tulee sellainen olo, että voikos tuo olla totta? Voiko mies olla aivan typertyneen höhlä rakastuessaan (hyvällä tavalla), tai kai siinäkin sitten vaan on miestenkin kesken eroja. Ehkä itse olen tylsällä tavalla juuttunut näkemykseen, että "kaikki suomalaiset miehet ovat enemmän teoilla kuin sanoilla tunteitaan ilmaisevia.."
Rakastuessa on sillä lailla hyvällä tuulella kokoajan, että tekee mieli vaan kehua toista ja nähdä toisessa vaan hyvät puolet. Tavallaan sitä tietty kehuu siinä myös itseään ja hyvää nais/miesmakuaan. Älä suotta vaivaannu, mutta tietenkin pitää kehut ja mielipiteet asettaa omaan arvoonsa. Ne ovat sen hetkisiä tuntemuksia eivät ehkä täysin lukkoonlyötyjä ja lopullisia kaiken suhteen. Rakkaan kanssa nyt vaan on mukava olla samaa mieltä mahdollisimman monessa asiassa. Jossain vaiheessa voi sitten saada potkua erimielisyyksistäkin ;)
tykkäät tapella miehesi kanssa aina! :)
Olen tykännyt tapella muittenkin kanssa, jopa enemmän ;) Tietää pidempää suhdetta, jos alan tapella mahd.aikaisin.
En muista koska oon nyt viimeks tapellut mun miehen kanssa :( Oon kai tulossa vanhaksi tai sit on vaan huono muisti... :D Saattoi olla kyl edellisviikolla, en oo varma.
Mikä oli riidan aihe?
En tosiaan muista, mutta veikkaisin tiskikonetta ja astioiden asettelua. Mun mies on aika.. pedantti luonne. Minä olen.. ei-pedantti luonne :)
Mies on heti huono kun kehuu naista. Kannattaa nyt jo jättää se mies. Ei se varmaanole hyvä sitten sulle kun sanoo kauniiksi.
Hän on varmaan vaan ihan hullaantunut sinusta ja sen sorttinen, että ei sitä halua salailla. :)
nauti siitä, kyllä se arki vielä astuu kuvioon mukaan, sitten ei enää tule vain kehuja. :)
Monessa tapauksessa "Tämä ei voi olla totta, näin täydellinen mies, unelmien prinssi" osottautuu narsistiksi.
Pikkuhiljaa kehujen sekaan tulee moitteita enemmän ja enemmän.
sekin on aina turnoff, jos nainen ei osaa ottaa kehuja vastaan
Joo, tuo kehujen vastaanottaminen on yllättävän vaikeaa välillä, varsinkin jos niitä latelee tod paljon. Ja juu, mulla on kyllä narsistitutka tavallansa päällä... en ole itse uskaltanut ihan täysillä heittäytyä, sanonutkin sen ja puhuttu siitä. Hän jaksaa kuulemma olla kärsivällinen ja ootella mun luottamuksen kehittymistäni, vaikka kuulemma hannaankin nyt väärän miehen kohdalla. Se on jotensakin surkukin toisaalta, koska kyllä mä mielellään heittäytyisin itsekin pöhköksi rakkauvesta... jokin vaan pitää varuillaan, suurimmilta osin varmaan jotkut aiemmat huonot kokemukset ja toisaalta tuo ennennäkemätön positiivisten toteamusten tulva. Siksi kai tännekin kirjoittelin, haen näkemyksiä, mielipiteitä, vaikka ittehän ne päätelmät lopulta tehdään. Eipä tässä taida olla muuta ratkaisua kuin aika ja luottamuksen rakentuminen pikku hiljaa. Menettämisenpelon takia en aio hötkyillä, eiköhän tuo oottele josko noin tykkää ja kun kyseessä ei kuitenkaan ole puoleltani mikään pelleily... en vain kertakaikkisenlaisesti uskalla, koska pikkuihmisiäkin mukana kuviossa. No, semmottisia, kiitos kommenteista :)