Tämän sain kuulla miesystävältäni viime yönä, kun kysyin häneltä, rakastaako hän minua... Oli kuin hän olisi kylmää vettä heittänyt päälleni! Olemme olleet yhdessä kohta kaksi vuotta, ja olen korviani myöten mieheen rakastunut. Takanani on kaksi hyvin pitkää avoliittoa. Koskaan en ole tuntenut tällaisia tunteita ketään miestä kohtaan, ja olen onnellinen, kun olen löytänyt itsestäni kyvyn rakastaa toista ihmistä pyyteettömästi. Rakkauteni olen tunnustanut miesystävälleni moneen kertaan ääneen, ja osoitan tunteeni teoissani päivittäin. Mieheni osoittaa kyllä välittämistään sanoin ja teoin (sanoo kullakseen ja huomioi minua arkitilanteissa ihan kiitettävästi). Olen kuitenkin aina vaistonnut, ettemme ole suhteessa ihan samoin tuntein, ja olen tästä "tunne-epätasapainosta" puhunut hänen kanssaan moneen otteeseen. En jaksaisi enää näin nelikymppisenä vääntää tällaisia ihmissuhdekiemuroita... Miesystäväni on pettynyt kahdessa avoliitossaan pahasti (naiset pettivät häntä), ja hän vietti nuoruusvuosinaan aika hurjaa elämää naisten "ympäröimänä" (on entinen keikkamuusikko). Mennyt elämä on jättänyt häneen aika selvät jäljet henkisesti. Ex-avovaimojen pettämisten mukanaantuoman epäluottamuksen myös minua kohtaan ymmärrän. Miehen mustasukkaiset ajatukset ovat painuneet viimeisen vuoden aikana taka-alalle, mutta "perustunne" suhteessamme ei ole muuttunut miksikään. Olen alkanut epäilemään vahvasti, ettei mies kykene missään vaiheessa elämäänsä tasapainoiseen parisuhteeseen. Itse en ainakaan pysty tyytymään siihen, että toinen "vähän rakastaa", jos itse rakastan kokonaan... Toista ihmistä ei voi pakottaa tuntemaan samoin, kuin mitä itse tuntee. Välillä tulee tunne, että olen kuin rakkautta kerjäävä koiranpentu (minkä olen miehelleni suoraan joskus sanonut). Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, onko järkevintä jatkaa vain ystävälinjalla, koska haluamaani aitoa rakkautta en varmaankaan tule koskaan tältä mieheltä saamaan.
"Kyllä minä sinua vähän rakastan"
vähän rakastaa...
9496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitkä ovat horoskooppimerkkinne? Ehkä ette sovi yhteen.
En usko horoskooppeihin, mutta itse olen jousimies (sitoutumiskammoinen ja itsenäinen & itsepäinen tapaus aikaisemmin, mutta olen muuttunut näiden piirteideni suhteen täysin). Mies on oinas (itsepäinen tapaus hänkin). Kiinnostuksenkohteet meillä kohtaavat elämän kaikilla osa-alueilla täydellisesti, ja ulkoisestikin olemme kuin "kaksoset". Tunne-elämä tässä tökkii.
tarkoitat varmaan että SUN tunne-elämä tökkii kun et toista hyväksy?
Ehkä hän ei enää pysty parempaan kenenkään kanssa. Tiedän tuon tunteen, kun ollaan epätasapainossa eli toinen on enemmän mukana tunteineen. Mieti paljonko asia sinua vaivaa ja mitä pystyt hyväksymään.
En myöskään voi tyytyä tiettyyn suhteeseen vaan siinä pitää olla molempien, niin ettei moisia tarvi miettiä. Mieluummin olen yksin, käyn treffeillä ja toivon, että joskus vielä kolahtaisi kunnolla.
Päätös on aina vaikea ja jokaisella on oikeus olla onnellinen.
Älä tee kuitenkaan mitään hätiköityä vaan keskustelkaa ensin kunnolla, on totta ettei toista saa pakolla enempää rakastamaan ja kukapa sitä haluaisikaan.
että ihana mies ja kohtelee sua hyvin, mutta sitten jos ei sano jotain yhtä sanaa, mikä on vielä ihan vitun korni ja klisee niin sä oot valmis lopettamaan koko roskan?!
menisit itseesi.
Höpöhöpö sinulle. Kyllä sen huomaa, jos ei suhteessa tunteet kohtaa, ei siinä sanoja tarvita! Pelkkä "kiltteys" ei suhteessa pidemmän päälle riitä, jos toinen tai molemmat osapuolet haluavat suurempia tunteita. Kiltin miehen (tai naisen) kanssa voi toki jatkaa elämää ihan arkisestikin, mutta itse ainakin haluan tällä iällä iällä muutakin, kuin arkea. Arkielämää on tullut vietettyä edellisessä liitossa toistakymmentä vuotta ilman sen kummempia tunteita. Tuskin itsekään haluaisit roikkua suhteessa, jossa et saa omille tunteillesi mitään vastakaikua...
kyllä ne suuret tunteet häviää joka tapauksessa jossain vaiheessa. sitten se on vain oma päätös haluta seurustella mikä pitää ihmiset suhteessa!
Voi olla, ettei mies pettymyksien jälkeen pysty sen suurempiin tunteisiin. Hän ei enää usko lupauksiin, vaan ottaa päivän kerrallaan. Teot kuitenkin kertovat totuuden. Kosketus, muistaminen, aito välittäminen, viihtyminen yhdessä: se on rakkautta, joka kestää niin kauan, kuin sinä otat sen vastaan. Mutta jos kaipaat ilotulituksia ja valoja ikuisesta rakkaudesta, vaihda ihmeessä miestä. Tuo mies ei odottamalla muutu. Sinun pitää joko hyväksyä hänet tuollaisena tai etsiä parempi.
Minä Seurustelin pari vuotta miehen kanssa jolla tuntui olevan sana ongelma menneisyytensä kanssa. Lopulta hän lopetti sanomasta jossain kohtaa että rakastaa minua ja kun kysyin niin hän sanoi ettei hänestä vain ole tuntunut siltä. En luovuttanut ja ajattelin sen olevan vain vaihe ja menevän ohi. Nyt olen yksin , hän jätti minut kylmästi toisen naisen takia ja on tunnustanut tällekin hyvin nopeasti rakkauttaan kuin minullekin sillon joskus aikoinaan, parin viikon jälkeen. Ymmärsin tästä että noin ailahtelevainen ihminen menee helposti mukaan rakkauteen mutta myös helposti lakkaa vain rakastavasta, yhtä nopeasti kuin se alkoikin.
Ole varovainen kenelle sydämesi annat. Itse annoin täysillä mennä ja rakastin täysillä vaikka oli omiakin haavoja.