Onko niin, että lapset oppivat huonoja parisuhdemalleja, jos vanhemmat ovat yhdessä vain muodon vuoksi? Oppivatko lapset siihen, että parisuhde on aikuisena aina kylmä ja tunteeton? Tietysti.
Miksi siis pitäydytään avioliitossa, ellei ole mitään positiivista ajatellen aikuisten keksinäistä suhdetta?
Halutaanko siinä antaa lapsille mielikuvaa siitä, että elämä on tyly ja onneton? Onko yksin elo silloin huonompi vaihtoehto?
Ehkä kyse on lopulta oman itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä. Sellaisen kuvan jokainen haluaa antaa lapselleen, että on itseensä tyytyväinen ja osaa pitää elämästään. Tuskin kukaan äiti tai isä haluaa näyttää, että lapset ovat syynä siihen, että joutuu olemaan onneton parisuhteessa.
Vai miten asiaa ajattelette, jos unohdatte sivuun uskontoasiat ja muut kiihkoperiaatteellisuudet?
Miksi siis pitäydytään avioliitossa, ellei ole mitään positiivista ajatellen aikuisten keksinäistä suhdetta?
Halutaanko siinä antaa lapsille mielikuvaa siitä, että elämä on tyly ja onneton? Onko yksin elo silloin huonompi vaihtoehto?
Ehkä kyse on lopulta oman itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä. Sellaisen kuvan jokainen haluaa antaa lapselleen, että on itseensä tyytyväinen ja osaa pitää elämästään. Tuskin kukaan äiti tai isä haluaa näyttää, että lapset ovat syynä siihen, että joutuu olemaan onneton parisuhteessa.
Vai miten asiaa ajattelette, jos unohdatte sivuun uskontoasiat ja muut kiihkoperiaatteellisuudet?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kaikki vanhemmat välitä lastensa henkisestä hyvinvoinnista. Jotkut tuijottavat vain omaa napaansa. Lapset joutuvat sitten kestämään aivan kaiken. Näkemään vanhempiensa riidat, seksielämän ja päihteiden käytön.
Särkee aivan sydäntä, kun ajattelen niitä vanhempia, jotka eivät ymmärrä satuttavansa lapsiansa huonolla parisuhteella. Itsekästä toimintaa. Ei siihen muuta voi sanoa. Jotkut vanhemmat eivät välitä lastensa tulevaisuudesta tai mielenterveydestä.
Joskus vanhemmat eivät huomaa elävänsä huonossa liitossa. Niissä liitoissa, joissa on muutama hyvä päivä kuukaudessa, voi aivan hyvin saada arkikiireiden keskellä sellaisen mielikuvan, että kaikki on hyvin. Ei sitä avioliiton tilaa aina huomaa, ennen kuin jokin asia pysäyttää hetkeksi ajattelemaan.
Mutta mielestäni se, että avioliitossa on enemmän niitä huonoja asioita/päiviä tulisi saada ihmisen huomaamaan, että jokin on vialla. Ja kun tällaisia asioita ei huomaa, tulee vanhempien usein purettua mielialansa lapsiin. Vaikka miten pitäisi onnellisia kulisseja pystyssä lapsille.
Kai sen voisi sanoa olevan itsekästäkin, jos vanhemmat jäävät avioliittoon ja altistavat lapset kaikelle pahalla. Mutta loistavia vanhempia he eivät ainakaan ole. Hyvät vanhemmat laittavat aina lapsensa itsensä edelle.
Nyt yritätte lietsoa ihmisiä eroamaan "huonosta liitosta".
Koko ajan puhutte huonosta liitosta, miksi?
Kun olette liitoon menneet, mikä oli se syy yhteenmenoon ja lapsien hankkimiseen. Suomessa en usko ketään pakotettavan naimisiin tai avoliittoon, joten olette menneet omasta tahdosta. Silloin myös pysytään siinä liitossa , eikä lähdetä enää etsimään minkäänlaisia teinivuosia, varmasti on vaikeita aikoja, mutta niistä pitää selvitä ja ymmärtää ottaa vastuu perheestä, jonka olette perustaneet.
Lähdette siitä vasta kun lapsenne ovat lentäneet pois, se ei ole pitkä aika. Riippuu ihan itsestänne minkälainen liittonne on, jos alusta saakka hoidatte myös parisuhdettanne se varmasti on parempi kuin mikään uudelleen aloitettu yhteiselämä kenenkään kanssa .
Lapsenne saavat olla ehjässä kodissa, jossa voidaan olla eri mielät, mutta siellä näytetään malli, että niistä voidaan keskustella ja sopu aikaan.
Jos sitten eroatte ja lähdette, näytätte lapsillen sen kauheuden, että mitään vastuuta ei sitten tarvitsekaan kantaa, vaan jättää perhe ja painua baanelle etsimään uutta.
Usein lapsenne ovat vielä lähes vauvoja ja kuvittelette, että eihän se lapsi mitään ymmärrä. Ei nyt ymmärräkään, mutta jo neljävuotiaskin ymmärtää paljon. Pelkää hirvittävästi, itkee yksikseen.
Kun tuo pieni lapsi kasvaa aikuisuuteen, hän kohtaa tuon kaiken aloittaessan elämää, hän etsii syyt eroonne tavalla tai toisella, ihan varmasti.
En usko hänen ymmärtävän salasuhteitanne tai uusien puolisoiden erinomaisuutta, minkä olette itsellenne uskotelleet.
Nämä asiat pitää saada kunniaan ja yrittämään siinä liitossa johon olette lapset hankkkineet kaikin tavoin löytää yhteinen sävel. Olen ihan varma että se on omaksi onneksenne ja lastenne onneksi tulevaisuudessa.
Eronnut ihminen kertaa aina eroon päättynyttä liittoaan, koskaan et voi unohtaa, sillä siinä on ollut rakas ihminen jota ei voi unohtaa.
Olisi järkevämpää aina kertoa, mikä riepoo, kuin lähteä loukkaantuneena etsimään muka parempaa, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.
Hyvä kirjoitus sinulta pakoonjuoksijat. Ajattelen itse aivan samoin. Miksi puoliso ei avaudu omalle vihitylle puolisolleen parisuhteen ongelmista, vaan valittaa kaiken kakkoselle, joka alkaa säätämään taustalla? Olkoon se kakkonen kuinka saattohoitotaitoinen hyvänsä, niin ei kerta kaikkiaan pitäisi sotkeutua neuvomaan toisten pitkäaikaista parisuhdetta, kun on tästä hoidokistaan nähnyt vain kiillotetun puolen.
Todellakin, miten se vanha parisuhde siitä erosta paranisi, kun lasten kasvatus on jätetty kokonaan toiselle vanhemmalle ja ei ole pystytty huomioimaan omaa puolisoakaan merkkipäivinä tms? Vaihdetaan uuteen ja otetaan sama määrä hänen lapsiaan tilalle, miten voisi heidän kanssaan selviytyä, kun ei ole omienkaan kanssa selvitynyt? Ja minkä opetuksen antaa lapsille, heti kun parisuhteessa on ongelmia voi lähteä baanalle etsimään uutta kera lapsilauman? Kun pitäisi näyttää mallia, miten keskustelemalla ongelmista, voi ne ratkaista ja muistamalla, että lupasi, minä tahdon rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ero on lapsille kipeä paikka, vaikka siitäkin täällä hehkutetaan ettei olisi, erityisesti niissä tapauksissa, kun toinen vanhemmista on toisen selän takana pettänyt jo pitempään ja lapset ovat tilanteen aistineet ennen petettyä puolisoa. Paraneeko sellainen haava koskaan???
On oikeastaan ihme juttu, miten ihmiset kykenevät selittelemään asioita itselle parhain päin, kun selkeästi toiminnallaan vahingoittavat läheisiään.
Kun syystä tai toisesta halutaan erota, niin perheen rikkomisen tuhoisat vaikutukset lapsen psyykeeseen, käännetään ikäänkuin tuosta vaan hyveiksi??? Että vaikutus olisi muka ollut vielä tuhoisampi jos perhe olisikin pidetty ehjänä??
Ja samat ihmiset sitten parkuvat jonkun kakkossuhteen perään, ja ihmettelevät miksi lapsi oireilee, kun häneltä on viety toinen vanhemmista.
Tarkoitin kirjoituksellani tilannetta, jossa vanhemmat eivät ole tehneet mitään liittonsa jatkumisen eteen tai perheessä esiintyy väkivaltaa. Voitteko rehellisesti sanoa käsi sydämellä, että lapsen tulee katsoa vanhempiensa välistä väkivaltaa tai olla peloissaan, kun vanhemmat riitelevät? Että kuitenkin pääasia on se, että vanhemmat ovat yhdessä.
Kun kaksi ihmistä eivät sovi yhteen enää, en näe miksi lapset joutuisivat katsomaan onnettomia vanhempia?
"Äiti itkee aina, onko se minun syy?" Lapset ottavat vanhempiensa riidoista syyllisyyden omille harteilleen. Ja tiedän todella, mistä puhun. Minä nimittäin kannoin syyllisyyttäni vanhempien parisuhteesta. Olen kasvanut perheessä, jossa esiintyi väkivaltaa. Ainoa asia, joka harmittaa minua vuosien jälkeenkin, on se, että vanhempani eivät eronneet ajoissa. Minulla on ollut äärimmäisen hankalaa sitoutua vanhojen juttujen takia, ja itse olen seurustellut myös väkivaltaisten miesten kanssa. Ja olen joutunut käymään terapiassakin selvittelemässä ajatuksiani lapsuudessa tapahtuneissa jutuissa.
Ainakin olen sen oppinut vanhempieni "onnellisesta kulissiavioliitosta", että en todellakaan tule luomaan omilla lapsilleni sellaista elinympäristöä. Jos joku päivä kävisi niin, että mieheni ja minä haluaisimme erota, YRITTÄMISESTÄ HUOLIMATTA, en todellakaan olisi niin välinpitämätön, että jättäisin lapseni keskelle onnetonta avioliittoa, vain koska niin olisi "parempi" lapselle!
Väkivaltainen avioliitto kuuluu eri kategoriaan. Ei sitä pidä katsella.
Selän takana pettäminen on taas aivan eri asia.
Jos perheessä on alkoholisti, sekin on omassa kategoriassaan.
antaa lapsille mielikuvaa siitä, että elämä on tyly ja onneton? Onko yksin elo silloin huonompi vaihtoehto?"
Ajattelitko siis jättää muksut puolisollesi :))))
Väkivaltaisessa perheessa joudutaan ajattelemaan eros ihan eri sysytä kuin uskottomuudesta, joten täytyy erottaa asiat toisistaan.
Tässäkin on lasten kanssa keskusteltava, mistä väkivalta johtuu ja sitäkin pystyy hoitamaan. Uskon väkivaltaisuuden tulevan sairauksista, joista yksi on alkoholismia "pikku-ukkoineen" tai sitten sairaaloilleen mustasukkaisuus, siis aiheeton.
Nämä ovat vakavia sairauksia ja ovat monesti syy eroon saada lapsille turvallisempi koti, mutta silloin lapset eivät voi edes vierailla enää tuon harhaisen vanhmpansa luona, ero ei muuten auta tässäkään tapauksessa.
Niin monesti eroava ihminen ei näe kokonaisuutta, eikä he minkäänlaista apua, vaikka se olisi tärkein asia edetä lasten kanssa eteenpäin.
Vihaisene , uupenena, kyllästyneenä sitten tulevat ne kaveriliitot, kylmät suhteet, elämätön elämä sun muut selitykset. Tosiaasia on kuitenkin, että kukaan teistä ei ole hakenut oikeaa apaua, ehkä niitä viinapulloja on käytetty avuksi, täyusin väärä lääke samoinkuin baari-iltoja ja kotoa poisolemisia.
No sitten siinä täysin sekavassa tilassa eteen ilmestyy #seireeni" oli sitten nainen tia mies, joka kuiskuttaa korvaan lemmensanoja, ottaa osaa niin vaikeaan liittoosi ja pian huomaatkin olevasi hyväksikäytetty, seksiä olet saanut, mutta sekin on vain huume jolla yrität unohtaa. Mitään todellista et ole saanut ja kun silmäsi avautuvat, saatat kokea hielä hurjemman tilanteen kuin entinen liittosi oli.
Mikä kauheintä, lapset ovat tässä unohtuneet ja monesti heitä käytetään erilaisin keinoin kapuloina välien selvittelyssä, käydään kinaa elatusmaksuista. lapsilta otetaan kaikki entinen pois. Sitten on tämä uusikko, joka kaikin tavoin yrittää saada lapset pois luotasi, vaikka tekemällä tihutekoja, jotka kertoo sinulle lasten tekemiksi, jotta laitaisit lapsetkin pois.
Saatikka kuinka tämä uusikko erottaa sinut kaikista entistä ystävistä, tuttavista, sukulisistas. Nämä sinun tukesi pitää saada posi, että pääsee oikein hyväksikäyttämään, sill' erossahan omaisuus jaetaan ja mahdollisesti saamasi omaisuus lipuukin näin tälle rahastajallesi, ei lainakaan omille lapsillesi tai edes itsellesi.
Korvaasi kuiskuttava seireeni on haistanut rahan hajun ja kuvittelee saavansa sen kaikki. Todellisuudessa ei tiedä, millainen on tämän rahanhajuisen tilanne, kun peli vihelletään poikki. Kaikki menee puoliksi ja talous romahtaa, ja jäljelle jää kohde, josta setelin haju on haihtunut ja henkinen puoli on romahtanut, kun menetti perheensä, lapsenlapsensa, sukulaiset, ystävät, asemansa ja maineensa. Ehkä se seireeni on niin hyvä, että se paikkaa kaiken menetetyn
Mieheni on saanut omilta vanhemiltaan mallin tunnekylmästä avioliitosta. Mitä oppi tästä? On toteuttanut saamaansa taitoa omissa avioliitoissaan, jotka päätyvät aina eroon samasta syystä. Suhtautuu naisiin kulutushyödykkeenä.