Eli, olen siis tälläinen vain kerran elämäni aikana seurustellut 23-vuotias nainen, sekin vähän turhan vanhanaikaisen uskiksen kanssa joka olisi halunnut käännyttää minutkin kirkkoon, joten lopulta "otin lopputilin" sen ja usemman muunkin syyn takia. Olen aina ihmetellyt missä vika, kun en liikuntaa harrastavana ja hoikkakroppaisena ja paljon eripaikoissa liikkuvana (eli ei kelpaa se "kotoa sua ei kukaan tule hakemaan" -selitys) siltikään onnistu löytämään itselleni miestä, ennen kaikkea miestä joka ei olisi mikään uskovainen vaan ateisti kuten minäkin.
Mutta omituisin asia jonka olen pannut merkille on se, että vaikka yritän mieluiten tutustua itseäni vuoden tai pari vanhempiin miehiin juuri siksi että he olisivat valmiimpia sitoutumaan ja aiempien suhteiden kautta oppineet rakastamaankin naista eivätkä vain pitämään tätä pelkkänä pilluna... Olen huomannut että jostain syystä nuo minua hieman vanhemmat ja omanikäiset miehet ovat niitä pahimpia seksinvonkaajia ja hetimiten seksiin painostamassa olevia kiinnitarraajia, vaikka aina toista väitetään. Ja sitten taas vastaavasti tunnun saavan eniten positiivisempaa huomiota itseäni pari vuotta nuoremmilta miehiltä, eivät ole todellakaan käymässä heti kiinni ja päinvastoin eivät odotakaan että asioiden pitäisi johtaa heti seksiin, vaan ovat ihan tyytyväisiä tutustuessaan rauhassa ajan kanssa.
Olenkin alkanut miettiä että voisikohan siihen, että minua vanhemmat/ itseni ikäiset miehet eivät useinkaan ota minua vakavasti olla syynä se, että näytän suurosan ihmisten mielestä reilusti ikäistäni nuoremmalta, hyvä jos juuri 18 täyttäneeltä? Tai se, että seurustelu- ja suhdekokemukseni on enemmän samalla tasolla niiden vähän nuorempien miesten kanssa? Toisaalta tiedän olevani kasvoiltani ruma, vaikka kroppani kunnossa pidänkin, ja siksi ihmetyttää entistä enemmän se että nuoremmille kelpaisin ennemmin vakavaan suhteeseen kuin vähän vanhemmille? Eikö niiden nuorempien pitänyt katsoa enemmän ulkonäköä (siis vakavissa suhteissaan)?
Usein nuo nuoremmat myös tuntuvat toiverikkaasti etukäteen olettavan että olen neitsyt, ja muutenkin suurosa miehistä luulee niin (niitä vanhempia se taas ei hetkauta positiivisessa mielessä vaan päinvastoin tuntuvat pyrkivän sen luulon houkuttamana entistä enemmän housuihin vaikka kuinka osoittaisi ettei halua sellaista suhdetta) - nuoremmille sitten taas se pettymys on ihan liian suuri, kun käy ajan kanssa ilmi etten olekaan, ja tuon muuttuneen asenteen (= yhtäkkiä ei olla enää niin kiinnostuneita muusta suhteen rakentamisesta kuin ennen tietoa siitä etten olekaan neitsyt, vaan aletaan pyrkiä vain kiireemmin housuihin) havaitessani pistän etenemisen poikki siihen, koska en halua tulla jätetyksi vain siksi etten ole neitsyt.
Luulenpa että sopisin siis kuitenkin enemmän vuoden tai pari vanhemmille miehille, jotka hyväksyvät paremmin sen että harva nainen on enää 23-vuotiaana täysin neitsyt ja ennen kaikkea ettei se automaattisesti tarkoita sitä että olisi huora tai että edes olisi harrastanut kertaakaan yhden illan juttuja. Mutta miten kerätä sieltä suunnalta enemmän sitä vakavampaa kiinnostusta? Ei minulla muuten mitään niitä pari vuotta nuorempiakaan vastaan ole, monia mukavia tullut tavattua, mutta en vaan jaksa sitä ainaista pettymystä siinä kohtaa kun huomataan etten ole täysin impi. En kuitenkaan ole itse koskaan antanut niin olettaa tai valehdellut olevani, vaan oma on vikansa jos sellaisen oletuksen omassa päässään muodostavat vain siksi koska en meikkaa arkisin, en ryyppää enkä käytä muotivaatteita.
Mutta omituisin asia jonka olen pannut merkille on se, että vaikka yritän mieluiten tutustua itseäni vuoden tai pari vanhempiin miehiin juuri siksi että he olisivat valmiimpia sitoutumaan ja aiempien suhteiden kautta oppineet rakastamaankin naista eivätkä vain pitämään tätä pelkkänä pilluna... Olen huomannut että jostain syystä nuo minua hieman vanhemmat ja omanikäiset miehet ovat niitä pahimpia seksinvonkaajia ja hetimiten seksiin painostamassa olevia kiinnitarraajia, vaikka aina toista väitetään. Ja sitten taas vastaavasti tunnun saavan eniten positiivisempaa huomiota itseäni pari vuotta nuoremmilta miehiltä, eivät ole todellakaan käymässä heti kiinni ja päinvastoin eivät odotakaan että asioiden pitäisi johtaa heti seksiin, vaan ovat ihan tyytyväisiä tutustuessaan rauhassa ajan kanssa.
Olenkin alkanut miettiä että voisikohan siihen, että minua vanhemmat/ itseni ikäiset miehet eivät useinkaan ota minua vakavasti olla syynä se, että näytän suurosan ihmisten mielestä reilusti ikäistäni nuoremmalta, hyvä jos juuri 18 täyttäneeltä? Tai se, että seurustelu- ja suhdekokemukseni on enemmän samalla tasolla niiden vähän nuorempien miesten kanssa? Toisaalta tiedän olevani kasvoiltani ruma, vaikka kroppani kunnossa pidänkin, ja siksi ihmetyttää entistä enemmän se että nuoremmille kelpaisin ennemmin vakavaan suhteeseen kuin vähän vanhemmille? Eikö niiden nuorempien pitänyt katsoa enemmän ulkonäköä (siis vakavissa suhteissaan)?
Usein nuo nuoremmat myös tuntuvat toiverikkaasti etukäteen olettavan että olen neitsyt, ja muutenkin suurosa miehistä luulee niin (niitä vanhempia se taas ei hetkauta positiivisessa mielessä vaan päinvastoin tuntuvat pyrkivän sen luulon houkuttamana entistä enemmän housuihin vaikka kuinka osoittaisi ettei halua sellaista suhdetta) - nuoremmille sitten taas se pettymys on ihan liian suuri, kun käy ajan kanssa ilmi etten olekaan, ja tuon muuttuneen asenteen (= yhtäkkiä ei olla enää niin kiinnostuneita muusta suhteen rakentamisesta kuin ennen tietoa siitä etten olekaan neitsyt, vaan aletaan pyrkiä vain kiireemmin housuihin) havaitessani pistän etenemisen poikki siihen, koska en halua tulla jätetyksi vain siksi etten ole neitsyt.
Luulenpa että sopisin siis kuitenkin enemmän vuoden tai pari vanhemmille miehille, jotka hyväksyvät paremmin sen että harva nainen on enää 23-vuotiaana täysin neitsyt ja ennen kaikkea ettei se automaattisesti tarkoita sitä että olisi huora tai että edes olisi harrastanut kertaakaan yhden illan juttuja. Mutta miten kerätä sieltä suunnalta enemmän sitä vakavampaa kiinnostusta? Ei minulla muuten mitään niitä pari vuotta nuorempiakaan vastaan ole, monia mukavia tullut tavattua, mutta en vaan jaksa sitä ainaista pettymystä siinä kohtaa kun huomataan etten ole täysin impi. En kuitenkaan ole itse koskaan antanut niin olettaa tai valehdellut olevani, vaan oma on vikansa jos sellaisen oletuksen omassa päässään muodostavat vain siksi koska en meikkaa arkisin, en ryyppää enkä käytä muotivaatteita.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En jaksanut lukea tekstiäsi ihan sanasta sanaan, mutta kommentoin silti.
Ensinnäkin voisit kertoa ihan tarkan lukeman siitä että kuinka monen miehen jyystämä on huoranvittusi. Entä minkä ikäisenä meni 15 kumppanin raja rikki? Monellako niistä ähkijäpaskoista oli tatuointeja tai rikosrekisteri? Ja oletko käynyt Mäntyharjun panoverkostossa nussituttamassa itseäsi paikallisella yt-miehellä?
Vastaappa noihin kysymyksiin ja katsotaan sitten uudestaan sun ongelmaa ihan uudelta näkökannalta.
meneppäs trollailemaan muualle, joka ketjuun copypastee noi samat pskajorinat
Joo ei tähän voi sanoa kuin, että jos en hae seksisuhdetta niin varmaan osaat päätellä itsekin. Moni nainen voi haluta kokeilla noita juttuja mutteivät sentään kaikki. :) Ja voi sen neitsyyden menettää sille ensimmäiselle poikaystävälleenkin.
Mistä ihmeen körttipiireistä löydät miehiä, jotka odottavat 23-vuotiaan olevan neitsyt?
Ennakko-odotuksesi nuorten / vanhempien sitoutumishalukkuudesta mättää. Nuoremmat ovat herkempiä ihastumaan ja rakastumaan, vanhat kyyniset sotaratsut ovat oppineet käyttämään naisia lihakimpaleina.
"...aiempien suhteiden kautta oppineet rakastamaankin naista eivätkä vain pitämään tätä pelkkänä pilluna..."
Argh.
No tuota nyt toitotetaan ennakkoluuloisesti jokapaikassa ja kavereiden kokemukset on suurosaksi tuota yms. Itse tosin en kavereiden mielipiteistä liikaa piittaa kun olen sen meikkaamisen yms. suhteenkin vastarannan kiiski ja olen huomannut, että jos loydät ihmisen joka haluaa tutustua suhun muutenkin niin sillä meikillä ei ole p:n vertaa väliä ja joskus se päinvastoin vetää puoleensa nimenomaan niitä pinnallisia ihannenaisen vaativia tyyppejä (vaikka oma pärstä saattaa olla vaikka millainen, ja juu, kuten sanoin, en ole kaunis, mutta en kyllä vaadi miehenkään olevan pärstältään kovin kummoinen kunhan on normaalipainoinen kuten minä). Vaikka kaverit voivat välillä kulmia kohottaa kuullessaan tavanneeni jonkun nuoremman, niin en kovin vakavasti sitä pientä hyväntahtoista kettuilua puumasta tai "hyi emmä ainakaan nuorempaa yäk" -tuhahtelua ota.
Vaan lähinnä meinasin vain, että itselläni on ihmissuhteiden osalta keskivertoja ihmisiä kokemattomampana ja kavereiden suhteita sivusta seuranneena ollut tuollainen ennakkokäsitys ja olen aiemmin ehkä liikaakin koittanut elää sen mukaan... Kunnes olen huomannut ja oppinut hyväksymään etten useinkaan ole samalla aaltopituudella niiden vanhempien kanssa, vielä vähemmän jos ovat 4-6 vuotta vanhempia mutta 2 vuottakin on joskus liikaa. Mulla on liikaa epävarmuutta ja sitä turvallisuudentunteen hakemista enkä uskalla samalla lailla heittäytyä ilman pelkoa seuraamuksista kuin joku jo parisuhteiden ja seksin osalta kokeneempi nainen. Siihen mm. perustuu tuo, että huomatessani niiden "juniorien" pettyvän pahasti siitä etten olekaan neitsyt torjun seksuaaliset yritykset... Yksi todella paha kokemus kun on entisestä deittikumppanista jonka kanssa makaamalla sai kokea karvaasti sen katkeruuden siitä ettei se "ujo viaton neitsyt olekaan neitsyt". Ehkä sekin kyllä vaikutti asiaan että oli itse neitsyt, mutta en kyllä olisi sitä päällepäin arvannut vaikkei se mua kyllä haitannutkaan.
Nyt enemmän omin silmin nähtyäni ihmettelen vain mistä tuo käsitys oikein on syntynyt, että nuorempi ikä tarkoittaisi automaattisesti ettei voisi kyetä sitoutumaan? Ehkä 15-vuotiaalla sällillä, mutta mun kohdalla se 2 vuotta nuorempi tarkoittaa jo 21-vuotiasta ja aika moni on siinä iässä jo aikuistunut, poikkeuksena ne jotka eivät tule koskaan aikuistumaankaan.
väärin. aika harva on 21 vuotiaana mitenkään aikuistunut nuoremmista puhumattakaan!
olet vain kohdannut vääränlaisia miehiä. nuorien kanssa seurustelusta ei nyt mitään tule!
Nojaa, moni 20-21-vuotias esimerkiksi omalta yläasteeltani on kuitenkin nykyisinkin kihloissa... Ei sillä että haluaisin naimisiin ja sehän vaan mutkistaa parisuhteen hakua entisestään. Mutta ei sekään sitä tarkoita että haluaisin irtosuhteita tai pelkkää seksiä, vaan rakastavan elämänkumppanin jonka nyt vain ei tarvitse mennä naimisiin tai perustaa perhettä.
Ja tosiaan, moni niistä vähän vanhemmista miehistä tuntuu luulevan mua 18-vuotiaaksi tai alle ja yleensä silloin seksi on heillä päällimmäisenä mielessä. Harvemmin kuitenkaan 26-27-vuotiaalla miehellä ja 16-18-vuotiaalla naisella on henkisellä tasolla hirveästi yhteistä, tietty on poikkeuksiakin, joten en ole ainakaan ensinäkemältä senikäisten vakavampaa suhdetta hakevien tyyppien potentiaalisten lähestymiskohteiden joukossa...
esim kun/jos minä etsin vakavalla mielellä naista niin sen naisen minimi ikä on 23
ja katsotaampa 4 vuotta eteenpäin kuinka moni noista nykyisistä 20:tä seurustelee enää saman kumppanin kanssa! se on niin nähty se homma: vain 1/10 parista on enää yhdessä
Aivan nämä 18v teinix-heput tarttuu mieluusti täkyyn, että on "oikea suhde" naisen kanssa sekseineen kun nuorena saa harjoitella joten herkemmin niitä tosi suhteen etsijöitä onkin. Kun miehelle tulee näkemystä ja kokemusta naisista, ei ihan jokaisen kanssa rynnätä päätä pahkaa sormus kauppaan.
Se että nainen haluaa vanhemman miehen on hyvin järkevää sinänsä kun miehien henkinen kehitys on luonnostaan usein hitaampaa kuin saman ikäisellä naisella. Toisaalta, alat jäädä junasta, kun muilla on jo ollut pitkiä suhteita ja deittailuilla ei parisuhde-cv:tä pidetä kunnossa. 18v naisellahan voi olla lapsi jo, 25v sälli voi vaan puunata autoaan ja miettiä kalja rahojen riittämistä ensi viikonlopulle. Yleistää ei pidä koska jokainen on yksilö kehitykseltään, niin mies kuin nainen. Ennakkoluuloilla vain on tapana estää monia hyviä juttuja.
Puhun nyt paljon asioista joita sun ikäiset lähinnä pitää naurettavana.
Tuo neitsyyden alleviivaus parisuhteen starttaajana kummastuttaa, näin miehenä en moista ilkiäisi edes kysyä, mutta se että nainen pörrää vesiraja-näkyy-minihameessa joka vlk yökerhoissa olisi todella turn-offia. Yliporno käytös monesti tahtoo naisella vinkata vapaammasta seksuaalisesta käytöksestä jossa miehet tulee ja menee.
Se että nainen on tyylikäs ja meikattu ei tietty sitä tarkoita. Se että ei meikkaa ei tee huonommaksi, mutta näkeehän monet miehetkin (toivottavasti) vaivaa pärstänsä eteen.
Toisaalta kun et tiedä mitä poikaystävä kanditaattisi tulisi sinulle tarjota, on aika selvää ettei miehen ikä siinä merkkaa vaan miten teidän elämät sopii yhteen.
Ei miesten elämät ole tietyn ikä pisteen jälkeen mitenkään "prinsessa unelmaa" vaan työstä alkaa rahaa karttua, yms. perusta alkaa olla kunnossa.
No itse en kyllä koskaan minihametta käytä ja paljastavimmat mahdolliset vaatteeni treffeilläkin ovat normaalit topit, ettei pukeutumisesta ole kiinni. Itse en ole seksuaalisten aloitteiden suhteen koskaan aktiivinen osapuoli, vaan aloite on aina miehen suunnasta ja jos ja kun se tulee jo ekan viikon aikana, tunnen kyllä itseni hyvin epävarmaksi tehdä muuta kuin suudella.
Joskus se liian aikainen suutelukin katsotaan "liian vapaamielisyyden" merkiksi mikä menee minusta jo liioittelun puolelle (toisaalta, kerään ympärilleni liikaa niitä uskovaisia kuten sanottu), mutta toisaalta, on monta sellaista miestä joita olen suudellut mutta joiden kanssa en menisi sänkyyn, kiitos mm. luonteen tai juurikin pelkän seksin hakemisen - eli ei pelkkä suudelma sinällään kerro vapaamielisyydestä mitään, tuli se sitten ekojen treffien lopussa tai vasta "tokalla deittiviikolla". Itse tykkään suudella aika alussa jo senkin takia, että yleensä jo se jos suudelmaa ei ekojen treffien jälkeen tule usein viestii siihen suuntaan, ettei seuraavia deittejäkään ole tiedossa.
Sille taas en mitään voi etten ole seurustellut vielä kuin kerran, olen aina ollut tyylitajuton enkä ole välittänyt esim. muodista vaan valitsen vaatteeni sen mukaan näyttävätkö ne omaan silmään kauniilta ja ovatko mukavat päällä (perushygienia ja siisteys kyllä toki on kunnossa, ja vaatteet ovat aina ehjät ja puhtaat ja kuitenkin sopivan muodikkaat ja naiselliset vaikkeivät merkkivaatteita olisikaan). Olet kyllä oikeassa sen suhteen että se karkottaa osan pois, esim. yksi deitti jonka kanssa tulin hyvin toimeen ja joka etenikin sopivan hitaasti eikä sänkyyn painostaen alkoi kovasti kummastella sitä, kuinka outoa oli että ensimmäinen parisuhteeni oli vasta 22-vuotiaana... En olisi itse tullut sitä kertoneeksi, ellei oma-aloitteisesti olisi asiasta kolmansilla treffeillä kysynyt, joten päätin olla rehellinen. Hänellä puolestaan oli takana 3 vakavaa suhdetta, joista yksi muistaakseni vuoden ja muutama kahden vuoden pituisia. Tosin hän olikin jo 26 ja minä juuri täyttämässä 23...
Eikös teille ateistihihhuleille ole jotain omia lukupiirejä, joissa luette Dawkinsia ringissä? Sieltä varmaan kannattaisi etsiä.
Koen olevani aika suvaitsevainen uskontojenkin suhteen (tosin muslimeista en karkeasti yleistäen pidä enkä muslimin kanssa seurustelisi, ja koen heidät usein aika uhkaavina näin valkoisen naisen näkökulmasta, mutta on minulla muutama mukavampi ja asiallisempi muslimituttavakin ja he ovat ihmisinä tärkeitä siinä missä muutkin tuttavani), joten en tiedä kuvaako ateistihihhuli minua parhaiten. En vain siedä sitä, että juuri kun koitan hyväksyä toisen kristinuskon ja ajatella, ettei se uskonto ehkä olekaan niin tärkeä asia jos se ei suhteen arjessa näy, eihän poliittinen suuntauskaan parisuhteita määritä... Niin se toinen osapuoli alkaa puhua siitä kuinka sitä vaivaa se etten usko ja että haluaisi minunkin uskovan. Joten mieluiten toinen ateisti, parempi yhteisymmärrys eikä jatkuvaa saarnausta.