Tapailin taannoin erästä naista. Kävimme pari kertaa ulkona syömässä ja sitten pyysin hänet luokseni syömään. Tässä vaiheessa kaikki vaikutti lupaavalta. No pyöräytin siinä niin hyvää ruokaa, kuin vaan pystyin. Oli uunilohta maukkailla höysteillä ja viiniä sekä tunnelmamusiikkia. Toki tiedustelin vähän etukäteen inhokeista yms. allergioista, eikä mitään ollut. No treffi-illallinen sujui mainiosti ja ruoka kävi kuin kuumille kiville. Sitten seuraavana päivänä tulikin kommentti, että ei tää onnistu, kun hänestä se eilinen oli vaan pelkkää pintaa. Siis mitä ihmettä?! Mitä pinnallista siinä on, jos mies osaa tehdä ruokaa ja haluaa panna parastaan toisen vuoksi?! No se homma jäi sitten siihen.
Onnistuneet treffit pilasivat jutun?!
pintaa syvemmältä
382245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Anteeksi, mutta tässä kohtaa minäkin olisin lähtenyt lipettiin.
Älä käsitä väärin, minusta on ihanaa että mies laittaa ruokaa - ja tunnen oloni tosi ihanaksi... kunhan lautaset ovat ihan tavallista sorttia, pöydällä palaa korkeintaan yksi tuikku ja musiikkia ei ole ollenkaan.
En tiedä miten hienoksi laitoit tilanteen, mutta minulle juhlava kattaus tekee olon alipukeutuneeksi eikä todellakaan rennoksi. Kynttiläillalliset ovat naurettavin klisee, mihin ikinä olen osunut. Itse pidän oikeastaan vain konemusiikista tai klassisesta, joten minulle on vaikeaa löytää miellyttävää "tunnelmamusiikkia".
Paras ja mieleenpainuvin miehen tekemä ruoka oli opiskelijasolun keittiössä tehty miehen lempiruoka, josta minäkin sitten satuin tykkäämään. Se tarjottiin eri paria olevilta astioilta (mutta mies kaivoi minua varten turkoosin lasin, se kun sattui olemaan lempivärini) ja pöydällä tosiaan paloi yksi tuikku. Juomaksi meillä oli vettä ja maitoa. Mies keitti vielä sen jälkeen kahvit ja kun tarjouduin tiskaamaan, hän sanoi että en saa tiskata, mutta saan osallistua huuhtelemalla astiat. Siitä otin sitten miehen itselleni moneksi, moneksi vuodeksi. Siinä oli minun kannaltani onnistuneimmat, romanttisimmat treffit.
Eli, jospa tyttisehdokkaasi on kuten minä, että arvostaa yksinkertaista arjen sankaruutta. Jospa olitkin liian lipevä tai päämääräsi pöksyihin pääseminen näkyi liian selvästi? Mistä tuota tietää..
Ei ollut kynttilöitä saatika valkoista pöytäliinaa. Kattaus oli kyllä asiallinen, vaikka itse sanonkin. Tunnelmamusiikkiki oli 50-lukua, mutta ei mitään kamarimusiikkia. Sekin tuntui kelpaavan vielä sillä hetkellä. Mitä ruokaan tulee, niin kuten mainitsin, hän tykkäsi siitä ja se on myös minun lempiruokaani. Tosin tällä iällä ei oikein ilkeä tarjota toiselle mitä tahansa perussettiä saatika halpoja opiskelijaruokia, kun minä sekä hän ollaan työssäkäyviä. Kyse ei ollut mistään teini-treffeistä.Tottakai epäonnistunut yritys kävi itsetunnon päälle, kait minä yritin liikaa. Inhottaa vain, jos on oma itsensä ja silti tulee leimatuksi lipeväksi saatika pinnalliseksi. Menee jo kirkkaasti loukkauksen puolelle..
Et tehnyt mitään väärin.
Mitä nainen sanoi sinusta, hän on itse se, mutta ei vain näe sitä itsessään.
Ole vain iloinen, kun pääsit hänestä eroon. Jokaiselle suotakoon toista kunnioittava kumppani, hän ei ollut sellainen.
eikai nyt toisista treffeistä kannata mitään yltiö romanttisia vielä tehdä!
No joo, hieman epäselvästi mainitsin aloituksessa asiasta. Kyseessä ei siis olleet toiset treffit, enkä edes muista monennet, mutta ensimmäistä kertaa pyysin hänet luokseni. Olimme siis aiemmin käyneet yhdessä ulkona syömässä, kahvilla, kävelyllä jne. jne. En minä nyt sentään heti ensi tapaamisen jälkeen pyydä ketään kylään.
"Sitten seuraavana päivänä tulikin kommentti, että ei tää onnistu, kun hänestä se eilinen oli vaan pelkkää pintaa. Siis mitä ihmettä?!"
Minä tulkitsisin asian niin että hän ei kuitenkaan ole ollut vakuuttunut teidän henkisestä yhteensopivuudestanne. Hän varmaan arvosti yritystäsi näyttää ruoanlaittotaitosi ja romanttisuutesi mutta pelkkä yritys ei riittänyt koska muuta yhteensopivuutta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja se jäi pelkäksi pinnaksi.
Ehkä tulo luoksesi muutenkin muutti asioita. Jos olette ennen tavanneet vain julkisissa paikoissa, hän on ehkä ottanut tapailun vähän kevyemmin. Tulo sinun kotiisi sai hänet ehkä tajuamaan että nyt joko mennään seurustelussa eteenpäin tai sitten lopetetaan. Ja jos ei ihan täysin kolahtanut, hän varmuuden vuoksi laittoi pakin päälle.
"Ja jos ei ihan täysin kolahtanut, hän varmuuden vuoksi laittoi pakin päälle."
Sehän se onkin oikea ratkaisu, jos ei ihan täysin kolahtanut. Varmuuden vuoksi lopetetaan. Jokainen on vastuussa itsestään ja jokainen on myöskin omalta osaltaan vastuussaan siitä, että treffailusta voi tulla jotain. Mitään ei tule saamaan, jos ei uskalla olla mukana.
Varmaan nainen tarkoitti tuota henkistä yhteensopivuutta, vetovoimaa jne. Tutustuminen on ollut aivan alussa. Menee joku tapaamiskerta, että selvittelee tuntemisiaan. Ehkä nainen valitsi myös huonosti tuon sanan pinnallista. Siitä ei oikein saa otetta, mutta sopii ehkä kuvaamaan tilannetta, jossa ei löydy samaa aaltopituutta. Nainen olisi voinut olla selkeämpi.
Ruoka ja muut puitteet olivat varmasti hyvät. Itse ainakin arvostan hirveästi, kun toinen näkee vaivaa tarjoilun ja tunnelman vuoksi.
Onnea aloittajalle! Jatka vain ruokatreffejä. Kyllä naiset niistä pitävät.
Itselleni on käynyt niin, että pidempään tapailtu nainen kertoi myös vähän tuohon tyyliin lopettamisestaan. Siinä oli jotain tyyliin "kanssasi puhuessa saa kyllä tietoa, mutta et kerro tunteistasi tai elämänarvoistasi". En osannut ihan tarkkaan kuunnella, kun olin niin järkyttynyt siitä avauksesta "nyt lopetetaan tämä tapailu". Minä raukka kun luulin että kaikki on hyvin ja jonkinlainen suhde on jo syntynyt...`
Pinnallisuus voi siis olla monella tasolla. Kaikki ei vaan osaa ilmaista sitä kovin hyvin. Eikä kaikilla ole kykyä/tapana avautua kovin syvällisesti ihan heti.
Erinäiset treffit ja seurustelut läpikäyneenä minulle tuli tuosta aloittajan tarinasta mieleen se, että tällä naisella oli myös joku toinen mies kuvioissa. Se pinnallisuuden mainitseminen saattoi olla vain tekosyy - naiset kun harvoin sanovat suoraan (tämä on siis minun kokemukseni, ei yleistys). Eli saattoi miettiä kumman kanssa alkaisi, ja syystä tai toisesta valitsi tämän toisen?
Juuri tuosta syystä minä peräänkuulutan nykyään aina avoimuutta ja rehellisyyttä heti ensi tapaamisella, että SANO vaan jos tuntuu että ei kolahda! Tänä vuonna olen käynyt noin viisillä treffeillä, ja kaikkien jälkeen jompi kumpi on sanonut että ei meillä ole tulevaisuutta, minä jopa ensitreffien päätteeksi kahdelle. Siis ihan kasvotusten. Palaute on ollut että okei, ei voi mitään. Samoin kun minulle on sanottu että ei koe vetoa, niin en ole pahastunut siitä lainkaan.
Vastaan nyt teille molemmille.
Jos nyt lähdetään asiaa penkomaan, niin hän oli jo odottanut, että kutsuisin hänet luokseni. Niin sitten teinkin ja hän tuli avoimin mielin kylään. Huomasin kyllä että häntä jännitti ja niin jännitti minuakin, mutta ei sinä iltana tapahtunut mitään intiimiä tms., joka olisi ollut liian aikaista. Eli jos siis olisi ollut jostain paniikinomaisesta perääntymisestä kyse.
En jaksa uskoa, että sillä hetkellä hänellä olisi ollut toista miestä. Vaikka juttu ei jatkunutkaan pidemmälle, niin olimme yhteyksissä vielä tuon episodin jälkeenkin. Eipä hän osannut sanoa syytä käytökselleen.
Nainen luultavasti odotti, että veisit juttua eteenpäin, ja kehittelisit jotain viettelevämpää. Voi olla että ruoan lisäksi ei tapahtunut mitään kovinkaan sähköistä, vai miten? Aikaisemmat tapaamiset vaikuttavat asiaan tietysti myös.
Ok, vai sillä lailla. Sitten - päästä vaan irti ja katse eteenpäin!
jep, minkäs teet, mutta roikkumaan ei kannata jäädä!
Kyllä mulle kuvaamasi treffit kelpaisivat ja uunilohi on tosi hyvää, viiniäkin vielä.
Sehän on hienoa, kun mies tekee ruokaa ja näkee vaivaa eikä silti ole tarkoitus alkaa sen intiimimpään illanviettoon.
Just noin, että kun on jo kahviteltu ja nähty useamman kerran, niin toivoisin, että mies toimisi juuri noin, tai sitten se nainen.
Tutustuit vain väärään naiseen, jatka samalla tyylillä:)
Olen samaa mieltä kuin Nam, eli treffit olisivat kelvanneet minullekin.
Sanoisin aloittajalle, että älä ota liikaa nokkiisi tuosta torjunnasta, ihan hienot treffit olit järjestänyt. Aina maut eivät mene yksiin, vaikka kuinka yrittäisi.
Luulen, että treffikumppanisi pelästyi. Jotkut ovat arkoja tosipaikan edessä. Hänelle ei ole ilmeisesti kukaan koskaan tehnyt ruokaa (ainakaan mies), ja kohtelias eleesi järkytti häntä. Mielestäni vähän junttia käytöstä tuon naisen osalta, mutta eipä kuulu minulle.
Ehkäpä tälle tytölle tuli se kuuluisa omantunnon kohmelo.
Oletettavasti olit tarjonnut kaikki tapaamiset ja tyttö tuli katumapäälle ettei kehtaa enää rahastaa.
Minä olen keski-ikäinen mies eikä seuran puute ole ongelma kun minä maksan menot enkä koske naiseen.
Täällä S24:ssakin on naisia jotka ottavat yhteyttä itseään kymmenen vuotta vanhempaan mieheen kun tietävät saavansa hyvää ruokaseuraa tasokkaissakin paikoissa mutta liukievat heti kun kontakti käy liian läheiseksi.
Jos tuolle linjalle lähtee, että itse suunnittelee kaikki treffit yms. tapaamiset ja vielä maksaa ne ja sitten nainen tekeekin oharit, niin eihän siitä tule muuta kuin hyväksikäytetty olo. No kuitenkin, tässä tapauksessa kaikki treffit ja tapaamiset lähtivät minun aloitteestani.
Tapailemani nainen myönsi, ettei panosta asioihin yhtä perusteellisesti kuin minä ja hän taisikin katsoa sen vähän negatiivisena asiana. Tekeeköhän yksinäisyys järjestelmälliseksi? Noh, eteenpäin sanoin mummo lumessa. Luonteeni on vain sellainen, etten voi hetkessä unohtaa.
ei miehen ole mitään järkeä maksaa - eli panostaa täysin tuntemattomaan naiseen!
Suhtaudut asiaan sopivalla huumorilla, haluat siis käydä syömässä nuorempien kanssa ja maksaa kulut etkä välitä vaikka tiedät systeemin.
Pitää kyllä sanoa, että omaat hyvän itsetunnon ja rahaa ja kai sitten ajattelet jos vaikka joku niistä olisikin erilainen.
Olen saanut illalliskutsuja mutten ole lähtenyt, kun ajattelin etten viitsi miestä hyväksikäyttää, kun ei ole niin paljon kiinnostanut.
On kai sit se omatunto vielä hyvällä mallilla.
Namin viesti siis sulle
ehkäpä syy nyt ei oikesti ole siinä sapuskassa. Itselleni kävi kerran, niin et mies kokkasi ruokaa. Hyvää oli ja sitä rataa. Mutta siinä kokkailun ohessa kehui omaa erinomaisuuttaan. Myös kokkailun jälkeen muisti mainita asiasta. Sen lisäksi mies haukkui exänsä, kuinka oli tuhlannut rahaa niin ja niin paljon. Vessaan ei saanut laittaa valoa turhaan ettei sähköä kulu. Olimme kynttilän valossa, mutta todennäköisesti vain siksi ettei sähköä kuluisi. Kämpässä oli jääkylmä, koska pattereita ei sopinut laittaa päälle. Mies oi myös hamsteri luonne...oli kämppä täynnä rojua, koska oli saanut halvalla tai ilmaiseksi. Mies oli aika surkea myös sängyssä vaikka itse sanoi ottavansa aina naisen huomioon.
Mietippä siis tarkkaan mitä olet puhunut tai miten olet käyttäytynyt. Ja jos seksi liittyi treffeihin, niin voi olla ettei sekään naista miellyttänyt.
Kuten tuossa jo mainitsin, niin mitään intiimiä ei liittynyt näihin treffeihin. Ehkä olisikin pitänyt? En tiedä. Hauskaa meillä kyllä oli, vaikka jännitinkin melkoisesti. En edes puhellut mitään mauttomuuksia, vaan koitin pitää asiallista linjaa. Rentous nyt unohtui tuon jännityksen vuoksi.
Ota naisista sitten selvää, ehkä hän halusikin jotain lähempää tuttavuutta, mutta ei osannut tuoda sitä esille. Tosin sitten hän olisi kyllä vielä halunnut nähdä uudestaan eli mysteeriksi taisi nyt jäädä.
Mahdollista on myös, että ymmärsi lähteä, kun hoksasi, että tässä taidetaan olla menossa parisuhteeseen eikä kuitenkaan halua seurustella eikä johtaa toista harhaan.
Joka tapauksessa toimit mielestäni tyylillä eli jatka samaan malliin:)
ei vaan napannut. tunne puuttuu, kemiaa ei ole....next!
Kai hänestä olisi jokin "silmiin katsoja" huomannut jo ensitapaamisella, että kyseessä on hyvin epätasainen persoona joka kannattaa kiertää kaukaa. Minä en siis tätä huomannut enkä osannut edes epäilläkään, sillä hän kuitenkin treffi-iltaan saakka oli olevinaan kiinnostunut minusta ja jatkosta ja muutenkin esiintyi kuten ihastunut yleensäkin. Siksi tuntuukin hyvin omituiselta, miten seuraavana päivänä kaikki olikin toisin.
No eipä tätä tosiaan kannata pohtia enempää. Kiitokset molemmille hyvistä ja ytimekkäistä kommenteista! ;)
Yksi nainen kävi kanssani kahdesti ulkona. Emme edes kahvitelleet, syömisestä puhumattakaan. Hänen aloitteestaan kävimme kävelyllä ja minun aloitteesta lyhyellä automatkalla. Näiden kokemusten jälkeen nainen sanoi ettei tästä mitään tule. Hän vain ei kiinnostu riittävästi. Kun ei feromonit osu, ne ei vaan osu.
Arvostan tätä suuresti enkä yhtään ottanut itseeni. Vielä kerran kiitos, jos satut lukemaan tämän.
Ehkä kaikki oli vaan liian pinnallista. Ilta oli ilmeisesti näennäisesti onnistunut mutta oliko teillä hauska ilta? Nauroitteko tai hulluttelitteko? Sanoit pysyneesi tiukasti asialinjalla.... Anteeksi vaan mutta kuulostaa kovin tylsiltä treffeiltä vaivannäöstäsi huolimatta. Hienoa että panostit mutta pitäisi panostaa myös muuhun kuin pinnalliseen puoleen. Sanoit ettet pystynyt rentoutumaan. Tämä varmasti oli aistittavissa.
Olen itse myös sitä sorttia että en lämpene ulkoiseen panostukseen. Toki arvostan sitä mutta ei se saa sydäntäni sykkimään, vaan kyllä se rento, hauska, väreilevä ilmapiiri tietyn henkilön seurassa sytyttää ja se voi tapahtua sitten vaikka nakkikioskilla.
Lisään vielä että et tehnyt mitään väärin, päin vastoin mutta ilmeisesti kemiat eivät vain kohdanneet. Kyllä se sinulle Oikea nainen olisi ollut otettu illallisestasi. :)
Ehkä nainen säikkyi huomattuaan, että olet tosiaan vakavissasi, ja tahtoi ottaa hiukan takapakkia selvitelläkseen tunteitaan. Ei ehkä itsekään tiedä, mitä haluaa? Kenties ottaa sinuun uudelleen yhteyttä, kun on hiukan mietiskellyt asioita. Ehkä. Jos jäi askarruttamaan, niin voisit varmaan kysyä häneltä vielä toistamiseen, missä oikeasti meni vikaan. Tuo vetoaminen pinnallisuuteen kuulostaa minusta jotenkin niin teennäiseltä tai keksityltä.
Mutta jatka samaan malliin tosiaan, kyllä minulle tuollaiset treffit ainakin kelpaisivat.
Jotenkin tuosta loistaisi sellainen että nainen oli jäänyt odottamaan jotain enempää, näinhän se meille herrasmiehille usein käy, pitäisi vaan rohkeasti tehdä tuttavuutta ja osoittaa ihan fyysisellä kontaktilla että välittäisimme. Nainen oli valmistautunut siihen että pääsisi koskettamaan huuliasi ja pettyi kun tunsi itsensä vain kaveriksi.
Tässähän tämä suurin dilemma treffeillä, jos et tee mitään niin nainen lähtee, jos taas teet liian aikaisin niin lainen lähtee. Jos miehen käsitys lähestymis ajoituksesta ei ole tismalleen sama kuin naisen niin tervemenoa.
Nainen jäi kaipaamaan lävistettyä, rasvalettistä varastomiesrokkariaan. Hänen kanssaan naista ei jännittänyt ja jäähtyneestä pizzasta siirryttiin luontevasti kuumaan panoon ilman pinnallisia keskusteluja. Se oli niin helppoa sinun kaltaisiisi käytöstapoja harrastaviin miehiin verrattuna.
Aloittajalle:
Itsekkin miehenä sain kantapään kautta oppia, että naiset arvioivat hyvin pitkälle kokonaisuutta ja jos jostain vain pilkahtaakin heille epäilys ettei ole onnellinen kanssani (liikaa eroavaisuuksia hänen mielestään), niin turha sitä on kysellä perään että mikä meni vikaan. Välillä kun kyselin alkuaikoina, niin tuntui monesti että kerrotaan se toiseksi pahin syy ettei loukata kun ei kehdata kertoa sitä todellista, koska usein syyt kuulostivat minusta hieman omituiselta ettei halua edes jatkaa tutustumista. Ei auttanut enään asiasta puhuminenkaan, joten kemiat ei vain naisen mielestä kolahtanut eikä edes kannata enempää tutustua.
Parempi kun vain opettelet hyväksymään pelin hengen: Olet in tai out... tai siltä väliltä että hali/pano puutteessa olet ok, mutta jos ei muutosta aidosti tunnetasolla, niin olet out. Mielestäni naisetkin harrastavat yhdenillan juttuja treffien varjolla kun pitää olla se optio että jotain voi sentään myös syntyä tai sitten ne harvat kerrat sattumalta kun vain tekee mieli vaikkei mies edes aidosti sytytä, mutta tunnelma sattui olemaan oikea. Naiset ovat yleisesti aika tarkkoina kenet oikeasti lähelleen (henkisesti tai fyysisesti) päästävät...
Moni nainen kuitenkin on mielestäni otettu jos viitsii laittaa ruokaa tai ylipäätänsä pitää huushollista huolta.
Olisin ihan taivaassa, jos mies hemmottelisi minua noin ihanasti! Harni, että deittisi ei osannut arvostaa vaivannäköäsi. :(
Nyt pitää itekkin laittaa tänne oma mielipide.
Mahtava homma AP että olet ruokaa laittanut naiselle ja nähnyt vaivaa..
Pisteet täältä!!
Mutta siinä ei tule miehelle mikään voittajafiilis kun olet panostanut 110%
treffeille ja vastauksena saat epämääräistä sönkötystä.... mahtavaa...
Mutta eniten pisti silmään tuo kohta että pelkkää pintaa? Mitäköhän vittua....
En nyt halua teitä naiset loukata mutta semmonen puhe olisi aika tervetullutta mistä ymmärtää missä mennään, ilman että tarvitsee rueta kristallipalloa etsimään jolla saa sen lopputuloksen selville.
Ei kaikki naiset semmosia ole mutta jotkut on.
Ja ei me miehetkään mitään täydellisiäkään aina olla myönnän sen.
Mutta jatka aloittaja vaan niitä ruokatreffejä.
Tsemppiä aloittajalle. Minä onnistuin viemään suhdetta eteenpäin samanlaisessa tilanteessa, harmi ettet sinä, mutta nainen ei sitten ollut oikea sinulle. Tuollaisesta kohtelusta pitäviä naisia kyllä on. Jatkaisin sinuna samalla linjalla.
Itsellä kävi vähän samanlailla. Kyseessä ei ollut kynttilä-illallinen vaan normaalit leffa-treffit. Kyseessä oli toinen tapaaminen.
Ilta meni hyvin. Loppuillasta vaihdoimme muutaman suudelman. Menemättä sen pitemmälle. Molemmilla oli hauskaa.
Illan päätteeksi kotiin ajellessani ajattelin, että jes! nyt vihdoin löytyi nainen jollaista olen etsinyt. Mukava, mielenkiintoinen, osaa keskustella ja muutenkin tuntui olevan kiinnostunut minusta.
Valitettavasti oli väärässä. Pikkuhiljaa alkoi näkyä naisen osalta hiljaiseloa. Enkä todellakaan ollut painostava. Enemmin yritin varovasti kysellä jatkoa tapaamisille. Olin kyllä jo hiljaisuuden perusteella aavistanut, että hän ei halua mennä sen pidemmälle. Mutta ei osannut kertoa sitä suoraan. Tämä oli todella ärsyttävää, koska olen kuitenkin aikuinen mies ja ymmärrän kyllä, et jos toinen ei halua edetä sen pitemmälle. Hirveällä vaivalla sain toisen vihdoin sanomaan suoraan, että eiköhän jatketa ystävinä. Johon minä vain totesin, tämä on OK. Toki kaikkihan tietää mitä tarkoittaa tämä niin sanottu nettiystävyys. Toisin sanoen, molemmat lähtevät jatkamaan omaa elämäänsä, ihan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Enkä muutenkaan ole varsinaisesti ystäviä hakemassa netin kautta.
4 kuukauden hiljaiselon jälkeen nainen otti yhteyttä minuun uudestaan ja kohteliasti vastasin ja kerroin kuulumiseni. Samalla hieman ihmettelin ja kyselin, et minkä vuoksi otit uudelleen yhteyttä. Ajattelin että olinko silloin jotenkin törkeä vai miksi yllättäen lopetit yhteydenpidon.
Sitten homma avautui minulle täysin. Toisin sanoen oli saanut elämänsä aikana liikaa siipeensä miesten osalta yms. bla bla.
Meni kuulemma paniikkiin, kun joku olikin hänestä aidosti kiinnostunut.
Sitten hänellä meni yhtä äkkiä Herra Hyde vaihde päälle. Rupesi valittamaan, että ei ole sellainen nainen kehen kannattaa edes tutustua yms. sekavaa monologiaa.
Ajattelin siinä vaiheessa, et morjes. Mistä tämmöisiä löytyy. Jos oma pakka on sekaisin, niin ei varmaan kannata hakea seuraa netistä. Et semmoinen tapaus.
Oppitunti tässä oli, et vaikka kaikki näyttää hyvältä, toimit ja olet kuin herrasmies.
Se ei välttämättä riitä. Ongelmat voivat olla jossain muualla kuin sinussa.
Ja se vain on paskanakki.
Se oli vain väärä nainen sinulle. En itsekään pidä mistään romanttisesta, mutta tiedän että monet muut naiset pitävät. Te ette ole yhteensopivia, siksi naisesta ehkä tuntui pinnalliselta tai teennäiseltä tuo hieno illanvietto. Yksi ystävättäreni taas harrrastaa juuri vastaavaa, eli hänen kanssaan ap:lla synkkaisi, muttei minun kanssani.