Jos ollaan luusereita ja kaikenvoivottelijoita, ollaan sitä myös avioerossakin! Voi hellanlettas, siitä vaan vaan uutta putkeen! Mitä se auttaa jäädä vaikeroimaan jos menee huonosti niin voi lähteä! Oli lapsia tai ei!
Yksi elämä vaan on! Ja mitä helkkarin esimerkkiä lapsille näytetään, että pitää vittu kitua epämukavassa liitossa?????
ASIAT VOI TEHDÄ HELPOSTI KUN PERKELE USKALTAA U S K A L T A A !!!!
Nyt ihmiset MUNAAAAA vähän, ällöttää kun ihmisillä ei ole henkistä munaa sitten ei niin millään!
Yksi elämä vaan on! Ja mitä helkkarin esimerkkiä lapsille näytetään, että pitää vittu kitua epämukavassa liitossa?????
ASIAT VOI TEHDÄ HELPOSTI KUN PERKELE USKALTAA U S K A L T A A !!!!
Nyt ihmiset MUNAAAAA vähän, ällöttää kun ihmisillä ei ole henkistä munaa sitten ei niin millään!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oli lapsia tai ei. Mutten mitenkä " Henkinen muna" ajattelet lasten elämän erron jälkeen.
Minä näen ja kuulen ja tiedän, mitä se todella lapsen silmin ja korvin nähtynä ja kuultuna on. He ovat itse kertoneet, muutta sinulle he eivät uskalla mitään sanoa pelossaan elävät jatkuvasti.
Jospa nyt sinäkin hieman miettisit, miten on lastesi laita, minkä verran heistä välität, mitä teet sen välittämisen ja huolehtimen eteen. Miten olet ajatellut lapsestesi tulevaissuden, koulujen käunnin mahdollisuudet,
Minusta vaan tuntuu, että et ole ajatustakaan näille asioille luonut.
Hoida ensin lapsesi sen verran aikuisiksi ja takaa heidän mahdollisuutensa opiskeluun, jätä omista haluistasi pois nuo suuruudenhulludet, sekä ne vieraat kakarat ja eukot, loukkaat kaiken eniten omia lapsiasi.
Minä loukkaan kaikkein eniten lapsiani, jos en lähde huonosta liitostani! Lasten PITÄÄ nähdä vanhempansa niin, etteivät he ole huonossa liitossa! Mieluummin yksin, muttei onnettomina JATKUVASTI!
Sitä paitsi olen nainen :)
Vierasta eukkoa en haluaisi, koska en ole lesbo enkä bi.
Peloissaan lapset muka ja PASKAT – kaikki kuule riippuu ihan henkisten munien koosta ja älykkyyden tasosta ja asioiden käsittelykyvystä vanhemmilla!
Minä olen katsonut omia vanhempiani ja heidän huonoa avioliittoa. Pitkään en kyennyt seurustelemaan kun luulin että tuollaista on avioliitto ja vieläkin avioliittoon astuminen pelottaa ja jopa oksettaa. Toivonut olisin että he olisivat eronneet ,ettei sitä olisi tarvinnut katsella.
huono suhde pilaa omien lasten tulevat suhteet. sitäkö ne vanhemmat haluavat? se koulutusko on tärkeämpi kuin lasten sosiaaliset suhteet?
No ihan sama se on toisinkinpäinkin jos olet nainen. Loukkaat kaikkien eniten omia lapsiasia tempuillasi ja uusikoillasi.
Tosin näytää nyt olevan, että olet siinä tilassa, että mikään järjen ääni ei sinua puhuttele.
Eli juuri nyt tuo sinun henkisten munien koko, älykkyyden tao ja asioiden käsittelykyky ovat kuusivuotiaan tasolla, joten niitä ei yksinkertaisesti ole.
Nyt olisi hyvä viihtyä hyvin paljon neljän seinän sisällä, ilman alakoholia tai muutkaan huumetta ja varsinkaan minkäänlaista uutta suhdetta.
Varsin paljolta välttyisit, sillä tarvitset aikaa selviytymiseen, et vaan taida sitä oikein jaksaa ymmärtää.
Kielenkäyttösi jo kavaltaa tilanteesi tilan.
No, helpottiko, omien mielipiteiden julkinen karjuminen?
Minusta kaikkein tärkeintä on ensin ymmärtää kunnolla ne syyt joiden takia avioliitto uhkaa hajota. Sen jälkeen ne tulisi käsitellä yhdessä kumppanin kanssa, sillä hänellä on oikeus ilmaista mielipiteensä hänenkin elämäänsä koskevista muutoksista.
Jos ei ymmärrä omankin käytöksen ja valintojen osuutta asiaan, tekee helposti samat virheet taas seuraavassa liitossa jne., ja sellainen liitosta toiseen pakeneminen hajottaa lopulta ne munatkin.
Onnistumisen kokemukset ovat tärkeä kaikille ihmisille. Niiden kautta vasta sisäistetään jotain pysyvää. Positiivisen onnistumisen kokemuksen voi saada myös avioerosta. Se ei synny pelkästä puolison syyllistämisestä ja vihaamisesta. Niillä tunteilla saa itselleen vain ne munat, jotta uskaltaa tehdä henk.koht. päätöksen ja lähteä konkreettisesti liitostaan.
Kesken jätetyt asiat vie aina tiedostamattaankin mukanaan myös seuraavaan liittoonsa ja negatiiviset muistot purkautuvat helposti kaikenlaisena oireiluna, vaikka uuden liiton pitäisi kaiken järjenkin mukaan olla onnellinen.
Eroonkin pitää kypsyä. Valittaminen ei ole kovin hedelmällistä kylläkään, mutta ei välttämättä ole saamattomuutta, jos ei lähde nopeasti.
Itse olisin antanut aikoinani melkein mitä tahansa että vanhemmat olisivat eronneet. Vuosia syytin itseäni vanhempieni elämän tuhoamisesta kun he pysyivät yhdessä vain minun takiani. Vasta aikuisena monen vuoden jälkeen olen todella tajunnut että olin täysin syytön, vanhemmat ryssivät elämänsä aivan itse. Siinä sivussa vaan oma tunne-elämänikin miltei meni pilalle kun kireästä ilmapiiristä, puhumattomuudesta, ovien takana riitelystä ja muusta tuli normaalia. En tiennyt muusta. Nyt yritän tehdä kaiken eritavalla kuin vanhempani, huonon kodin kierre loppuu minuun. Olen velkaa sen lapselleni, hän tulee tietämään että vanhemmat ovat yhdessä keskinäisestä rakkaudesta, ja jos jotain tapahtuu ja ero tulee niin hänelle tehdään kyllä selväksi että syy ei ole hänen.
Monta kertaa olen iltaisin miettinyt johtuuko suomalaisten ja varsinkin nuorten pahoinvointi vanhempien rakkaudettomuudesta myös toisiaan kohtaan. Miten muuten ns. "normaalin perheen lapsi" ajautuu väkivallan ja turmion tielle. Tai miten on niin paljon lapsia jotka eivät mene katsomaan vanhempiaan? Jos itse kannoin hirvittävää taakkaa niin en varmasti ole ainoa.
Lapsi ei ole sokea eikä varsinkaan kuuro, jos vanhemmilla ei ole asiat hyvin niin hän tietää ja ottaa sen itseensä.
Joo-o, voi olla tottakin. Mutta mitä muitten erot sun muut "munat" sua kaivaa ja koskettaa? Eix jokaisen tartte hoidella omat henkensä ja munansa itte?
On mukava lukea tekstiä, jossa asioista puhutaan suoraan, EIKÄ PIILOUDUTA LASTEN TAAKSE!!!
Ap. kirjoitahan lisää tällaisia rohkaisutekstejä!!!
Tiedän kanssa monia tuttuja jotka on VAIN lasten takia yhdessä. En tajua miksei eroa. Monen elämä menee hukkaan tuollaisessa puuhassa. Erotkaa ja hankkikaa elämä.