Asia, joka minua askarruttaa uskottomuudessa eniten, on se, miten ihminen voi haluta jäädä parisuhteeseensa, jos käy ilmi, että kumppanilla on ollut pitkään kestänyt rinnakkaissuhde.
Minä ajattelen niin, että oma kumppani on se maailman läheisin ihminen, jolle kerrotaan surut ja murheet, joka tukee hädän hetkellä, rakastaa ja on aidosti läsnä. Mielestäni kaikelta tippuu pohja pois, jos käy ilmi, että toinen valehtelee, pitää pilkkanaan, ei välitä, arvosta eikä kunnioita sen vertaa, että olisi rehellinen.
Onhan näitä syitä lueteltu täällä: lapset, yhteinen historia, omaisuus, jonkinlainen tunneside kumppaniin (ei mielestäni voi olla rakkautta, ainakaan niin miten minä rakkauden koen), loukkaamisen pelko, aikaansaamattomuus jne. Ehkäpä ihmiset sitten ovat niin erilaisia, että kaikille tällainen aito, keskinäinen läheisyys ei ole niin tärkeää kuin vaikkapa se yhteinen omaisuus. Jokainenhan itse päättää oman tärkeysjärjestyksensä.
Olen itse kokenut uskottomuuden sekä petettynä, pettäjänä että kolmantena pyöränä, enkä muuta voi todeta, kuin että se on kuin ampusi omaa parisuhdettaan keskelle otsaa. Se on kuolinisku, ainakin omien kokemusten mukaan.
Tässä en tarkoita uskottomuudella mitään yhden illan hairahdusta, vaan systemaattista ja pitkäkestoista rakkaussuhdetta liiton ulkopuoliseen ihmiseen.
Minä ajattelen niin, että oma kumppani on se maailman läheisin ihminen, jolle kerrotaan surut ja murheet, joka tukee hädän hetkellä, rakastaa ja on aidosti läsnä. Mielestäni kaikelta tippuu pohja pois, jos käy ilmi, että toinen valehtelee, pitää pilkkanaan, ei välitä, arvosta eikä kunnioita sen vertaa, että olisi rehellinen.
Onhan näitä syitä lueteltu täällä: lapset, yhteinen historia, omaisuus, jonkinlainen tunneside kumppaniin (ei mielestäni voi olla rakkautta, ainakaan niin miten minä rakkauden koen), loukkaamisen pelko, aikaansaamattomuus jne. Ehkäpä ihmiset sitten ovat niin erilaisia, että kaikille tällainen aito, keskinäinen läheisyys ei ole niin tärkeää kuin vaikkapa se yhteinen omaisuus. Jokainenhan itse päättää oman tärkeysjärjestyksensä.
Olen itse kokenut uskottomuuden sekä petettynä, pettäjänä että kolmantena pyöränä, enkä muuta voi todeta, kuin että se on kuin ampusi omaa parisuhdettaan keskelle otsaa. Se on kuolinisku, ainakin omien kokemusten mukaan.
Tässä en tarkoita uskottomuudella mitään yhden illan hairahdusta, vaan systemaattista ja pitkäkestoista rakkaussuhdetta liiton ulkopuoliseen ihmiseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On ollut rinnakkaissuhde. On rinnakkaissuhde. Näissä on ero ja myös etsimäsi vastaus. Menneisyyteen jäänyt on mahdollista antaa anteeksi, joskus, vaikka se veisi pitkään ja olisi kuinka vaikeaa.
Mikä ero siinä on kumppanin arvostuksen kannalta? Avaa vähän enemmän ajatustasi.
Useimmat sanovat että "pettäjä ei koskaan muutu." Useimmat eivät ehkä muutukaan.Mutta on niitäkin pettäjiä, jotka katuvat, ja teostaan oppineena eivät koskaan enää petä.
Jokaisella ihmisellä on taito ja kyvyt oppia, muuttua ja kehittyä. Jotkut meistä oppivat ja kasvavat paremmiksi ihmisiksi, usein omien virheiden ja omien kokemusten kautta.
Pettämisen paljastuminen on syvä aviokriisi ja herättäjä. Riitojen lisäksi, puolisot avautuvat pahimmista peloistaan ja ajatuksistaan toisilleen. Kriisi, jos siitä selvitään, voi muuttaa ja kasvattaa molempia.
Molemmat puolisot voivat kriisin jälkeen olla arvostavampia ja kunnioittavampia toisiaan kohtaan kuin aiemmin. "Jankuttava vaimo lopettaa jankutuksen ja pettävä mies lopettaa uskottomuuden". Parisuhteeseen voi parhaimillaan kasvaa elämänkestävä, syvää rehellisyys ja kunnioitus, jopa luottamus. Tiedän, erittäin vaikeaa ja harvinaista tämä on. Mutta on pareja, jotka ovat onnistuneet.
Uutta ihmiseen on helppo rakastua, puoliso pitkässä avioliitossa on itsestäänselvyys. Käry voi herättää molemmat puolisot, ketä todella rakastaa ja mitä todella elämältään haluaa. Omaan puolisoonsa voi rakastuakin, aina uudestaan. Vanhuuden viisautta.
Minäkin yritin antaa anteeksi. Se oli kuitenkin aivan toivotonta. Ei tehtyä saa tekemättömäksi, eli juuri sitä että valehdeltiin selän takana = mieheni arvostus sillä hetkellä minua kohtaan pyöreä nolla. Ei sellaista tee, jos toisesta välittää. Minun puolelta se tuntemani rakkaus muuttui puhtaaksi helveksunnaksi, eli ei siinä mitään ollut tehtävissä. Mies muuttui toiseksi henkilöksi elämässäni ja sydämessäni.
Halveksunta voi olla projisoitua, peiteltyä ja tiedostamatonta, oman syyllisyydentunteen siirtämistä itseltä toiseen. Mutta ymmärrän.
Ei se mies muutu kaikkia naisia arvostavaksi kuitenkaan. Saattaa halveksia kakkosta ja omaa vaimoa hyysää. Silloin muutosta ei ole tapahtunut.
"Useimmat sanovat että "pettäjä ei koskaan muutu." Useimmat eivät ehkä muutukaan.Mutta on niitäkin pettäjiä, jotka katuvat, ja teostaan oppineena eivät koskaan enää petä."
Niin mutta koska elämä on niin lyhyt, petturin kanssa ei kannata jatkaa, koska jos jä musta pekka käteen, kuten todennäköiseti jää, on heittänyt ihan turhan päiten hukkaan merkittävän osan elämäänsä.
Jod odotusarvona on, että se pettää uudelleen niin ainoa järkevä muuvi on erota. Jos 10 petettyä jatkaa ja 8 tulee uudelleen petetyksi, tuon porukan kokonaishyvinvointi olisi maksimoitunut sillä, että jokainen olisi lähtenyt HETI kävelemään. Joo, kyllähän siinä meni kaksi jotenkuten korjattavissa olevaa parisuhdetta, mutta kun kokonaisuutena ei kannata, niin ei kannata.
kyllä se yhden illan hairahduskin on uskottomuutta.
uskottomuus on aina tietoinen valinta.
Älä missään nimessä unohda sitä että pettäjä myös asettaa petetyn terveyden vaaraan!!! Kyllä noita sukupuolitauteja on maailma pullollaan....
Kyllä se vaan on niin että jos oma mies pettää, niin siinä on ukko yhtä kullinmittaa lyhyempi! Selväksi sen olen tehnyt, mutta myös sen että jos alkaa se ruoho näyttämään vihreämmältä siellä aidan toisella puolella, niin kyllä minusta eroon pääsee helposti ja selittelemättä sen enempiä, ei tässä ketään voi väkisin pitää... mutta jos tosiaan pettämään mennään, niin TODELLAKAAN en takaa mitä tapahtuu.... Selkee peli, selkeet säännöt... Samaa tuo ukko-kulta minullekkin sanoo, eli jos menisin jotain typerää tekemään, niin kyllä olen sillon myös kaiken vihan ja paskan enemmänkin kuin ansainnut.
Ei vaan mene tällasen vanhan akan päähän yhtään tämmöset pettämisjutut... eikö se elämä osaa muutenkin olla välillä niin itsestään? Vaikeammaksihan se petosten teillä menee... Eikä tää elämä mitään ruusuilla tanssimista ole, pääsääntösesti se nyt vaan on sitä perusarkea, josta pitää osata repiä ne hyvät puolet. En ymmärrä sitäkään että tietentahtoen pitää sitten vielä loukata sitä kumppania... Eniten ehkä vielä ihmetyttää nää selittelijät!!! "olin kännissä" , "se vaan tapahtu" jne ....MY ASSSS!!! Ei ne sukupuolielimet vahingossa toisiaan vasten hakkaa!!! Selittelijöille suosittelen selkärangan kasvattamista, sitä että seisovat tekojensa takana, etsimättä syitä mistään muualta kun itsestään, ja tietenkin että siivoavat omat sotkunsa!
UGH!!!! olen puhunut!
Pettäjä ei aseta vaaraan ainoastaan petetyn fyysistä, vaan myös psyykkisen terveyden. Jollain voi olla takana jo vaikka kuinka paljon ikäviä kokemuksia joista on selvinnyt ja petetyksi tuleminen voi sitten olla se, mistä ei enää selviä. En nyt tarkoita, että välttämättä kaikki inkkarit häipyis kanootista ja joutuisi loppuiäkseen sairaalahoitoon, mutta elämänlaatu heikkenee, masennus voi iskeä päälle jopa vakavana yms. Pettämisestä toipuminen on todella rankka ja vaikea prosessi riippumatta siitä, jatkuuko suhde puolisoon vai ei.
Niin ihmetyttää minuakin, kuinka anteeksiantava pettäjän vaimo voi olla.
Itse tapasin tapapettäjämiehen ja ajattelin, että oli parasta kertoa siitä vaimolle. Naiivina olin kuvitellut, että nainen on kiinnostunut kuulemaan yksityiskohdat, mutta hän vain suuttui minulle, eikä halunnut kuunnella mitään.
Nyt vaimoparka sitten keimailee FB:ssa poseerauskuvissa ykköset päällään aivan kuin hänen pitäisi kilpailla meidän muiden eli hänen miehensä ihastusten kanssa. Ja mies osallistuu perheidyllin hehkutukseen kehumalla vaimoa. Tosi surullista, mutta minkäs teet?
Tämän koettuani olen alkanut miettiä myös vaimon osuutta pettämiskuvion jatkumiseen. Näin toimimalla pettäminen vain jatkuu.
Se on todella vaikeaa. Kokemuksesta voin sanoa. Kun on yhteiset lapset ja kaikki omaisuus. Tunteet heittelee mulla ääripäästä toiseen. Mietin että pitää olla tyhmä joka tuollasen tekee. Eikö tajua miten se toista satuttaa. Tuntuu että koko elämä on revitty hajalle. Hän haluaa olla mun kanssa. ja jankuttaa että se on virhe. Hän on tehnyt virheen. Minusta se ei ole virhe vaan tiedostettu teko jos ei ole voinut kertoa tästä "kaverista" omalle vaimolleen joka on vuodattanut hänelle omia mies ongelmiaan yms..miksi minä en olisi tuollaista saanut tietää. ja sitten pannaan paljaalla ja paksuna se nainen.....
Myötätuntoni sinulle. Jos on lapsikin tulossa, luulen että eropäätös on paras. Omaisuudenjako kannattaa hoitaa omalla lakimiehellä. Isä on erossa vastuussa käytöksestään omia lapsiaan kohtaan. Lue joku opaskirja, miten toimia lasten kohdalla erossa.
Voimia sinulle! Omasta kokemusestani tiedän, että kyllä se on ihan tiedostettu teko...
Karmivan ensimmäisen vuoden, ja melkein yhtä karmivan toisen vuoden jälkeen nyt ihan hyvin. Siis vastaukseksi kysymykseen, miten ihminen voi jäädä pettäneen puolisonsa luokse.
Olen jokaisen kysymyksen, joka tälläkin palstalla nostetaan esiin, itselleni esittänyt. Ja päässyt sopuun vastausten kanssa. Aiva vaikeaa se oli.
Ilmeisesti siis tuo kaksi ekaa vuotta vaikeimmat sanonta pätee. aika moni on sanonut, että n. puolen vuoden jälkeen alkaa helpottaa, mutta vain hetkeksi, sitten taas tulee aikoja kun asia vaivaa ja tunteet nousevat pintaan. Kahden vuoden jälkeen elämä taas jatkuu.
Täysipäinen ihminen ei anna anteeksi pitkää rinnakkaissuhdetta.
Tarvitsisit terapiaa, jotta ymmärtäisit, että anteeksiantokin on tässä maailmassa mahdollinen.
Terapiaa tarvitsee sellainen ihminen, joka pelkää tulevaisuutta niin paljon, että on valmis pelon vuoksi jäämään epätyydyttävään suhteeseen miehen kanssa, joka on rakastunut toiseen.
Jos antaa anteeksi, on olemassa myös se ihminen, joka pyytää anteeksi.
Joten rakkaudesta tuskin on kyse silloin kun pettäjä anoo anteeksiantoa.
Pari aivan hirveää vuotta tosiaan siinä meni, eropapereiden pyörittelyä ja niiden lähetys. Siitä lähtenyt mieletön rehellisyys kaikista tunteista puolison kanssa puolin ja toisin. Kun ei ollut enää mitään pelättävää, ei mitään hävittävää. Vasta sitten alkoi tajuamaan, että tämä vie aikaa, mutta jos on tahtoa selvitä yhdessä, siinä pystyy kipuilemaan yhdessä. Kun yhdessä annetaan molemmille aikaa parantaa omat haavat. Ymmärrys siitä, että kumpikin on haavoittunut, petetty omalla ja pettäjä omalla tavallaan. Molempien parantumisen myötä tapahtunut myös ihania asioita yhdessä. Nyt voin sanoa, että kannatti!, Tänään on tänään, nyt on nyt, mennyt on mennyttä ja tulevaisuutta en sure enkä pelkää. Enkä liiemmälti suunnittele. Tämä elämä on tässä ja nyt, ei sitku, ei mutku. Ilman aivan mieletöntä terapeuttia tämä tuskin myöskään olisi ollut mahdollista. Älkää vähätelkö terapian merkitystä näissä asioissa.
Ja tiedän, että moni sanoo, että kohta iskee jälleen pettäjä ja hänen luontonsa. Uskon, että ihminen voi halutessaan muuttaa toimintaansa, kun ymmärtää itseään. Ja jos joskus näin käy, sitten se on niin.
Ystäviä on jäänyt taakse tämän takia, kun eivät hyväksyneet sitä, että jäin puolisoni kanssa yhteen. Mutta sellaiset ystävät saavat mennä. Ne ystävät, jotka ovat jääneet, tukevat ja sanovat, että tämä on meidän ratkaisu, ei kenenkään muun.
Se, mitä elämä tuo tullessaan, sen näyttää tulevaisuus. Elän ja nautin kuitenkin tässä päivässä.