, kun tuolla kaduilla näkee käskynkässä käveleviä rakastuneita pareja, jotka naureskelevat kovaan ääneen ja nainen nojailee miehen olkapäähän kävellessäkin. Käytännössä kaikki ikäiseni naiset, joihin voisin kuvitella rakastuvani ovat kokeneet tuon jo joskus, enkä minä siis olisi mitenkään uniikki kokemus heille. Miksi olisin mitenkään parempi kuin ne aiemmat miehet, joihin nainen oli rakastunut? Olisin vain rutiininomainen uusi rakkaus hänelle, kun taas minä kokisin sen ensimmäistä kertaa.
Melkein tämän rintaa puristavan ajatuksen takia haluaisin luopua koko tyttöystävän ideasta täysin.
Melkein tämän rintaa puristavan ajatuksen takia haluaisin luopua koko tyttöystävän ideasta täysin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Minusta on typerää puhua rutiininomaisesta rakastumisesta, sillä ainakin itselleni joakinen kerta, kun ihastun tai jopa rakastun on uniikki. Koska jokainen ihminenkin yksilöllinen, niin miksei sitten häneen ihastumisen tai rakastumisen kokemuskin?
Ja varmasti jokaisella ihmisellä on jotakin annettavaa, joten siis sen miettiminen, miksi olisi parempi kuin edelliset kumppanit on turhaa. En itse ainakaan arvota, että joku entisistä kumppaneistani olisi toista parempi. Tottakai jotkin ihmiset sopivat paremmin yhteen, ja kaikissa on vikoja. Mutta niinkuin sanotaan, että nykyisiä kumppaneita ei pitäisi vertailla edellisiin, niin aivan yhtä lailla itsensä vertailu kumppanin eksiin on kovin tuloksetonta.
Harva ihminen alkaa seurustelemaan sellainen kanssa, jota ei koe sopivaksi, ja siis "parhaaksi". (Lainausmekiessä siksi, että kumppanin "oikeus" tai "paremmuus" on riippuvaista monesta seikasta, mm. elämäntilanteista.)
Itse asiassa, kyllä monet ihmiset alkavat seurustelemaan jonkun kanssa "paremman puutteessa"-periaatteella. Silloin puhutaan ihmisistä, jotka eivät osaa olla yksin. Heti kun löytyy joku kiinnostavampi tapaus, jolta saa myös vastakaikua niin se paremman puutteessa-ihminen saa mennä.
Jos nainen on jo henkisesti antautunut täysin monta kertaa muille ihmisille, siitä tulee minulle olo, että se on hänelle tavallista. Hänen rakkautensa on kulunutta ja arkipäiväistä. Vähän kuin minulle vaikkapa leffassa käynti.
Minusta se olisi kaunista, että kaksi ihmistä rakastuisivat toisiinsa niin, että molemmilla on ensimmäinen kerta ja että vain se yksi ihminen tuntee toisen läpikotaisin, eikä kukaan muu ennen tai jälkeen. Fyysinen koskemattomuus ei ole niinkään tärkeää, henkinen kyllä.
Sä et kyllä tajua mistään mitään. Huh huh...Onko äidinkin tunteet kuopuksiinsa vähempi arvoisia? Eihän sitä voi kokea kaunista ja uniikkia rakkautta kun vaan ensimmäistä lastaan kohtaan? Arvotat ihmisiä heidän elämänhistoriansa mukaan. Et kykene elämään tässä hetkessä etkä näkemään tulevia päiviä mahdollisuuksina? Et ole itse koskaan kompuroinut ja erehtynyt elämässä? En haluaisikaan koskaan elää elämääni ihmisen kanssa joka ei olisi koskaan kokenut erehtyneensä, ei olisi koskaan oppinut tekemistään virheistä ja oppinut tietämään mitä haluaa elämältä. Se vasta olisikin pelottavaa. Olisi monenlaisen tuulen mukana vietävä.
Esikoinenhan on useille vanhemmille rakkain.
Kuopuskin voi olla vanhemmille rakkain. Usein on niinkin, että kaikki lapset ovat niitä rakkaimpia. Itse asiassa tämän viimeisimmän mukaan normaaleilla. Ei lapsia rakasteta jossain paremmuusjärjestyksessä. Toki lapset ovat erilaisia keskenään ja heidän merkityksensä voi olla vanhemmilleen erilainen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rakkauden määrässä olisi eroa.
Jokainen rakkaus on erityinen ja omanlaisensa ja sillä hetkellä, kun olet rakastunut, niin se sen hetkinen rakkautesi kohde on sinulle juuri sillä hetkellä se kaikkein paras ja ainoalta oikealta tuntuva ihminen. Kaikki muu mitä on ollut sitä ennen kalpenee sen rinnalla mitä tunnet juuri sillä hetkellä. Jokainen rakastuminen on aivan omanlaisensa, koska kohteetkin ovat omanlaisiaan. Se tekee jokaisesta rakastumisesta erityisen. Näin siis kumppanin kohdalla. Lapsien kohdalla rakkaus ei lopu ensimmäiseen lapseen, kun seuraava syntyy, eikä rakkaus ensimmäiseen lapseen estä rakastamasta seuraavaa lasta. Se ei vähene yhden kohdalla, kun sitä toista kohtaan tunnet. Rakkaus ei ole mikään kulutustavara tai hyödyke joka kuluu.
Hanki nyt ensin se ensimmäinenkin rakkaus ja parisuhde ja sitten niitä lapsia ennen kuin tulet tuollaisia älyttömyyksiä selittelemään.
"Esikoinenhan on useille vanhemmille rakkain. "
Ikävää että olet elänyt sellaisessa perheessä. Meidän perheessä ihan toinen meininki. Rakkaus vaan monistuu ja kasvaa.
Vain neitsytvittu on kyllin hyvää kunnian miehille!
Käytettyyn huoranvittuun ei kosketa, ja sen myötä minulla on terveys ja kunnia tallella!
ja poikuus!
Niin periaatteen miehellä tai paremminkin periaatteen aikamiespojalla sitä onkin poikuus yhä tallella, vaikka ikää taitaa olla hänellä jo varmaan jotain 25v :) Eipä sitä voi tuollaista ATM-luuseria edes mieheksi kutsua kun poikuus on tallella vielä noin vanhana ja tulee varmasti olemaan tallessa myös jatkossakin:)
Oletkos ajatellut periaatteen vanhapoika sitä juttua, että miltäs tuntuu elää koko elämän ajan poikuus tallella? Sulle se onkin kyllä ihan oikein, joten hyvä vaan naiset kun ette anna tuolle periaatteen aikamiespojalle.
Isä Mitrokin sanoi, että kokemattomuuskin voi olla kokemus.
Kannattaa luopua. Harvan elämään se parisuhde tuo mitään lisäarvoa - päinvastoin.
Itse en koskaan edes tähän pelleilyyn lähtenyt mukaan. Jäänyt kivasti aikaa muulle. Kerkee täälläkin hymyilemään ihmisten ahdistukselle.
oletko miettinyt psykiatrilla käyntiä?
et ymmärrä huumoria?
"Miksi olisin mitenkään parempi kuin ne aiemmat miehet, joihin nainen oli rakastunut?"
-Miksi sun pitäisi olla "parempi"?!
"kun taas minä kokisin sen ensimmäistä kertaa."
-Tolla asenteella tulee se ekakin kerta jäämään sulta haaveeksi...
Hei!
Ymmärrän ajatuskulkusi. Ei varmasti ole mukavaa ajatella olevansa yksi monista suurista rakkauksista.
Uskon kuitenkin, että mielikuvasi siitä, millaisia nuorten ihmisten parisuhteet ovat, on hieman vaaleanpunaisesti värittynyt. Useinkaan ihminen ei välttämättä ole varhaisissa suhteissaan edes "valmis" syvään, kaiken antavaan ja paljastavaan rakkauteen. Sellainen on hirveän pelottavaa, toki hyvällä tavalla, mutta monikaan suhde ei välttämättä tällaiselle tasolle koskaan edes päädy. Siksihän monesti erotaan - kokeillaan, on mukavaa, ollaan ihastuneita, välitetään ja arvostetaan, mutta ei kuitenkaan olla valmiita / osata avautua rakastamiselle / ei ollakaan yhteensopivia. Tässä ei ole mitään väärää, sillä tavalla moni varmasti oppii terveeseen läheisyyteen, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin.
Varsinkin hyvin nuorena, alle parikymppisenä, suhteet eivät useinkaan ole todellista, aikuista, syvää rakastamista. Voimakasta ihastumista ja tietynlaista rakastamistakin - sellaista mitä olet nähnyt kaduilla. Eikä siltä oikeastaan toivotakaan enempää, se tuntuu hyvältä ihan sillään. Tämä ei myöskään varsinaisesti ole pinnallisuutta tai "moraalittomuutta" rakkausasioissa, vaan ihminen nyt ei vain ole valmis siihen mihin ei ole valmis.
Jos nyt yritetään irroittaa keskustelu tämän palstan kulttuurista, niin itse olen ihan tavallinen nuori nainen. Takana on muutama seurustelusuhde, joista yksi vähän pidempi. Olen nyt 25-vuotias, ja olen ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa oikeasti, todella rakastan poikaystävääni. Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi aiemmistakin välittänyt oikeasti paljon ja ihastunut ja rakastunutkin, mutta se todellinen rakkaus tuntuu erilaiselta. Tämä kuulostaa nyt varmasti todella kliseiseltä, mutta en osaa sanoa sitä muutenkaan. En myöskään aiemmissa suhteissani ajatellut jokaisen kohdalla erikseen että "tämä on ihan eri juttu kuin ne edelliset" vaikka olinkin kiintynyt - en ollut valmis tällaiseen. Kaikki poikaystäväni olivat ja ovat minulle merkittäviä, mutta nykyinen suhteeni on vain eri kaliiberia. Poikaystävälläni ei myöskään ollut kovin paljon parisuhdekokemusta ennen minua.
Yritän kai tässä sanoa, että sinun ei todellakaan kannata vaipua tässä asiassa synkkyyteen. Ensinnäkin jokainen suhde on tunneilmastoineen ja -yhteyksineen joka tapauksessa ainutlaatuinen. Tällä ei välttämättä ole sinulle nykyisen kokemattomuuden tilanteessasi merkitystä, mutta usko minua, sitten kun sinulla on ollut jonkinlainen suhde kahden eri naisen kanssa, ovat nämä suhteet sinulle täysin erilaisia merkitykseltään, vaikka molemmat merkittäviä olisivatkin.
Kuitenkaan se, että tytöllä on ollut aiempia poikaystäviä, ei tarkoita että hän olisi tosissaan rakastanut aiemmin. Tietysti jos haluat olla asiasta varmempi, valitse tyttö, joka on päättänyt aiemmat suhteensa itse.
Viisaasti puhuit rakkaudesta, harvinaisen kypsä 25-vuotias!
Nyt luin vasta tämän. Varmaankin paras viesti, mitä olen palstalla ikinä lukenut. Aika siistiä, että se oli kohdistettu juuri minulle. Tämä kyllä muutti ajatuksiani vähän eri suuntaiseksi. Kiitos siitä.
Sinun on luovuttava rakkauden ruusunpunaisista laseistasi. Rakkaus on yliromantisoitua petosta. Aito rakkaus vaatii eräänlaista sympatiaa, mutta nainen on kykenemätön tuntemaan sympatiaa miestä kohtaan. Jos nainen edes yrittää ajatella miehen tavoin, hän vain kiroilee, syljeskelee ja piereskelee, ja sen lähemmäksi ei nainen kykene miehen kenkiin asettumiin.
Mies kelpaakin naiselle vain naisen unelmien toteuttajana, eräänlaisena ajatuksia lukevana palvelijana. Mitään aitoa sellaisessa rakkaudessa ei kuitenkaan ole. Se toimii aikansa kuten kaikki valheet, mutta lopulta kaikki valheet loppuvat. Mies saa tarpeekseen tai ei vain enää kykene toteuttamaan naisen oikkuja, ja valheellinen rakkaus saa päätöksensä.
Voit kuitenkin saada jopa parisuhteen oivaltamalla kaksi asiaa. Sinun on ensin saatava oivallus pahasta, ja sitten sinun oivallettava hyvä, joka piilee pahassa. Tällöin dualistinen maailmankaikkeus asettuu tasapainoonsa, ja voit nauttia naisten seurasta täysin mulkuin.
Oivallus pahasta: Kaikki naiset ovat pelkkiä huoria.
Oivallus hyvästä: On aivan uskomatonta päästä naimaan suloista ja siroa pikku huoraa. Ei heitä koskaan voi rakastaa, eivätkä he edes ole rakastamisen arvoisia, mutta himoita heitä voi senkin edestä.
Niin narsisti ei kykene rakkautta tuntemaan. Kuvasit hienosti narsistin ajatuksia. Plussista päätellen teitä tunnevammaisia on täällä runsaamminkin mitoin.
Ei ihme että suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Kun naiset vihdoin huomaavat kuinka tunnekylmiä narsisteja heidän miehensä ovat niin kylla ne rakkaus on ikuista kuvitelmat rapisevat.
Jep, jep, pienistä tytöistä kasvaa narsistisia naisia. Toki vanhanajan mummot eivät vielä ole narsisteja, heitä ei kasvatettu prinsessoiksi. Mutta nykyajan naiset ovat kaikkia rakkaudettomia narsisteja, eikä sellainen nainen ole rakastamisen arvoinen. Näitä narsistinaisia voi vain naida, kun muutakaan ei ole tarjolla.
Miehen on siis kovetettava sydämensä kuten narsistin, kun hän lopulta oivaltaa totuuden. Mutta naiset olivat narsisteja ensin kasvatuksensa tuloksena.
Muuten huippukirjoitus, mutta viimeiset Oivallukset menivät trollihuumorin puolelle.
Amerikassa käytössä olevan psykiatrisen diagnostisointi DSM-IV:n mukaan fantasia epätavallisen suuren rakkauden kohteena olemisesta on tyypillistä narsistiselle persoonallisuuksille. Heille on siis tärkeää, että heitä rakastetaan "paremmin kuin muita", vaikka he itse ei kykene luomaan syvempiä, todellisen molemminpuolisuuden luonnehtimia ihmissuhteita. Tuo kykenemättömyys ei heitä kuitenkaan häiritse, enemmän ongelmia aiheuttaa alttius itsetunnon loukkaamiseen ja pettymyksiin niissä päämäärissä, joita asianomainen esim. sosiaalisessa menestymisessä on itselleen asettanut.(Achte, Alanen, Tienari; Psykiatria s.307)
Ap:a ei huoleta, ettei hänellä ole suhdetta, vaan se, että mahdollisessa suhteessa häntä rakastettaisiin kuten muita. Hmmmm...
Osuit naulan kantaan! Hyvin samankaltaiset mietteet tuli tuosta aloittajan kirjoituksesta itselläkin mieleen.
Koska aito rakkaus on nykyaikana kuollut, sitäkin pidetään vain narsistisena piirteenä, kun kaikki ovat psykopaatteja.
No luovu pois. Niin minäkin olen tehnyt.
Katsos tässä maassa, Suomessa, on mahdotonta löytää naista. Ulkomailta saattaisi löytyä, jos vaan ei ole huijari. Ulkomaiset naiset saattavat vaan haluta Suomen kansalaisuuden (jos tulevat huonoista oloista) ja siksi avioituvat suomalaisen miehen kanssa. Kun kansalaisuus on saatu, tulee ero. Joten ulkomailta pitäisi rehellinen nainen löytää. Saa olla varuillaan. Omalla kohdallani voin sanoa, että paljon enemmän on naisislta tullut kiinnostusta ulkomaisilla deittisivustoilla, mutta epäilen että nekin naiset ovat huijareita.
Rakkaus on muutenkin nykypäivänä äärimmäisen harvinaista jopa parisuhteissa. On vain se hetken huuma ja sitten tuleekin ero kun arki astuu tilalle ja huuma katoaa.
Naisia on mahdotonta enää Suomesta ja ehkäpä koko maailmasta löytää. Maailmassa ei ole naisia, joita kiinnostaisi normaali tavallinen mies. Elän elämäni yksin ilman rakkautta. Ihan ok sekin on.
"tässä maassa, Suomessa, on mahdotonta löytää naista."
-Mielestäni Suomesta sitten taas löytää naisia varsin helposti.
Varsinkin kun vertaan muutamiin muihin maihin joissa olen asunut, ni eipä tule brittien lisäksi muuta maata mieleen josta naisia saisi yhtä helposti.
Tuttu tunne, itsekin haluan hakata pariskuntia kun nään heitä.
Varsinkin sen naisosapuolen jos hän on jonku renttumiehen kainalossa.
On se kumma kun naisille kelpaa kaiken maailman retkut mutta heille ei kelpaa minun kaltainen kiltti ja kunnollinen mies, joka ei petä ei lyö eikä ryyppää.
Niin tätä samaa jaaritusta tällä palstalla onkin ihan koko ajan. Miksi et sitten etsi naisia jostain muualta vaikka netistä tai ulkomailta, jos kerran luulet ettei muka suomessa tavalliset miehet kelpaa?
Et sinä mikään kunnollinen ole. Väkivaltaisen ja agressiivisen oloinen mulkero. Eivät nuo sinun halusi kovin normaaleja ole. Hakkamaan pariskuntia, koska... noh, olet sairas ja muutenkin outo.
"haluan hakata pariskuntia kun nään heitä"
"minun kaltainen kiltti ja kunnollinen mies, joka ei petä ei lyö eikä ryyppää. "
-Jotain pientä ristiriitaa havaittavissa.. ;)
Miksi ihmeessä pohdit sitä miltä toisesta tuntuisi etkä nauti omasta olostasi?
Koitahan ymmärtää että rakkauden luonne muuttuu joka kerta. Ihminen on eri, sinä olet eri. Ensimmäinen rakkauteni oli räiskyvää ja kaiken voittavaa, holtitonta tunnetta jonka seuraukset olivat yhtä holtittomat.
Toinen rakkauteni oli kiintyvää, järkevää, itseäni korottavaa ja itsetiedostavaa. Sekin meni plöröiksi.
Kolmas rakkauteni oli varovaista, hiipivää, ihailevaa ja varauksellista, sisäistä olemista rakkauden kanssa. Mönkään meni.
Nyt, neljännen kanssa - minä hehkun sisäisesti. Pragmaattista toisen kanssa olemista, suhteen pitkää rakentamista, sisäistä lämpöä ja tahtoa olla toisen kanssa. Nyt homma toimii, rakkaus ei ole kompleksinen vaan kaunis ja toimiva - halu toiseen, olla toisen kanssa - taustalla oleva tunne, vahva positiivinen vire.
Rakkauteni luonne on muuttunut joka kerta kun olen rakastunut uudelleen; mutta koskaan edellinen se ei ole ollut huonompi toista. Miksi siis pelkäät tunteista suurinta ja sen muita ilmenemismuotoja paitsi sitä minkä itse pystyt kokemaan? Ethän sinä halua rakastaa ja tulla rakastetuksi - vaan haluat että se tapahtuu tietyuillä reunaehdoilla.
Nuori mies; Rakkaudelle reunaehtojen asettaminen ei tule toimimaan sinulle eduksi.
Kiitos, kun vahvistit näkemystäni. Saan siis olla jollekin se kädenlämpöinen ja pragmaattinen rakkaus, en räiskyvä ja kaiken voittava.
Sain tästä kuitenkin sellaisen ajatuksen, että ehkäpä minun pitäisi nyt äkkiä hoitaa se ensirakastuminen pois alta - eli käyttää jotain naista hyväkseni siinä. Eipä se varmaan häntä kuitenkaan pahemmin haittaa, koska vahva ensirakkaus on jo koettu (ja mielessä koko ajan). Sen jälkeen voin sitten etsiä sen, jonka kanssa pystyy elämään arkipäivää jonkinlaisen epämääräisen välittämisentunteen voimalla, ensirakkautta ikävöiden.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012040915364537_lz.shtml
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/sinkun-elamaa/1689064/nuoruuden-ensirakkaus/
http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/lukijat-kertovat-ensirakkauteni-oli-intohimoa-ja-myrskya/2011/05/1321705
"Kiitos, kun vahvistit näkemystäni. Saan siis olla jollekin se kädenlämpöinen ja pragmaattinen rakkaus, en räiskyvä ja kaiken voittava. "
Luuletko oikeasti että tuo on huono asia?
Tää on mun elämäni paras rakkaus ja nimenomaan mulle oikean ihmisen kanssa, tää on noista rakkauksista se mikä toimii ja on todellinen ja konkretisoituu nyt. Todellista ja elävää.
Ne muut on menneen talven lumia. Kaveripiirissäni katselen ihmisiä joiden suhde alkoi räiskyvästä rakkaudesta mutta koska ihmiset ei toimi järkevästi niin suhteessa on nykyään kaksi muumioitunutta riitaisaa ihmistä jotka koittaa muistaa että miksi vitussa on ton toisen idiootin kanssa ja osaavat läheisyyden lähinnä kännissä. Ja noi ihmiset on avoimesti kateellisia mun hyvälle ja lämpimälle parisuhteelle, koska mun parisuhteessa riittää hehkua ja lämpöä joka hetki vaikka se nyt ei pärkähtelekään holtittomasti.
Olen muuten naiseleni ensimmäinen oikea rakkaus. Voisin kuumotella sitä että kuinka kauas tuo tunneoikku jaksaa, mutta uskon että kaikki järjestyy ja luulen että lopulta tuo nainen tuntee mua kohti samoin kuin mä tunnen häntä kohtaan, kunhan hän on räiskintäsä räiskinyt.
"Sain tästä kuitenkin sellaisen ajatuksen, että ehkäpä minun pitäisi nyt äkkiä hoitaa se ensirakastuminen pois alta - eli käyttää jotain naista hyväkseni siinä. "
Vain päästään todella sekaisin oleva voi liittää edes ajatuksissaan hyväksikäytön rakkauteen.
Tuollainen kykenemättömyys edes ymmärtää rakkautta käsitteenä ei ole enää vain kokemattomuutta, se on kykenemättömyyttä edes tuntea sitä.
Tuolla papalla hänen rakkautensa ovat menneet noin ja olleet tuollaisia ja tuossa järjestyksessä. Jollakin toisella se on mennyt aivan toisenlailla.
Pointti kirjoituksessa oli, että jokainen rakastuminen on erilainen, eikä niitä voi arvottaa paremmuusjärjestykseen.
Sä olet takuulla joku assburgeri. Kuulostat juuri sellaiselta pelleltä, joka ei tajua normaalista tunne-elämästä mitään ja tekee epäolennaisista asioista jotain maailmaa suurempia.
Tavallaan osaan samaistua, näet olen huomannut että kun kuljen nuoren viehättävän kihlattuni kanssa kadulla, kun kisailemme ja kiusoittelemme toisiamme, suutelemme ja syleilemme liikennevaloissa .... niin jos satunnaisena yleisönä on nuori mies joka on kihlattuani vanhempi mutta selvästi minua nuorempi (naiseni on lähempänä kahtakymmentä kuin kolmeakymmentä ja minä lähempänä neljääkynmmenteä kuin kolmeakymmentä...) ... etenkin siististi pukeutuneilla ihan komeilla asiallisen näköisillä nuorilla miehillä näkee selvästi sen epäuskoisen synkkyyden tyrmistyksen kasvoilla välillä, kuvaan voisi liittää ajatuskuplan "Miksi toi, miksen minä?". Vielä suuremmalla syyllä sillon kun vittuilemme toisillemme ja leikin sikamiestä ja joku random kloppi uskoo että siinä on koko kuva, niin voin uskoa että fiilis on synkkä ja tuntuu että itsessä on jotain vikaa.
Mutta lohdutuksen sana. Olen minäkin noita fiiliksiä joskus kokenut, ja siitä huolimatta tähän pisteeseen päässyt.
Psps. Jos haluatte yksinäisen katkeroitumaan alkavan sinkkumiehen mittapuussa kohdata oman helvettinne niin menkää Ikeaan lauantaina päivällä. Siellä näette nuoria pareja, perheitä, ihmisiä jotka elävät yleensä alkavaa parisuhdettaan ja hankkivat kotiinsa uutta tavaraa. Siellä mies voi tuntea yksinäisyytensä HD-versiona.
LOL! Ikeaanpa hyvinkin...
Toisaalta pikkasen on tullut tunne, että tässä ketjussa on aloittajaa välillä kohdeltu kovin sanoin...
Ehkäpä hän onkin luonteeltaan parantumaton romantikko, syntynyt väärään aikakauteen?
"Mies 1985" täällä vaan tarinoi....aikuinen, joka on viehättynyt teinityttösistä. Hänen henkinen kehityksensä on jäänyt jonnekin pikkulapsen tasolle, liekö kehitysvamma vai mielenterveysongelma, vaikea sanoa.
Tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää näennäisesti aikuisen kirjoittamaa tekstiä, jota ohjaa lapsenomainen käsitys maailmasta, ihmisistä ja seksiuaalisuudesta. Joitakin ärsyttää, joitain säälittää, mutta yleensä kaikki vuoropuhelu päätyy kaikkea muuta kuin hedelmällisesti jonkinlaiseen konsensukseen.
Seksi ja ns. romanttinen rakkaus ovat saatanasta. Niitä harjoittavat saavat kyllä rangaistuksensa.
Jaa, että seksi ilman rakkauden tunteita on sitten jumalasta?
Vai menikö se niin, että masturbaatio ja tunteiden kieltäminen on jumalasta...
Vai miten se meni...
There is no emotion, there is only peace...
Ei tule tunnetta, on vain rauha...
Sikäli mikäli loser1 oli vakavissaan, ilman sarkasmin pilkkaa. Vastaa tämä sitä käsitystä parisuhteista.
Kun talvi kunnolla tulee eli kylmät tuiskut ja pakkaset, eivät parit ainakaan ulkona nojaile.
Paljon on taas narsistiksi syyttelyä tässä ketjussa. Suuri osa syyttelijöistä todennäköisesti itse narsisteja.
Mutta mielenkiintoista koko narsistiksi syyttelyn ilmiössä on, että narsisteja ei ikinä yritetäkään ymmärtää eikä suvaita. Meille on opetettu, että ketään ei saa synnynnäisten tai myöhemmin ilmenneidenkään sairauksien ja vaikeuksien takia syrjiä. Ei saa kiusata vammaisia, masentuneita, syntymätyhmiä, sossupummeja, köyhiä, nörttejä, lihavia, värillisiä, muslimeja, kristittyjä, kommunisteja, rikollisia. Jopa kepulaisille löytyy ymmärtäjänsä. Mutta narsisti on vain yksinkertaisesti itse saatana, jota ei tarvitse yrittääkään ymmärtää, eikä paranemistaan voi edes toivoa.
Mutta _lihaviahan_ on ihan sallittua kiusata, haukkua ja syrjiä.
Kaikilla palstoilla ja ihka oikeassa elämässä, jopa työelämässä.
Että siinä mielessä olet väärässä.
Kyllä heitä kiusataan joo, mutta aina löytyy joku joka sanoo heidän kiusaamistaan vastaan. Ei ole yleisesti hyväksyttyä kuitenkaan kiusata lihavia, vaikka sitä paljon tapahtuukin. Mutta narsistia saa demonisoida saatanaksi ilman, että kukaan sanoisi puolikasta sanaa vastaan. Itse asiassa tämä on jopa vaarallista, koska kun jonkun toteaa narsistiksi, niin hänellehän saa sen jälkeen oikeastaan tehdä mitä tahansa, koska hän edustaa vain pimeintä pahuutta.
Siis kaikkihan on tiedettä. Fysiikan lait ym...
Öhöm, perustuu myös parisuhdekkin samojen lakien alaisuuksiin. Vielä paremmin kokemuksiin.
Kuvittele itsesi olevan ensi kertaa parisuhteessa. Se tuntuu kivalta ja hyvältä, mutta jossain välissä voi käydä myös niin että se ei tunnu enää niin ruusuiselta.
Tapahtuu ero. Ja ollaan saatu kokemuksia ja opittu virheistä. (Jos itse haluaa oppia virheistään. Otetaan kuitenkin se olettamus että tulee ero ja otat opiksesi.)
Parisuhde 2. No nyt on kokemusta ja on opittu edellisestä. Suhde kestää pitempään mitä 1 suhde, mutta sekin sitten kariutuu.
Tulee ero ja jälleen otetaan opiksi siitä missä meni vikaan.
Parisuhde 3 onkin jo täydellinen. Sinulla on hyvä kokemus parisuhteista, joten ainekset tähän parisuhde 3 ovat huiput. Ja te vietätte elämän loppuun asti onnellisesti.
Ainekset teoriassa joo, mutta tunteet eivät välttämättä ikinä enää ole samanlaiset kuin ensimmäisellä kerralla. Ellei se eka kerta sitten ollut joku tavan vuoksi harjoittelusuhde "kun kaikki muutkin seukkaa".
Ei ole samalaiset muilla kerroilla, koska omaat kokemusta jo ekalta kerralta.
Tosin tuo teoria olisi hyvä testata, mitä tuo edellinen kirjoitti.
parisuhteistakin voi tehdä tiedettä