Mitä ammatteja oikeustieteellisessä? (+opinnot ulkomailla?)

Oikis mahdollistaa laajan kirjon varsinaisia alavalintoja. Perinteisten juristiammattien, kuten asianajajan, tuomarin, syyttäjän, virkamiehen, konsultin, sekä yritys-, järjestö- tai yhdistyslakimiehen lisäksi mahdollista (joskin epätyypillisempää) on päätyä vaikka poliisiesimieheksi, yrittäjäksi tai yrityksen toimitusjohtajaksi.

Poissuljettuja ovat lähinnä spesifistä ammattitaitoa ja koulutusta vaativat ammatit (vaikka lääkäri, geologi tai insinööriammatit), muuten lakimieskoulutus valmistelee oikeastaan lähes mihin tahansa tehtävään, jossa sivutaan juridiikkaa edes etäisesti, ja lisää voi oppia töissä.

Ulkomailla opiskellessa tulee mieltää ensinnäkin se, että eri valtioiden oikeusjärjestykset eroavat radikaalistikin. Etenkin common law -maissa (anglo-amerikkalainen kulttuuripiiri) saatu oppi soveltuu ensisijassa sikäläiseen toimintaympäristöön, mutta myös puhtaat siviilioikeusjärjestelmät (ranskalaiseen ja saksalaiseen järjestelmään perustuvat) eroavat välillä ratkaisevissakin määrin suomalaisesta, joka kuuluu eräänlaiseen väliinputoajamallin skandinaaviseen oikeusperinteeseen, joka toki on lähempänä civil kuin common law -järjestelmää. Myös esimerkiksi länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuoliset maat kuten Kiina, eroavat vieläkin radikaalimmin suomalaisesta; länsimaissa oikeusjärjestelmän perusoletukset ovat sentään samansuuntaisia.

Tiettyjä yleismaailmallisia piirteitä on (sopimusoikeus ja kansainväliset vahingonkorvaus- ja kauppaopit), mutta nyrkkisääntönä tietyn maan koulutus valmistaa ensisijassa toimimaan sen maan lainsäädäntöpiirissä ja muussa maassa toimiminen vaatii täydennyskoulutusta. Toki myös valmistunut juristi tarvitsee täydennyskoulutusta toimiakseen edes omassa maassaan erikoistuessaan mahdollisesti johonkin.

Suomessa on mahdollista hankkia tunnustus ulkomailla opiskellulle oikeustieteelliselle tutkinnolle (ns. ETA-kelpoisuuskoe) ja saada se siten faktisesti vastaamaan tutkintovaatimuksissa suomalaista ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa vaikka virkaanhakemista varten.

Asia, jota ei kuitenkaan kannata sivuuttaa opiskelupaikkaa miettiessään on se, että piirit ovat pienet ja vastoin idealistisia kuvaa urakehityksen kannalta on tärkeämpää olla hyvä ns. "people person" ja omata suhteita ja tuntea ihmisiä kuin olla jotenkin glorofioidun hyvä asianajaja. Suhteita voi luoda monessa eri vaiheessa uraansa, joillain ne ovat suoraan juristisukuun syntymisen kautta syntyneitä, joillain opiskeluvaiheessa luotuja, mutta myös valmistuttuaan niitä pystyy luomaan, eikä ulkomaisistakaan suhteista ole haittaa. Kuitenkin myös ujot ja syrjäänvetäytyvät löytävät usein sen oman nichensä jotain kautta.

Kiitos kattavasta vastauksesta, vaikka kysymys olikin hieman huonosti muotoiltu!