Molemmat varattuja omilla suunnillaan, perheet kulisseineen. Sivusuhdetta jo muutama vuosi takana, irti ei päästä. Lapset pitää entiset suhteet kasassa mutta mitään sen suurempaa iloa tästä ei olekaan. Perkeles!!!
Mä en jaksa enää
sala
24551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tarvi jaksaa. Eihän se ole ku erota, vaikka molemmista, ykkösestä ja kakkosesta ja etsiä parempaa. Ehkäpä kakkonen ottaa mallia sinusta ja pääsette luvallisesti jossain vaiheessa elämään yhdessä.
Eihän se ole ku erota? Ymmärrätkö kuinka paljon asioita ja luopumista tarvitaan eroon? Paljonko paperiasioita ja uuden järjestämistä. Paljonko hylkäämistä ja pahaa mieltä kaikille.
Mitä merkitsee uusi elämä, kun lopputuloksena ollaan samassa tilanteessa - paitsi että elämän perusarvot on jo kerran hylätty. Oman parisuhteen hoitaminen vaatii tekoja, eikä kakkoshyvää. Kakkoshyvää kestää vain kakkosuuden ajan.
ei tuollainen kituuttaminenkaan mitään elämää ole.
Oikeassa olet nimimerkki "mietin vaan".
Ei se eroaminen mikään läpihuutojuttu ole,
On suunnaton määrä asioita joita tulisi ajatella, eivät ne minnekään katoa vaan vaikeutuvat entisestään. Varsinkin kun on alaikäisiä lapsia mukana eron järjestelyissä.
Saatikka sitten se entinen eletty elämä, sen erilaiset kytkeymiset erilasiten ihmisten kanssa asioissa. Ystäväsuhtee, sukulaissuhteet.
Lapsein kohdalta olis hyvä ajatella, miten heidän elämänsä tärkeät ihmiset, isovanhemmat, serkut, tädit, enot, sedät, kummit, ym muut ihmiset tässä rytäkässä voivat jatkaa, vai voivatko.
Sitä siinä taitaa se järkikulta olla aika paljon lomilla, kun näitä hirveyksiä tehdään.
Kun jälkikäteen ajattelette, tuleeko koskaan mieleen, miten paljon pahaa olette saaneet aikaan vain kyllästymällä, odottamalla eleämän olevan yhtä alkuhuumaa lopun ikää.
Sitä juostaan hakemassa salasuhteissa, jotka sitten saavat tuon helvetin aikaan, itse elät taasen alkuhuumassa, huomaatta lainkaan minkä hävityksen olet niille kaikkien rakkaimmillesi tehnyt.
Kun sitten olet siellä uusioliitossa, jossa on uusikon lapset ja koirat ym jutut, ovatko ne todella niin paljon parempia kuin omat lapsesi, vanhempasi ym asiat, että voit olla siellä päivääkään.
eiköhän olisi parasta menneä ihan yksin asumaan ja ilman minkäänlaisia harhakuvia.
Kaikki mulle -ihmiset. Mistään ei luovuta kaikki pitää saada itselle. Lopputulos? Jatkuva henkinen pahoinvointi.
kannattaisi aina vähän miettiä ENSIN ennenkuin on monen ihmisen elämää alkamassa romuttamaan! ;)
Onihmisiä, jotka elävät mielummin niissä kulisseissa, antavat lapsilleen mallin tunnekuolleesta parisuhteesta, jossa ei kosketa toista, ei edes hellää katsetta. Siinä ollaan, ettei vaan sukulaiset pahottaisi mieltään ja vuotuinen etelänreissu jäisi väliin.
Ihan oikeasti, katsokaa peiliin ja ymmärtäkää, että joskus ihan oikeasti jonkun toisen kanssa on vaan parempi elää kuin sen, jonka kanssa on 20 vuotta aiemmin menty naimisiin!
Mitähän sun lapset tykkäis tosta kulissina olosta, siis,,,,,jos ne tietäis.
Harkittua toimintaa ap:lta ja hänen salarakkaaltaan, vaikka näyttääkin jo alkuhuuma laskeneen. Laskun maksamista ette voi lykätä loputtomiin. Paljastutte vielä varmasti, mutta voit vielä valita, oletko rehellinen nyt harkiten tai hetken päästä selkä seinää vasten. Hyviä vaihtoehtoja ei enää ole, valitan. Pistät vain pääsi pensaaseen, jos otat tässä lapset keppihevosiksi, kuten kirjoituksestasi käy ilmi.
Mitä vittua säkin siellä kehtaat valittaa ap?Kärsi ku olet aloittanut.Toisilla ne on pienet ongelmat.
Joo- sinä, aloittaja olet ihminen joka näkee kaiken omalta kannaltaan. HYI HITTO, tollaislle ihmisille. Pettää puolisoaan ja muhinoi varatun kanssa! Onpa ylevää elämää, tosiaan. Olet alhainen ja vielä valitat kun SINULLA on vaikeaa. Onko sinne tyhjään päähäsi edes vahigossa eksynyt ajatus siitä mitä teet muille ihmisille ja miten heitä kohtelet?? Lapsetkin vielä molemmilla siinä paskassa rypemässä!
juttu eroaminen ei todellakaan ole. Se koskettaa kaikkia läheisiä, ei vain omaa napaa. Vaikka olisi varma uudesta rakkaudesta jne. Kaiken vanhan jättäminen ei ole helppoa. Varsinkaan, kun kun liiton toinen osapuoli mustamaalaa toisaalle lähtijän lasten ja molempien sukujen silmissä.
Aina ne 20 vuotta aiemmin solmitut liitot eivät kestä. Yhteistä ei vain ole, yrityksestä huolimatta. Mutta siitä entisestä lähteminen tuottaa tuskaa, koska suhteet kaikkeen entiseen on vaakalaudalla. Siis kaikki tärkeät ihmissuhteet. Siksi mun ymmärtääkseni niin moni jatkaa kulisseissa elämistä. Sen hetkiseen perheeseen on nivoutunut niin moni tärkeä asia. Siinä kituutta yhden aikansa eläneen suhteen siitä ilosta, että saa pitää muut siihen liittyvät ihmiset. Ja päätyy elämään kahta elämää......
No voi hyvä ihme. Asioille pitää tehdä aktiivisesti jotakin. Kakkosen lakanoissa passiivisena makaaminen ei auta ainakaan, vaan vain paherntaa.
Jos oikeasti uskaltaa läpikäydä terapian. Rehellisesti ja uteliaasti, löytää kyllä oman itsensä ja tavalliseen elämään innostuneet ja sitoutuneen ihmisen.
Ihan oikeasti. Uuden rakkaan läheisyys antaa loistavia elämyksiä hetkellisesti, mutta sitä todellista mielentyyneyttä ja onnnellisuutta se ei tuo. Silmänlumetta se kaikki. On vaan niin vaikea luopua tunnemylläkästä, vaikka terve elämä antaa mahdollisuuden nauttia elämästä sen kaikilla osa-alueilla.
Eikä se edes välttämättä ole mitään kituutusta. Pääsee ainakin kahteen sänkyyn, eli voi pitää yllä kahta seksisuhdetta. Molemmissa "kodeissa" passataan ja hellitään, ettei vaan toinen ottaisi ja lähtisi. Omaisuutta ei tarvitse jakaa. Usein puolisot maksavat laskut ja menot puoliksi. Toisessa paikassa voi kuluttaa rahaa vain huvitteluun.
Kenen kanssa oikein haluat olla?
Hassua kuulla, että ajattelen vain omaa napaani. Kun itsestä tuntuu, että ajattelen toisten napoja. Nykyiseni, lasteni ja sukujen sekä tuttavien. Ja se ahdistaa. Kun ei vain voi ajatella vain itseään. Jos niin tekisin, en tässä enää olisi. Olisin ihan omillani. Ilman tuota toista, salasuhdettani. Jos ajattelisin vain itseäni, asuisin yksin ja eläisin vain omaa elämääni. Sen sijaan nyt ajattelen myös sitä, mitä kaikkea rikon, jos tästä lähden.
Helevetin itsekästä, joo. Elämä on kompromisseja täynnä. Ellei elämä vihityn kanssa enää suju, voi jättää kaiken tai yrittää kompensoida elämänsä tiettyjä osa-alueita edes jotenkin. Oma onni vs. toisten onni = kompromissi.
Jokainen on itse vastuussa onnestaan. Ja epäonnestaan.
Syytät läheisimpiä ihmisiäsi siitä, että sinä et ole onnellinen. Syytös meni väärään kohteeseen. Olet onneton omien tekojesi ja omien ajatustesi vuoksi. Muuta itsesi ensin. Aloita vaikka lopettamalla läheistesi loukkaaminen salasuhdetta ylläpitämällä.
Jokaisella meistä on kyky tehdä itsensä onnelliseksi. Onnen alku on oikeat teot kanssaihmisiä kohtaan, valheiden lopettaminen ja rehellisyys.
ymmärrän sua, itselläni sama tilanne jo 4v. Ollaan kuitenkin alusta asti puhuttu, että perheitä ei rikota, toisella pienet lapset. Se on vastuuta ja epäitsekkyyttä jota kukaan ahdasmielinen ei voi ymmärtää. Mutta se on kestettävä se kaipaus ja tunne, että rakas ei ole läsnä 24h. Rakastaa voi kaikkia vaikka eri tavalla. Ketään ei voi vaan rikkoa...tai vältettävä sitä. Oma tuska on maksua tästä elämästä. Välillä ollaan sitten siellä taivaassakin.Kompromissi on hyvä.,
Nimenomaan. Se, joka huomaa, että parisuhteessa menee huonosti, on velvollinen avaamaan suunsa ja keskustelemaan. On selvää, että pitkässä liitossa molemmat muuttuu, mutta jos yhteisistä asioista ei edes viitsitä toiselle puhua, saati hellitellä toista, vaan heti etsitään suhdetta jostakin vieraasta, jolta haetaan lohtua. Tosiaan jokainen on vastuussa epäonnestaan eli jos toimii niin, että aloittaa salasuhteen toisen selän takana ja vielä se rikostoveri on mukana jeesailemassa kuvioita ja keksimässä, mitä sille petetylle sanotaan, niin totta mooses on itse aiheuttanut ahdinkonsa.
Katsokaa salasuhteilijat ja pettäjät peiliin, vaikka aina jaksatte syyttää sitä petettyä omista virheistänne, jos teillä olisi ollut vastuuta ja selkärankaa, olisitte ensin puhuneet puolisonne kanssa. Jos puhe puolison kanssa ei olisi riittänyt, niin ammattiauttajan kanssa ja vasta sitten sen päätänne sekoittavan vamppaajan.
Samat ajatukset. Meillä ei vielä aivan 4 v täynnä, keväällä vasta. Perheet on se asia, joka pitää molemmat kiinni nykyisessä suhteessa. Taivaassa käydään silloin tällöin kuten teilläkin. Tämä on tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa paras vaihtoehto. Tähän tulokseen on päädytty ihan yhdessä.
Ai ihan yhdessä? Kaikki NELJÄKÖ istuitte yhteiseen pöytään ja päädyitte tähän ratkaisuun?
On se hienoa, kun on noin jaloja ihmisiä, jotka uhraavat elämänsä perheen parhaaksi ja tyytyvät silloin tällöin taivashetkiin.
Puolisonne ovatkin helvetissä teidän kiimaisten paskojen takia, eivätkä ilmeisesti edes tiedä sitä.
rakas kakkonen kirjoittaa: Se on vastuuta ja epäitsekkyyttä jota kukaan ahdasmielinen ei voi ymmärtää.... Ketään ei voi vaan rikkoa...tai vältettävä sitä. Oma tuska on maksua tästä elämästä...Kompromissi on hyvä.,
Oletko kuullut sanontaa" Jos pirulle antaa pikkusormensa se vie koko käden".
Ei pahan kanssa pidä tehdä kompromisseja. Tietämättömyyden saa anteeksi, mutta tietoiselle, annetaanko hänelle anteeksi?
Hetkinen, siis silläkö te kultaatte ajatuksenne käydä vieraissa, että on sovittu että perhe pidetään kasassa vaikka hammasta purren?! Ja että pilkotte avioliittonne "osa-alueisiin" joissa teillä on oikeus käyttäytyä, miten huvittaa, välittämättä toisista? JA että te uhraatte onnenne, kun pysytte avioliitossa? Kaikkea sitä kuulee!
Menkää terapiaan. Teidän käsitys avioliitosta on pikkuisen vääristynyt. Eihän se saa olla mikään vankila. Ja onko pieniin mieliinne tullut, että käry voi käydä? Millaista tuskaa te tuotattekaan sitten puolisoillenne ja mikään ei ole sitten entisellään. Jos noin vaikeaa on olla liitossa niin erotkaa, ennenkuin saatte kaikki romahtaa.
Ole kerrankin elämässäsi rehellinen ja reilu: eroa molemmista!