Vajaa vuosi sitten mieheni petti minua vaikka aikaa tuosta jo on, erottu ollaan mutta haavat tuoreet. En ole uskaltanut lähestyä ketään miestä sillä tavalla, en usko, että kukaan voisi minua rakastaa vain minua ilman, että taas petettäisiin. Itseluottamus on aivan nollassa. En ole edes jaksanut panostaa ihmissuhteisiin koska uskon todellakin, että minua ei voi rakastaa. Olen keskittynut täysin työntekoon mutta iltaisin tunnen itseni aivan yksinäiseksi vaikka yritän olla vahva ja tappaa kaikki tunteeni. Uskottelen itselle, että minua ei voi rakastaa. En enään koskaan halua kokea tuota tunnetta kun petetään, se laittaa elämän aivan uuteen uskoon. Kadotin itseni tuolloin aivan totaalisesti ja kuinka hiljalleen, pienin askelin löysin taas itseni. Entinen mieheni joka aikoinaan petti minua on tappanut kaikki seksi halunikin. Mieheni aikoinaan solvasi minua salarakkaalleen kuinka huono ja kokematon olen sängyssä, että ei kukaan mies halua sellaista oppilasta kuin minä olen, että vaikka kuinka halukas minä olen niin en kelpaa ja kuinka hyvä mies menee hukkaan. Muistan vieläkin sanasta sanaan miehen sanomat. En todellakaan aijo enään yhdenkään miehen edessä olla alasti enkä ole tuon jälkeen ollutkaan vaikka aikaa tuosta jo on. Turhauttaa kuinka ystäväni ihmettelevät tuota, että kuinka pystyn olemaan ilman miestä. En vain tunne mitään seksuaalista tunnetta. Pelkään välillä itsekkin sitä. En osaa edes kuvitella sellaista tilannetta kun kerta olen niin vastenmielinen. En ala tietentahtoen nöyryyttämään itseäni.
Pettämisen jälkeinen elämä?
Iso muutos
3293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinussa ei ole noita vikoja, joita mies syysi päällesi. Miehesi käyttäytyi kuten muutkin pettäjät. Pettäjät siirtävät oman syyllisyydentuskansa pois itseltään siten, että haukkuvat vaimon lyttyyn, kaikesta mahdollisesta mitä vain keksivät päässään. Tällä he oikeuttavat itse itselleen, omassa päässään, oman pahan tekonsa.
Minun mieheni syytti minua noista samoista asioista. Sen lisäksi, että seksi kanssani oli inhottavaa, ulkonäköni, luonteeni, kodinhoitoni ja kävelytyylinikin saivat osansa.
Itsetunto voi saada suuren kolauksen,jos menee lankaan ja uskoo valehtelijan puheet. Suosittelen parisuhdekirjoja, joissa kerrotaan miten toipua avioerosta. Ja psykologian oppaita, joissa kerrotaan tarkemmin näiden valehtelijoiden toimintatavoista kanssaihmisiä kohtaan. Niistä saa hyviä vinkkejä, miten toivut kauheista, epäreiluista kokemuksistasi.Itsensä eteen kannattaa tehdä työtä opiskelemalla.
Jätetyille annetaan sellainen neuvo, että uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä. Joten, tietämättäsi, olet noudattanut oikeaa linjaa.Ensin kannattaa elää yksin riittävän kauan, jotta menneet kokemukset unohtuvat. Aika kannattaa käyttää omaan itsensä hyväksi, parantaen ulkonäköään ja henkistä minäänsä.
Yksi vuosi yksin traumaattisen eron jälkeen ei ole pitkä aika.Ei ole epänormaalia, että ei tee seksiä mieli vielä, asia on juuri päinvastoin. Tee kunnon päätös: minä elän yksin vielä seuraavat kolme vuotta. Ja sinä aikana keskityn vain oman itseni hyvinvointiin, mieleni kehittämiseen ja kasvamaan vahvaksi, itsenäiseksi naiseksi. Saman voit sitten,ja ylpeästi, vastata ystävillesikin.
Kolmen vuoden kuluttua, kun olet urheiluaktiivi, hoitanut ulkonäköäsi, opiskellut kaiken paitsi erosta toipumisesta myös monista muista elämän mielenkiintoisista asioista, olet uusi nainen. Miehet kilpailevat sinusta. Mutta olet niin vahva, että kuka tahansa ei kelpaa.
Kun oppii elämään yksin, huomaa lopulta että ei ole ollenkaan hullumpaa olla vapaa, itsenäinen nainen.
HYVIN KIRJOITETTU!
Juuri noin kuin "Sinä pärjäät" kirjoitat!
Tapasin jonkin aikaa sitten hienon naisen, jonka kanssa kuin vahingossa aloitimme suhteen. Se aika kun olemme olleet yhdessä, on ollut ihanaa, mutta jokin aika sitten hän alkoi jarrutella ja sanoi tarvitsevansa aikaa, jotta toipuu vanhoista traumoista, samallaisista kuin teilläkin on.
Ymmärrän kyllä tilanteen ja haluan antaa hänelle aikaa, mutta minuakin masentaa tilanne. Olen tämän naisen kanssa tosissaan, mutta en tiedä kuinka kauan pitäisi odottaa kunnes toinen olisi toipunut ja valmis vakavaan suhteeseen. Vuoden ehkä voisin odottaa, mutta useita vuosia en varmaankaan voi odottaa, vielä kun ei tiedä toipuuko hän ikinä. Vaikkakin välitän tästä ihmisestä todella paljon...
Masentaa koko tilanne todella paljon... Haluaisin niin olla hänen kanssaan, mutta menneisyys painaa liikaa hänellä, enkä tiedä onko hän ikinä valmis uuteen suhteeseen. En tiedä oikeasti mitä tehdä.. Olisiko kellään mitään neuvoja?
Tiedän myös, että hän oikeasti välittää minusta, mutta ei ilmeisesti uskalla avata sydäntään minulle, kun pelkää pettyvänsä taas..