miten toimitte, jos olette ihastuneita johonkin henkilöön jonka tunnette esim samasta kaveriporukasta? itelle on käynyt näin ja aiemmin suhtauduin tyyppiin rennosti mutta nyt kun olen tajunnut miten siisti kyseinen henkilö on, olen vaan todella vaikeana ja mokaan tai ainakin kuvittelen mokaavani kaikki tilanteen joissa olemme samassa porukassa. hermostun enkä pysty olla rento tai normaali itseni hänen seurassaan, vaikka juuri sitä tietenkin haluaisin.
miten toimitte ihastuessanne?
hermostunut ihastuja
27174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Toimin tietysti kuten aina ihastuessani - vakuutan itseni siitä, ettei hän tule ikinä vastaamaan tunteisiini, ja että jos jotenkin onnistuisin silti sekaantumaan häneen, niin hän pettyisi elämäänsä. Lisäksi jos kyseessä on kaveriporukan sisäinen ihastuminen, niin mietin myös miten porukka hajoaisi, jos sattumalta alkaisinkin seurustelemaan ihastukseni kanssa. Tähän asti ainakin olen aina onnistunut kääntämään ihastumiset takaisin normaalin kaverilliseksi tai neutraaliksi suhtautumiseksi.
Näin menee minullakin. Naiset ovat mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa, joten en viitsi edes vaivautua. Miksi pitkäaikaistyöttömän, seurustelemattoman, köyhän, hiljaisen ja ujon miehen kanssa voisi syntyä mitään kestävää. Minusta sinulla on kuitenkin hyvä tilanne, kun on töitä ja oma asunto. Toisaalta naiset haluavat usein aloittaa Yhteisen Taipaleen sellaiselta pohjalta, että asutaan suhteen alussa vuokralla omissa kämpissä ja aletaan myöhemmin suunnitella yhteistä tulevaisuutta, johon asunnonhankinta liittyy olennaisesti. Voithan kuitenkin varmaan helposti myydä nykyisesi.
Pää kiinni painajainen. Naiset tahtoo sitä ja naiset tahtoo tätä ja naisille pitää olla sellaista ja naisille pitää ja olla tällaista ja ainakaan ei saa olla sellaista, koska nainen tietää että sellainen ei voi toimia koska nainen.
No etsipä minulle nainen, jota ei haittaa yhtään se, etten osaa puhua, etten osaa tehdä aloitetta, etten osaa panna, ettei minulla ole kavereita, ettei minulla ole töitä, etten ole tyylikäs tai etten ole pitkä. Godspeed.
Varmaan haittaa jokaista naista nuo jutut.
Silti voit olla ihana, hellä, luotettava, oppia panemaan ja puhumaan, hankkia töitä ja tyylikkäät vaatteet sekä kengät, joissa vähän korkeammat kannat.
Jollekin naiselle voit noiden avulla olla juuri se mitä hän haluaa ja mihin hän rakastuu. Rakastuneen naisen mielessä maailman paras mies. Mutta ennen sitä sinun pitää itsesi uskoa, että voit olla jollekin (tai vaikka kenelle tahansa) maailman paras mies.
kivasti sanottu! uskon myös, että itsetunto ja -kunnioitus on näissä asioissa aikalailla lähtökohtia. se on sitten eriasia miten sitä itsetuntoa saa nostettua.
En tietysti osaa sanoa, kun suurimman osan elämästäni olen ajatellut olevani paras, mutta voisiko yksi salaisuus ollakin juuri siinä, että ihan tietoisesti alkaisi ajattelemaan "olen paras poikaystävä, olen hyvä ja ihana jne.."? Eli alkuun vähän keinotekoisestikin nostaisi itsetuntoaan. Vaikka kuinka oma luonto huutaisi vastaan -"enkä ole, lopeta tuo paskanjauhanta" - niin ehkä lopulta voittaisit tuon alitajuisen alistujasi ja alkaisit oikeastikin uskomaan itseesi?
Tietysti nyt lisäksi nämä perinteiset pätemiset siinä sun tässä harrastuksessa, työssä tms. voivat auttaa.
Minulla on itseasiassa hyvä itsetunto. Tilanteeni on vain tulosta siitä, että aiemmin ei ollut. Nuo kaikki asiat ovat nyt vain tämän hetken realiteetteja, jotka minun pitäisi tosiaan jotenkin hoitaa kuntoon. Töitä voisin saada esim. siivoojana, koska siellä on työnantajina useimmiten naiset ja olen tällainen söötti, harmittoman näköinen tyyppi. Kerran olisin saanutkin, mutta menin sen sijaan palkkatukipaikkaan hommiin.
Kantojen kanssa pitää olla vähän varovainen, ettei se ala näyttää huonolta itsetunnolta. Olen 172 cm ja tyytyväinen pituuteeni, mutta tosiaan vähän lyhyt näin pariutumista ajatellen... Usein kyllä saan katseita lyhyiltä naisilta ja itsenikin pituisilta. Veikkaan, että minuun voisi rakastuakin aika helposti, mutta en ole niin itsekäs, että lähden siihen myllyyn jonkun naisen kanssa, joka huomaa vikani sitten myöhemmin. Täytyy ensin saada asiat kuntoon.
Nuo aiemmat jutut olivat vähän katkerasävyitteistä settiä, kun olin taas lukenut palstaa liikaa. Kävin tässä välissä lenkillä ja nyt tuntuu tältä.
Ei se ole itsekästä, jos lähdet suhteeseen, oletpa sitten tilanteessa missä tahansa. Naisen oma mokahan se on jos odotti jotain liikaa (mitä et luvannutkaan).
Kyllä moni nainen voi ihan aidosti haluta olla myös työttömän ja ongelmaisen miehen kanssa, jos vaan on sitä "kemiaa".
Yritän järjestää kahdenkeskisen tilanteen, jossa voi syleillä ja suudella häntä kiihkeästi ja sitten katsoa mitä siitä seuraa. Jos saan tilanteessa erektion, painan sen häntä vasten.
entäs jos tilanne on sellainen, että ihastus on tuttu samoista piireistä mutta ei sillä tavoin, että tarvitsisi olla huolissaan kaveriporukan hajoamisesta? ja jos ihastuja on alle kolmekymppinen nainen eikä pitkäaikaistyötön mies? miten toimitte? osaatteko jotenkin kivalla tavalla osoittaa kiinnostuksenne ja miten se tapahtuu? etenkin jos kohde on ujo.
tuossa iässä pitäisi jo aikuisten ihmisten osata PUHUA asioista!
missä opit, jos ei ole kokemusta. Ei IKÄ tee sitä osaamista, vaan kokemus. Aivan samalla viivalla on 13 vee, 30 vee tai 60 vee, jos ei ole kokemusta. Turha olettaa, että sitä yhtäkkiä jostain *naps* vain osaa ja oppii. Tunnetaitoja ei kartuteta teorialla vaan käytännöllä.
ikä nimenomaan tuo oppia... jos elämäänsä ei kuluta johonkin täysin turhaan?
Väitän edelleenkin, ettei ikä vaan kokemus. Ikä VOI KORRELOIDA kokemuksen kanssa, mutta kokemus ei edellytä ikää eikä ikä takaa kokemusta. Tiedollisesti ihminen voi oppia asioita ja määräällisesti tietää miten pitäisi ehkä olla, mutta taidot omaksutaan vain käytännöstä.
Mieti asiaa täsmällisemmin, niin ymmärrät.
mitä enemmän ikää - sitä enemmän kokemuksia. näihän se tuppaa YLEENSÄ menemään :P
eli pitäis siis vaan sanoa että "oon ihastunut suhun, ootsä muhun"? mulle ei oo ikä tuonut oppia tai ainakaan itsevarmuutta näihin tilanteisiin. on vähän kokemusta ja etenkin vähän hyvää kokemusta. ja luulen että asiat menee aina pilalle juuri siksi että en tiedä miten toimia vaan hermostun ja en tee mitään.
voiko sitä sen paremmin ilmaista? ;)
eikä sitten missään baarissa/bileissä vaan kahdenkesken!
niin. en tiedä miksi se tuntuu niin äärettömän vaikealta. pelkään pakkeja ja kiusallisia tilanteita ja torjutuksitulemista. toisaalta olen itse antanut pakkeja tuntemilleni henkilöille enkä pidä niitten tapaamista kiusallisena tai niitä mitenkään noloina tyyppeinä. silti en uskalla. kahdenkesken tuntuu vielä kauheemmalta koska jos se sanoo ei, niin miten siitä tilanteesta edetään kun ei ole edes muita ihmisiä, joitten seuraan voisi äkkiä siirtyä.
joko teet asialle jotain tai et. 2 vaihtoehtoa
"miten toimitte ihastuessanne?"
-Ihastuminen ei vaikuta käyttäytymiseeni yhtään mitenkään...
Juuri niin typerästi kuin voi; eli välttelen.
onko toi ihastuksen vältteleminen yleinenkin tapa toimia?
Jep, ois tosiaan kiva tietää koska olen aina ajatellut että vältteleminen tulisi tulkita juuri toisin. Jos itse hymyilee ja on ystävällinen ja toinen alkaa vältellä, niin voiko ollakin kysymys tästä??
En nyt ihan välttelystä tiedä.. Mutta joskus joku todella kaunis nainen, jonka kanssa ollut silmäpeliä, tullut esim. baaritiskillä viereen, enkä ole saanut sanaa suustani, niin olen paennut paikalta kohti mukavuusaluettani.. eli paikkaa, jossa ei tarvitse keksiä mitään sanottavaa, vaan voi jatkaa haaveiluaan etäältä.
Yllättävän yleinen, ja vielä hankalammaksi asian tekee se, että ihmiset välttelevät myös epämieluisia tyyppejä.
välttelen ihastustani mutta välttelen myös silloin, kun en voi sietää jotain tyyppiä. Ja pari kertaa se sietämätön tyyppi onkin tulkinnut käytökseni syyn juurikin päinvastaiseksi.. Huoh. :)
Ja välttely ehkä on tosiaan aika vahva sana. Sellainen.. Hmm.. Vähäeleisyys ja puhumattomuus olisi ehkä kuvaavampi. Olen yleensä puhelias, mutta ihastuksen seurassa jotenkin jäädyn enkä saa sanaa suustani.
olen avoin tunteissani niin itselleni, kuin toisellekin
jos sitä ei kestä tai itse en kestä totuus tunteista on kuitenkin julkinen kaikesta häpeästä ja sen seurannaisreaktioista huolimatta - vittu jos tykästyy niin tykästyy, minkäs teet
joihinkin vaan