taas sarjassamme "nytkö sä ton vasta hokasit??" mutta onkohan siinä mitään perää jos kokee tietäen tai tiedostamattaan ylemmyyttä tai paremmuutta jotain kohtaan niin sitten on herkästi kateellinen jos tällä "huonommalla" tyypillä on yksi tai kaksi asiaa paremmin kuin itsellä? Eli jos joku tyyppi on sellanen että sä koet että hänellä on ihan kaikki paremmin kuin sulla niin sitä ei lähde kadehtii mutta jos susta tuntuu että sä olet työelämässä menestyneempi, rikkaampi, viisaampi jne kuin joku sun tuttu niin sitten jos tämä sun tuttu onkin sosiaalisesti lahjakkaampi, suositumpi tai vaikka paremman näkönen kuin sinä niin sitä ei voi hyväksyä. Kun kerran on tahtoen tai tahtomattaan lähtenyt pitää itseään parempana yhdessä, sitten toisessa ja sitten kolmannessa asiassa kuin toinen niin jos neljännessä asiassa tuleekin tavallaan tappio niin sitä on vaikea enää niellä? On niin "tottunut" olee "parempi", tai sellasessa illuusiossa että on joka asiassa parempi.
Esimerkkinä jos sä olisit pitkään ollut meilien vaihdossa jonkun kanssa ja teistä tulis suorastaan sielunsiskot tai veljet ja tää sun meilikaveri olis just kuten tossa mainitsin noita niin köyhempi kuin sinä eikä sillä olis niin paljon kavereita kuin sulla, se olis työtön ja sulla duuni tai koulupaikka jne jne. Sitten sopisitte treffit johonkin ja huomaisit että tää meilikaveri oliskin kuin joku filmitähti jonka varjoon jäisit aivan 100 - 0, niin vieläkö se meilikaveri oliskin niin ihana vai rupeisitko hakemalla hakee siitä jotain piirteitä jonka takia "ystävyys ei voi enää jatkua"? Tai jos menisitte jonnekkin bileisiin sen kanssa ja suhun ei kukaan kiinnittäis huomiota vaan tää meilikaveri imis väkeä puoleensa kuin magneetti?
Eli - saako ihmisellä jolla on lähes kaikki asiat huonommin kuin sinulla, olla sun mielestä edes yhdessä asiassa parempi vai onko se teidän majesteettienne varpaille astumista jos sellanen maan matonen kehtaakin olla jossain parempi?
Esimerkkinä jos sä olisit pitkään ollut meilien vaihdossa jonkun kanssa ja teistä tulis suorastaan sielunsiskot tai veljet ja tää sun meilikaveri olis just kuten tossa mainitsin noita niin köyhempi kuin sinä eikä sillä olis niin paljon kavereita kuin sulla, se olis työtön ja sulla duuni tai koulupaikka jne jne. Sitten sopisitte treffit johonkin ja huomaisit että tää meilikaveri oliskin kuin joku filmitähti jonka varjoon jäisit aivan 100 - 0, niin vieläkö se meilikaveri oliskin niin ihana vai rupeisitko hakemalla hakee siitä jotain piirteitä jonka takia "ystävyys ei voi enää jatkua"? Tai jos menisitte jonnekkin bileisiin sen kanssa ja suhun ei kukaan kiinnittäis huomiota vaan tää meilikaveri imis väkeä puoleensa kuin magneetti?
Eli - saako ihmisellä jolla on lähes kaikki asiat huonommin kuin sinulla, olla sun mielestä edes yhdessä asiassa parempi vai onko se teidän majesteettienne varpaille astumista jos sellanen maan matonen kehtaakin olla jossain parempi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
DAZU, LÄÄKKEET HUIVIIN JA TURPA KIINNI!
NIIN!
Ja tarkennetaan nyt vielä että en kerro tässä itsestäni vaan olen monta kertaa vaan huomannut sivusta kuinka jotkut joilla menee huomattavasti paremmin kuin toisella, kehtaakin vielä olla kateellisia jostain pikkuasiasta tälle ns. heikommalle. Tulee ihan mieleen että miten helvetin huonosti sillä "huonommalla" pitäis asiat oikeen olla että tällä "paremmalla" olis hyvä olla.
Emmä osaa ajatella tolleen, että jompi kumpi olis huonompi tai parempi. Kummallakin on oman näköisensä elämä ja resurssit. Toki voin huomata, että toisella menee jotkut asiat aina huonosti ja epäonnistuu usein ehkä joissain asioissa. Tai itse epäonnistun aina jossain missä toinen ei koskaan.
Mutta ei se kuitenkaan minusta vaikuta mun ystävyyteen mitenkään. Jos taas toinen onnistuu, niin hienoa. Hyvä että joku edes. Voisin varmaan ottaa onkeeni kuinka se toinen sen asian jossa mä aina epäonnistun onnistuu. Voihan olla, että se on luonnonlahjakkuus ja mä en onnistu ees yrittämällä samoissa asioissa. En siis rupeis kilpailemaan. Tarvii vaan osata hyväksyä, ettei itsekkään ole kaikessa hyvä tai pärjää kuten toiset.
Oikeastaan semmonen pahansuopuus ja kateus voisi olla se syy miksi en haluis jotain ystävänä pitää. Jos tää ihminen alkais mulle narisemaan ja mua kadehtimaan, eikä ymmärtäis että se on ihan turhaa.
Usein ne sellaset jutut jos pitää itseään parempana tai huonompana kuin toinen, onkin sellasia alitajuntasia juttuja ettei niitä edes tajua ellei joku tule suoraan kysymään että "pidätkö sä itseäs parempana kuin toi?" ja rupee istuu ja miettii. Ja kuka sitä nyt istuu miettimässä itteensä? Eipä varmaan kukaan (paitsi ne jotka käy terapiassa) :)
Mut joo, meni niin kauan tossa avauksen kirjottamisessa etten ehdikkään tässä tän kauempaa enää oleekkaan. Tulen myöhemmin kattoo onko tähän tullut vastauksia, moikka!
Voi olla. Kyllä mä usein mietin omia reaktioitani ja että mistä ne tulee, jos huomaan omassa käytöksessä jotain vertailuksi menevää.
Muistuu ala-asteella mieleen kun mä vedin matikan kokeista 4 ja 5, mun paras kaveri kiskoi aina 9 ja 10. Kyllä mä muutaman kerran mietin, että miksi mä olen niin tyhmä etten saa koskaan 9 ja 10. Mutta sitten mä totesin, että no mä oon matemaattisesti lahjattomampi vaikka kuinka yritin, ei mulle auennut ne asiat ja opin olemaan iloinen kaverin ansaituista yseistä ja kympeistä. Ei mua sen jälkeen oo oikeen koskaan härinnyt jonkun minua paremmuus, paitsi jos on joku likka ollut samasta miehestä kiinnostunut kun minä. :)
Tietysti joskus tulee mieleen, että elämässä on paljon epäreilua, kun joku tekee niska limassa töitä jonkun asian eteen ja aina silti epäonnistuu. Toinen taas vaan napsuttelee sormia ja kaikki tippuu eteen kuin manulle illallinen itsekseen. Se joskus pistää miettimään, että mikähän tarkoitus silläkin on että toiset saa enemmän kapuloita rattaisiin, kun toiset. Toisille kaikki tuntuu olevan äärettömän helppoa ja mutkatonta.
Toisille kaikki on yhtä taistelua ja takapakkia.
Mutta semmosta se on. Ei siinä itku auta, tarttee vaan koittaa mennä niillä kyvyillä ettipäi jotka olemassa on. :)
Ja moikka munkin puolestani.
.
Tähän kategoriaan tai genreen kuuluu se että jollakin voi olla 99 asiaa tekemättä monen kuukauden ajalta mutta huomauttelee *äänekkäästi* toisell jolla on vain yksi asia tekemättä juuri sillä hetkellä
.
Käyttäjätuki on jo vastaanottanut ilmoituksen asiattomasta viestistä.
Itse asiassa pyysin että tätä viestiä ei poistettaisi, koska olis vähän asioita mitkä pitäis selvittää.....vähän nii'ko kanaa pitäis kyniä.
Mistä pikkuasiasta Genio.Mente on sinulle muka kateellinen? :)
Perkele mulla on kokemusta siitä kuinka minuun halveksuvasti suhtautuva tyyppi alkoi nähdä minussa kuitenkin jotain itseään parempaa.
Vittu mikä soppa siitä syntyi tekisi mieli tappaa se tyyppi.
No ei kuulosta tutulta ainakaan minun ystäväpiirissäni. Joillain menee paremmpin, joillain huonommin. Jokaisella on omat vahvyytensa ja heikkoutensa. En muista, että tuollainen kateellisuus tai selkäänpuukotus olisi ikinä ollut tapetilla, vaikka välillä yksi jos toinenkin on ollut sotajalalla toistaan vastaan.
Kuvailemasi kateuden laatu on oikeastaan aika vähäistä, Se on oikeastaan kuvitelma kateudesta ja sen syistä. Todellisuudessa ihmiset kadehtii toisissa ainoastaan yhtä asiaa. Sitä minkälainen joku on, ei sitä mitä toisilla on tai miten asiat ovat.
Sä kävit lataamassa tällaisen tekstin tänne, mut oma veikkaukseni on, että sulle riitti se, että kirjoitit sen tänne. Vastauksia et taida käydä lukemassa ennen, kuin poisto tulee.
Ja kyllä se kateus liittyy aika paljon persoonallisuuteen: ei kaikki tunne kateutta yhtä paljon. Osa on kasvatettu kateuteen kotonaan ja he ovat kateellisia oikeastaan aina.