Vaikka nyt ei ihan talven pimeimmissä sysimetsissä eletäkään, niin on mukavaa, kun aina tähän aikaan vuodesta työpaikalle ilmestyvät uudet tyttökalenterit. Kalenterit ovat syystäkin kuvallisia ja varsin taidokkaasti kokoon kyhättyjä - myös numeerinen maailma pitää osittain kutinsa.
Ihmettelimme tänään joukolla miten voikin olla niin hyvät suhteet ympärysvaltoihin, että näinkin laadukkaita kaaria on taas seinä pullollaan.
Kyllä tällä taas yhden vuoden kulkee taakse päin, eikö totta?
(vanhaan jo kyllästynyttä naurua)
Ihmettelimme tänään joukolla miten voikin olla niin hyvät suhteet ympärysvaltoihin, että näinkin laadukkaita kaaria on taas seinä pullollaan.
Kyllä tällä taas yhden vuoden kulkee taakse päin, eikö totta?
(vanhaan jo kyllästynyttä naurua)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mulla on vähän outo suhde näihin kaikkialla roikkuviin autokorjaamomalleihin.
Mä en oikein näe niiden sisältöä.
Jos niiden tarkoitus on piristää, niin katsoisin huonon kahvin ja aamu seiskalta kaksiulotteisena seinällä pyllistevien naisten olevan sielullisesti pahvi-Bahamalla, tai jollain muulla romuriutalla naruissaan, kuin täällä päässäni, munissani.
Ei vaan toimi.
Kenties jotain 3D:tä. Maybe liveä?
(naurua pulipuli)
Oleellisinta kuitenkin tässä horinassa on se, että mä en kuollaksenikaan muista mikä firma tän kyseisen kuvakollaasin meille lähetti. Eli siis kuka mainosti ja mitä.
Eli siis verrattavissa viinapulloon (joululahjus).
(hihitystä simpukasta)
Kun mä esitin niille muille pölypäille kysymyksen, että oletko esim. sinä nähnyt naista kahlaamassa riutalla, niin en saanut minkäänlaista vastausta.
Oli sitä Kreetaa ja Torremolinosta, muuta paskaa.
(paskaista naurua)
Muistan hyvin, et oman autotallini seinässä riippuvan sain Cosmopolitan-lehdestä. Tarkastelin jokaita kuvaa pitkään ja etsin miestäni. Kuvat olivat tarkkoja. Miehet olivat lihaksikkaita lapsenkasvoisia, lihaksikkaan taviksia naapurin poikia tai Etelä-Eurooppalaisen karvaisia rantaleijonia. En löytänyt niistä mieleistäni ja sitäpaitsi miestä olisi pitänyt vaihtaa joka kuussa. No se ei ollut mun juttu, joten Heinäkuussa hyllyssä ollut kalenteri hyllytettiin autotalliin sen laadukkaan painojäljen jodosta.
Mun mies on epäselvä hahmo. Sillä on sielu, jota en näe kunnolla. . Mies on olemassa, mut aina jotenkin tavoittamattomissa. Mies on mystinen.
Eksotiikka.
Siis millainen sana. Yhdessä pienessä sanassa yhdistyy ihmisen kaikki toiveet ja halut yhteen kirkkaaseen nippuun.
Tähtisana. Niin ysäreitä että.
Sori :\ Puolet kirjaimista puuttui...
Ysäreillä kaikki halusivat pois. Itse menin Pariisiin ja istuuduin kahvilaan ja luin Simone de Beauvoiria ilta kymmeneen.
Sitten en nukkunut koko yönä, kun oli kaikesta kahvista niin vitun eksistentiaalinen olo.
(naurua erilaisilla asemilla)
No johan olisi maaliman kirjat sekaisin, jos naiset omisivat tämän "alistamisen" lajin. Tosin huhu kertoo, että niin on jossain takapajukoissa käynyt...
Mutta se oli eksotiikkaa. Ekso tarkoittaa minulle jotain planetaarista ja selkeää, ymmärrettävää. Pariisia ei voi ymmärtää, koska se ei ole sama Pariisi kun heräät eilisessä Pariisissa tänään.
Kuin laineet säärilläsi. Vyöryvät.
(oh & ah)
Nyt mä pääsin kuin varkain tähän kuvamaailmaan takaisin. Mulle nämä ovat muistoja - teille eksotiikaa.
Se on kirjoittajan ja lukijan ero.
Ikuinen ero.
Chateauneuf-du-Pape.
Mjoo.
Ihan kiva after swing.
B-osassa hieman tyyliä, karismaa. Loppu etiketin jumalointia silmät kiinni.
(luomeni ovat yhä arjen raskaat)
Syvyys (abyss) viinissä tekee viinistä viinin. Syvyys on kuin kokonainen vuosi rinteellä, kunnes joku prkl tulee ja repii rypäeet irti, survoo ja tunkee mehuna pulloon ja unohtaa kellariin.
Sitten odotellaan.... jotain.
Viini alkaa siitä käppyräisestä rangasta, joka ei osoita mitään elämän merkkejä ennen kesää.
Sitten tulee aurinko. Aurinko on Jumala. Aurinko on sormi otsallasi, joka saa sinut vapisemaan, virtaamaan.
Cuul
Ja sitten tulevat nämä kalenteriasiat.
"Ensi vuonna kesäkuussa minä katson kalenteria ja etsin päivää jossa olen. Olen hieman hämilläni, sillä on maanantai."
(reps)
Tuota voisi jollain tavalla soveltaa tähän ikuisuuskysymykseen siitä mitä tämä kaikki pelleily oikein on.
Siis me istumme aamulla röökillä kahvihuoneessa ja katsomme päivää jossa olemme. On numeroita ja tyttö, joka seisoo vedessä. Vesi on turkoosia. Savu kiemuroi, pilvistyy. Pöytä on täynnä papereita. Puhutaan futista ja sitä, mikä on niitä, jotka murskaavat kaltaisiasi kuin yhteen kierretty lehti kärpäsiä. On liputuspäivä. Politiikkaa. Puhetta & mielipiteitä. Samankaltaisuus kietoo ihmiset yhteen ja tekee heistä yhden ja ainoan savuavan pään.
Eksotiikka
Tyttö hymyilee turkoosissa vedessä. Hän on selin meihin.
Hän ei ota kantaa.
(kantaa ottamatonta naurua)
kävin vokottelemassa läkuppilan nättiä tarjoilijaa, mut se ei lähteny mukaan
mietin notta alanko oleen epätoivoinen jo? mut kun luin nää jutut kaamoskalentereista oivalsin, että siitähän se johtuu - mulleioo kalenterii
Mun ajatusketjua häiritsee siihen tunkeutuminen. Ei millään pahalla, mutta musaakin on maailma täynnä, muita "käljyjä".
http://www.youtube.com/watch?v=OWcxWzsKeT8&feature=related
Vietin tänään hetken pohdiskellen vaikeita. Vaikeusasteen nosto yleiselle ajatustyölle tuotti yllättävän ongelman - joka taas - juurtuneena juoksuun - oli lähellä vastausta kaikkeen henkilökohtaiseen anstiin (jota ei sovi tuntea enää yli kolmekymppisenä).
Angsti ei istu. Angstin tilalle tulee helposti kyynisyys ja turhautuminen, jos ei tiedä mitään kahdesta asiasta, toinen on minä ja toinen on ne muut. Yleensä (ja luontevimmin) syytetään muita. Itsekin olen syytellyt vaikka mitä. Parhaimpina päivinä syyttelin väärän väristä seinää kuuden korttelin päässä omasta seinästäni.
Tässä ei ole mitään järkeä.
Kuka tämä minä sitten on, jota syytellä? No siihen löytyy koko mielikuvituksen spektri.
(taittavaa naurua)
(
Harvinaisen paljon asiaa harvinaisen suuressa mössössä.
: D
Juoksun idea
Käsittääkseni tämä Marathon oli jonkinlainen sotu-operaatio. On vain aseteltava kysymys uudelleen nähdäkseen mitä se todella pitää sisällään.
Miksi jätkä juoksi?
(vastaus on tietenkin historiaa)
Uudelleen aseteltu kysymys taas ei ole mitenkään historiallinen, sillä pitkän matkan juoksusta tuli moderni oppi tulevaisuuden viestintätekniikalle.
Mutta jos palataan uusissa raameissa tähän päivään, niin mitä me vastaamme?
Me vastaamme niin kuin taidamme.
(lönkyttelevää naurua)
Näinä päivinä, kun minä voin kilauttaa kuuhun, niin miksi ihmeessä minä juoksen?
Otetaan esimerkki:
Tässä on juoksija A. Ja tässä heti perässä B. Juoksija A juoksee kohti maalia, mutta juoksija B pois päin lähtöviivalta.
Nyt tulee kliimaksi: Kumpi juoksee kovempaa: se, joka saalistaa, vai se, joka pakenee?
(hähä)
Pipo päin ja poispäin.
Vai miten se nyt taas menikään.
(reps)
Voiman tunne.
Mulle on aina näyttäytynyt marathonin luonne kaikkena muuna kuin massalajina. Todellisuudessa 20 000 juoksijan härdelli ei ole mitään muuta kuin yksilölaji.
On vain yksi - ja se olet sinä.
Ja on aivan samantekevää, juoksetko jotain kohti vai jotain pakoon, koska se on yksilölaji.
Vertailu on spekulointia asiasta, josta ei voi spekuloida, koska spekulointi olisi puuttumista yksilösuoritukseen ilman vertailupohjaa.
(rakentavaa naurua)
Osaan toisinaan hämmästyttää jopa itseäni.
(rakenteellista naurua)
Ja tästä me pääsemme kuin kengittä itse aiheeseen, kirjoittamisen liturgiseen prinsiippiin.
Miltä tuntuu olla maailmani maratoonari? Niin latteat käsitteet kuin aika, tila tai paikka, olemus eivät näyttele minkäänlaista osaa tässä prosessissa, jossa me synnymme, kasvamme ja kuolemme joka ajatus uuden ajatuksemme jälkeen.
Sinä juokset jo, mutta et tiedä miksi.
(rekisteröityvää naurua)
Mä tossa tapasin vanhan mummelin, jonka kanssa heitin läppää ihan tavanomaiseen malliin. No. Hän esitti asian näin: Kun mieheni meni, minä jäin. Kun minä menen, menee Jumalakin.
Mä mietin tuota aika vitun pitkään. Ja sitten, kun älysin, niin se oli lähes lohduttava tieto.
(ei niin empaattista naurua)
Niin lohduttavaa kaikki on tää.
http://www.youtube.com/watch?v=OWcxWzsKeT8&feature=related55
On täysin luonnonmukaista, että niin surkea olento kuin nainen on on saanut kuin evolutiivisen arpapelin kautta kaiken sen, joka meiltä vähä-älyisiltä puuttuu.
No mitä meiltä puuttuu?
Ymmärtämättömyys sille, että nainen - kaiken lörpöttelynsä lomassa - johtaa joukkoja kohti kotia.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=NIjWUAd8RUI
Fuusio
(cuul)
Huomenta :) No mutta nyt osuit asian ytimeen. Jossakin suomen pikkukylässä asuu nainen, joka ostaa Cosmopolitan lehden mielijohteesta ja saa kalenterin. Kalenteria selatessaan hän on ymmällään, sillä näin paljon miehiä hänellä ei ole ollut koskaan! Miehet hymyilevät päivästä toiseen, painojälki on moitteeton. Kalenteri ei joudu roskiin, vaan pääsee arvoiselleen paikalle autollin seinälle.Kalenterin päälle on asettettuna laivan olutkärryt ja kalenteri suojaa seinää likaantumasta. Itse mies näyttää olen sen alla kuin kaltereissa. Siirrän kukkaruukkuja ja järjestelen kausikamaa. Tunnen olevani autotallin valtijatar! :)
Aika väsynyttä, kun asentajillakin on nykyisin netti osien ja pornon etsintään. Mutta camp-huumoriahan aina pitää suosia!