Olihan noista juttua kuultu mutta eräs kamu toi muutaman aiheeseen liittyvän kirjan
mikä nosti aiheen aijatuksiin.
Tuo parisuhdemalli , avioliitto tai sen kaltainen on tuolla Aasian puolella omanlaisensa, arabit poikkeaa jyrkästi, ilmeisesti uskontoon pohjautuen. Maanosien jatkeeksi on pienenpiä heimoyhteisöjä joilla on aivan omat metkut,
mitä tulee tapoihin ja myötäjäisiin.
mikä nosti aiheen aijatuksiin.
Tuo parisuhdemalli , avioliitto tai sen kaltainen on tuolla Aasian puolella omanlaisensa, arabit poikkeaa jyrkästi, ilmeisesti uskontoon pohjautuen. Maanosien jatkeeksi on pienenpiä heimoyhteisöjä joilla on aivan omat metkut,
mitä tulee tapoihin ja myötäjäisiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tästä eurooppalaisesta romanttisesta höpinästä on pitkä matka tuonne,missä touhu on jotakuin ihmiskauppa. Toki rahaperusteisia liittoja solmitaan suomessakin,mutta ehkä vähän tasapuolisemmin.
Eräät naimiskaupat on tiukasti joidenkin sukujen hallinnassa, eli naiselle luetaan kovat ohjeet.
Nuo maat missä vanhemmat sopii lasten liitot on sikäli yllättäviä,että toimivat paremmin kuin täällä niinsanotut "rakkausliitot. Suomihan on erojen huippuvaltio,
toki on syitäkin,mutta silti
Höpsistä. Tuolla logiikalla niitä avioeroja juuri tulee.
"Rakkaus tulee yllättäen ja se ei tule käymään vaan asumaan ja sen tunnetta ei voi poistaa millään vaikka kuinka haluaa. Vaikka kohde olisikin varattu ei rakkaus katso aikaa, ei paikkaa, ei kohdetta vaan antaa luvan rakastaa oikeasti. "
Eikä tule. Kun on "varattu" (siis esim. mennyt naimisiin ja/tai tehty lapsia), niin sellaisia tunteita ei aikuiselle ihmiselle edes tule ja jos olisi tullakseen, niin niitä ei pidä ruokkia. Ne laitetaan sivuun ja keskitytään siihen omaan parisuhteeseen.
Totta kai vuosien varrella tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat mukavia ja joista voisi kiinnostua jos olisi vapaa ja "haku päällä", mutta kun on jo sitoutunut, niin silloin pitää muistaa missä se oma elämä on ja panostaa siihen. Kypsälle, vastuuntuntoiselle aikuiselle tämä ei ole mikään ongelma.
hupsa - tuli väärään ketjuun...
Olen joskus pohtinut noita vanhenpien sopimia naimakauppoja. Asilla on vankat juuret historiassa mutta lähtökohtaa asialle en ole löytänyt.
En noista tiedä,ovatko onnellisia,hyviä sopeutumaan,vai mikä lie tilanne.
Suomessa tällaista ei paljoa esiinny joten vertailin työyhteisöjä. Kyllähän sielläkin joutuu sopeutumaan jotta työt onnistuisi. Joiltakin sopeutuminen käy äkkiä, eräät
tarvii puolivuotta, mutta aina (lähes) onnistuu.
Kyllähän Suomessakin vanhemmat tai suku pyrkii vaikuttamaan liittoihin.
Omat kokemukset on -60 luvulta mutta eiköhän niitä vahdita nykyäänkin.
Niin siinä vain aikoinaan kävi että suhteet poikki alkutekijöissään(2). Jyrkät ohjeet tuli ventovierailta ihmisiltä, ilmeisesti myös vastapuolelle, koska se oli siinä sitten.
Mutta en tuohon koskaan mitään syytä keksinyt, olin aika hyvässä kurssissa
eri ihmisten kanssa. Toisaalta nuorehkona ujona en ruvennut asiaa selvittämäänkään.