Ajattelin kirjoittaa tänne, ehkä on parempi ourkaa tämä sydämeltä pois ettei vaan tule patoutumia, niitä on tässä sydämessä jo ihan tarpeeksi. Lisäksi odotan että saisin joltain rohkaisevat sanat että jaksaisin jatkaa rohkeasti.
Ihastuin erääseen syksyllä, eksyimme samoille jatkoille (minun luo) erään baari-illan jälkeen. Olimme aluksi vain kavereita, olin kyllä aina haaveillut hänestä seksuaalisesti. Hän oli erittäin itsevarma, välillä ärsyttävän itserakaskin, aavistelin hänen olevan sängyssä juuri sellainen joka ottaa ohjat käsiinsä, siitä mistä minä nautin. Mutta en ikimaailmassa kuvitellut että haluaisin hänestä muuta kuin seksiä, hän oli niin ärsyttävä, itserakas, epäkunnioittava ja hirveä rääväsuu.
Vietimme yhdessä aikaa ja huomasin että hänestä tuli seurassani aivan eri ihminen yhtäkkiä. Hän huomasi aina uudet jutut minussa ja muisti kehua minua kokoajan. Sängyssä hän huomioi aina minut ensin ja sitten vasta itsensä, tavoite oli että molemmat nauttivat. Hän lähetti mikulle kukkia työpaikalleni kesken työpäivän ja vei minut treffeille. Hän oli kaikkea sitä mitä itse olin ihmisille joita rakastin, huomio, kertoi että välittää ja ajattelee aina esin heitä. Yhteinen aikamme oli aivan mahtavaa, en ole koskaan ollut kenenkään muun ihmisen kanssa niin samalla aaltopituudella. Kun välillemme tuli erimielisyyksiä ratkaisimme ne niinkuin kypsät ihmiset, asetimme itsemme toistemme asemaan ja teimme riitaan ratkaisun kompromissina niin että molemmat olivat tyytyväisiä. Ymmärsimme toisiamme niin hyvin. Sain häneltä voimaa käyttäytyä kypsästi, en ollut enää se mustasukkainen ja epävarma nainen joka olin aikaisemmissa suhteissa ollut.
Taisin rakastua tähän henkilöön. Hän lähti kuukausi sitten ulkomaille ja palaa vasta kesällä. Pelkään että kasvamme erilleen toisistamme, koska olemme molemmat vielä nuoria. Pelkään myös että hän ei tunne niin vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä, jos hän tuntisi, eikö hän olisi jo tullut luokseni takaisin Suomeen? Olen kyllä ymmärtänyt hänen puheistaan että olen hänelle ainutkertainen ja hän on sanonut tuntevansa samoja tunteita kuin minä. Olemme myös sen verran erikoisia persoonia että uskon hänen puheensa. Uskon todella että olemme luotuja toisillemme.. Ihan naurettavaa!
Minulla ei kiinnosta yhtään mitä hän tulee tekemään tämän 7kuukauden aikana, haluan hänet vain takaisin luokseni. Toivon että hän ei unohtaisi minua ja kun tulee takaisin hän ei olisi muuttunut ajatuksissaan tai ihmisenä. Pelkään että hän löytää tuolta maailmalta jotain muuta, ja minä en enää mahdu hänen maailmaansa.
Haaveissa hän palaa luokseni kesällä, aloitamme vakavan suhteen ja menemme naimisiin myöhemmin. Hän on se ihminen jota haluan kunnioittaa ja rakastaa elämäni loppuun saakka. Hänen kanssaan haluan jakaa maailmank ja kokemukseni, haluan hänen kanssaan kerätä yhteiset kokemukset. Ihan sairasta että ajattelen jostain ihmisestä näin, en ole tunteilija luonne, en puhu niistä, en näytä niitä. En ole koskaan ajatellut kenestäkään näin varmasti. Tuntuu että olen tullut hulluksi.
Ihastuin erääseen syksyllä, eksyimme samoille jatkoille (minun luo) erään baari-illan jälkeen. Olimme aluksi vain kavereita, olin kyllä aina haaveillut hänestä seksuaalisesti. Hän oli erittäin itsevarma, välillä ärsyttävän itserakaskin, aavistelin hänen olevan sängyssä juuri sellainen joka ottaa ohjat käsiinsä, siitä mistä minä nautin. Mutta en ikimaailmassa kuvitellut että haluaisin hänestä muuta kuin seksiä, hän oli niin ärsyttävä, itserakas, epäkunnioittava ja hirveä rääväsuu.
Vietimme yhdessä aikaa ja huomasin että hänestä tuli seurassani aivan eri ihminen yhtäkkiä. Hän huomasi aina uudet jutut minussa ja muisti kehua minua kokoajan. Sängyssä hän huomioi aina minut ensin ja sitten vasta itsensä, tavoite oli että molemmat nauttivat. Hän lähetti mikulle kukkia työpaikalleni kesken työpäivän ja vei minut treffeille. Hän oli kaikkea sitä mitä itse olin ihmisille joita rakastin, huomio, kertoi että välittää ja ajattelee aina esin heitä. Yhteinen aikamme oli aivan mahtavaa, en ole koskaan ollut kenenkään muun ihmisen kanssa niin samalla aaltopituudella. Kun välillemme tuli erimielisyyksiä ratkaisimme ne niinkuin kypsät ihmiset, asetimme itsemme toistemme asemaan ja teimme riitaan ratkaisun kompromissina niin että molemmat olivat tyytyväisiä. Ymmärsimme toisiamme niin hyvin. Sain häneltä voimaa käyttäytyä kypsästi, en ollut enää se mustasukkainen ja epävarma nainen joka olin aikaisemmissa suhteissa ollut.
Taisin rakastua tähän henkilöön. Hän lähti kuukausi sitten ulkomaille ja palaa vasta kesällä. Pelkään että kasvamme erilleen toisistamme, koska olemme molemmat vielä nuoria. Pelkään myös että hän ei tunne niin vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä, jos hän tuntisi, eikö hän olisi jo tullut luokseni takaisin Suomeen? Olen kyllä ymmärtänyt hänen puheistaan että olen hänelle ainutkertainen ja hän on sanonut tuntevansa samoja tunteita kuin minä. Olemme myös sen verran erikoisia persoonia että uskon hänen puheensa. Uskon todella että olemme luotuja toisillemme.. Ihan naurettavaa!
Minulla ei kiinnosta yhtään mitä hän tulee tekemään tämän 7kuukauden aikana, haluan hänet vain takaisin luokseni. Toivon että hän ei unohtaisi minua ja kun tulee takaisin hän ei olisi muuttunut ajatuksissaan tai ihmisenä. Pelkään että hän löytää tuolta maailmalta jotain muuta, ja minä en enää mahdu hänen maailmaansa.
Haaveissa hän palaa luokseni kesällä, aloitamme vakavan suhteen ja menemme naimisiin myöhemmin. Hän on se ihminen jota haluan kunnioittaa ja rakastaa elämäni loppuun saakka. Hänen kanssaan haluan jakaa maailmank ja kokemukseni, haluan hänen kanssaan kerätä yhteiset kokemukset. Ihan sairasta että ajattelen jostain ihmisestä näin, en ole tunteilija luonne, en puhu niistä, en näytä niitä. En ole koskaan ajatellut kenestäkään näin varmasti. Tuntuu että olen tullut hulluksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tekstistä ilmenee, et ole hullu, olet vain palavasti rakastunut. Itse olin aikoinaan kaukosuhteessa, nainen asui Saksassa. Tänä aikana, kun tulette olemaan erossa, toistensa näkeminen ja jatkuva yhteydenpito on erittäin tärkeää. Mene hänen luokseen, varaa itsellesia aikaa ja rahaa! Koska kuten pelkäsit eriytyminen toisistaan tapahtuu hyvin helposti, ja jos ei ole fyysistä kosketusta pariin kuukauteen, ero voi olla helpoin ratkaisu siihen ettei jaksa enää odottaa...
Toivon parasta kannaltasi, mutta itse samat asiat kokeneena, pelkään pahinta, jos ette pysty tapaamaan toisianne tämän 7 kk:n aikana...Rakkaus ei ole aina tarpeeksi, sen tiedän kokemuksesta