Paska kaveri #1: Kerron seikkaperäisesti mun tapahtumista / ajatuksista (tekstin muodossa) ja saan lähes aina vastaukseksi joko OK tai OK :) tai OK :(. NO VITTU OOKOO SITTEN VAAN. Raivostuttavaa, että ei voi ottaa minkäänlaista kantaa mihinkään, tollasesta tulee mieleen, että ehkä se ei edes LUE mun viestiä ja toisekseen usein kadottaa, että olen yrittänyt jakaa pienen palan elämästäni jonkun saatanan älypään kanssa, jota ei tunnu paskaakan kiinnostavan. Tämä kaveri kyllä kyselee multa tosi paljon mun kuulumisista, mutta vastaus on sitten aina OK.
Paska kaveri #2: Tää on ehkä vielä paskempi :D. Ensinnäkään ei yleensä vastaa YHTÄÄN MITÄÄN mun viesteihin. Kun hän on niin kiireinen äiti, hänellä on lapsia ja hän ei ehdi mitään tekemään ellei se liity lapsiin. Ihan sama, miten tärkeä mun asia on, vastausta ei tule. Ja ihan helvetin itsekäs ollut koko elämänsä. Mun apu kyllä kelpaa ja olen sitä useasti antanut. Koska olen sitä mieltä, että kavereita autetaan, jos apua pyytävät. Mutta entäpä, kun MINÄ, siis ei HÄN vaan MINÄ, tarvitsen apua kipeästi? Missä on tuo ämmä? No ei ainakaan minua auttamassa. Koska miksi hän auttaisi minua, jos se on hänestä jotenkin hankalaa. Olen niin typerä, kun siltikin kerta toisensa jälkeen autan häntä, vaikka joudun tekemään jotain, mistä en niin pidä tai mikä on fyysisesti raskasta (kuten sen lapsien hoitaminen, ilmaiseksi). Noh, enpä taida enää auttaa, kun perheenäiti jättää aina mut pulaan.
TEKIS NIIN MIELI TAAS HAISTATTAA ***** NIILLE!!! MISTÄ NÄITÄ ÄÄLIÖITÄ LÖYTYY JA MISTÄ LÖYDÄN KAVEREITA, JOTKA AUTTAVAT, VASTAAVAT VIESTEIHIN JA VASTAKSESTA LÖYTYY MUUTAKIN KUIN NE KAKSI KIRJAINTA: OK????????????
Paska kaveri #2: Tää on ehkä vielä paskempi :D. Ensinnäkään ei yleensä vastaa YHTÄÄN MITÄÄN mun viesteihin. Kun hän on niin kiireinen äiti, hänellä on lapsia ja hän ei ehdi mitään tekemään ellei se liity lapsiin. Ihan sama, miten tärkeä mun asia on, vastausta ei tule. Ja ihan helvetin itsekäs ollut koko elämänsä. Mun apu kyllä kelpaa ja olen sitä useasti antanut. Koska olen sitä mieltä, että kavereita autetaan, jos apua pyytävät. Mutta entäpä, kun MINÄ, siis ei HÄN vaan MINÄ, tarvitsen apua kipeästi? Missä on tuo ämmä? No ei ainakaan minua auttamassa. Koska miksi hän auttaisi minua, jos se on hänestä jotenkin hankalaa. Olen niin typerä, kun siltikin kerta toisensa jälkeen autan häntä, vaikka joudun tekemään jotain, mistä en niin pidä tai mikä on fyysisesti raskasta (kuten sen lapsien hoitaminen, ilmaiseksi). Noh, enpä taida enää auttaa, kun perheenäiti jättää aina mut pulaan.
TEKIS NIIN MIELI TAAS HAISTATTAA ***** NIILLE!!! MISTÄ NÄITÄ ÄÄLIÖITÄ LÖYTYY JA MISTÄ LÖYDÄN KAVEREITA, JOTKA AUTTAVAT, VASTAAVAT VIESTEIHIN JA VASTAKSESTA LÖYTYY MUUTAKIN KUIN NE KAKSI KIRJAINTA: OK????????????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ne tolla asenteella on että kun on omia huolia niin pitää kuunnella, mutta puolestaan ei kuuntele sun huolia ni sano vaan että soronnoo. Ystävyyteen tarvitaan kaksi osapuolta, kummankin kuuluu tukea toista huonoina päivinä.
Itse en ainakaan enään jaksa itsekeskeisiä ihmisiä ja olenkin jättänyt ne oman onnensa ojaan. Tiedän tunteen siitä kun niille apu aina kelpaa, muuten ei..
Kyllä sääkin ansaitset ihan oikeita kavereita, kyllä noi huomaa sit joku päivä että olis kannattanut hoitaa oman osuutensa :)
Kiitos :). Olis helpompi heivata itsekkäät kaverit hemmettiin, jos olis muitakin kavereita... Vaihtoehtoni ovat 1) olla yksin 2) olla epäluotettavien ja itsekkäiden kavereiden kanssa. Kiva tietää, että en ole ainut, jolla on ollut tällaisia kavereita! Lähinnä en tajua, miten joku kehtaa käyttäytyä noin..
Mielestäni mainitsemasi kaveri #2 lähinnä käyttää sinua hyväkseen. Äitiyteen on helppo vedota, mutta kas kummaa: kaikki äidiksi tulleet eivät toimi noin. Tuolle kaverille antamasi aika on pois jostain muusta. Sinulla on varmasti paljon mieluisampiakin asioita kuin itsekkäiden ihmisten lasten hoitaminen.
Joskus pohdin itsekin, että onko mieluummin huonossa seurassa kuin yksin. Katkaisin yhteyden muutamaan ihmiseen, jotka olivat hiemen samankaltaisia kuin sinun tapauksessasi.
Siihen tuli pidempi aika yksin, mutta toisaalta päällimmäinen tunne oli helpotus. Joskus nimittäin jo suututti etukäteen, kun huomasi jonkun "kaverin" soittavan ja varmuudella tiesi henkilön olevan taas jotain pyytämässä...
Lisäyksenä vielä, että itsekin hoidan parin ystäväni lapsia toisinaan, mutta he ovat vastavuoroisia minua kohtaan ja yhtessäolomme on mukavaa.
Se on totta, äitiys on helppo tekosyy ;). Siis ymmärrän toki, että hän joutuu ja haluaa olla lasten kanssa, eikä ehdi tavata kavereitaan samaan tapaan kuin ennen. Mutta se asenne... kyllä sen äänestä kuulee, jos esim. hän ei kertakaikkiaan halua auttaa. Jos todellakaan ei pysty auttamaan niin voi sen sanoa ystävällisestikin ja selittää, mikä ongelmana on eikä sönköttää nihkeällä äänellä "no tota.. täytyy kattoo" tai sitten vaan röykeästi "ei mulla oo aikaa tollaselle". Ja on se jännä, kuinka apua kyllä ottaa vastaan ihan ilomielin, mutta kun tilanne on toisin päin, pyydän häneltä ihan liikaa. Mitä väliä siitä, että tällä kertaa tarvitsen juuri hänen apuaan, jos hän auttaisi, kaikki sujuisi helpommin ja nopeammin ja luultavasti paremmin. Nyt joudun tekemään homman itse, enkä luota taitoihini.
Niitä valitettavasti on, ihan liikaakin.. Ja tietysti ystävistä luopuminen on aina raskasta! Mutta en epäile hetkeäkään ettetkö löytäisi parempia ystäviä :)