Mut jätettiin tänään. Viitteitä siihen on ollut koko tän viikon, mutta tänään se sitten tapahtui. Hänen tunteensa ovat kuulema laimenneet, eikä hän tiedä pystyykö hän muutenkaan luottamaan muhun enää. En ole pettänyt, mutta jotakin siis muuta sellaista jota hänen on vaikeaa antaa anteeksi.
Itkin kovasti jo eilen. Huusin täyttä kurkkua lattialla väännellen. Olin tukehtua omaan itkuuni. Tän päivän on tuntunut että koko maailma on pysähtynyt. Tämä tuska on jotakin sellaista että kuolisi mielummin kun tätä kestää. Ei ole enää mitään. Ei ole enää ketään. En tiedä minne mennä, mitä tehdä. Miten elämä voi tästä jatkua, haluanko edes että jatkuu.
En ymmärrä miksi ei voi yrittää antaa anteeksi. Miksi pitää lyödä hanskat tiskiin. Mun piti olla se jonka kanssa hän haluaa viettää koko loppuelämänsä. Miksi en ollutkaan? Enkö ole anteeksiantamisen arvoinen? Eikö hukassa olevia tunteita voi yrittää saada takaisin? SATTUU NIIN S*******TI!!
LOHTUA?? =(
Itkin kovasti jo eilen. Huusin täyttä kurkkua lattialla väännellen. Olin tukehtua omaan itkuuni. Tän päivän on tuntunut että koko maailma on pysähtynyt. Tämä tuska on jotakin sellaista että kuolisi mielummin kun tätä kestää. Ei ole enää mitään. Ei ole enää ketään. En tiedä minne mennä, mitä tehdä. Miten elämä voi tästä jatkua, haluanko edes että jatkuu.
En ymmärrä miksi ei voi yrittää antaa anteeksi. Miksi pitää lyödä hanskat tiskiin. Mun piti olla se jonka kanssa hän haluaa viettää koko loppuelämänsä. Miksi en ollutkaan? Enkö ole anteeksiantamisen arvoinen? Eikö hukassa olevia tunteita voi yrittää saada takaisin? SATTUU NIIN S*******TI!!
LOHTUA?? =(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin samassa veneessä. Mies jäi usean avioliitovuoden jälkeen eilen kiinni toisesta naisesta, johon ollut suhde useita kuukausia. En ikinä olisi voinut uskoa, että näin käy. Kun kävin kaverin luona itkemässä tapahtunutta, mies oli sillä aikaa tyhjännyt vaatekaappinsa ja "muutti" tuon toisen naisen luo. Ei minkäänlasita viestiä minulle. Tuli kyllä niin puun takaa. Mies vaan vaihtoi perhettä lennossa. Miten noin voi toimia??? Ottaa niin kipeää. Tänään olen keskittynyt hengittämään, en pysty nukkumaan, en syömään. Olen niin arvoton. Eikä olla mitään teinejä, keski-ikäinen pariskunta. SATTUU!!
LOHTUA TÄNNE KANSSA!!
pettäjäukon perään EI kannata surra...hyvä vaan kun läksi...ja varmaan kohta pettää myös uutta kumppania ....Pettäjä ei muutu koskaan.
Voi sentään, tiedän mitä käyt läpi. Ei ole oikopolkua, kaikki tunteet ja tuska on vaan käytävä läpi. MInulla tapahtuneesta on jo yli kaksi vuotta, yhä sattuu, ei koko ajan kuitenkaan. Elän elämääni, matkustan, harrastan mutta haava joka jäi, ei ole kokonaan parantunut. Jotku pääsevät yli nopeasti, toiset eivät, ei siihen ole mitään sääntöä. Ja emotionaalinen haava aiheutta kivun samassa aivolohkossa kuin fyysinenkin, fyysinen on vaan helpompi lääkitä ja parantaa.
Itse olen löytänyt paljon apua kirjoista. Fischer/Kiianmaa on aluksi oikein hyvä, ja on paljon muitakin hyviä. Netistä esim tämä
http://www.gettingpastyourbreakup.com/gettingpastyourpast/
on tosi hyvä vertaistuki ja neuvopalsta. Tilasin myös tuon kirjan. Valitettavasti noita ei saan suomeksi.
Paljon voimia Sinulle, olet vasta ihan toipumisen alussa. Muista, että olet arvokas ja rakastettava ihminen, ei arvosi mittaudu sen mukaan, että joku jota rakastat ei rakasta sinua samalla tavalla.
Tiedän tuon tunteen. Itkee niin, että on tukehtua kun ei enää saa mitään kautta happea. Sattuu niin ettei tiedä mitä tekisi. Ahdistaa rinnasta ja ahdistaa vatsasta. Ahdistaa sielusta asti. Makaa lattialla ja hakkaa lautoja, ikäänkuin se auttaisi. Huutaa tyynyyn kun ettei kukaan kuule. Miksi tuska on niin hiljaista? Ja yksinäistä.
Itse itkin viikkoja. Itkin vain niin kauan, että kyyneleet pyyhkivät pikkuhiljaa tuskan pois.
Nyt kaikesta kulunut tasan kaksi kuukautta. En enää niinkään muista hänen kasvojaan, en halua muistaa. En muista hänen tuoksuaan, en niitä parhaimpia tai huonompiakaan juttuja. En muista yhteisiä hellittelynimiä, en enää jokaisessa kadunkulmassa luule vastaantulijaa tai jokaista selkää häneksi. En enää välttele lähikauppaa. Ei hän kuitenkaan tule vastaan. Olen vaihtanut itse lamput, käynyt kaupassa yksin. Käynyt kävelylenkeillä yksin kun aurinko on pilkahtanut pilvien takaa. Olen opetellut kaiken uudelleen.
Hänellä on uusi nainen ollut koko tämän ajan, en enää halua ajatella. Joka aamu kuitenkin herään ja mietin mitä he tekevät yhdessä, joka aamu huomaan että olen yksin. Ehkä sekin jonain päivänä vain katoaa.
Kuin ihmistä ei olisi ollutkaan, sitä vastaan yrittää jopa taistella, ettei hän katoaisi. Jäljellä kun ovat vain muistot.
Niistäkin on vain päästettävä irti ennemmin tai myöhemmin.
ja mitä aiemmin sen tekee, sitä aiemmin on menneisyys majakka jota kohti suunnistat eikä laituri johon veneesi kiinnität.
Voimia
Pahinta tässä on kai se, että olen aiheuttanut tämän itse. Kunpa saisikin asioita tekemättömäksi, mutta ei saa. En ole syönyt mitään. Ei ole mitään ruokaa enkä edes uskalla mennä kauppaan. Eipä sen puoleen ei paljoa ruoka maistuisikaan. En uskalla liikkua kotoonta mihinkään ettei vaan häneen tarvitse missään törmätä. En kestäisi sitä.
Mietin, teinkö todella niin väärin että ansaitsen tällaisen tuskan. Mahtaakohan hän minua paljoa surra. Ei varmaan. Itkettää niin, kun ajattelee että kaiken jälkeen olen toiselle pelkkää ilmaa. Hän jatkaa elämäänsä niin kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan.
Pelottaa tämän asian lopullisuus. Hän ei nuku vieressäni enää ikinä. Hän ei suutele minua enää ikinä. Eikä ikinä enää tehdä mitään yhdessä.
On tää niin kauheeta. Niin kauheeta. Kiitos kuitenkin kovasti vastauksista, tässä sitä nyt yritetään vaikka minuutti kerrallaan selviytyä.
Voimaa ja uskoa elämään, rakas. Itse olen viime kuukausien aikana käynyt samaa läpi. Kultani lähti toisen miehen matkaan, mutta se kuuluu elämään. Ihminen on ihmeellinen eläin, joka selviää ja nousee vahvempana kuin ennen. Nykyisyyttä ei parane vertailla entiseen eikä muiden elämään. Se on elettävä hetki kerrallaan hymyillen. Nauru on aina tuskaa vahvempi. Sure surusi ja nouse ehjänä.
miutki jätettiin 2vkoa sit olo ihan sekava mut pakko jaksaa lapsen takia ( lapsi ei hänen) nyt hän ilmoitti et tavannut toisen ja koskee sikana kun tunteet viel pinnassa :(
Lohduttavaa tietää, että meitä on näin monta jotka käy omalla tavallaan näitä samoja asioita läpi. Meillä ei tosin onneksi ole kenestäkään kolmannesta osapuolesta kysymys, vaan minun omasta tyhmyydestä. Elämäni karmein rangaistus mun virheistä. Paha paikka kun en oikein osaa hänestä mitään ikäviäkään asioita ajatella että olisi helpompi unohtaa, koska niitä ei juuri ollut... Ahdistaa kun en ole tällä hetkellä työelämässäkään, on ihan liikaa aikaa ajatella asioita.....
Meitä on, jätettyjä.. tapasin kesällä ihanan naisen, jonka kanssa seurustelu kehittyi alun varovaisesta tapailusta siihen pisteeseen, että vietimme 3-5 yötä viikossa jomman kumman luona. Elämä hymyili, tehtiin jo yhteisiä suunnitelmia. Kerran tuli "varoitus" nainen sanoi olevansa uupunut ja välillä ahdistunut, kun elämä on niin kiireistä.
Sanoin hänelle, että ota omaa aikaa, tapaa ystäviä jne. Seuraavana iltana hän tuli jälleen luokseni, rakastelimme ja elämä maistui.. aamulla lähdin töihin, hän jäi sänkyyni nukkumaan. Päivällä hän lähetti minulle sähköpostia töihin, jossa kehui minua monella tavalla, mutta samalla sanoi eittei ole valmis suhteeseen, eikä halua olla tilivelvollinen tekemisistään kenellekään - ja että menee täksi yöksi kotiin.
"Tätä yötä" on kohta kestänyt kaksi viikkoa, viesteihini on vastannut, muttei ole "ehtinyt" tapaamaan kasvotusten.
Olen ihmeissäni, pettynyt mutta en enää ihan maassa. Kävin todella syvällä, pidin tästä naisesta NIIN paljon. Viikon nukuin huonosti, ruoka ei maistunut (-3 kg) ja oli ihan fyysisesti paha olo. Pohjalta ei ole kuin yksi tie: ylöspäin
Mies 44 v
Nyt olen huomannut että naiseen ei pidä koskaan rakastua.jos kehut kuinka rakastat häntä ei hyvä jos et sano mitään ei hyvä .onko kaikki naiset samanlaisia melkein 2kk. oli ihanaa sit yht äkkiä kaikki ohi.olen päättänyt että naisiin en enää rakastu ne vaan pompottaa.edellinen pitkä suhde päättyi paskaan joten elämä on paskaa