Linda Lampenius

Sääli, että hän esiintyy niin harvoin Suomessa..

Jos haluaa häntä kuulla, täytyy lähes poikkeuksetta lähteä Ruotsiin, jossa hänellä on paljon erilaisia esiintymisiä. Tänäkin vuonna soittanut mm. Eric Erikssonin konserttitalossa, Ulriksdalin linnan rokokoo-teatterissa, Tukholman kuninkaanlinnassa, södermanlandilaisessa kartanossa ja Tukholman kaupungintalolla järjestettyssä kuninkaallisessa gaalassa yms.

Viimeksi esiintynyt Suomessa klassisella ohjelmistolla viime vuonna, kun oli Pohjoismaiden-kiertueella wieniläisen Schloss Schönbrunn Orchester Vienna -orkesterin solistina, soittivat Lahden Sibeliustalossa, Tampere-talossa ja pari konserttia Finlandia-talossa Helsingissä.

No, ainahan voi tietysti nauttia hänen resitaalilevystään Linda Brava (EMI Classics), jossa kauniita kappaleita Elgarilta, Faurélta, Massenetilta, Kreisleriltä, Bach-Gounodilta, Paganinilta ja tietysti Sibeliukselta - Edvard Griegin huikeaa c-molli-sonaattia unohtamatta! Kaiken kaikkiaan tasokas kokonaisuus, pianistina John Lenehan, eikä ihme, että sai hyviä arvioita Gramophonessa ja muissa, jopa Helsingin Sanomissa, vaikka julkisuuskuva oli mitä oli.
3145
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Lindassa on parasta perse. Voithan sä kuunnella kotona levyltä jotain kunnon viulistia ja katsella jotain pehmopornoa samalla.

Eihän Linda mikään ihan nollaviulisti ole mutta nykyäänhän suosittuja ovat hilaryhanhmaiset missityyppiset viulistit mutta niihinkin lintalla on aika pitkä matka. Noi tsubut ovat teknisesti taitavia mutta demonisuus heistä kyllä puuttuu, jos haluaa kuunnella vaikkapa Ligetiä tai Schönbergiä tai vastaavaa äijien viulumusiikkia. Alban Berg menee ja onhan näitä muitakin.

Bach nyt on kuin Beatles verrattuna nykyrockiin - kiinnostavaa historiallisesti mutta vain konservatiivit jaksavat nauttia.

Äänestä

Näin joulun lähestyessä voisi myös mainita Lindan joululevyn Angels, vaikkei se klassista musiikkia olekaan.

Kiitelty kokoelma kauniita joulukappaleita Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Ranskasta, Englannista ja Yhdysvalloista sovitettuna sooloviululle, jousikvartetille, harpulle, naiskuorolle ja vieraileville solisteille, mukaan lukien kitaristi Ulf Wakenius, vetopasunisti Nils Landgren, viulisti Kalle Moraeus, sopraano Sofia Källgren ja baritoni Fredrik Lycke. Jousikvartettina Hvila Göteborgin sinfoniaorkesterista, naiskuorona Leif Strands Damkör myös Göteborgista ja hapristina ranskalainen Delphine Constantin.

Upeita levytyksiä klassikoista, kuten Sylvian joululaulu, Angels We Have Heard on High, Ave Maria, Panis Angelicus ja O Holy Night.

Tämäkin levy on saanut hyviä arvosteluja julkaisumaissaan Suomessa ja Ruotsissa: Göteborgs-Postenin mukaan Linda on hyvä solisti, joka lähestyy musiikkiaan antaumuksella, ja Hufvudstadsbladet kirjoitti Lindan olevan taivaallisen lahjakas viulisti, jonka esitykset levyllä ovat huippuluokkaa. Rondo-Classican mukaan levy on puolestaan Lindan uran tähän astisista paras, hän soittaa vakuuttavasti, hänen Gagliano-viulunsa sointi on kaunistunut ja harpun helinä ja naiskuoron enkeliäänet täydentävät hyvin Lindan fraseerausta. Myös YLE Radio 1:ssa levy noteerattiin hyvällä arviolla.

Ihan turhaan Lindaa mollattu ja vähätelty vuosien varrella.

Äänestä

Hassua, kun joskus kuulee sanottavan, että soittaako se Linda edes sitä viulua enää tai että eihän hän edes soita klassista musiikkia.

Valtaosa Lindan saamasta mediahuomiosta on toki kiinnittynyt lähinnä musiikin ulkopuolisiin asioihin, mutta jo pikakatsauksella saa hyvän kuvan myös Lindan soittamisista ja esiintymisistä - jos siis viitsii ottaa asioista oikeasti selvää eikä luottaa vain lööppien antamaan mielikuvaan

Linda on nimittäin vuosien varrella esiintynyt useiden suomalaisten kaupunginorkestereiden solistina, mukaan lukien Hyvinkään, Joensuun, Jyväskylän, Kotkan ja Porin kaupunginorkesterit kapellimestareina muun muassa Atso Almila ja Ari Rasilainen, ja jo 11-vuotiaana Linda soitti myös Radion sinfoniaorkesterin solistina kapelimestarina tuolloin Ilkka Kuusisto. Helsingin kaupunginorkesterin solistina Linda on puolestaan esiintynyt Eri Klasin johdolla.

Myös Ruotsissa Linda on esiintynyt useiden orkestereiden solistina: DalaSinfonietta, Västerås Sinfonietta, Stockholm Sinfonietta ja Tukholman kuninkaallinen kamariorkesteri, jonka solistina Linda on soittanut Tukholman kuninkaanlinnan musiikkifestivaalien päättäjäiskonserteissa sekä vuona 2010 että nyt vuonna 2012, kapellimestarina orkesterin perustaja Mats Liljefors.

Muista solistiesiintymisistä mainittakoon BBC National Orchestra of Wales Isossa-Britanniassa ja RTÉ National Symphony Orchestra Irlannissa. Lisäksi Linda on esiintynyt Milanon La Scala -oopperatalon kamariorkesterin solistina Monte Carlossa, kahdesta Prahan suurimmasta orkesterista kootun sinfoniaorkesterin solistina Ruotsin-kiertueella ja viime vuonna Schloss Schönbrunn Orchester Viennan solistina Pohjoismaiden-kiertueella esiintyen 16 konsertissa Suomen, Ruotsin ja Tanskan suurimmissa konserttitaloissa.

Näiden lisäksi Linda on soittanut kamarimusiikkia ympäri Eurooppaa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa säestäjinään muun muassa Arto Satukangas, Folke Gärsbeck, Laura Mikkola ja Timo Koskinen. Brittipianisti John Lenehanin kanssa Linda puolestaan levytti Linda Brava -resitaalilevynsä EMI Classics -levymerkille Lontoossa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


LBL kirjoitti:

Sääli, että hän esiintyy niin harvoin Suomessa..

Jos haluaa häntä kuulla, täytyy lähes poikkeuksetta lähteä Ruotsiin, jossa hänellä on paljon erilaisia esiintymisiä. Tänäkin vuonna soittanut mm. Eric Erikssonin konserttitalossa, Ulriksdalin linnan rokokoo-teatterissa, Tukholman kuninkaanlinnassa, södermanlandilaisessa kartanossa ja Tukholman kaupungintalolla järjestettyssä kuninkaallisessa gaalassa yms.

Viimeksi esiintynyt Suomessa klassisella ohjelmistolla viime vuonna, kun oli Pohjoismaiden-kiertueella wieniläisen Schloss Schönbrunn Orchester Vienna -orkesterin solistina, soittivat Lahden Sibeliustalossa, Tampere-talossa ja pari konserttia Finlandia-talossa Helsingissä.

No, ainahan voi tietysti nauttia hänen resitaalilevystään Linda Brava (EMI Classics), jossa kauniita kappaleita Elgarilta, Faurélta, Massenetilta, Kreisleriltä, Bach-Gounodilta, Paganinilta ja tietysti Sibeliukselta - Edvard Griegin huikeaa c-molli-sonaattia unohtamatta! Kaiken kaikkiaan tasokas kokonaisuus, pianistina John Lenehan, eikä ihme, että sai hyviä arvioita Gramophonessa ja muissa, jopa Helsingin Sanomissa, vaikka julkisuuskuva oli mitä oli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu