Siinäpä vasta kysymystä kerrakseen?Olen hiljattain eronnut tällä hekellä olen turta yksinäinen tunnen että valoa ei näy missään,haluaisin uskoa rakkauteen uskon että meidät on luotu parisuhteeseen,miehen turvaan läheisyyteen.Voinko enään tuntea rakkautta kuin lapsiini?Aino asia mikä saa minut aamulla ylös on rakkaus lapsiini.Mutta tiedän että se ei riitä minulle.Haluan olla nainen jota mies rakastaa sellaisena kuin olen?Olenko epätoivoinen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
AINA eron jälkeen pitää oppia elämään yksin. ja olla tyytyväinen omaan elämäänsä. sitten kun olet nämä päämäärät saavuttanut ja käsitellyt eron niin kyllä se jossain välissä alkaa vastakkainen sukupuoli taas kiinnostamaan!
ei kannata katkeroitua, vaan keskittyä omiin juttuihinsa
Se ottaa oman aikansa. Eronnut olen itsekkin ja pitkään meni pimeässä tunnelissa, mutta aika paranataa haavat. Elä vaivu epätoivoon, kyllä se valo sieltä tulee. Voimia sinulle.
Et ole valmis parisuhteeseen. Olet masentunut ja yksinäinen. Hoida itsesi ensin kuntoon, löydä elämänilosi jostain muusta kuin lapsistasi (hekin ovat vain lainaa!). Sinulla on väärä asenne elämään. Elämänilon pitää tulla jostain muusta lähtökohtaisesti, kuin muista ihmisistä. Sen pitää alkaa itsestäsi, siitä että rakastat itseäsi, teet asioita joista nautit ja vasta sen jälkeen muut ihmiset tulevat lisäämään onneasi!
Kyllä voi rakastaa uudelleen, kun vain uskaltaa. Pieni varaus pitää pitää koko ajan sen suhteen voiko juuri tähän ihmiseen kiintyä, mutta vain uskaltamalla voi voittaa. Itse olen tunneihminen ja tunnen vahvasti. En ole ollut eron jälkeen suhteessa enkä ole harrastanut mitään hetken hurmioita, olen ihan rauhassa halunnut parantua, jotta olen joskus sitten parisuhteeseen valmis. Olen nyt sisäisesti tasapainossa, rakastan itseäni, nautin elämästäni yksin omien harrastusten ja ystävien kanssa. Hyvä parisuhde olisi ihana plussa tähän elämään, mutta ei sellaista kohtaa enää vanhempana. Valitettavaa, mutta voi elämää näinkin elää. :)