Exäni lopetti suhteemme keväällä, olimme olleet vasta alle vuoden yhdessä. Arkinen elo oli ihanaa ja toimivaa, jotenkin helppoa, ja tykkäsimme kumpikin toisistamme paljon eikä meillä ollut kummallakaan muita. Läheisyyttä ja ihanaa seksiäkin riitti. En siksi oikein voinut ymmärtää, miksi hän halusi lopettaa suhteemme. Hän yritti vedota omiin "henkilökohtaisiin kriiseihinsä" joita kävi setvimässä silloin terapeutin luona (liittyivät itsensä etsimiseen ja lapsuuden traumoihin..), sekä siihen, että olemme liian "eri elämänvaiheissa" (minä opiskelen vasta, hän on työelämässä).
Olin eron jälkeen murtunut, ja haikailin mielessäni miehen perään, vaikka melko pian löysinkin ihan mukavan uuden ihmisen jonka kanssa vietin melkein koko kesän. Exäni soitteli minulle ehkä parin kuukauden välein, kyseli kuulumisia, ja tapasimmekin pari kertaa kesän aikana, välillä sattumalta ja välillä sovittuna. Kännipäissään hän saattoi kertoa, kuinka ikävöi arkeamme, tai kuinka hän ei uskaltanut sitoutua, koska pelkäsi minun löytävän jonkun muun, kun olen "nuori ja nätti". (Meillä on ikäeroa 8 vuotta.)
Elokuun jälkeen en kuullut hänestä mitään, ja kesällä tapailemani toinen mieskin jäi taa syksyn koittaessa. Olen syksyn mittaan haikaillut yhä välillä keväistä exääni. Viime viikolla hän sitten soitti taas. Päädyimme parille lasilliselle. Ihminen tuntui aivan yhtä ihanalta kuin aina aiemminkin, ilta oli loistava, keskustelut kiinnostavia. Päädyimme yöksi hänen luokseen.
Aamulla hän sanoi, että olisi kiva mennä syömään yhdessä lähiaikoina. En silti uskalla odottaa mitään. Olen varovaisen innostunut ajatuksesta, ja tahtoisin yrittää joskus suhdetta hänen kanssaan uudestaan. Tosin rauhallisesti edeten ja fiiliksiä tutkaillen. En tiedä, kestäisinkö sitä, jos tulisin jätetyksi uudestaan..
Voiko tämä onnistua, voiko joku joka on kerran jättänyt minut, haluta sittenkin olla kanssani nyt, kun aikaa on mennyt? Tiedän, että hän on saanut itseään tasapainoisemmaksi, ja koen itsekin kasvaneeni itsenäisemmäksi tämän erossa olomme aikana. En halua antautua päätä pahkaa hänelle, enkä etenkään halua ahdistaa häntä, jos hän ei haluakaan kanssani enää muuta kuin ystävyyttä. Mutta miten uskaltaisin edetä asiassa, kysyä? Pelkään, että pilaan sen, mitä meillä nyt edes on, jos olen liian innokas itse.
Olin eron jälkeen murtunut, ja haikailin mielessäni miehen perään, vaikka melko pian löysinkin ihan mukavan uuden ihmisen jonka kanssa vietin melkein koko kesän. Exäni soitteli minulle ehkä parin kuukauden välein, kyseli kuulumisia, ja tapasimmekin pari kertaa kesän aikana, välillä sattumalta ja välillä sovittuna. Kännipäissään hän saattoi kertoa, kuinka ikävöi arkeamme, tai kuinka hän ei uskaltanut sitoutua, koska pelkäsi minun löytävän jonkun muun, kun olen "nuori ja nätti". (Meillä on ikäeroa 8 vuotta.)
Elokuun jälkeen en kuullut hänestä mitään, ja kesällä tapailemani toinen mieskin jäi taa syksyn koittaessa. Olen syksyn mittaan haikaillut yhä välillä keväistä exääni. Viime viikolla hän sitten soitti taas. Päädyimme parille lasilliselle. Ihminen tuntui aivan yhtä ihanalta kuin aina aiemminkin, ilta oli loistava, keskustelut kiinnostavia. Päädyimme yöksi hänen luokseen.
Aamulla hän sanoi, että olisi kiva mennä syömään yhdessä lähiaikoina. En silti uskalla odottaa mitään. Olen varovaisen innostunut ajatuksesta, ja tahtoisin yrittää joskus suhdetta hänen kanssaan uudestaan. Tosin rauhallisesti edeten ja fiiliksiä tutkaillen. En tiedä, kestäisinkö sitä, jos tulisin jätetyksi uudestaan..
Voiko tämä onnistua, voiko joku joka on kerran jättänyt minut, haluta sittenkin olla kanssani nyt, kun aikaa on mennyt? Tiedän, että hän on saanut itseään tasapainoisemmaksi, ja koen itsekin kasvaneeni itsenäisemmäksi tämän erossa olomme aikana. En halua antautua päätä pahkaa hänelle, enkä etenkään halua ahdistaa häntä, jos hän ei haluakaan kanssani enää muuta kuin ystävyyttä. Mutta miten uskaltaisin edetä asiassa, kysyä? Pelkään, että pilaan sen, mitä meillä nyt edes on, jos olen liian innokas itse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.