Olen kaukosuhteessa erään naisen kanssa, olen ollut vähän päälle kolme kuukautta. Tunnen hyvin syvästi häntä kohtaan, olisin valmis muuttamaan vaikka yhteen hänen kanssaan. Hänkin on sanonut kokevansa syvästi minua kohtaan, mutta jostain syystä epäilen asiaa. Meillä on aika paljon välimatkaa, vaikka Suomen sisällä asutaankin. Hän ei halua tulla minua tapaamaan juuri ollenkaan, tai siis sanoo haluavansa, mutta onnistuu aina keksimään jotain miksi ei voi tulla minua tapaamaan. Koko suhteemme muutenkin on hyvin paljon minun aktiivisuuteni varassa. Hän on kyllä toisaalta yleisesti luonteenakin hyvin passiivinen, joten kokonaan ei voi ajatella, että epäsuhta osallistumisessa olisi kiinni vain siitä, että minä en kiinnostaisi häntä.
Olemme kolmekymppisiä molemmat, näin välihuomiona. Minä hiukan yli, hän alle. Rahatilanne on molemmalla heikko, joka myös hankaloittaa suhteen etenemistä.
Nyt tullaan otsikkoni kysymykseen. Kysymys ei oikeastaan liity tyttöystävääni millään tavalla, vaan erääseen toiseen naiseen. Olen muuttanut nykyiselle paikkakunnalle vasta äskettäin, enkä ole tutustunut ihmisiin kovin paljoa. Viime aikoina olen kuitenkin tutustunut erääseen ulkomaalaiseen naiseen, jonka kanssa viihdymme hyvin yhdessä. On siis "kemiaa", kuten naiset sanovat.
Nyt mietin, miten pitkälle voin katsoa tätä tutustumista siihen ulkomaiseen naiseen. Tyttöystäväni pitää minua jatkuvasti epävarmuudessa. En voi tietää jatkuuko suhteemme enää ensi viikolla, puhumattakaan ensi vuodesta. Kuinka pitkälle saan mielestänne tutustua tähän ulkomaalaiseen naiseen samalla, kun odotan tyttöystäväni saavan varmuuden haluaako jatkaa minun kanssani? Onko esimerkiksi (viaton) halailu liian pitkälle menevää? Entä pitkät kahdenkeskiset keskustelut?
Muistutan vielä loppuun, että kysymys ei ole siitä, että en pitäisi tyttöystävästäni. Pidän hänestä aivan tajuttomasti. Mutta jos hän aikoo tehdä minulle kylmät tässä lähiviikkojen tai -kuukausien aikana (kuten on paljon mahdollista), niin en voi siihen vaikuttaa omilla tunteillani. Ja jos vain odotan hänen päätöstään, toivoen parasta ja keskittäen kaikki ajatukseni häneen, saattaa tutustuminen tähän ulkomaalaiseen kivaan naiseen lipsahtaa liikaa kaveruuden puolelle, jolloinka kaikki on sitten mennyttä myös hänen kanssaan. Siksi mietin tällaista, mahdollisesti uskottomuutena nähtävää toimintaa.
Neuvoja tai kokemuksia?
Olemme kolmekymppisiä molemmat, näin välihuomiona. Minä hiukan yli, hän alle. Rahatilanne on molemmalla heikko, joka myös hankaloittaa suhteen etenemistä.
Nyt tullaan otsikkoni kysymykseen. Kysymys ei oikeastaan liity tyttöystävääni millään tavalla, vaan erääseen toiseen naiseen. Olen muuttanut nykyiselle paikkakunnalle vasta äskettäin, enkä ole tutustunut ihmisiin kovin paljoa. Viime aikoina olen kuitenkin tutustunut erääseen ulkomaalaiseen naiseen, jonka kanssa viihdymme hyvin yhdessä. On siis "kemiaa", kuten naiset sanovat.
Nyt mietin, miten pitkälle voin katsoa tätä tutustumista siihen ulkomaiseen naiseen. Tyttöystäväni pitää minua jatkuvasti epävarmuudessa. En voi tietää jatkuuko suhteemme enää ensi viikolla, puhumattakaan ensi vuodesta. Kuinka pitkälle saan mielestänne tutustua tähän ulkomaalaiseen naiseen samalla, kun odotan tyttöystäväni saavan varmuuden haluaako jatkaa minun kanssani? Onko esimerkiksi (viaton) halailu liian pitkälle menevää? Entä pitkät kahdenkeskiset keskustelut?
Muistutan vielä loppuun, että kysymys ei ole siitä, että en pitäisi tyttöystävästäni. Pidän hänestä aivan tajuttomasti. Mutta jos hän aikoo tehdä minulle kylmät tässä lähiviikkojen tai -kuukausien aikana (kuten on paljon mahdollista), niin en voi siihen vaikuttaa omilla tunteillani. Ja jos vain odotan hänen päätöstään, toivoen parasta ja keskittäen kaikki ajatukseni häneen, saattaa tutustuminen tähän ulkomaalaiseen kivaan naiseen lipsahtaa liikaa kaveruuden puolelle, jolloinka kaikki on sitten mennyttä myös hänen kanssaan. Siksi mietin tällaista, mahdollisesti uskottomuutena nähtävää toimintaa.
Neuvoja tai kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olisit oikeasti ihastunut tyttöystävääsi, et edes huomaisi tuota ulkomaalaista naista. Kuulostaa enemmänkin siltä, että yrität järkiperustein luoda suhdetta sinun ja tyttöystäväsi välille. Puheet yhteen muuttamisesta kolmen kuukauden kaukosuhteen jälkeen ovat täysin epärealistisia!
Miksi sinulla on niin kova tarve sitoutua tyttöystävääsi?
Kun kerran viihdyt tuon ulkomaalaisen naisen kanssa niin jatka tutustumista häneen. Kerro suoraan tyttöystävällesi missä mennään.
Vastaat ajatellen kuin minä olisin sinä.
Olen kokenut kovia suhteissa naisten kanssa, vaikka niitä ei edes mitään erityisen isoa määrää ole. Olen tullut kusetetuksi enemmän kuin laki sallii. Näistä kokemuksista johtuen olen tullut sellaiseksi, että pystyn ajattelemaan järjellä kaiken ihastumisenkin keskellä. Oikeastaan, en enää osaa suhtautua naisiin järkeilemättä.
Järkeilystä taas seuraa, että jos toinen kohtelee minua häilyvästi ( mm. kerran jo jättänyt minut), niin en pysty sille mitään, että huomaan muutkin mahdollisuudet. Mutta toisaalta, ei mielestäni se, että pystyn näkemään tilanteen myös järjellä ihastuksen keskellä, tarkoita sitä, että en olisi syvästi ihastunut, suorastaan rakastunut. Se tarkoittaa vain sitä, että olen kokemusten kautta oppinut millaisia naiset ovat.
Kuulostat kamalan katkeralta. Ja jos kolmen kuukauden kaukosuhteen on toinen osapuoli jo kertaalleen yrittänyt katkaista ("kerran jo jättänyt minut") ja nyt koko yhteydenpitonne on sinun aktiivisuutesi varassa hän välttää tapaamisianne, niin hälytyskellojen pitäisi soida.
Mutta jos haluat jatkaa "suhdettanne" niin rajahan kulkee siinä, mihin te sen välillänne olette asettaneet. Yleensä hyvä nyrkkisääntö on, ettei kannata tehdä sellaista, mitä ei toisen haluaisi tietävän.
Ihmiset heijastavat luonnostaan toiseen sen mitä itse ovat, mutta eivät näe / myönnä sen olemassaoloa itsessään.
Minä näen kirjoituksiesi perusteella, että itse olet häilyvä nykyisessä suhteessasi. Epäilemättä epävarmuutesi suhteissa johtuu varmaankin menneistä tapahtumistasi.
Tämä on tätä nykypäivää, kun on niin paljon sinkkuja vapailla markkinoilla, ja parinvaihto arkipäivää. Ei vaan uskalleta enää kiintyä ja vakiintua, kun toinen voi häippästä yks kaks sanaakaan sanomatta tai yhdellä tekstiviestillä yhden päivän aikana.. Erot kuitenkin sattuvat aina sydämeen..