Jos tilanne työyhteisössä menee siihen, että ihminen alkaa olemaan voimakkaasti ahdistunut eikä asioita saa enää korjattua, niin ei kai ole mitään järkeä odottaa ja kärsiä työyhteisössä niin kauan, että totaaliseti romahtaa?
Ongelma on se, että firmalla ei ole muuta työtä tarjolla, kuin tämä nykyinen, joka pitäisi kestää tai jättää.
Vaihtoehtoja on vain kaksi, joko irtisanoutuminen tai pitkä tai vielä pidempi sairasloma (nykyiseen hommaan ei ole paluuta, vaikka sairaloma olisi vuodenkin mittainen). Irtisanouminen johtaisi todennäköisesti pitkäaikaistyöttömäksi, koska ikää on jo reilusti yli viisikymmentä vuotta. Sairasloma olisi ainoa vaihtoehto. Mistää kahden viikon sairaslomasta ei ole mitään apua, koska työpaikkakiusaaminen on taustalla. Samaan työyhteisöön palaaminen johtaisi samaa samaan ahdistuskierteeseen, eikä mikään muutuisi, paitsi mielenterveys huonompaan suuntaan.
Olisiko kenelläkään kertoa käytönnön neuvoa tai omakohtaista kokemusta samanlaisesta tilanteesta, kuin itselläni? Irtisanoutuminen vai pitkä sairasloma?
Ongelma on se, että firmalla ei ole muuta työtä tarjolla, kuin tämä nykyinen, joka pitäisi kestää tai jättää.
Vaihtoehtoja on vain kaksi, joko irtisanoutuminen tai pitkä tai vielä pidempi sairasloma (nykyiseen hommaan ei ole paluuta, vaikka sairaloma olisi vuodenkin mittainen). Irtisanouminen johtaisi todennäköisesti pitkäaikaistyöttömäksi, koska ikää on jo reilusti yli viisikymmentä vuotta. Sairasloma olisi ainoa vaihtoehto. Mistää kahden viikon sairaslomasta ei ole mitään apua, koska työpaikkakiusaaminen on taustalla. Samaan työyhteisöön palaaminen johtaisi samaa samaan ahdistuskierteeseen, eikä mikään muutuisi, paitsi mielenterveys huonompaan suuntaan.
Olisiko kenelläkään kertoa käytönnön neuvoa tai omakohtaista kokemusta samanlaisesta tilanteesta, kuin itselläni? Irtisanoutuminen vai pitkä sairasloma?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei minulla neuvoa ole antaa, tilanteeni vain on liki sama. Ikää on liikaa uutta uraa ajatellen, mutta eläkeikä on kuitenkin kaukana. Jokunen työkaveri on myös pähkäillyt samojen ongelmien kanssa.
Koska uuden työn saaminen on käytännössä mahdotonta, moni kaltaisemme tyytyy kohtaloonsa eli sinnittelee nykyisessä työssä. Ja on usein sairaslomilla. Tästä kierteestä yleensä seuraa jotain. Työnantaja ehkä katsoo, ettei henkilö ole enää kykenevä työhönsä ja irtisanoo tai lisää painetta, että työntekijä lähtisi itse. Joillakin sairaus pahenee, jolloin edessä on sairauseläke.
Kortistoon päätyminen tietysti on taloudellisesti rankkaa, mutta mielenterveydelle se voi olla parempi vaihtoehto. Joillakin on myytävää omaisuutta, toisilla ehkä puoliso auttaa rahallisesti. Työkkäri yrittää järjestää jotain lyhytaikaisia hanttihommia, joista ei juuri palkkaa saa, mutta oikealla asenteella se voi olla virkistävää. Työllisyyskurssit ilmeisesti ovat turhauttavia. Tämmöistä "elämäntapaa" ei arvosteta korkealle, mutta henkilökohtaisella tasolla se voi olla ihan ok, ainakin verrattuna työpaikkakiusattuna olemiseen. Tarpeeksi vanhana päätyy eläkeputkeen.