Miksi taputetaan?

No voithan sinä mennä vaikka kenen artistin keikalle huutamaan, jotta haista vittu. Esimerkiksi metallikeikalla saatat saada nekkuusi. Klassisista keikoista voi häipyä vähin äänin jos ei tarjonta kiinnosta. Mutta jos kovasti alat mölisemään niin mä voisin mielelläni uittaa sut kölin alta ja vetää Finlandia-talon takana kunnolla hanuriin. Siis siihen kaksiriviseen hanuriin.

Eräs esiintyvä taiteilija sanoi, että aplodit ovat soittajan leipää.

Kai sitä nyt suunnilleen jokaisessa esityksessä sentään löytyy jotakin teosmaista, sellaista johon pystymetsästä otettu satunnainen hemmo ei suoralta kädeltä pystyisi. Sellaiselle on kohteliasta taputtaa vaikka ei itsellä kovasti nappaisikaan. Jos nappaa, voi taputtaa lujempaa.

Yleisö tuntee täten itsensä fiksuksi.

Taputus on tapa sanoa esiintyjille kiitos. Jos käyt esimerkiksi hammaslääkärissä, luultavasti sanot lähtiessä kiitos, vaikka et olisi pitänyt lääkärin käsittelystä.

Omien kokemusteni mukaan klassisen musiikin konserteissa ei suinkaan aina taputeta yhtä paljon. Käytännössä kuitenkin aina taputetaan vähintään jonkin verran, ihan kohteliaisuudesta. Siis Suomessa. Varmaan tähän vaikuttaa sekin, että esitykset ovat yleensä pitkähköjä, eikä tunnu kivalta olla antamatta tunnustusta sille että jaksoi/jaksoivat edes yrittää noinkin kauan.

Ei täällä Suomessa taputukset kestä yleensäkään kovin kauan , verrattuna erääseen ruotsalaisen sopraanon aikoinaan saamiin suosion osoituksiin ,jotka kestivät hieman pidempään. Tämä tapahtui 1975 Elektra oopperan jälkeen.