Isäni kuoli, kun olin ihan pikku tyttö. Äitini kasvatti meidät lapset yksihuoltajana ja näytti meille vahvan pärjääjän mallia. Muistan äidin aina sanoneen, että jos jotain haluaa, pitää se tehdä itse. Niinpä opettelin jo pienestä pitäen kaikenlaisia asioita.
Luin itselleni hyvän ja rahakkaan ammatin miesvaltaiselta alalta. Opettelin remontit ja renkaidenvaihdot, kuten myös kutomisen, leipomisen ja ruuanlaiton. Näiden lisäksi olen opetellut kaikenlaista yleishyödyllistä maan ja taivaan väliltä. Siis kaikenlaista, että pärjäisin elämässä. Ajattelin että kaikista näistä taidoista olisi vain hyötyä. Siskoni ovat tehneet samoin. Niin meidät kasvatettiin.
Kerron siis mistä kiikastaa. Olen vuosia ollut ns. "clueless" näistä omista oletuksistani, että näissä olisi jotain outoa tai väärää. Minulla vain ei ole koskaan ollut ns. miehen / perusperheen mallia. Olen ehkä pitänyt ihmisiä vähän liian homogeenisena massana. Tästä syystä omia oletuksiani, joita itse pidin ihan neutraalisti jotenkin oletuksina:
-se korjaa jotain, joka sen taitaa tai on halukas tekemään
-kotityöt ovat useimmille vastenmielisiä, joten ne hoidetaan yhdessä jos näin on. Yhdessä on siis todella yhdessä. Asioista ei saa kieltäytyä vain jos "se on alentavaa", tai "ei huvita"
-seksiä harrastetaan kun huvittaa. Kummankin on saatava siitä jotain (orgasmi) jos sen tahtoo, kumpikin huomioi toisiaan ja seksiä on saatava ja se ei saa olla kiristys- tai alistuskeino
-en kieltäydy asioiden tekemisestä sillä verukkella että olen nainen. Samoin pitää olla myös miehen asia. Minä voin vaihtaa renkaat ja mies voi puolestani vaikka pestä pyykit
-tahdon itse olla naisellinen ja hyvässä kunnossa itseni takia, joten oletan automaattisesti toisen huolehtivan myös itsestään. Vastaavasti jos on itse läski, ei saa vaatia hoikkuutta pelkästään toiselta
-tämä on ollut yksi tärkeimpiä arvojani. Se mitä toiselta pyytää, on oltava valmis tekemään itse. Tämä koskee aivan kaikkea elämässä
-kummallakaan ei ole oikeutta lakata panostamasta suhteeseen, jos kerran on ottanut vastuun myös toisen onnellisuudesta
-ei ole käsitettä minun rahat ja sinun rahat. Kummankin on tuotava kortensa kekoon ja lakattava olemasta itsekäs. Minä tuon enemmän, jos satun tienaamaan enemmän
-toisen huomioimatta jättäminen on itsekästä. Jos mies ei halua esim. puhua, en ala kaivamalla kaivamaan ja ärsyttämään. Jos nainen ei esim. tykkää miehen pytyn ympäristön lorottelusta, niin nainen ilmaisee tahtonsa. Yritän olla nalkuttamatta ja en itse siedä besserwisseröintiä tai nainen ratissa -vitsejä eli miesnalkutusta. Nämä siis asioita, jotka TODELLA ärsyttävät ja näistä pidetään kiinni, eli huomioidaan toinen. Joka asiasta ei nipoteta
No nämä olivat joitakin näistä ajatuksistani. Naivisti olen ajatellut, että kumpiki vain tekee kaikkensa, jos siihen leikkiin ryhtyy. Simpe as that! Totuus on jotain aivan muuta. Olen ollut kolmessa pitkässä suhteessa ja jokaisessa ovat täysin samat ongelmat räjähtäneet silmille. Voin tarvittaessa antaa toisen olla ritari ja leikkiä avutonta, mutta en vain pysty elämään niin, että teen asioita pelkästään yksin ymmärtämättä ja hyväksymättä miksi. En vain hyvällä tahdollakaan taivu perinteiseen naismuottiin. Olen kokenut että suhde ei ole ollut tasapuolinen ja rakastava ja mies on ollut pettynyt minun arvomaailmaani. Onko kellään tullut näitä asioita vastaan? Mitä olette tehneet?
Vuoden takaisen eron jälkeen olen pelännyt enää edes ihastua ja sulkenut korvani täysin ympäristöltä. Lesboksi en ole aikonut alkaa ja pelkillä kompromisseilla tästä ei selvitä.
Luin itselleni hyvän ja rahakkaan ammatin miesvaltaiselta alalta. Opettelin remontit ja renkaidenvaihdot, kuten myös kutomisen, leipomisen ja ruuanlaiton. Näiden lisäksi olen opetellut kaikenlaista yleishyödyllistä maan ja taivaan väliltä. Siis kaikenlaista, että pärjäisin elämässä. Ajattelin että kaikista näistä taidoista olisi vain hyötyä. Siskoni ovat tehneet samoin. Niin meidät kasvatettiin.
Kerron siis mistä kiikastaa. Olen vuosia ollut ns. "clueless" näistä omista oletuksistani, että näissä olisi jotain outoa tai väärää. Minulla vain ei ole koskaan ollut ns. miehen / perusperheen mallia. Olen ehkä pitänyt ihmisiä vähän liian homogeenisena massana. Tästä syystä omia oletuksiani, joita itse pidin ihan neutraalisti jotenkin oletuksina:
-se korjaa jotain, joka sen taitaa tai on halukas tekemään
-kotityöt ovat useimmille vastenmielisiä, joten ne hoidetaan yhdessä jos näin on. Yhdessä on siis todella yhdessä. Asioista ei saa kieltäytyä vain jos "se on alentavaa", tai "ei huvita"
-seksiä harrastetaan kun huvittaa. Kummankin on saatava siitä jotain (orgasmi) jos sen tahtoo, kumpikin huomioi toisiaan ja seksiä on saatava ja se ei saa olla kiristys- tai alistuskeino
-en kieltäydy asioiden tekemisestä sillä verukkella että olen nainen. Samoin pitää olla myös miehen asia. Minä voin vaihtaa renkaat ja mies voi puolestani vaikka pestä pyykit
-tahdon itse olla naisellinen ja hyvässä kunnossa itseni takia, joten oletan automaattisesti toisen huolehtivan myös itsestään. Vastaavasti jos on itse läski, ei saa vaatia hoikkuutta pelkästään toiselta
-tämä on ollut yksi tärkeimpiä arvojani. Se mitä toiselta pyytää, on oltava valmis tekemään itse. Tämä koskee aivan kaikkea elämässä
-kummallakaan ei ole oikeutta lakata panostamasta suhteeseen, jos kerran on ottanut vastuun myös toisen onnellisuudesta
-ei ole käsitettä minun rahat ja sinun rahat. Kummankin on tuotava kortensa kekoon ja lakattava olemasta itsekäs. Minä tuon enemmän, jos satun tienaamaan enemmän
-toisen huomioimatta jättäminen on itsekästä. Jos mies ei halua esim. puhua, en ala kaivamalla kaivamaan ja ärsyttämään. Jos nainen ei esim. tykkää miehen pytyn ympäristön lorottelusta, niin nainen ilmaisee tahtonsa. Yritän olla nalkuttamatta ja en itse siedä besserwisseröintiä tai nainen ratissa -vitsejä eli miesnalkutusta. Nämä siis asioita, jotka TODELLA ärsyttävät ja näistä pidetään kiinni, eli huomioidaan toinen. Joka asiasta ei nipoteta
No nämä olivat joitakin näistä ajatuksistani. Naivisti olen ajatellut, että kumpiki vain tekee kaikkensa, jos siihen leikkiin ryhtyy. Simpe as that! Totuus on jotain aivan muuta. Olen ollut kolmessa pitkässä suhteessa ja jokaisessa ovat täysin samat ongelmat räjähtäneet silmille. Voin tarvittaessa antaa toisen olla ritari ja leikkiä avutonta, mutta en vain pysty elämään niin, että teen asioita pelkästään yksin ymmärtämättä ja hyväksymättä miksi. En vain hyvällä tahdollakaan taivu perinteiseen naismuottiin. Olen kokenut että suhde ei ole ollut tasapuolinen ja rakastava ja mies on ollut pettynyt minun arvomaailmaani. Onko kellään tullut näitä asioita vastaan? Mitä olette tehneet?
Vuoden takaisen eron jälkeen olen pelännyt enää edes ihastua ja sulkenut korvani täysin ympäristöltä. Lesboksi en ole aikonut alkaa ja pelkillä kompromisseilla tästä ei selvitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla meni aina puoliksi hyvin, koska annoin miehen välillä jahdata arjessa, sitä kautta tuli aina vahva mies ja nainen -asetelma, vaikka se että osasin tehdä kaikenlaista hyödyllistä itse liikaa söi sitä. Kiljun ja pelkään kyllä kaikenlaisia mörköjä ja miehen kainalo tuntuu ihan oikeasti turvalta. Vaikka tiedän ja osaan kaikenlaista, niin uskon, että jos mies pystyy hyväksymään ulkoiset puitteet niin tunnun ihan yhtä hassuttelevalta höpsönaiselta kuin kuka tahansa. Ulkoisten puitteiden hyväksyminen näyttäisi olevan vaikeinta. Mua ei myöskään ikinä ole haitannut leikitellä rooleilla ja ottaa alistuvampi ja palvovampi rooli, mun mielestä parisuhteessa pitäisi voida leikkiä niillä, kun on niin kiva vain ottaakin, että pitää joskus antaa toisenkin ottaa.
Voi kun tuttua. Ja myös se, että miehen ei ole aina kohdata naista, joka on omavarainen. Siis muutenkin kuin taloudellisesti. Tilanne kohenee kuitenkin sukupolvi sukupolvelta.
Olen 43 vuotias. Eronnut nuoruuden rakkaudestani. Uudessa suhteesssa, jossa kuluin useita vuosia ennen kuin mies tajusi etten uhkaa hänen asemaansa miehenä´. Olemme onneksi löytäneet tasapainon. Kaikesta huolimatta ymmärrän niiiiiiin hyvin, mitä tarkoitat. Älä luovu itsestäsi.
Hatun nosto sinulle pumpulitukka!
Sinulla on modernit ja tasa-arvoiset arvot. Rationaaliset toisinsanoen.
En oleta että naiselle kuuluvat vaan tietyt asiat vaan se tekee suhteessa kumpi parhaiten osaa.
Uskon että sinun suhteiden tuho on johtunut siitä, että mies ei ole saanut tuntea suhteessanne olevansa mies. Eli tehdä yksinoikeudella sille "kuuluvia" hommia ja näin ollen saanut egonhivelyä jos vielä sinä olisit kehunut.
Monet miehet kaipaa vielä sitä perinteistä miehen roolia parisuhteessa etteivät he olisi hukassa. Ymmärrän hyvin kyllä.
Mutta uskalla sinä olla oma itses, olet vahva, kokenut ja pärjäät elämässä siis huoletta. Tarvit vaan miehen jolla itsetunto kestää:)
Tuo oli hyvä pointti, koska nämä miehet ovat kaikki olleet lähtökohtaisesti hieman huonolla itsetunnolla varustettuja. Ehkä minä olen siis omalla suoraviivaisella toiminnallani vienyt heiltä siis tarpeellisuuden tunteen.
Olen kyllä koittanut ilmaista aika selkeästi aina suhteen alusta lähtien millainen olen, koska huomaan itekin palaavani aina näihin omiin käyttäytymismalleihini automaattisesti. Siitä syystä olen yrittänyt antaa toisen olla ns. ritari silloin tällöin. Yleensä vaan on ollut helpompi tehdä sitten itse, kun ei aina jaksa "leikkiä roolileikkejä" pitkän kaavan mukaan. Hankalaa tämä...
Sinä olet sinä. Älä yritä muuksi muuttua, se ei onnistu kuitenkaan. Miehillä on puolestaan oikeus tykätä, mistä he haluavat.
En usko, että voimakkuutesi kaikkia miehiä karkottaa. Isompi kysymys on se, siedätkö miehessä heikkouksia: laiskuutta, saamattomuutta, epäsiisteyttä. Pystyykö mies rentoutumaan seurassasi?
Pumpulitukka: Olen juuri kuin sinä ja aina suhteeni ovat romahtaneet saamaan ongelmaan, en ymmärrä miehiä enään ollenkaan. Naisena en todellakaan tunne alemmuuudentunnetta jos mies on jossain hyvä tai parempi kuin minä päinvastoin osoitan suurta ylpeyttä hänelle.
Mikseivät miehet voi toimia samoin???
Omasta mielestäni parisuhteessa on yliseksikästä kun nainen osaa miehen töitä ja mies naisen töitä ;)
10 20: Miksi pitää hyväksyä laiskuus, saamattomuus ja epäsiisteys jos itsekään ei ole sellainen ???
"Miksi pitää hyväksyä laiskuus, saamattomuus ja epäsiisteys jos itsekään ei ole sellainen ??? "
Ei tarvitse hyväksyä. Mietin vain, kumpi on AP:n oikea ongelma. Sekö, etteivät miehet hyväksy hänen kyvykkyyttään, vai se, ettei AP hyväksy miesten saamattomuutta. Useimmat miehet haluaisivat kotona rentoutua suorittamisen sijaan.
Jaiks! Tuossa saattaa olla hyvinkin perää.
Tykkään itsekin juuri rentoutua kotona ja näissä huomaan pettyväni, heitän pari esimerkkiä ja oman oletukseni:
Tulen kotiin ja mies köllii sohvalla ja kysyy mitä tänään syödään ja mitä toit kaupasta (oletuksena siis) -> Itse olen todella kaikkiruokainen, joten alan miettiä mikä esti miestä hoitamasta asiaa itse vaikka tullessaan töistä. Jos ei halua ruokaa tehdä, käy minulle esim. vallan mainiosti noutoruoka / eines. Petyn tuosta oletuksesta, jos se on toistuvaa. Joudun taistelemaan todella kovasti itseni kanssa näissä tilanteissa
Petyn myös esim. tilanteissa, jossa mies alkaa huomauttelemaan että onpa täällä sekaista ja sotkun aiheuttaisi esim. miehen lattialle jättämät sukat, tiskipöydälle miehen jättämät tiskit ja esim. olkkarin pöydälle kasatut autolehdet tms., eli selkeästi miehen itse tekemät sotkut. Itse tykkään siisteydestä ja petyn jos nään että nämä ns. toisen tekemät sotkut kertyvät tyyliin aina minun siivottavakseni, koska itse korjaan jälkeni usein sotkuja tehtyäni. Näissäkin tilanteissa olisi yksinkertaisempaa, että sotkija siivoaa jälkensä ja yleissiisteydestä huolehditaan yhdessä
Vielä yksi esimerkki. Jos esim. autotallin ovi on rikki ja keskustelun jälkeen asia ei ole edennyt kuukausiin mihinkään ja muutama ystävällinen ja suora kommentti yhdessä tehtävästä korjauksesta, tai edes korjaussuunnitelmasta (kuka tekee ja mitä) ei ole edennyt, menen ja korjaan oven itse jos pystyn, tai hommaan jonkun toisen sen tekemään. Minusta tämä on loogista ja hyvä teko, koska asia on sitten hoidettu. Muistutukset olen huomannut usein tulkittavan nalkutukseksi ja aina ei vain jaksa maanitella ja pyörittää ja houkutella jos näkee, ettei todellista tahtoa tai kiinnostusta toisella ole. Näistä tämäntapaisista on todella usein tullut suurikin riita sen jälkeen kun olen asian sitten hoitanut. Minusta laiskuus on vain joskus välinpitämättömyyttä. Kaikki tahtovat kuitenkin rentoutua kotonaan, myös minä.
En ole kuitenkaan mikään tehopesä ja ylisuorittaja, joka häärii kaiken aikaa jonkun fiksattavan asian parissa tai kyttää joka pölyhiukkasta. Tykkään minäkin rentoutua ja viettää löhöiltaa. Minusta koti vain pitää olla molemmille se turvallinen ja kiva paikka ja kummankin pitää voida rentoutua. Joskus vain pitää tsempata yhteisen hyvän takia ja tehdä asioita joita ei jaksaisi tai huvittaisi, vaan huomioidakseen molempien tarpeet ja yhteinen hyvä.