Toisen hyväksyminen..ilo kadonnut..

Ja sitten joku ihmettelee miksi en ole parisuhteessa!!!

Taidan printata tuon ylläolevan ja näyttää seuraavalle ihmettelijälle!

Neuvoa en osaa, en muuta sanoa kuin että kuuntele omaa sisintäsi ja sydämesi ääntä. Se ei valehtele.

Minä yrittäisin muistella milloin mies on muuttunut noin kontrolloivaksi. Jokin syy siellä taustalla piilee, totta kai. Tuon tason kontrolloimistarve viittaa pelkoihin ja epävarmuuteen, tarpeeseen pitää kaikki narut omissa hyppysissä, mutta mistä se kaikki johtuu, se pitäisi sellvittää. Syy ei välttämättä ole edes parisuhteessa vaan jossain sen ulkopuolella, mutta lopputulos puretaan tiedostamattakin perheeseen eli lähimpiin ihmissuhteisiin.

Tietysti sinä nyt väsyneenä, jo kauan (?) tuollaista epäreiluutta sietäneenä, ehkä ajattelet, että helpointa olisi vain hyljätä noin epäreilu kumppani. Se olisi se tunteellisin vaihtoehto. Järkevämpää olisi ottaa selvää mikä miestä vaivaa.

Mitä itse tekisin (olisin tehnyt jo aikaa sitten) jos olisin sinun saappaissasi: ottaisin asian puheeksi. Meillä se tapahtuisi saunassa, missä molemmat tapaamme puhua työasiat, lastenhoitoasiat ym. selviksi, joten siellä meillä ruodittaisiin tuollainenkin asia.

En tiedä mikä on teillä oikea paikka / aika nostaa noin miehen kannalta negatiivinen asia päivänvaloon. Hän siihen totta kai reagoi, tuleehan palaute suoraan kumppanilta, mutta se reaktio (ja kaikki sen jälkeenkin) olisi tärkeä ottaa vastaan, tai jos hän pakenee tilanteesta, palata siihen taas uudelleen joku toinen päivä, niin kauan, että aletaan taas ymmärtää toisten käytöstä.

Sinulla on oikeus ihmetellä kumppanissasi tapahtunutta asennemuutosta, kyseenalaistaa hänen kontrollin tarpeensa ja ilmaista miltä sen vastaanottaminen tuntuu.
Hänellä on velvollisuus ainakin ottaa vastaan sinun palautteesi.

Miehen käytös voi olla pelkoa siitä että lähdet paremman miehen matkaan tai se voi olla purkautuvaa työstressiä tai se voi olla narsismin tyyppistä kontrollointihalua. Ei tuo kuitenkaan ole normaalia hyväksyttävää käytöstä.

Minusta sinun pitää saada tuo loppumaan. Vaikket ajattelisi itseäsi, niin ansaitsevatko lapsesi sen, että heidän isänsä itkettää heitä kohtuuttomilla vaatimuksillaan?

Ota asia puheeksi ja sano, että nyt jutellaan eikä kumpikaan lähde minnekään ennen kuin olet sanonut sanottavasi. Tai laita hänelle kirje käteen tai sähköpostia työpaikalle. Jos mies osoittaa senkin jälkeen, että häntä ei kiinnosta sinun haluamisesi, niin eikö se ole silloin selvä merkki, että mies ei halua muuttaa mitään, koska hän itse on omasta mielestään oikeassa ja sinä väärässä.

Suosittelisin joka tapauksessa, että avaat ikioman pankkitilin, johon palkkasi menee. Siirrät sitten palkkapäivänä yhteiselle tilille sen summan, joka tarvitaan yhteisten menojen kattamiseen. Avioliitossa olo ei tarkoita, että rahat pitää jakaa ja että miehen pää automaattisesti määrää, että mitä kulutetaan. Tiedän perheen, jossa vaimo maksaa ruoat ja vaatteet, mutta mies maksaa sitten kaikki laskut (sähkö, yhtiövastike, vakuutukset, lehtilaskut jne). Kummallakin oma asuntolaina, jota lyhentävät haluamaansa tahtia.

Anna miehellesi aikaa muuttaa käytöstään esim. kuukauden loppuun ja tarkista tilanne aina kuukauden vaihteessa, että onko mikään muuttunut vai onko menty huonompaan suuntaan. Jos tilanne on noin paha, niin voi olla, että arvostuksesi miestä kohtaan on jo niin nollassa, että vaikka mies muuttaisikin käytöstään, niin se ei välttämättä pelasta enää suhdetta.

On myös mahdollista, että et eroa virallisesti, vaan muutat tilapäisesti vuokra-asuntoon, jotta saisit tilanteen rauhoittumaan.

Ensimmaäiseksi laita palkkatulot omalle tilille koksa ei miehläsi ole mitään oikeutta sinun rahoihin ja toisin päin. Lopetappa se pyykin pesu ihan kokonaan pariksi viikoksi ja kun puhtaat vaatteet loppu ja tulee sanomista niin toteat nyt se pesukone ei ole liikaa käynyt ja miehesi on saairaalloine kontrolli friikki ja yritäppä ottaa tuollainen nipottaminen pois ja käske miehesi ottamaan rennosti ja kunnon känni auttaa miestäsi rentoutumaan tai sitten on ihna tosikko.

No toihan kuulostaa siltä, että mies on elämänkriisissä, elämä tuntuu turhalta, masentaa, ei ole syvempää tarkoitusta elämälle. Nuoruus on mennyt ja mies on astunut sinne elämän jälkipuoliskolle, kun kuolemankin mahdollisuus jo hiipii mieleen. Kun ahdistaa, niin ympäristöä pitää kontrolloida...ja se ahdistus purkautuu toiseen ihmiseen. Luulen, että kyse ei ole sinusta lainkaan. Mutta riski on se, että mies keksii tarkoituksen elämälleen jostain uudesta naisesta. Minulla on parempi idea...en tiedä mitä uskontoa edustatte...mutta menkää kirkkoon...löytäkää syvempi tarkoitus elämällenne...Ja kirkoissakin on vaihtoehtoja...vie hänet esim jonnekin kauniiseen ortodoksikirkkoon...siellä se kauneus ja mystiikka ja suitsukkeentuoksu saavat varmasti jäätyneimmänkin sydämen vähän pehmenemään.

En oo lukenut lukuisia vastauksia asiaasi, mutta kyl sun pitää viime kädessä puntaroida tilanne! Jos alistamiseen ja vahtimiseen liittyviä tunteita on ollut pitkään ja paljon, sit pitää hetimiten ukkoa jututtaa kunnolla!! Ihmisarvo täytyy säilyä,oli mitä oli!! ...Ja oon kuullu upean ajatuksen: "kumppania ei jätetä, tuli mitä tuli"! Sen voi tietysti kukin tulkita oman elämän asioiden mukaan......