Kertokaa minulle mielipiteitänne mitä tässä tilanteessa voi tehdä..
Minulla on ollut 4 vuotta suhde mieheen, joka on turmelluttava. Olen täysin loppu häneen, vaan en pääse hänestä irti. Aivan kun hän olisi minulle jokin huume josta olen riippuvainen.
Tarinamme lyhykäisyydessään menee näin..
Olemme uusioperhe, poikani asuvat kanssani, muutimme (olkoon vaikka Hannu) Hannun omakotitaloon. Hannu on ajanut meidät sieltä ulos useita kertoja, jopa jouluaattonakin!! Onhan se hänen talo. Kaikki juhlat ja juhlapyhät on menneet tavalla tai toisella vi***ksi. Elämä toisinaan on kuin ruusuilla tanssimista, sitä suurta rakkautta hän hokee kuin mantraa, silittelee, hellii hoivaa jne. Mutta ne hetket kun riitelemme on yhtä helvettiä. Muutin lasten kans pois hänen luotaan reilun vuoden kuluttua jälleen ulosajon seurauksena. Hän on siitä lähtien ollu aina minun luona, kun olemme väleissä. Yhteen en ole enää hänen kanssa halunnut muuttaa.. vaikkakin hän sitä kokoajan haluaa.. yhteisiä lapsiakin.. aivan kuin saisi minut pidettyä talutusnarussa..
Hän on hyvin hyvin pidetty ja auttavainen ihminen. Oikeastaan "miten kukaan tulisikaan toimeen ilman häntä"-tyyppi. Hänen työpaikkakin pyörii niin hyvin sen takia kun hän on siellä.. oikeen monitoimimies kaikin puolin. Ihmiset ihastuu häneen, eivätkä ikinä voisi uskoa hänen toistapuolta. Hannu kun osaa puhua mustankin valkoiseksi, AINA!
Kolikon toinen puoli on se että hän on useita kertoja hakannut minut, haukkunut, satuttanut ja loukannut tuhansia ja tuhansia kertoja. Ja minä olen edelleen tässä!!! Tehnyt jos vaikka hel***tiä minulle, vaan kaiken se on saanut aina jotenkin puhuttua anteeksi ja minä hänen "pieni puudeli" olen hänessä kiinni. Vaikka järki on sanonut kokoajan että joukse niin lujaa kuin voit, niin ei! En pääse hänestä irti =(
Olen ihan voimaton, miksi en pääse hänestä eroon.. Muutaman kuukauden oltiinkin erossa viimekesänä kun hän pahoinpiteli minut todella pahasti...vaan taas tässä ollaan. Miten ihmeessä ihminen voi olla nuin taitava.. ja minä niin heikko..
Eilen Hannu kinastelumme kesken ilmoitti että kyllä hän saa sinulta lapset pois!!! Kyllä hän siihen keinot keksii.. (meillä siis ei yhteisiä lapsia, minulla kaksi poikaa ja hänellä parille naiselle useita lapsia, jotka eivät asu kanssamme) Saman riian aikana sain kuulla myös että MINÄ olenkin pahoinpidelly hänet!!!!! Ei hitto!
Mistä ikinä saan kerättyä niin paljon voimia että pääsen hänestä eroon.. Jos edes joku jakso lukea tämän sekavan sepostuksen ja jos edes joku laittaisi ajatuksia minulle niin olen äärettömän kiitollinen.. Olen vaan ihan loppu!
Minulla on ollut 4 vuotta suhde mieheen, joka on turmelluttava. Olen täysin loppu häneen, vaan en pääse hänestä irti. Aivan kun hän olisi minulle jokin huume josta olen riippuvainen.
Tarinamme lyhykäisyydessään menee näin..
Olemme uusioperhe, poikani asuvat kanssani, muutimme (olkoon vaikka Hannu) Hannun omakotitaloon. Hannu on ajanut meidät sieltä ulos useita kertoja, jopa jouluaattonakin!! Onhan se hänen talo. Kaikki juhlat ja juhlapyhät on menneet tavalla tai toisella vi***ksi. Elämä toisinaan on kuin ruusuilla tanssimista, sitä suurta rakkautta hän hokee kuin mantraa, silittelee, hellii hoivaa jne. Mutta ne hetket kun riitelemme on yhtä helvettiä. Muutin lasten kans pois hänen luotaan reilun vuoden kuluttua jälleen ulosajon seurauksena. Hän on siitä lähtien ollu aina minun luona, kun olemme väleissä. Yhteen en ole enää hänen kanssa halunnut muuttaa.. vaikkakin hän sitä kokoajan haluaa.. yhteisiä lapsiakin.. aivan kuin saisi minut pidettyä talutusnarussa..
Hän on hyvin hyvin pidetty ja auttavainen ihminen. Oikeastaan "miten kukaan tulisikaan toimeen ilman häntä"-tyyppi. Hänen työpaikkakin pyörii niin hyvin sen takia kun hän on siellä.. oikeen monitoimimies kaikin puolin. Ihmiset ihastuu häneen, eivätkä ikinä voisi uskoa hänen toistapuolta. Hannu kun osaa puhua mustankin valkoiseksi, AINA!
Kolikon toinen puoli on se että hän on useita kertoja hakannut minut, haukkunut, satuttanut ja loukannut tuhansia ja tuhansia kertoja. Ja minä olen edelleen tässä!!! Tehnyt jos vaikka hel***tiä minulle, vaan kaiken se on saanut aina jotenkin puhuttua anteeksi ja minä hänen "pieni puudeli" olen hänessä kiinni. Vaikka järki on sanonut kokoajan että joukse niin lujaa kuin voit, niin ei! En pääse hänestä irti =(
Olen ihan voimaton, miksi en pääse hänestä eroon.. Muutaman kuukauden oltiinkin erossa viimekesänä kun hän pahoinpiteli minut todella pahasti...vaan taas tässä ollaan. Miten ihmeessä ihminen voi olla nuin taitava.. ja minä niin heikko..
Eilen Hannu kinastelumme kesken ilmoitti että kyllä hän saa sinulta lapset pois!!! Kyllä hän siihen keinot keksii.. (meillä siis ei yhteisiä lapsia, minulla kaksi poikaa ja hänellä parille naiselle useita lapsia, jotka eivät asu kanssamme) Saman riian aikana sain kuulla myös että MINÄ olenkin pahoinpidelly hänet!!!!! Ei hitto!
Mistä ikinä saan kerättyä niin paljon voimia että pääsen hänestä eroon.. Jos edes joku jakso lukea tämän sekavan sepostuksen ja jos edes joku laittaisi ajatuksia minulle niin olen äärettömän kiitollinen.. Olen vaan ihan loppu!
Vastaukset 36
Vanhimmat
No ainut tie on, että enää et hänelle puheluihin vastaa, lähettämänsä viestit jätät lukematta, samoin et avaa ovea.
Vain siten pääset, että et missään ja milloinkaan sano hänelle mitään, sinun pitää pysytä kävelemään pää pystyssä hänen ohitseen, millään tavalla huomioimatta häntä.
Nyt kaikki tuki pokillesi, he ovat nähneet liikaa riitaa ympärillään, siten saat poikien luottmuksen ja ei sinulta lapsia viedä.
Oletko muuten käynyt pahoinpitelyjen jälkeen, jotta olisi kirjattu virallisesti mustelmasi ja ruhjeesi.
Tilla aika perheasianneuvottelukeskukseen, jossa sinua autetaan pääsemään eroon miehestä.
Anna kaikki korut ja asiat, mitä hän on sinulle antanut pois.
Laita johonkin pussiin ja laita viesti mistä voi hakea, äläkä itke niiden tavaroiden perään eli täydellinen puhdistuminen miehestä.
Viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen olen nostanut syytteen häntä kohtaan. On nyt oikeudessa menossa vaan jonoja kun on niin milloin lie käräjille. Pahoinpitely, laiton uhkaus ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Hän tietää näistä, mutta omalla kierolla tavalla hyväksyy ne. Itse en pystyisi elämään jos toista satuttaisin.. hui kauhea.. Lapset ovat joutuneet kokemaan kovia tai näkemään ja kuulemaan, mutta heidätkin tämä Hannu saa vaan kiedottua pikku sormen ympärille. Kaiken olen aina lasteni eteen tehnyt ja suojellut kyllä heitä parhaimpien taitojeni mukaan näiltä riidoilta, mutta eihän lapset typeriä ole, jos eivät kuule niin vaistoavat kyllä =(
Olen sen kesäisen eron aikana tehnyt just tuon, että en vastaa mihinkään. Vaan mikä hitto minussa on vikana kun kerran hän vaan pölähti minun eteen niin jäin juttelemaan ja siitä TAAS kaikki lähti.. Se on taitava, kerrassaan taitava manipuloimaan minut aina. Muuttaakaan ei voi paikkakunnalta pois kun pojat jo kouluikäisiä. Ja kaikki heidän rutiinit, kaverit sun muut vaihtuis.. Se olisi varmaan ainut vaihtoehto mikä tähän auttaisi..sillä hän liikkuu vielä samalla paikkakunnalla töiden vuoksi paljon.
Voi kun osaisin tai minusta olisi tekemään tuo "täydellinen puhdistautuminen miehestä" Tiedän että se tie on oikea tie ja varmastikin ainut tie parempaan elämään... vaan hän on minut kerrassaa manipuloinut niin pahasti, että välillä hoksaaan itsekkin ajattelevan että miten hitossa voin edes elää ilman häntä.. huoh! Oonhan toki ennenkin pystynyt niin miksipäs en nyt.. Pakko jaksaa yrittää =(
Voimia sinulle.. minun hannuni on nyt mennyttä, sinäkin pääset omastasi eroon kun otat ja lähdet.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Tuosta oli minulle suuri apu.toivottavasti sinullekkin.
Olen vieraillut sivulla useasti ja todennutkin että kovin samanlainen Hannu on. Ystävättäreni (josta luonnollisestikkaan hannu ei tykkää) lähetti minulle kirjan, Sata tapaa tappaa sielu. Kertoo narsismista.. Minulla on piilossa se sukkalaatikossani ja välillä olen sitä lukenut. Vaan hannu töistä tullessaan saa lukemani asiat mielessäni kääntymään ihan päälaelleen ja taas hän on vienyt voiton.
Millainen sinun tarinasi on ollut? Miten pääsit hänestä eroon loppujen lopuksi?
Jätin kaiken taakseni, vaihdoin paikkakuntaa lasten kanssa, vaihdoin puhelinnumeron ja annoin sen vain harvoille ja valituille heihin kehen luotan. Viimeisen kerran tapasin hänet huoltajuuskiistassa käräjillä, huoltajuus annettiin minulle.
Ne olivat elämäni helvetillisimmät 15 vuotta, pahoinpitelyjä, uhkauksia, minun henkistä lannistamistani. Kun uhkasin lähteä hän pahoinpiteli, uhkasi väkivallalla lapsia, ei lapsille pelkästään minulle. "Jos lähdet niin minä tapan lapset". Tällaisilla se hirviö sai minut pidettyä kurissa. Mikään ei ollut koskaan tarpeeksi hyvää hänelle. Tuskin voin enää koskaan luottaa mieheen hänen jälkeensä.
Et sitten tutustunut sen luonteeseen ennen kun muutit yhteen. Sen takia sait turpaan siltä kun en tuntenut sitä vielä tarpeeksi hyvin. Ajattele lapsiasi ennen kaikkea. Ei ole hyvä jos lapset näkee että äiti saa turpaan joltain idiootti mieheltä. Mene kuule soskuun kertomaan tuo tarinasi niin saat varmaan apua.
Ja kerro sen kaikille kavereille et se hannu miehes hakkaa ja lyö naisia. Teet myös rikosilmoituksen siitä.
Sori, en lukenut tota toista viestiä. Olet siis tehnyt jo rikosilmoituksen. No se on hyvä sitten. Mut vaihda ainakin puhelin numerosi salaiseksi, äläkä soita sille ikinä.
En näemmä tutustunut tarpeeksi hyvin.. Hänellä tuntui olevan niin kiire kaikkeen ja kun tuommoinen hurmaava, ihana, komea ja kaikinpuolin valloittava persoona kun vei mennessään, niin perässäpä menin... vaan lankaan, todelliseen hel**tiin kerrassaan menin. Ja tässäpä vielä olen. Rätti-poikki-väsyneenä =(
Komea ei ole useinkaan kovin ihana. Siinä teillä naisilla on paljon oppimista et siihen ulkonäköön ei kannata liikaa tuijottaa. Ja niin kauan kun naiset ei sitä tajua niin minä pysyn yksinäisenä.
sinun luonteesikaan ei vaikuta kovin kummoiselta, joten tuskin pelkästä ulkonäöstä on kyse kohdallasi. Olen vaan seurannut kirjoituksiasi...
Heitä vesilintua noilla narsismikirjoilla, ne eivät auta sinua millään tavalla. Minkä ihmeen takia sinun pitäisi yrittää ymmärtää hänen narsismiaan?
Varaa aika kuntasi aikuissosiaalityöhön. Sieltä saa muutakin kuin rahallista apua, vaikka ihmiset eivät tunnu sitä tajuavan. Ulkopuolinen ihminen voi auttaa sinua hakeutumaan terapiaan ja viemään em. asian käräjillä läpi.
Mutta jos haluat pitää Hannustasi kiinni niin pelasta lapsesi ja anna heidät huostaan. Sinä saat tuhota oman elämäsi jos kerran haluat, mutta lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen. Valitse siis joko heidät tai hannu.
Heräsin kyllä ajattelemaan vastauksestasi että, nii-in miksi minun pitäisi sitä narsismia ymmärtää.. eihän se sairaus minulla ole vaan hänellä. Kait sitä vaan jotenkin on koittanut asioita ymmärtää sen varjolla.. Rahallista tukea en tarvitse, enkä sossusta sitä ole koskaan joutunut hakemaankaan, mutta puhua jonkun kanssa asioista ei tee pahaa. Äärettömän ihana kuulla muidenkin (teidän kaikkien) mielipiteitä asiaan ja saada erinäkökulmia asioihin. Olen ottanut oman asianajajan hoitamaan tätä tapahtunutta rikosta.
Lapsistani en voisi koskaan luopua. He ovat minulle kaikki kaikessa ja tuo kommentti valitse lapset tai hannu sai kyllä ajatukset liikkeelle... nuo "hannut" on jotain vi**n huumetta vaan.. josta pitää päästä eroon.. vaan kun hän on niin taitava.. ovela...salakavala... =(
Ihan turhaa tuokin "lässytys", että hän on niin taitava, ovela ja salakavala... paremminkin niin, että sinä olet niin tyhmä ja uppiniskainen ja heikkotahtoinen jne..
Oletko niin ylpeä, että et voi antaa periksi tuon miehen suhteen ja lähteä lätkimään. Se on helppoa, kun tekee vain päätöksen ja toimii sen mukaan.
Sinun oma minuus on heikentynyt ja heikentyy koko ajan tuossa suhteessa ja siksi tunnet itsesi jo liian heikoksi vastustamaan miestä. Kun annat pahalle pikkurillin se vie koko käden niinkuin sanotaan.
Itse annoin monta petosta eräälle miehelle anteeksi oman terveyteni kustannuksella, mutta tuli se päivä, kun hänen töissä ollessaan keräsin kimpsuni ja lähdin enkä enää koskaan palannut, vaikka toinen kuinka aneli.
Silloin kun tulee kiusaus mennä miehen luo niin muistele niitä tilanteita, kun sua on hakattu yms.
Meillä on vain yksi lyhyt elämä ja terveyskin voi mennä, älä leiki omalla elämälläsi.
Lue Irene Kristerin kirja : Tule lähelle mene pois (tai joku sen tapainen)
Tosin tärkeintä on nyt että teet päätöksesi ja alat toimia sen mukaan, etkä enää anna periksi vaan uskot parempaan elämään ja oikeaan rakkauteen!
Tsemppiä!
Ylpeä en ole, toki jossain mittapuussa sitäkin löytyy, mutta minuuteni näiden vuosien ajan on heikentynyt olemattomiin. Siksipä olenkin niin heikko lähtemään ja jättämään kaiken taakseni, vaikka pelastus se olisi. Kyllä "käsi on viety" voisi jopa sanoa että täysin solisluita myöden. Kiitoksia sinullekin kannustavista sanoista, jotenkin pitää vaan saada kerättyä voimia ja olla vahva. Elämä todella on liian lyhyt heitettäväksi hukkaan. Pitää käydä kirjastosta kyselemässä tuota kirjaa. Haluaisin olla niin järkevä ja vahva, että tekisin sen päätöksen ja todellakin pysyisin siinä!!! Lipsumatta enää ikinä tähän samaan paskaan... Tästä on vaan saa***nan vaikea nousta pystyyn, päästä eroon ja olla VAHVA..
Toinen ei voi kuitenkaan viedä enempää kuin itse ANNAT viedä.
Sinulla on vapaus lähteä ja katkaista välit kokonaan.
Varmaan on vaikeaa lähteä, mutta eikö tuollainen elämä sitten ole vaikeaa...?
Kyllä tuommoinen elämä on kaikin puolin vaikeaa. Mutta sehän siinä onkin että se lähtö on vaan niin samperin hankalaa. Kaikki nämä vuodet hän on tehnyt minulle jotenkin salakavalasti itsestään riippuvaisen.. Vaikka tajuaakin että pärjään ilman häntä, enkä tarvitse häntä minun elämääni, niin siltä huolimatta on iskostettu niin syvälle joku (?) joka on hänestä riippuvainen. Huumeita en ole ikinä käyttänyt, mutta rehellisesti sanottuna hän on minulle kuin huume, josta vaan on kerrassaan vaikea päästä eroon.. En voi ymmärtää miksi itse on niin heikko että se on mennyt näin, mut niin siinä vain on käynyt. EI IKINÄ aiemmin ole ollut vastaavaa elämässäni, vaikka pari suhdetta onkin ollu ja toisessa niistä rakastin miestä valtavasti, hän petti minua ja jätin hänet! Kerrasta! Vaikka sattu, mutta en edes vilkaissut... vaan käsittämätöntä miksi tämä nyt tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä???
No, tosiasia on se, että sulla on kaksi vaihtoehtoa; joko lähdet ja irtaudut kokonaan tai jäät tuohon tilanteeseen. Se, että et tee tietoisesti mitään päätöstä vaan ajelehdit tilanteissa uhrina on alaspäin vievä tie.
Kun itse aikoinaan olin samantyylisissä vaikeuksissa, niin vaikeaa oli niin kauan kun en tosissani tehnyt päätöstä, vaan "ajelehdin". Kun ovikello soi niin avasin oven ja se oli menoa taas. Sitten tein päätöksen, että enää en avaa. En jättänyt päätöksen tekemistä siihen akuuttiin hetkeen vaan päätin sen etukäteen. Sitten olikin oikeastaan helpottavaa, kun oli tehnyt sen päätöksen eikä enää ollut tunteidensa heiteltävissä. Kirjoitin jopa oveeni sisääpuolelle lapun, että "älä avaa" (siis sille kenestä halusin irti).
Kyllä se oma vahvuus siitä alkaa kasvamaan ja paranemaan, kun sille antaa sen mahdollisuuden. Mutta päätös on sinun. Jokainen aikuinen ihminen tekee omat valintansa. Lopeta kuitenkin miehen syyttäminen, koska valinta on sinun.
Olet täysin oikeassa, ajelehdin ja ajelehdin.. olen ajelehtinut jo niin kauan että alas olen mennyt ja pahasti. Voisi jopa kuvailla että kaulaa myöten paskassa ollaan.. Kun kirjoitit tuosta vahvuudesta, niin tuli pieni toivon kipinä että SITTENKÖ saan tehtyä sen lopullisen päätöksen niin olen vahva. vaan kun saisin sen tehtyä ensin, niin siitä se paraneminen vasta voi alkaa ja nähdä että minussa on vielä jotain jäljellä.. Tuokin on niin totta, jota ennen en ole ajatellut että lopettaa miehen syyttäminen. Piti ekaksi miettiä et mitä tuo tarkoittaa mut huomaan todella hyvin.. sekin uusi näkökulma tähän asiaan. Nii-in miksi syyttää miestä, kun itseppä minä tässä olen? En kenenkään pakosta kuin ihan omasta tahdosta. Oli mies sitten mikä ja kuka ja millainen tahansa, minulla on päätösvalta kenen kanssa ja missä olen. NIIN TOTTA!!!! Kiitoksia jälleen kerran =)
Kilttiä miestä ei kukaan nainen halua. Mistä se johtuu et narsisti iehillä on tyttöystävä aina? Nainen varmaan haluaa et mies käskee ja nainen tottelee.
Narsistimiehillä on sen takia nainen kun hän tarvitsee uhrin itselleen.. Ei se niin mene että mies käskee ja nainen tottelee. Tasavertaista parisuhdettahan sitä aina yritetään rakentaa.. vaan narsistin kanssa se on täysin mahdotonta!!!
Pitäis siltin osata sanoa vastaan sille narsisti miehelle ja lähteä suhteesta heti kun sitä ilmenee. Narsisti on heti heikko kun sille sanoo vastaan mut naiset ei sitä tajua.
Niin se on.. eihän narsistille edes voi sanoa mitään vastaan. Hän ei kuuntele ainuttakaan asiaa minulta jos se eriää hänen mielipiteistä.. tai sitten asiasta keskustellaan niin kauan että olen samaa mieltä hänen kanssaan. (Vaikken olisikaan, mut tappelun välttääkseen, olen joskus myötäillyt että päästään asiasta eroon ja eteenpäin) Ei se ihme että oma minuus on vuosien varrella hävinnyt.. huh huh =(
Narsistista on helppo päästä eroon jos vain haluaa. Itse tunnen muutaman naisen joilla oli narsisti mies. Kerroin kaveri naisen vanhemmille et minkälaisen miehen kaa niiden tytär seurustelee. Sit vanhemmat otti asian hoitoon ja kaveri nainen ensin suuttui mulle kun puutuin asiaan mut sit tajusi et olen hyvä kaveri kun välittää. Sun ptiää kans sanoo vanhemmilles tai kavereilles ja pyytäää apua.
Oon mä nähnyt kn naisia kohdellaan tosi huonosti ja oon puuttunut kun nainen ei muuten tajua. Jos mä tuntisin sut ja sen miehes niin mä kertoisin kaikille sen tutuille et se on hakannut sua. Kertoisin myös sun vanhemmilles jotta saisi tukea ja apua.
Olet kyllä toiminut hienosti. Minä olen kertonut asiasta äitilleni, ystävilleni jne. he ovat huolissaan minusta vaan äitikin on tämän narsistin pauloissa kaikista pahoinpitelyistä huolimatta, hän on niin taitava ottamaan otteen muistakin että ei lähes kukaan voi vastustaa häntä. Muutama todella hyvä ystäväni tietävät ja ymmärtävät todella millaisesta ihmisesta on kyse. He eivät tykkää hänestä ja tää Hannu ei heistä, sillä nämää ystävättäreni ovat ainoita jotka ei tanssi hänen pillin mukaan. Isälle kerroin pahoinpitelyn jne. kuinka turmiollinen hannu minulle on, hän vaan tuumasi, että "hannuko, hänhän on niin mahtava ihminen" Eikä asiasta sen enempiä keskusteltu =(
Nämä kaksi ystävääni ovat tukenani, mutta odottavat että minun se päätös on tehtävä, ei kenenkään muiden. Niinhän se on, vaan ku "ajelehdin" (niinkuin Mira-mi sanoikin) Näin se on, ennenkuin saan päätöksen tehtyä niin olen vietävissä. Se pitäis tehdä ja mahd nopeaa, mut mut mut... miksi sitä ei tule =( Oon kait vaan niin saa**nan heikko ja pöljä...
Olet varmasti tunneihminen niin kuin minäkin, mutta kun tilanne on ajautunut tuohon pisteeseen, niin minusta olisi viisainta ajatella asioita nyt JÄRJELLÄ!
Eli laittaa hetkeksi tunteet sivuun ja ottaa järki käteen.
Mitä tuo suhde on saanut sinulle aikaan? Onko vaakakupissa enemmän hyvää vai huonoa.
Kertomasi perusteella en itse jäisi enää hetkeksikään tuohon suhteeseen.
Se vie koko ajan tilaa joltakin paremmalta ja oikeammalta.
Mä voin tulla vetämään jojoon sen ukkos. Teen samalla palveluksen yhteuskunnalle ja kaikille naisille.
joo, minä voin tulla auttaa. Viedään se ladon taakse.
Aloittaja, jos voit niin kerro vähän kuulumisia.
Jäit mieleeni.
Olen koittanut miettiä ja miettiä että miksi helkatti se on niin vaikea päästä eroon.. en vain käsitä. Tilasin netistä sen kirjankin josta kirjoittelit (tule lähelle, mene pois) vaan tänään postin mikana vasta tuli niin en ole lukenut vielä. Olen ihan saakelin rikki vaan. Joka viikko tappelua ja tappelua.. nyt ei olla viikkoon edes nähty, mutta jo on "jallitus" taas alkanut.. Kaikki ystäväni koittaa tsempata minua, mutta mikä hiton hitto siinä on ku on kiinni toisessa kuin huume. Olen lukenut sanojasi ja miettinyt niitä. Niin järkevää tekstiä ja minä edelleenkin pilaan elämääni =( Olen ostanut aikaisemmin meille molemmille ulkomaan matkat joulukuuksi. Minulla siis on liput ja olen koittanut tsempata itseäni että lähtisin yksin reissuun, menkööt hänen lippunsa vaikka roskiin (kun ei palauttaakkaan voi) Senkö tekisin että lähtisin yksin, olisi se iso harppaus hänestä kauemmas. Eihän Hannu voi ikikuuna päivänä kuvitellakkaan että lähtisin yksin ulkomaille!!! Se on niin omistushaluinen ja hirveän mustasukkainen minusta, että se olisi maailman loppu. Varmasti jos saisin yksin otettua etäisyyttäkin asioihin niin näkisin asiat ihan uudessa valossa. Avartuis ehkä näkökannat tätä tilannetta kohtaan.. vaan joku minun sisällä kokoajan miettii että "pärjäänköhän minä siellä yksin" , "heikkouttani annan liput hänelle että lähetään yhdessä" jne.. ja mielessä että erotaan vaikka sen reissun jälkeen. Tiedän, olen ihan pöljä!!! Hukkaan vaan aikaani.. Voittaisin varmaan itsenikin ja olemattoman omantuntonikin jos lähtisin yksin. Matka kun on ensimmäistä kertaa vielä todellista seikkailua. Lennot paikasta A paikkaan B, ei kuljetuksia, ei hotelleja vaan rinkka selkään ja kävelemään just sinne minne nokka näyttää.. Hui, jännittää kyllä mut semmoinen kutina on että sen jälkeen olen tuhat kertaa vahvempi ihminen =) voi kuulostaa hullulta mut elämä on ;o)
Älä nyt tollasen hullun kanssa edes kuvittele lähteväsi reissuun. Pääset vielä hengestäsi matkan aikana. Se voi tehdä sulle siellä mitä tahansa, kun ei ole ketään tuttuja lähellä.
On aivan sama mitä kukaan sanoo, sinä roikut tuossa miehessä kuolemaasi saakka. Sinulla ei ole minkään valtakunnan mielenkiintoa lapsiisi. Olet todistanut sen kerta toisensa jälkeen.
Sinä olet huolellisesti ja harkiten hankkinut poikasi.Nyt sinä täydellä järjellä ja huollellisesti harkiten, edelleen , yritat tuhota täysin viattomat lapsesi. Raahaamalla ja vangitsemalla heidät tuon miehen kotiin jossa sinä annat lastesi nähdä sinun ja miehesi valisiä kauhutekoja!
Soita heti tänään lasten valvojalle ja rukoile että he veisivät lapsesi turvaan, adoptiokotiin tai sijaisvanhemmille. Kerro virkailijalle että sinä tietoisesti tuhoat lapsesi muuten ja heistä huolehtiminen tulee maksamaan yhteiskunnalle aivan liikaa myohemmin.
Vakuuta virkailijalle että sinä tulet tulevaisuudessa jatkamaan nyt jo tekemiäsi hirmutekoja miehesi kanssa, se tappaa lapsesi täysin henkisesti ja tekee heistä mielenvikaisia!
Rukoile, rukoile vaikka polvillasi että virkailija hoitaa lapsesi pois sinun lähettyviltä!!!!!!!!!!!
Lapsesi poistuttua kuvioista sinä saat roikkua miehessäsi niin tiiviisti kuin haluat. Olet aikuinen ja saat juuri sitä mitä tilaat.
Lähde heti !!! Otat ja lähdet !! , ei se helppoa ole, etkä selviä siitä hetkessä, se voi viedä vuosia, mutta se kannattaa!!!! sen voi taata, mutta älä kuuntele enää sen ihani sanoja LÄHDE!! ihan sama miten sen päätä tehdä, mutta LÄHDE !!!! En osaa paremmi tätä sinulle kertoa. LÄHDE !!! Jos sinulla vaan on ystäviä sisaruksia ihan ketä vaan vaikka naapuri , joka sua voi autta tai olla edes tukena...älä vastaa viesteihin ei puheluihin, ei mihinkää !!!Kyllä sinä selviydyt ja pärjäät ilman tätä 'Hannua', usko minua, maailma on ihana ilman noita 'Hannuja' !!!
Älä lähde. Joulukin tulee. Teil on varmaan hyvä joulu kun se hakkaa sua silleen. Saat joululahjaksi mustan silmän. Jos haluaisit erota niin olisit tehnyt sen jo ekasta lyönnistä. Onnea vaan teille.
Hannus o narsisti ja sinä läheisriippuvainen., hakattiinko sua jo lapsena? Tuttu kuvioko sua siinnä pitää? Häivy kun olet vielä elossa..
Niin, eikös naiset hoe, että mies on narsisti? No, tulihan se tässäkin ja sitä sinä kerjäsitkin. Hannu varmaan onkin, mutta... niin on joku muukin. Kuten jokainen läheisriippuvainen = sinä.
SINÄ olet narsisti. Kerrot miten lapsesi on nähneet kauheita, mutta sinua se ei saa ottamaan itseäsi niskasta kiinni. Sinä, aikuinen nainen olet mukamas jonkun maagisen tunteen vallassa, höpön löpön. Se maaginen tunne on riippuvuus ja narsistinen itsensä marttyyriksi tekeminen. Raaka totuus on, ettei kukaan ole oikeasti riippuvainen kenestäkään eikä kukaan tarvitse turpaansa. Terve äiti laittaisi lapsensa oman pimppansa edelle: sinä saat vähän intohimoa ja munaa sekä elää sinun dramaattista suhdettasi missä voivotella, niin johan on lapset kakkosena. Jos olisit terve äiti, et välittäisi oman sydämesi särkymisestä, vaan siitä, että lapsesi kestävät tuota paskaa ja kasvavat siihen. Ai niin, mutta äitilläkin pitää olla joku? Ja että äitikin on vaan ihminen? Niinpä niin ja lässyn lässyn, äiti voi olla ihminen, mutta jos äiti nyt olisi aikuinen, hän tajusisi että pettymykset nyt vaan kuuluu elämään eikä kukaan mitään taikatemppuja tee.
Hänen käytöksensä on nyt kerta toisensa jälkeen osoittanut mikä hän on miehiään, - ja sinun mikä sinä olet naisiaan. Toivottavasti hänen kanssaan paneminen on sen arvoista kun päätyy sairaalaan, eikö se sovintoseksi ole sitä suloisinta?
Et tosiaankaan ole sen voimattomampi kun kukaan muukaan joka täällä tallaa. SINÄ olet tasan vastuussa itsestäsi ja lapsistasi ja oli Hannu nyt mikä pannu vaan, hän on ihminen. Ei noita, ei taikaolento eikä satujen hassu-hanhi. Tämä on elämää: kasva aikuiseksi ja lopeta tuommoiset lapselliset maagiset pöpinät. Elämä on. Kun eroaa, se sattuu, kun on tottunut seksiin, pitää tottua olemaan ilman, kun toinen kerta toisensa jälkeen valehtelee ja lyö, se valehtelee ja lyö, ihmisessä tosiaankin voi olla useampi puoli, hakkaajassakin se kiva, muttei silti tartte siinä roikkua. Lapset tulee ensin ja sinä voisit kasvaa jo vihdoin äidiksi.
Ainako puhuu mustan valkoiseksi? Miksi sitten uskot, odotatko tuostakin muiden säälittelyä: juuh, se on niin taitava. Ei ole, sinä vaan olet tyhmä ja saamaton. Kyllä, tunnen empatiaa siinä, että varmasti sinuun sattuu, olen siitä pahoillani, mutta eniten olen pahoillani lastesi puolesta. Ne pitäisikin ehkä ottaa sinulta pois, koska et osaa olla ensin äiti. Hannun väkivalta on 100%sti väärin, mutta sinun valintasi on myös. Kumpikaan ei lievennä toista. Yhtään. SINÄ tuhoat lapsesi ja itsesi.
Hannua et pysty muuttamaan, millään. Itseäsi pystyt, aivan täysin.
Et ole kiitollinen näistä ajatuksista vaan alat säälimään itseäsi. Turhaan. Et ole pakotettu tuohon, vaan valinnut sen. Et tarvitse Hannua, vaan valitset. Olet kokenut vääryyttä, ja valinnut sen, kerta toisensa jälkeen.
Sinä et ole mikään pieni puudeli, avuton sinisilmäinen neitsyt etkä hypnoosin alla. Sinä olet aikuinen nainen.
Jonka pitäisi käsittää ettei elämä ole koskaan kuin ruusuilla tanssimista ja että sen takia ei kestetä väkivaltaa tai tuommoista sontaa, kuunnella lirkutuksia ja pakoteta lapsia olemaan suhdehelvetissä.
Keksit tekosyitä ja voivoittelet. Et muka voi muuttaa lasten takia: narsisti. Lasten rutiinit muuttuu on muka pahempi, kuin se että he katselevat tuommoista? Menet lasten selän taakse piiloon. Häpeäisit.
Taitava on manipuoloimaan? Että oikeen tiedät muttet muka mahda mitään? Juu, Hannun vika. Ei ole: sinun omasi.
Kaikkesi olet muka lasten eteen tehnyt? Tottakai pikku martyyri: ethän ole. Sinä et ole kasvanut aikuiseksi, laittanut heitä suhdesotkujesi edelle ja sitä rataa. Joten tosiasiassa sinä et ole tehnyt mitään, yrität vaan hankkia säälipisteitä.
Onko kovaa tekstiä? Totta, mutta totuus sattuu. Hannusi on luonnevikainen, idiootti, epämies, ihminen johon kehenkään ei pitäisi jäädä, väkivaltainen ja sietäisi joutua hoitoon ja linnaan.
Mutta niin olet sinäkin.
Mieti sitä, oikein syvällisesti. Siitä saat voimia päästä hänestä eroon ja kasvaa omille jaloillesi. Mene terapiaan, olet huonossa kunnossa. Tarvitset apua ja tukea, mutta ehdottoman kriittisesti, niin että kasvat. Ja sinun pitäisi määritellä seksin tarve, rakkaus, parisuhde yms. uudelleen.
Sitten pyydät lapsiltasi anteeksi, kasvat ulos häpeästä, omille jaloillesi ja alat elää elämääsi.
Kiitoksia kaikille vastanneille! Arvostan vaivannäköänne ja huolenpitoanne asiaa kohtaan. Minä tein tosiaan joulukuussa ratkaisuni ja olen siinä pysynyt ja tulen siinä pysymäänkin. Laitoin välit poikki mieheen kokonaan, totaalisen kokonaan! Ei pienintäkään yhteydenpitoa mitään kautta. Elän lasteni kanssa normaalia, yhteistä ja ihanaa arkea. Olemme kolmistaan onnellisia ja näin tulemme jatkamaankin. Oikein mukavaa, onnellista ja rauhaisaa uutta vuotta teille kaikille