Miten ihmeessä yhden ihmisen palkalla saati työttömyyskorvauksella tulee toimeen nyky-Suomessa?!! Vuokrat ruoka satunnaiset vaateostokset bisse...
???????
???????
Miten sinkku tulee toimeen?
Ei ymmärrä
38927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
tonnilla pärjää jo ihan ok
Tonnilla ei elä, vaikkei kuolekaan. Tonnista maksaa ruoat, asumiset, kulkemiset, puhelimen, sähköt, vedet, jonkun rievun ylleen.
Mutta: tonnilla ei suunnitella mitään, ei matkustella koskaan, ei osteta mitään uutta kotiin, ei pidetä autoa, tai jos on eletään kädestä suuhun. Tonnista ei säästetä tai jos säästetään, se menee auton tai kodinkoneen hajoamiseen. Tonnista elät, muttet nauti elämästä koskaan. Elämä ei etene, mitään et voi suunnitella, mistään et voi haaveilla, siinä olet ja irti et pääse, käyt töissä ja kituutat. Vapaa-aikaa ei ole ei rahaakaan.
Tonni on iso raha, mutta tonnilla/kk eläneenä tiedän, ettei se varassa jaksa. Menee korvien väliin se tulevaisuudettomuus
Työttömyystuki asumistuki riittää kaikkeen 430 euron vuokralla. Jää vielä säästöönkin muutama kymppi kuukausittain. En harrasta alkoholia enkä mitään muutakaan kallista. Kirjasto on ilmainen, lyijykynät ja kopiopaperi naurettavan halpoja. Ok, juoksukenkien uusiminen vuosittain on sellainen 100-200, se on paha.
Mutta niin, onhan tämä rajoittuneempaa elämää kuin työssäkävijöillä. Toki kiinnostaisi matkustaa, käydä leffassa, teatterissa, ostaa kausilippu kaupungin sinfoniaan, käydä joskus ravintolassa syömässä, hommata salikortti jne. Mieluummin olisin töissä kuin työttömänä jo pelkästään siksi, ettei päivät olisi ihan niin yksinäisiä.
Ei Suomessa tullutkaan, siksi ma muutin ulkomaille. Vuokra puolet siita mita siella ja bissekin paljon halvempaa, ruoka- ja vaatekauppoja riittaa joista valita kukkarolle sopivin. Suomalainen tyovoimatoimisto oli ajaa mut debressioon: latelivat pelkkia velvollisuuksia vaan eika mitaan kannustusta. Olisin tullut pian todella kalliiksi yhteiskunnalle, siksi lahto oli helppo.
Enka ma ole enaa sinkkukaan joten soon moro! ;-)
Riippuu menoista. Itse tulen yksinhuoltajana toimeen, vaikka onkin enemmän kuin vain oma suu ruokittavana. Tosin olen itse vakituisessa työssä, joten kuukausipalkka kopsahtaa joka kuukausi tilille ja lapsilisät saan. Yhteiskunnan tukia en saa tuota lapsilisää lukuunottamatta.
Pärjään ihan kohtuullisesti. Toki menojen kanssa pitää olla tarkkana ja pitää ennakoida menoja. Baarissa en käy ja monet harrastukset vaihtuneet edullisempiin esim. elokuvissa käynnin sijasta katselen leffat telkkarista, ravintolaillallisten sijasta teen ruoat itse, kuntosalin sijasta teen kotijumppaa ja lenkkeilen jne. Vaatteisiinkaan ei mene kohtuuttomuuksia enkä joidenkin naisten tapaan omista 50 kenkäparia ja laukkua
Tiukempia taloustilanteita tulee juuri sellaisista yllättävistä menoista esim. lapselta varastettu polkupyörä tai silmälasit menneet rikki, mutta sitä varten pitää laittaa vähän rahaa sivuun joka kuukausi. Jos istuisin baarissa joka viikonloppu, ostaisin kaikki vaatteet uutena ja ostelisin aina "pientä kivaa", niin rahat loppuisi nopeasti.
"Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot"
Mä tienaan 2200 egee kuussa. Siitä menee vuokra 365 egee, sähkö 80 egee / 2kk
vesimaksu on ilmainen ja netti maksu 30 egee kuussa. Salimaksu on 50 egee kuussa. Muita laskuja mulla ei sit olekkaan. Ruokaan menee jotain 300. Eli kulut 825 egee.
Kaljaan ei mene paljoon kun ryyppään kerran kuussa enkä käy edes baareissa. Eli mulle jää reilusti yli tonnin säästöön kuussa. En tarvii rahaa, kun en käy missään, ei ole kavereita, vaatteita ostan silloin tällöin. On mulla tilillä yli 22000 rahaa. Just ostin läppärin ja senkin käytettynä ettei maksanutt kun 300 egee.
Tyttöystävää ei tietenkään ole kun ole mikään komistus. Oon lyhytkasvuinen, lihava, vinoleukainen turhake. Elämäni on aika helppoa. Ei ole ystäviä, suklaisia tai muitakaan ihmiskontakteja.
Tulen melko hyvin toimeen sinkkuna. Tulot ovat kuukaudessa muutamasta satasesta muutamaan tuhanteen euroon, yrittäjän tulot kun ovat monesti melko epäsäännölliset.
Asun äitini kanssa suvun kautta kulkeutuneessa velattomassa talossa, joten asumiskulut ovat melkeinpä olemattomat. Pihalla komeilee 90-luvulta oleva perusauto, siinä on kiinni muutama sata euroa ja sen ylläpito ei maksa juuri mitään. Omistin aiemmin hieman hienomman ja sporttisemman auton, mutta se oli jatkuvasti rikki eikä sillä ollut muutenkaan mitään vaikutusta naisasiamenestykseen, joten en nähnyt mitään syytä pitää sellaista.
En myöskään polta tupakkaa ja olen lopettanut alkoholin käytön, joten kuukaudessa ei rahallisia menoja ole kovinkaan paljoa.
ei se auton käyttö ilmaista ole, todellakaan.
ruokaan menee varmaan myös.
vai maksaako äitis kaikki nämä perushyödykkeet?
pystytkö vastaamaan ehkä muitakin palstalaisia askarruttaneeseen kysymykseen, kuinka monen ähkimä on äitisi? oletko itse yh-äpärä vai miksei isäsi sitten asu samassa perintötalossa?
Maksan itse ruokani ja elämiseni, samoin auton käyttökulut lukuunottamatta liikennevakuutusta johon äidilläni on täydet bonukset.
Tarkoitin aiemmassa viestissäni, että minulla ei ole maksettavana sellaisia kuluja joita tyypillisellä minun ikäisellä sinkulla on. Eli siis vuokra/asuntolaina, autolaina, lasten kuluja yms.
Naftisti pärjäilee ja jotain jää säästöönkin. Palkka n.40k€/v pääomatuloja vähäsen. Pikkupaikakunnalla ei kämpän vuokra ole paljoa, työmatkat jurraan vanhalla diiselillä. Ruuanlaittoa olen vuosienvarrella opetellut ja päihteitä en käytä. Etelänreissu kerran vuodessa ja viihde-elektroniikka, niihin jotain saa aina menemään.
Yhden ihmisen palkalla tulee kyllä hyvin toimeen - ainakin jos on kokopäiväisessä työsuhteessa, työttömyyskorvauksilla asia on tietysti vähän toinen. Kyllähän sitä hengissä selviää, mutta voi vaatia vähän vaivalloisia ja epävarmoja keinoja, ja ainakin kaiken "ylimääräisen" karsimisen. En sitten tiedä, mitä elämää se on että päivästä toiseen vain kotona ja ruokana pelkkää tarjousmakaronia. Opiskelijana sillä pärjäsi jotenkuten, tosin käytännössä piti pummia vanhemmilta ja nostaa opintolainaa (kumpikaan ei ole aikuiselle kuitenkaan oikein vaihtoehto), koska mahdollisimman halvalla eläminen tuntuisi vaativan myös vahvan sosiaalisen verkoston.
Hähhäh! Kuka käski olla köyhä. Yhden ihmisen palkalla tulee muuten helvetin hyvin toimeen, pitää vaan olla ISO PALKKA JA ISO MUNA!
Ongelmia tulee vain asunnon sijainnista. Työttömänäkin jossain korvessa elää kivasti, mutta töissäkäyvälläkin tekee tiukkaa jos haluaa asua helsingin kantakaupungissa, perustaa perhettä, vaimo äitiyslomalla, muksut elätettävinä jne..
Saahan nähdä kun lapsia alkaa ilmestyä, että joutuuko sitä muuttamaan jonnekin metsään.
Kyllä palkalla toimeen tulee hyvinkin ja työttömyyskorvauksillakin kun vain osaa suhteuttaa menonsa tuloihin.
Työssä ollessa on tärkeää saada vähän suhkanvarteenkin jotta ei mene talous kuralle jos hetkellisesti heilahtaakin työttömyyden puolelle. Vuokriin ei ole oikeastaan yksinasuvalla varaa, kannattaa hommata omistusasunto heti kun se on mahdollista, pudottaa reilusti asumiskuluja ja kun oma maksamalla tulee pakkosäästettyä ovat ne ihan huomaamatta (vrt. vuokra) maksetut hillot sitten käytettävissä kun asunnon myy, ei tarvitse seuraavaan niin paljoa velkaa tehdä ja varallisuus karttuu ihan huomaamatta.
Elää kyllä, mutta perusduunarin on toki katsottava hintoja, mietittävä, tarvitseeko uuden puhelimen joka vuosi (jos vanha kerran toimii?) ym.
Itse duunariperheen kakarana olin onnellisessa asemassa sikäli, että mahdollisuus "kotona asumiseen" oli. Kökötin siis sisulla siellä 24 vuotiaaksi, johon meneessä olin (työelämässä silloin jo 6vuotta) saanut mukavasti pääomaa pienen asunto-osakkeen ostoon, toki isolla velkarahalla. Velka tuli maksettua melko tiukalla aikataululla, kahdeksassa vuodessa. Voin sanoa, että tiukilla oltiin, eikä paljon baareissa roikuttu, ei osteltu uusia vaatteita, ei syöty ulkona... auto oli vielä pääoman säästövaiheessa, muttei olisi missään nimessä ollut enää mahdollinen kapistus asuntovelan keskellä. Asun pääkaupungissa, jossa julkinen liikenne toimii hyvin, toisaalta, asunnot on kalliita.
Edelleenkin liksat alle 2000€/kk, mutta velaton pieni kaksio alla, asumisen kuukausikulut siltä osin n.150€. Edelleenkin ruokailu on kotikutoista, pakkaseen hamstrataan niin tarjouslihat, kuin itse kerätyt sienet ja marjat, sukulaisilta saadut omput ym. mutta nyt jo raaskii joskus syödä ulkona, ostaa joskus hetken mielijohteesta joku vaate/koru ym. käydä istumassa iltaa kavereiden kanssa ulkona ym.
Tottajoo, ei tule matkailtua kaukoitään kerran vuodessa, ei edelleenkään ole autoa, ei hiustenpidennyksiä eikä tekokynsiä... mutta sehän on jo pitkälti valintakysymys. Panostan itselleni tärkeisiin harrastuksiin, taidetarvikkeisiin, laadukkaaseen kamerakalustoon ym.
Ihmettelen mm. aina, kuinka lähibaarin kantajengillä on varaa siellä istua joka ilta työttömyyskorvauksilla? Muutaman baarikaljan hinnalla haen alkosta pullon kirkasta, jos känniä kaipaan... Kuinka samapalkkainen kolleegani matkustaa ulkomailla kaksi kertaa vuodessa. Kuinka ystäväni uusii puhelimensa, tv vehkeensä ja tietokoneensa lähes vuosittain ym. Pitkältihän nämä on omia valintoja. Kaikkea ei voi saada, mikä kenellekin on sitten tärkeää.
Totta on, että sinkun elinkustannukset ovat korkeammat, kuin pariskunnan, jotka jakavat asumiskulut, ruokakuluista voi laskea sinkkuun verrattuna -35% (ellei enemmänkin, jos kotona syödään aina) yhdellä tietokoneella pärjää, yhdellä televisiolla, jääkaapilla, pakastimella, huonekaluilla... suuri osa arkipäivän kuluista puolittuu. Itse kuitenkin rakastan riippumattomuuttani niin paljon, että mieluummin vähän kärsin siitä taloudellisesti, kuin heittäytyisin huonoon suhteeseen. Parisuhde ei suinkaan ole poissuljettu asia, mutta sen on perustuttava todellakin toimivaan ihmissuhteeseen. Järkyttävää on kuulla, kuinka ystävä sanoo, että eroaisi, mutta ei raaski luopua "tästä talosta" tms.
Juuripa näin, elämä on valintoja ja sinä olet tehnyt niistä oikeita. suunnilleen samantyyppisillä itsekin olen päässyt tilanteeseen jossa ei tarvitse enää niin penniä venyttää silloin kun tuntuu suoda itselleen jotain huvitusta. Parisuhdepuolella tosin hieman on jopa rasitekin kun ne omat valinnat ja suh't hyvin toimeen tuleminen eivät tosiaan "pakota" kompromisseihin niin ei mielellään lähde ainakaan omaa hyvinvointiaan huonontamaan tai ihan siivellä elättämään jotakuta toista erilaisa valintoja tehnyttä.
Nainen vaatii kalliit kalusteet audin ja puolet talosta ja shoppailut päälle.
Sinkkuna elää halvemmin.
On huomattu tämäkin, naisilla on kallis maku varsinkin jos joku toinen kustantaa.
Rahaahan tunnetusti menee nin paljon kuin sitä on ormaalilla kansalaisella tuhlata - oli parsuhteessa tai sinkku. Joten priorisoimalla hankintoja, ja etsimällä kallimmista tuotteista edullisimpia versioita pääsee jo pitkälle.
Totta, köyhällä ei ole varaa ikeaan, se halvin kun ei useinkaan ole pitkässä juoksussa kovinkaan edullinen. Hankkimalla laadukkaita tuotteita ehkä yleensä saa sellaisen jota ei tarvitse olla hetikohta vaihtamassa.
Typerä mielikuva peräisin ties mistä. Ikean hinta-laatu-suhde on omaa luokkaansa. Mistään lähellekään saman hintaisesta normaalista huonekaluliikkeestä ei saa kilpailukykyistä laatua. Lyömällä nollat perään hintoihin, alkaa laatua olla, mutta menee yli ainakin tämän köyhän budjetin.
No joo, ikea on ehkä hieman edullisempaa kuin vastaavat "kotimaisissa" liikkeissä olevat lastulevyhökötykset mutta eipä nekään ole sen kestävämpiä. Itse joskus erehdyin "halvalla" ostamaan jonkun lastulevyaatekaapin jostain sotkasta, huono hankinta kun häiritsi silmää sitten koko ajan siinä asunnossa. Nykyisellään on huonekalut tummaa koivuviilua tai kokopuuta, näihin olen tyytyväinen ja kulkeutunevat seuraavaankin asuntoon. Sohvakalusto on nyt se mikä on huonolaatuisin ja menee vaihtoon seuravaksi, tuskinpa ostan halvinta vaan odottelen jonkun -70% alen ja hankin sieltä, samalla rahalla kuin ikeasta saan laadukkaan jonka vaihtoa ei tarvitse heti alkaa miettimään. Näitä -70% tai enemmänkin on kuitenkin aika usein kun katsoo vähän mihin vuodenaikaan mitäkin hankkii.
Aika usein ne -70% on kusetusta. Esim. edesmenneellä suomisoffalla oli jatkuvasti -70%, eikä sillä muka 100% ovh:lla kukaan koskaan ostanut sohvaakaan. Markkinointikikka siis vain.
Ikeasta saa sitä tummaa yhtälailla ja täyspuutakin, mutta toki hinta nousee verrattuna halvimpiin.
Juu niinhän ne on, minulla taitaa juuri sellaisesta olla nuo sohvat , hetkellinen erhe, eivät vakuuta laadullaan ja seuraavat hankin jostain muualta, pakkokin tässä tapauksessa mutten ihmettele miksi meni nutulleen, sotka kuuluu ainakin vältettäviin laatunsa puolesta niin kuin useimiten maskukin, sitten taas asko, stemma yms. taas niihin joista ehkä kannattaa aleja kyttäillä. Ikeassakin saattaa olla ihan hyvääkin tavaraa kun ei sieltä halvimmasta päästä katsele.
Ihan hyvin tulee toimeen kun suhteuttaa menot tulojen mukaan.
Itse tienaan bruttona hurjat ~2000€ kk.
Asun pääkaupunkiseudulla, en ostanut ullanlinnasta parinsadan neliön miljoonakämppää vaan kaksion Vantaalta läheltä stadin rajaa.
En ja Ferrarilla vaan mersulla. En osta sisäfilepihvejä vaan ns peruselintarvikkeita. jne..
No kyllähän sitä toimeen tulee.. Varsinkin jos käy töissä..
Mut totuushan on se et sinkku/yksin elävä maksaa kaikesta eniten.. Vuokra on suhteessa kalliimpaa (vrt. yksiötä isommat asunnot), pienemmät ruokapakkaukset maksavat suhteessa enemmän kuin suuremmat ja niin edelleen..
Mutta toisaalta, onhan ne menot lapsiperheilläkin.. Mitä nyt kavereita olen kuunnellut.. Että en tiedä..
Unohtui..
t. sinkkunainen
Ihan hyvin tulee toimeen kun on vakiotyö perusduunarina, keskiverto palkka.
vkl juopottelut ja muu baareissa notkuminen kun ei kiinnosta sinkku isää.
Oma asunto, auto ja pari moottoripyörää (oma ja pojan)
Jokaisen oma valinta mitä ostaa ja kuinka paljon maksaa mistäkin.
Kun on vähään tyytyväinen niin pärjää suhteellisen mukavasti,
ei mitään luksusta mutta tyyytyväinen osaansa.
ihaNNHYVIN
Kyllä parisuhteessakin sitä rahaa palaa enemmän kuin kaksi ehtii tienata. Hinttipariskunnilla ei ehkä niinkään, mutta normaalien suhteessa käy aina lopulta niin, että eukko ei kykene hillitsemään vittuaan ja sieltä alkaa tulla penikoita kuin liukuhihnalta, kaikki eivät edes isänsä näköisiä tai värisiä. Ja siinähän aisuri maksaa niin että lompakko raikuu.
tämän takia kannattaakin tehdä vasektomia, jos ei aio lapsia hankkia.
edellyttää tietenkin, että on ehtiny täyttämään 30v, tai muuten saamaan sellaiset paperit. ulkomailla voi onnistua nuorempanakin.
tokihan se dna-testillä muutenki selviää, kuka on lapsen todellinen isä ja sen myötä menee elarit, ellei maksaja oo tossun alla oleva atm-aisuri. kunniakansalaisilta ja muilta vastaavilta elareita ei tietenkään saa.
vasektomia maksaa yksityisellä n 600 €, joka olis halvimmillaankin puolessa vuodessa kuitattu elarimaksuissa.
Kyllä tonnilla kuussa elossa pysyy, mutta siihen se jääkin sitten, kuten on jo moneen kertaa sanottu. Elämää olis vielä ehkä 30 - 40 vuotta jäljellä. Mutta eipä tällaista niin kauaa jaksa. Rumana, köyhänä ja tyhmänä ei ole kovin helppoa elämä tällä planeetalla.
Miksei tulisi ?! Jos on koulutus kohdallaan, työpaikka sekä kulutustottumukset siten, että kuluttaa vain sen, mihin on varaa ja mitä oikeasti tarvitsee ?
Baareissa menee pidemmän päälle rahat ja terveys. Vaatteet voivat olla muutakin, kuin viimeisintä trendiä olevat kuteet, joita laumasielut ostavat pää märkänä kalliilla. Velaksi eläminen ja kulutusluotot tulevat aina kalliimmaksi kuin se, että maksaa elämisensä jo tienatulla rahalla. Säästöön taas kannattaa laittaa normaalista kulutuksesta liikenevä, mitä ei ensikädessä mene pakollisiin menoihin.
Vuokra ei välttämättä ole kallis, vaikka niin usein uskotellaan. Myös asunnon sijainti verrattuna työ- tai opiskelupaikkaan saattaa vaikuttaa oleellisesti esimerkiksi siten, että omaa autoa ei tarvitse lainkaan.
Jep, maailma vaikuttaa olevan suunniteltu (tai pikemminkin: hinnoiteltu) pariskuntia varten selkeästi... ehkä kyseessä salajuoni, jolla yritetään saada ihmiset pariutumaan?
Erinomaisen hyvin. Vuosipalkka meikäläisellä on siinä 35 000 e vuodessa. Sillä pärjää vallan mainiosti. On uusi auto pihassa ja velaton rivitalokämppä. Eikä pankkitilikään ole aivan tyhjä.
Salaisuus on siinä, että asun huomattavan etäällä pääkaupunkiseudusta. Helsingissä tällaisella palkalla ei varmaankaan juhlitaisi, mutta näillä leveysasteilla sillä pärjää oikein hyvin.
''Bisse'' ei ole välttämätön menoerä. Ilman sitäkin voi elää.
Tienaan 3 ke kuukaudessa brutto. Asunto maksettu, autoa ei ole. Kiinteät kulut yhtiövastike, sähkö, netti, puhelin ja pari vakuutusta. Baareissa en käy enkä polta. Alkoa aika vähän. Kyllä säästöönkin jää vaikka Helsingissä asunkin.