Äitini on ihmeen sitkeä, kun ei meinaan millään kuolla, vaikka on muutama vuosi sitten halvaantunutkin. En viitti käydä edes kylässä, koska tämä ei edes äitinä ole kummoinen ihminen. En tiedä, onko minut ruuvini kaikki tippununeet, koska toivon lähi omaisteni kuolemaa. Ajatus vaikkapa äidin kuolemasta saisi minut niin onnelliseksi, että sitä tunne tilaa ei pysty sanoin kuvaamaan. Veljen tai siskon kuolema kanssa olisi hieno, väristyksiä tuova kokemus. Itselleni olen aina toivonut sairauksia. Syöpä on ihan ykkös sairaus, minkä minä haluaisin itselleni ottaa.
Me sisarukset toivotaan avoimesti kuolemia toisillemme ja nauretaan päälle. Veljeni maksoi minulle rahaa, kun kerroin eräässä itsemurhatavassa huomioitavan pikkuseikan, jota hän ei huomioinut. Olen nyt sairaslomalla mielenterveys vaivojen vuoksi, epäillään F21 skitsotyyppistä häiriötä. Psykiatrille en ole kertonut näitä kuolemis toivomus asioita lainkaan. Olen kyllä muuten rehellisesti kertonut, että huomaan sen, että itse en ohjaa itseäni, minun persoonallisuus on jotenkin hajalla tai pirstaleilla. Kun katson peiliin, niin siellä ei näy minä itse, vaan joku aivain täysin vieras tyyppi. Kun katsoo nopeasti, niin ei vaikutusta, mutta kun katsoo vähänkin liian pitkään, niin tulee outo olo. Vieras olo koko kehoon. Kädet ei tunnu omilta, jalat, eikä koko keho tunnu omalta, olen kuin irti itsestäni. Sairis loppuu kohta ja olen menossa psykologille käymään. Pitäisikö mielisairaus jotenkin yrittää peittää, jotta pääsisin takas töihin? Pitäisikö olla rehellinen, saada lisää hullun leimoja otsaan, häpäistä itseni perheeni edessä? Tää mun sairaus ei hirveesti paista päälle päin, mutta jo ajatusmaailmani on kummallinen. Päässä liikkuu aina jotain tosi hölmöjä ajatuksia. Kirjoitin tämän oman juttuni, kun alun perin oli tarkoitus nauraa hihittää ja vastata tämän palstan äidin menettäjille ja kertoa heille että kuolema on helpostu, ei sitä tarvi itkeä. Ehkä en ole täysin sekopää, koska jotenkin kuitenkin tajuan asioita, senkin asian, että ajatusmaailmani on outo.
Me sisarukset toivotaan avoimesti kuolemia toisillemme ja nauretaan päälle. Veljeni maksoi minulle rahaa, kun kerroin eräässä itsemurhatavassa huomioitavan pikkuseikan, jota hän ei huomioinut. Olen nyt sairaslomalla mielenterveys vaivojen vuoksi, epäillään F21 skitsotyyppistä häiriötä. Psykiatrille en ole kertonut näitä kuolemis toivomus asioita lainkaan. Olen kyllä muuten rehellisesti kertonut, että huomaan sen, että itse en ohjaa itseäni, minun persoonallisuus on jotenkin hajalla tai pirstaleilla. Kun katson peiliin, niin siellä ei näy minä itse, vaan joku aivain täysin vieras tyyppi. Kun katsoo nopeasti, niin ei vaikutusta, mutta kun katsoo vähänkin liian pitkään, niin tulee outo olo. Vieras olo koko kehoon. Kädet ei tunnu omilta, jalat, eikä koko keho tunnu omalta, olen kuin irti itsestäni. Sairis loppuu kohta ja olen menossa psykologille käymään. Pitäisikö mielisairaus jotenkin yrittää peittää, jotta pääsisin takas töihin? Pitäisikö olla rehellinen, saada lisää hullun leimoja otsaan, häpäistä itseni perheeni edessä? Tää mun sairaus ei hirveesti paista päälle päin, mutta jo ajatusmaailmani on kummallinen. Päässä liikkuu aina jotain tosi hölmöjä ajatuksia. Kirjoitin tämän oman juttuni, kun alun perin oli tarkoitus nauraa hihittää ja vastata tämän palstan äidin menettäjille ja kertoa heille että kuolema on helpostu, ei sitä tarvi itkeä. Ehkä en ole täysin sekopää, koska jotenkin kuitenkin tajuan asioita, senkin asian, että ajatusmaailmani on outo.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Huh-huh! Olet todella outo tyyppi, tai sitten olet provo.
Onneksi et asu naapurissa.
En ole provo, mutta en ole mieleltäni tervekään. Jokin on mennyt vikaan, koska olen ihaillut Norjan joukkosurmaajan tekoja ja olen tästä kertonut vain veljelleni.
Samoin ihalilen kaikkia terroristejä, koska he ovat rohkeita maailmassa, jossa kukaan ei ole oikeasti oikeassa. Olen pitänyt mölyt hyvin mahassani, mutta työterveys puolella jotenkin selvis minun erikoinen ajatusmaailma, persoonani jakautuminen, oudot teoriat. Tulipa kerrottua yksi omituinen teoria, joka liittyy maailman kaikkeuteen, niin enpäs päässytkään töihin vaan tuli pitkä sairasloma.
Minä itse huomaan, että kaikki ei ole kohdallaan, en siis ole sillain hullu, etten tajuaisi mikä on totta mikä ei. Olen kertonut työterveyden edustajalle, että koko maailma ei ole edes totta, vaan kaikki perustuu aineen ja tyhjän värähtelyyn, jossa mekin olemme. Täten olemme kaikki samassa ajassa. On vain nykyhetki, ei mitään muuta. Ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta, on vain tämä hetki. Juuri tälläinen erikoinen olotila hulluuden rajamailla, outoine ajatuksineen, vie koko ajan lähemmäksi sitä salaisinta asiaa mitä maailma pitää sisällään. Jos siis äitini kuolisi nyt, niin nauraisin ääneen, koska se olisi mielestäni hauska asia. Muuten pääkopassa ei tunnu miltään, ei kertakaikkisen miltään. Olen aivan kuin jokin robotti, kun minulla ei ole minkäälaisia tunteita. Olens syönyt kaikenlaisia masislääkkeitä, mutta mitään iloa ei ole ilmaantunut. Olen täysin rehellisesti kirjoittanut itsestäni. Minulla on käyntejä niin psykiatrille kuin psykologillekin lähiaikoina, ehkä kannattaa kertoa juuri näitä mietteitä, joita tässä toin esiin. Myönnän olevani hieman erikoinen ja henkinen puoli on kans vinksallaan. Kyllä kai muutkin Breivikia ihailee kuin ainoastaan minä? Nämä ajatukset ikäänkuin hetkauttaa mieltä, mutta mitään fiiliksiä ei noistakaan oikein irtoo.
Oletko mies?Kyllä sun täytyy nyt mennä osastolle huilimaan siellä saa lääkityksen
ja rauhoittuu nuo ihmeajatukset.Kenenkään ei pidä pohtia tän maailman syntyjä syviä siinä menee vain sekaisin.
Kyllä muoliman murheita ja syvyyksiä pitää ja tulee miettiä, mutta siihen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä, jotta asiat pysyvät asioina eivätkä muutu muuksi tai joksikin kummajaiseksi.
Kun ihmmeiseltä häviää todellisuuden taju, niin silloin on paree pysyä pienessä, turvallisessa ympyrässä, johon ei pääse mikään eikä mitään pyöräyttämään päätä pöpin puolelle.
Tarkoitin asioita joita kukaan osaa selittää luotettavasti niinkuin miten kaikki alkoi
ja mitä on elon tuollapuolen onko avaruudessa elämää,kukaan näitä tiedä
vaikka olisi miten paljon sitä maalaisjärkeä.Tavallisia murheita joita voi selittää
saa jokainen miettiä vaikka kuinka paljon,sillä niille löytyy selitys.
Ryhdy kirjailijaksi, sinä voit kertoa tarinoita jostain sellaisesta maailmasta, johon monilla meillä muilla ei ole pääsyä...
Jep, mies olen. Polla on mennyt aina enemmän sekaisin, mitä enemmän mietin, miten kaikki oikein toimii. Sitten on tämä kylmän viilee suhtautuminen asioihin, eli tosiaan nauru tulee silloin, kuin muilla pääsee itku. Yhteen aikaan juoksin metsään kun tuli yhtäkkiä itkukohtaus ja palattuani silltä ryntäsin uudelleen nauramaan sinne. Johtui silloin käytössä olleesta Voxra lääkkeestä.
Muuten pää on tunteeton nykysin, aivan robottimainen olo. Ihmettelen joskus itsekin, miten olen vielä vapaana, enkä hoitolaitoksessa, mutta osaan kuitenkin päällepäin käyttäytyä melko normisti, vaikka nuppi onkin sisältäpäin sekava ja outo. En osaa surra enkä iloita, kyllä tähänkin oloon tottuu.
Ajatus äidin kuolemasta nostaa kuitenkin jotain kivaa jännitystä ja sellaista olotilaa, mitä ei voi kuvailla. Toivon itsellekin sairauksia, mutta ei tule syöpää, eikä muutakaan, vaikka kuinka toivon. Tämäkin ajatus tuo ihme oloja ja siksi on kiva ajatella sairauksia joita voisi saada. Kaikki menee päinvastoin, kuin teillä muilla. On vaimo ja kax lastakin. Ei yhtään kavereita, on vain perhe.
Kaipa muu perhe on tottunut minun outoihin tapoihini, ajatuksiani en hirveesti ole paljastanut, etteivät luule ihan kahjoksi. Vaimo tietää, että käyn psykiatrilla, mutta lapsille ei olla kerroittu. Parempi niin.
Miksi hankit lapsia, olisi ollut parempi olla hankkimatta. Hanki nyt ainakin sterilointi, etteivät kurjat geenisi enää periydy enempää.
No sairas olet. Sen kyllä ymmärtää kun kirjoituksen lukee. Ei terve ihminen läheisten kuolemista iloitse. Taidatte olla sairaita koko porukka jos toistennen kuolemilla mässäilette.
Meinasin kuolla nauruun kun luin aloituksen. LOL
niinkö
Älkää enää vastailko tähän viestiketjuun, jotta tämä painuisi riittävän alas, ettei tämä olisi enää ekalla sivulla luettavana. Vaikka olen sairaslomalla, niin yksi työkaveri tunnisti minut tuosta tekstistä ja oli kertonut tietysti kaikille muillekin, kuinka hullu työntekijä meillä oikein on. Onneksi eivät pomolle kertonut, vaikka siellä ne vain virnuilee. Silloin kun olin vielä duunissa, niin yhdelle kaverille puhuin juuri näitä pehmeitä juttujani, siksi se tunnisti kirjoittamani tekstinkin.
Vaikka olenkin hieman omituinen, niin onhan minulla sitli oikeus palata duuniini, kun sairis on loppu. Ei kai pomo voisi antaa potkuja sillä perusteella, että ruuvit on päässyt löystymään. Eix ruuveja pysty kiristäänkin niin, että ulkoinen olemus on täydellinen. Vielä se nöyrä pyyntö, älkää enää vastailko tähän ketjuun, ettei tosiaa tämä juttu rävähdä pomoni silmille.
No, huhhuh....mitä ihmettä sitten tänne kirjoittelet jos et halua tulla tunnistetuksi. Kyllä on ihme jos vaimo ei huomaa moista kylmyyttä ja hommaa hoitoon ihan laitokseen sinua....ettei vaan pääsisi tapahtumaan jotain...
Vaimo ei huomaa minussa mitään outoa, koska on itse vielä oudompi. Näkee kaikelaisia näkyjä ym ym. Minä olen kuitenkin meidän perheen selväjärkisin, vaikka oudot ajatukset todellakin piinaavat. Kyllä minä osaan silti pitää kaikki kasassa, eikä mitään vaaraa ole kenellekkään. Itkut ja ilot ovat todella harvassa, mutta silloin itkin kun Osama Bin Laden kuoli. Suru tuli ja kyyneleet silmiin.
Ehkä teistä on outoa palvoa joukkosurmaajia ja terroristeja. Niin useimmat ajattelevat, koska he matkivat ajatuksissaan toisia, eikä heillä ole omia ajatuksia lainkaan. Onko esim Amerikka oikeassa, kun jahtaa ja lahtaa terroristeja. Miksi Amerikan pitää olla maailman poliisi ja päättää kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Amerikkalaiset kiduttavat terrosristeja ja ovat todella säälimättömiä ihmisiä kohtaan. Itse olen ajatuksiltani melko puolueeton, mutta kallistun kuitenkin terrosristien ja muiden tuhoa aiheuttavien ihmisten puoleen. Kaikki on siis suhteellista, kuka on oikeasti oikeassa, kuka sitten on väärässä. Uskon kuitenkin, että muitakin Ladenin surijoita on ollut, mutta he eivät ole uskaltaneet tuoda kantaansa esiin, koska valtaosa ihmistä on terrorismia vastaan.
Väitän, ettei maailma jossa elämme ei ole totta. Kaikki mitä näet ja koet ympärilläsi on harhaa! Siitäkin huolimatta, että kaikki vaikuttaa todelta ja esineet käsin kosketeltavina, niin tämä maailma ei ole tosi. Ilman ihmis aivoja, maailma ei näyttäisi tältä. Juuri aivot luo harhakuvan, että maailma olisi totta. Takaan, että koko universumi on harhaa, joka näkyy vain meidän aivoissamme, muttei niiden ulkopuolella. Aivot ovat tehokkaita tietokoneita, jotka luovat elämän harhan meille. Emme oikeasti ole edes olemassa, aine vain värähtelee eetterin kanssa, luoden hetkellisiä aineen olotiloja, jotka aivot tulkitsevat ohjelman mukaan, joka sinne on laitettu.
Hui karmeeta mene nyt äkkiä hoitoon siellö pipi helpottaa.
Kun itsekin tiedostaa että ajattelussa ja psyykeessä joitain mättää niin asialle tehdä jotain. Onko sinulla ollut kauan kertomasilainen kokemus ja tilanteentaju. Ja jospa tulee hetki että et enää kontrolloin itseäsi?
Oleko harrastunut jotain okkultismia, huumeita tai lääkketiä? Oleko lukenut joitan kirjallisuutta, filosofiaa?
Voi hyvänen aika! Joka nyt tunnistaa ko. henkilön, tee jotain ennen kuin jotain kamalaa taas pääsee tapahtumaan!!!!! Turha sitten jälkikäteen surkutella ja sanoa minä tiesin!!!!!!!!!!!!!!! Ja entä ne lapset kotona, huh huh, eikö kukaan välitä???????
Puhuit toivovasi sairastuvasi esim. syöpään...kerrompa sinulle asian....siskoni sairastui eka kerta 32 v syöpään, rankat hoidot vei kunnon, hiukset jne.. lapset itki päivittäin mikä äidillä on kun oksentaa ja nukkuu vaan...selvisi...20 v myöhemmin sama juttu, mutta syöpä ärhäkämpi ja hoidot rajumpia...ei ole kiva ihmistä katsoa kun oksentelee ja hiukset tippuu päästä, ripset ja kulmakarvat lähtee, ulkona kaunis kesä ja 30 astetta lämmintä ja toinen yrittää etsiä viileää paikkaa että jaksais kohta taas oksentaa.....viime viikko: sama tauti taas etsi tiensä siskoni kehoon, nyt luustoon...tutkimuksissa juuri parasta aikaa (magneettikuvat) onko muuallekkin levinnyt...itkua, itkua, itkua....en edes sinulle ko. henkilö toivo syöpää...et oikeasti nyt tajua mitä se on....vaan toivon, että otat itseäsi niskasta kiinni ja menet hoitoon...näin autat itseäsi ja lapsiasi....vie myös vaimo mukana apua saamaan....
Älä vittu puhu noin. Ajatteleppa niitä jotka ovat menettäneen rakkaansa ja kuinka paljon he ovat joutuneet kestämään. Ajatteleppa niitä lapsia, jotka saavan syövän ja kuinka paljon heillä olisi vielä edessään. Kukana ihminen ei voi toivoa oman äitinsä kuolemaa, tai itselleensä syöpää..
En näe tulevassa kuolemassa mitään sellaista, että sitä pitäisi surra. Tietenkin on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka surevat, kun läheinen kuolee. Tiedän että on normaalimpaa surra pois menoa kuin iloita siitä. Itsellä vain oli vain kurja lapsuus, äiti yksinhuoltajana "kasvatti" meidät lapset. Jotain traumoja sieltä jäi, koska olen huomannut mieleni olevan jakautunut, tai siis päässäni on monta persoonaa.
En olisi tänänn halunnut lähteä pyöreilemään, mutta yksi persoonani vain päätti, että satessa on kiva fillaroida ja jouduin siis itsekin lenkille mukaan. Kun ajattelin mielessäni äitini tulevia hautajaisia ja sitä, että tanssisin haudalla iloisesti, niin purskahdin sellaiseen nauruun, että oli pakko mennä pyörineen metsään, ettei pyörätiellä liikkuvat ihmiset olisi pitänyt ihan hulluna.
Pyöräillessäni ihmettelin, että kenen kädet ja kenen keho ajaa pyörää. Koko ruumiini tuntui täysin vieraalta. Niin kuin ruumis ja sielu olisivat eri paria.
Näin se tuntuu joka kerta, ihmettelen kuka fillaria oikein ajaa.
Olen mielestäni kuitenkin ihan normaali mies, vaikka naurankin eri asioista kuin muut. En osaa surra vaikka kuinka läheinen ihminen kuolisi. Päästä puuttuu sellainen osa, joka laittaisi suremaan surun hetkellä.
Minulle on tarjottu kaikenlaisia psyykelääkkeitä, mutta en käytä sellasia, koska en tarvitse mitään lääkkeitä. Viimeksi tarjosivat Olanzapinea, mutta en tietenkään niitä apteekista hakenut, koska ne on tarkoitettu henkisesti sairaille.
No, ihan pikkasen nupissa liiraa, mutta se on vain hyvä asia. Nimittäin olen tosiaan tehnyt paljon erilaisia havaintoja universumin toiminta tavoista. En olisi pystynyt kehitäämään edes kaiken teoriaani, jos olisin kuin muut ihmiset.
Älkää enään vastailko tähän ketjuun, koska antaa asioiden jo olla. Kohta pääsen takasin duuniin ja ihmisten pariin. Teen vastuullista työtä ja virheitä ei saa sattua, koska siinä on silloin paljon erilaisia vaaroja. No, jos lekuri on tarkka, niin voihan se vielä jatkaa sairaslomaakin.
Vastaan vielä, tunnistin sinut ja tiedän kuka olet. Otan pomoosi yhteyttä!!!!
Eikö tämä Suomi ole täynnä höyrypäitä, tuskin minua tästä tunnistaa!
Vai tunnistaako??
Eihän??
olet työkaverini ja nyt tehdään viimeinkin asialle jotain:)
Ollaan asiassa ihan hiljaa. Ei puhuta tästä kellekkään. Jooko?
Puhuttu jo..myös virkavallalle tehty ilmoitus ko. kirjoituksistasi.....
Tämä oli vain pelkkää huumoria! Kuolemasta ja surusta on hyvä vääntää läppää!
Ei onnistu enää... perua puheita.....asia jo viety eteenpäin.......
Hyvä kun joku puuttui tilanteeseen ajoissa, eihän ko. henkilö tosiaankaan ole terve. Ja turha nyt väittää jälkikäteen että heitti vain läppää asioista, ei terve ihminen edes leikillään kirjoittele moisia. Hyvä että asia hoidossa!
Kaikenlaisia hulluja täällä onkin.
Pidän aloittajaa tiedemiehenä ja teksistä paistaa viisaus ja hulluus.