Täällä on joskus ollut viestiketjuja mielialalääkkeistä ja ajattelin kertoa omista kokemuksistani. Viime kesänä koin aikamoisen henkisen romahduksen. . tai no, voiko romahduksesta puhua kun kuitenkin pysyin koko ajan työ- ja toimintakykyisenä. Mutta kuitenkin ajauduin sellaiseen henkiseen umpikujaan ettei koskaan aiemmin. Siihen liittyi mm. ihmissuhdekuvio siinä määrin, että radiossa soiva Chisun Kolmas pyörä alkoi tuntua ihan kauhuelokuvan soundtrackilta.
Kesäloman jälkeen menin sitten lääkäriin ja sain Cymbalta-nimistä mielialalääkettä. Se paransi henkistä mielentilaa nopeasti, ei kerrasta mutta mieliala muuttui ahdistuneesta ja voimattomasta ensin ailahtelevaksi ja vähitellen entisen tapaiseksi. Sivuvaikutuksiakin tuli. Heti alussa voimakas uneliaisuus (haukottelin töissä pitkin päivää), mikä toisaalta oli hyvä, koska nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Samaten etovaa tunnetta, ilmeisesti kuitenkin lievempänä kuin monen muun lääkkeen kohdalla.
Kuvittelin selviäväni lyhyellä kuurilla, mutta lääkäri suosittelikin lääkkeen syömistä kevääseen asti. Pidin pari päivää taukoa lääkepakkausten välillä ja seurauksena oli niin elävän intensiivisiä ja epämiellyttäviä painajaisia etten muista nähneeni sellaisia koskaan. Myös mieliala muuttui ailahtelevaksi. Päätin noudattaa lääkärin neuvoa (omistakoon nyt sitten vaikka lääkettä valmistavan firman osakkeita, mikä sekin tuli mieleen ;)
Pahin ja pitkäaikaisin sivuvaikutus lääkkeessä on, että se tappaa seksuaalisen halun täysin. Tietty mielenkiinto seksiin toki säilyy, mutta sellaista nautinnollista ja kutkuttavaa kiihottuneisuuden tilaa ei tule. Laukeaminen on vaikeaa ja orgasmi on laimea ja tuntuu melkein kivuliaalta. En ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa lääkkeen aloittamisen jälkeen ja vetänyt käteenkin vain pari kertaa. Aamuerektiot olivat pitkään poissa, viime aikoina on ruvennut taas joinakin aamuina seisomaan tanakasti. Elämän merkki kai sekin.
Avaudun tästä täällä kun muutakaan foorumia ei oikein ole. Kavereille en viitsi tästä puhua, on jotenkin liian intiimiä.
Kokemusteni perusteella suosittelen mielialalääkkeen käyttöä kaikille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Pieniin vaivoihin niitä ei kannata syödä eikä myöskään kuvitelle, että niitä voisi käyttää jonkinlaisena piristeenä. Miten euforista onnellisuuden tilaa lääkkeestä ei tule, mutta entisen draivin, elämänuskon ja nuorekkaan elämänasenteen olen saanut takaisin. Johtuuko se lääkkeestä suoranaisesti vai henkisestä kriisistä selviämisestä on tietysti toinen juttu.
Ilmaan seksiäkin voi jonkin aikaa olla.. Kevääseen on kyllä vielä pitkä matka. Mutta ehkä ensi kesänä nautin taas sitäkin enemmän enkä viime kesää enää muistakaan, muuten kuin terveellisenä muistutuksena siitä, että aina ei mene hyvin.
:-)
Kesäloman jälkeen menin sitten lääkäriin ja sain Cymbalta-nimistä mielialalääkettä. Se paransi henkistä mielentilaa nopeasti, ei kerrasta mutta mieliala muuttui ahdistuneesta ja voimattomasta ensin ailahtelevaksi ja vähitellen entisen tapaiseksi. Sivuvaikutuksiakin tuli. Heti alussa voimakas uneliaisuus (haukottelin töissä pitkin päivää), mikä toisaalta oli hyvä, koska nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Samaten etovaa tunnetta, ilmeisesti kuitenkin lievempänä kuin monen muun lääkkeen kohdalla.
Kuvittelin selviäväni lyhyellä kuurilla, mutta lääkäri suosittelikin lääkkeen syömistä kevääseen asti. Pidin pari päivää taukoa lääkepakkausten välillä ja seurauksena oli niin elävän intensiivisiä ja epämiellyttäviä painajaisia etten muista nähneeni sellaisia koskaan. Myös mieliala muuttui ailahtelevaksi. Päätin noudattaa lääkärin neuvoa (omistakoon nyt sitten vaikka lääkettä valmistavan firman osakkeita, mikä sekin tuli mieleen ;)
Pahin ja pitkäaikaisin sivuvaikutus lääkkeessä on, että se tappaa seksuaalisen halun täysin. Tietty mielenkiinto seksiin toki säilyy, mutta sellaista nautinnollista ja kutkuttavaa kiihottuneisuuden tilaa ei tule. Laukeaminen on vaikeaa ja orgasmi on laimea ja tuntuu melkein kivuliaalta. En ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa lääkkeen aloittamisen jälkeen ja vetänyt käteenkin vain pari kertaa. Aamuerektiot olivat pitkään poissa, viime aikoina on ruvennut taas joinakin aamuina seisomaan tanakasti. Elämän merkki kai sekin.
Avaudun tästä täällä kun muutakaan foorumia ei oikein ole. Kavereille en viitsi tästä puhua, on jotenkin liian intiimiä.
Kokemusteni perusteella suosittelen mielialalääkkeen käyttöä kaikille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Pieniin vaivoihin niitä ei kannata syödä eikä myöskään kuvitelle, että niitä voisi käyttää jonkinlaisena piristeenä. Miten euforista onnellisuuden tilaa lääkkeestä ei tule, mutta entisen draivin, elämänuskon ja nuorekkaan elämänasenteen olen saanut takaisin. Johtuuko se lääkkeestä suoranaisesti vai henkisestä kriisistä selviämisestä on tietysti toinen juttu.
Ilmaan seksiäkin voi jonkin aikaa olla.. Kevääseen on kyllä vielä pitkä matka. Mutta ehkä ensi kesänä nautin taas sitäkin enemmän enkä viime kesää enää muistakaan, muuten kuin terveellisenä muistutuksena siitä, että aina ei mene hyvin.
:-)
Vastaukset 18
Vanhimmat
olen itse jo 5v kärsinyt pahasta henkisestä masennuksest,osastol olin 4 kk mut pääsin heinäkuus pois,tällä hetkel käytös Cipralex,Voxra,Ketipinor,Diapam lääkkeet,jotka vähän auttaneet,yhdel lääkkeel ei oo toivoakaan pärjätä,tosiaan viime keväänä alkoi pahin painajais kausi, ensin yritettiin osastol 3 kk,sit lääkäri sanoi,et nyt kyl meet sähköshokki hoidettavaksi.muutaman sähköshokin jälkeen mieli parani ja olin aivan kuin eri ihminen,nyt syksyl tullut taas kaamos masennust,saa nähdä joudunko taas jouluksi sairaalaan.jaksamista sulle,masennus on hirveä tauti eikä kukaan voi tietää,mitä se on.
Voihan se noinkin olla.. Hyvä jos ne ovat sinua jotenkin auttaneet..
Itse olen kuitenkin sitä mieltä et ilman lääkkeitä elämä on parempaa. Olen sitä mieltä et jos ei kestä elämää sellaisenaan kuin se on niin parempi kun ei elä ollenkaan. Mut älä ota tästä itseesi. Hyväksyn ja uskon senkin et jotkut turvautuu mielummin lääkkeisiin. (Ja jotkut tarvitsee niitä ihan oikeasti.) Meitä on niin moneksi..
Ehkä se on vähän asenteestakin kiinni.. Luulen niin.
Unohtui..
Minulle on parhaiten auttaneet työ ja ympärillä olevat ihmiset. Jo yksistään se et on paikka jonne lähteä aamulla, on minulle ollut tärkeä asia. Ja harrastukset.. Minulle sattui jotain aika ikävää ja muutama läheinen ihminenkin on kuollut parin vuoden sisällä.. Ei niistä asioista meinannut päästä yli oikein millään. Mut sinnillä mentiin, nekin ajat ja tuo periaate (joka tuossa edellisessä kommentissa on) koko ajan mielessä pitäen.. Ehkä minussa on jotain samaa kuin isässänikin. Ainakin jotkut ovat niin sanoneet.
Mitään lääkettä ei kannata lopettaa seinään.
Jos olet syönyt ½ vuota 1 tabun päivässä. Syöt sitten 3/4 oosaa vaikka kuukauden ja vähennät sitten ½ ja siitä edelleen alaspäin, kunnes otat enää murusia...
Itsellä on vain negatiiivisia kokemuksia lääkkeistä.
Minulle määrättiin 15 vuotiaana Cipralexia sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja vaikka se auttoikin ahdistuksiin niin kyseiset lääkkeet aiheuttivat empatian puutetta.
Muiden ihmisten tunteet ja ihmishenki ei merkannut minulle mitään ja minulla oli jatkuvasti fantasioita tappamisesta.
Jos kyseistä lääkettä olisi määrätty 19 vuotiaana, kun olin syvästi katkeroitunut niin seuraukset olisivat voineet olla tuhoisat.
Myöhemmin minulle määrättiin sos. tilanteiden pelkoon Efexoria ja se taas teki päinvastaisesti ja teki minusta liian emotionaalisen, aiheutti masennuksen ja minulla pyöri jatkuvasti mielessä itsemurha-ajatukset.
Vuosia sitten lopetin kokonaan tällaiset säännölliset lääkitykset ja olen siitä lähtien ollut paljon tasapainoisempi ja käytän nykyään vain sellaisia lääkkeitä joita ei tarvitse syödä säännöllisesti vaan niitä voi ottaa tilapäiseen jännitykseen. (esim. risolid ja diapam.)
Joudun tuottamaan sikäli pettymyksen, että mielialalääkkeet tuhoavat aivoja siinä määrin, ettei seksuaalinen kyvykkyytesi enää palaa muuten, kuin toisia lääkkeitä syömällä.
Itse kannatan sellaista skenaariota, että näitä määräviltä poistettaisiin sukuelimet kotikonstein.
Tähän voisin lisätä senkin, että tunteet pitäisi pystyä käsittelemään. Lääkkeiden käyttö vain lakaisee tuneet maton alle, eikä ongelmia ole lääkkeiden käytön aikana käsitelty tunnetasolla. Jossain vaiheessa ongelmat on käsiteltävä tunnetasolla, kun lääkkeiden käyttö lopetetaan. Toinen vaihtoehto on syödä lääkettä ikuisesti.
Erotilanteissa, pettämisissä ja läheisen kuolemissa ei pitäisi alkaa nappailemaan lääkkeitä, vaan käydä itse se prosessi läpi. Lääkkeet on suunniteltu henkilöille, jotka masentuvat ilman selvää ulkoista syytä niin pahaan kuntoon, että masennus haittaa merkittävästi elämässä suoriutumista.
Onko sulla jotain lähteitä tuohon aivojen tuhoutumiseen?
Suurin osa ihmisistä kyllä saavuttaa lääkkeiden käytön jälkeen ainakin näennäisesti entisen kaltaisen tilan, myös seksuaalisuuden suhteen. Voihan se toki olla että aivot sitten korjaavat itseään lääkkeiden lopettamisen jälkeen.
Joskus aikoinaan, kun jaksoin lukea psykologia-aiheisia palstoja, tuli luettua muutamia kymmeniä kertomuksia, joissa joku oli aloittanut lääkkeen, mikä vei seksuaaliset halut kokonaan, eikä halut olleet koskaan palautuneet lääkkeenkäytön lopettamisenkaan jälkeen. Mitään tutkimusta en ole aiheesta edes yrittänyt etsiä.
Hyvin on mieleen jäänyt sellaiset kertomukset, joissa mieshenkilö kuvaili seksuaalisten halujen loppuneen kokonaan kuukauden sisään lääkkeen aloittamisesta ja 6kk lääkkeenkäytön jälkeen ei halut enää palanneet takaisin.
On myös merkittävää, ettäpitkään lääkkeitä käyttäneeltä defenssit ikään, kuin pyöristyvät, eli eivät einää näytä defensseiltä janiitä on vaikea sellaisiksi tunnistaa. Defenssien laismiintumista tapahtuu myös pitkän huumeriippuvuuden seurauksena, joten lääkkeillä on pysyviä vaikutuksia henkilön persoonallisuuteen nimenomaan ulkoa suunnaatuja, fysiologisia vaikutuksia aivojen kautta.
halujen täydellinen katoaminen sopisi hyvin meille rumille AT-miehille, jotka emme tule ikinä naista saamaan
Toivottavasti saat lääkkeistä apua, jos sinun pitää niitä kevääseen asti käyttää.
Itse jouduin aloittamaan mielialalääkkeiden käytön nuoruudessani ja sitä jatkui yli 10 vuotta, vaikka lääkäri aina lupaili, että ei enää pitkään tarvitse käyttää.
Lopulta itse omasta päätöksestäni lopetin lääkkeiden ottamisen (hitaasti, mutta oli silti paljon vieroitusoireita) ja olen nyt ollut muutaman vuoden ilman lääkkeitä. Melko samalla lailla menee, vaikka en enää niitä käytä. Olenkin miettinyt, että kuinka pitkään söin niitä turhaan. Ja miksi lääkärit niitä niin kovasti ovat tyrkyttäneet.
Olin tietysti tottunut lääkkeistä tulleisiin sivuvaikutuksiin kuten siihen, miten ne väsyttivät ja tekivät kaikesta "laimeaa". Ymmärrän, että on ihmisiä, joilla on oikeasti tarpeita mielialalääkkeille, mutta omasta kokemuksesta mietin, että kuinka paljon on sellaisia, joille niitä määrätään ilman "todellista" syytä. Tai miten lääkärit laittavat potilaan jatkamaan käyttöä, vaikka siihen ei enää olisi tarvetta.
Joten sitten, kun tapaat lääkärisi, pidä puolesi, että et joudu enää kevään jälkeen lääkkeitä käyttämään (jos Sinusta tuntuu siltä).
Toivon Sinulle paljon voimia ja iloa tulevaisuuteesi.
Ja pyh! Rauhoittavat lääkkeet ovat parasta mitä tiedän. Juopottelukin on vähentynyt niiden avulla. Ainoa ikävä puoli on ettei niitä oikein voi käyttää päivittäin kun lekurit ei välttämättä suosiolla uusi reseptiä ja sitten vituttaa entistä enemmän.
Olis ihan kiva jos joku lääke tappais kiinnostuksen seksiä kohtaan kun en sitä kumminkaan saa.
Olen seurustellut miehen kanssa joka käytti mielialalääkkeitä, miehellä oli todella vähäiset seksihalut lääkityksen takia ja häntä oli vaikea saada innostumaan seksistä. Joten jätin hänet.
pastan ätämikäisille.
toi ätämittely!
itse syön mielialääkkeitä, mielialantasaavia lääkkeitä ymv, ja ei ole kyllä mulla vaikuttanut millään lailla seksi elmään. tai siis, kyllä haluttaa ja paljon;) mutta kai se riippuu niin ihmisestä..
Xanor on parasta huumetta.