kulkevat käsi kädessä.
Taloudellinen sekä sosiaalinen menestys elämässä
näin on!
8250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
dazu kun käyttää aina vääriä sivistyssanoja, pitää tähdentää, etten tarkoittanut
finanssitaloutta ja sosiaalisuutta----eivät sovi yhteen
Olen itse menestynyt taloudellisesti ja sosiaaliseti mukavasti
nyt on kylläkin finanssitalous vienyt jo puolet elintasostani
Voitko antaa esimerkin taloudellisesti ja sosiaalsiesti menestyneestä henkilöstä?
Katsoppas ympärilles?
Niin? En keksi nyt ensimmäistäkään ensisijaisesti varakasta ihmistä joka olisi jotenkin erityisen onnistunut sosiaalisesti ja siksi kysyin esimerkkiä?
Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin kysyä että mitä mielestäsi tarkoittaa "sosiaalinen menestys"? - Tarkoitatko kenties kuuluisuutta?
Onko Vesa Keskinen tai vaikkapa Jari Sarasvuo mielestäsi sosiaalisesti menestynyt vai ei?
keskiverrosti ajatellen noin varmaan on.
Toisaalta taas...kuka minkäkin menestyksen mitenkin määrittelee?
Jollekin sosiaalinen menestyminen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa on yksi hyvä ystävä, eikä muiden ihmisten kanssa tarvitse asioida ollenkaan. Sosiaalinen lauma ympärillä voi tällaisen yksilön mielestä olla ahdistavaa / iso tappio.
No minä lasken sosiaalisesti menestyneeksi esim. huippututkijan joiden asenne ja työmotivaatio ovat luoneet vankan ja pari kertaa koko maalman ympäri ulottuvan sosiaalisen verkoston joka ulottuu moniammatillisesti sekä yhteiskuntaryhmissä laajalle.
Väittäisin että noiden ihmisten kohdalla innostus työstä ja se oman paikan löytyminen on johtanut siihen että raha ei ole ongelma, nuo ihmiset eivät välttämättä ole "varakkaita" niinkuin siinä mielessä että rahaa hankittaisiin tietentahtoen lisää, vaan tuntuu että nuo ihmiset ovat enemmänkin innostuneita elämästä.
Sosiaalisesti hyvin pärjäävillä tuntuu olevan enemmänkin taipumus vahingossa välillä päästä käsiin hyviin tuloihin ja se miten asia näkyy on että ihmiseltä poistuu rahan ongelma ja hän voi keskittyä siihen mitä häntä kiinnostaa, kuten esim. osaamisessaan paremmaksi tuleminen tai vaikkapa sosiaalisen verkostonsa laajentaminen. Varakkuus on siis elämäntavan sivutuote.
Samaten toimittajilla tuppaa olemaan hyvä sosiaalinen verkosto jo ihan työn takia, ja harvoimpa noitakaan varakkaiksi tulee kutsuttua.
Enpä sanoisi että esim. jollain superstaralla jolla on satojen miljoonien tulot vuodessa ja ympärillä kuhiseva lauma hännystelijöitä olisi sosiaalisesti menestynyt, ennemminkin tuntuu että nuo ihmiset upotetaan toisten toimesta jonkinlaiseen keinokohtuun ja lopputulos on sitten Brtney Spearseja vieroituksessa yms, toinen ääripää tästä lienee paranoidinen paskakasansa itse kokoon haalinut upporikas joka ei osaa olla ihmisten kanssa, niinkuin esim. tämä Howard Hughes joka ei osannut edes solmia varsinaisia terveitä ihmissuhteita...
keitä me ollaan määrittelemään mikä on terve määrä sosiaalista kanssakäymistä? Jotkut ovat siinä luonnostaan hyviä ja nauttivat siitä. Toiset taas lähinnä ahdistuvat siitä. Itse kuulun jälkimmäisiin, enkä koe tarvetta muutokseen. Laaja joukko ihmisiä, joiden kanssa joutuisin tekemisiin, ei kiehdo ajatuksena ollenkaan. Itse asiassa olen hyvin tyytyväinen kohtuullisen erakkomaiseen elämäntapaani.
Se on totta, että omasta alasta innostuminen, ja elämästä yleensäkin, johtaa helpommin taloudelliseen vaurastumiseen.