Tunteet itsellä menee asian suhteen laidasta laitaan. Välillä olen sitä mieltä, että ns. kuivat kaudet ovat normaaleja seksin saralla. Ei aina vain ehdi kaikelta arjen kiireiltä. Mutta välillä ajattelen, että suhteemme on tuhoon tuomittu, koska seksi ei toimi. Ainakaan siinä määrin, että saisimme sitä harrastettua. Tai sanoin ehkä väärin; silloin kun harrastamme seksiä se kyllä toimii, mitä ehkä välillä on ruosteessa jos on ollut pitkäkin väli edellisestä kerrasta. (eli esim. kuukausi). Mutta ongelma tosiaan on se, kuinka usein harrastamme seksiä.
Välillä menee niin, että 2-3 kertaa viikossa, välillä saattaa tulla 1-1.5kk taukokin. Nykyään yritän pitää huolen, ettei noin pitkiä taukoja tulisi, vaan sitten vaikka vaan pikaiset edes kerran viikkoon. Mutta sanomattakin selvää, että pikaset tarkoittaa pikaista helpotusta miehelleni, ei niinkään minulle.
Miten muilla menee tämä asia?
Välillä menee niin, että 2-3 kertaa viikossa, välillä saattaa tulla 1-1.5kk taukokin. Nykyään yritän pitää huolen, ettei noin pitkiä taukoja tulisi, vaan sitten vaikka vaan pikaiset edes kerran viikkoon. Mutta sanomattakin selvää, että pikaset tarkoittaa pikaista helpotusta miehelleni, ei niinkään minulle.
Miten muilla menee tämä asia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Alussa kaikki oli meilläkin kiihkeää, nyt vuosien päästä suhtaudutaan asioihin jo aivan erilailla säyseästi. Kun suhde on vakiintunut ja arvostus ja luottamus kunnossa molemmin puolin, ei aktienkaan määrästä tarvi pitää kirjaa.
Tärkeämpää (ainakin meillä) on niiden laatu eikä määrä.
Toki siitäkin toimituksesta voi kehittää hirveän parisuhdeongelman, ja silloin taustalla on yleensä pätemisen tarve jota ei päästä enää toteuttamaan niin automaattisesti kuin joskus alussa, joten kuvitellaan, että nyt se kipinä sitten sammui.
Minusta se on epäkypsän mielen tuotos, jossa onnellisen parisuhteen uskotaan rakentuvan pelkän toimivan seksin varaan ja että seksi tarkoittaa pelkästään yhdyntää.
Elämä helpottuu kummasti kun päästää itsensä (ja siten myös kumppaninsa) vapaaksi noin ahtaasta karsinasta ja keskittyy vain elämään elämää rinnakkain osoittamalla hellyyttä joka päivä sille jota rakastaa ja olemalla rehellinen itselleen. Kaikenlainen "pakkosuoristtaminen" jää silloin kokonaan pois kyydistä.
Ihmettelen minkälainen mies jaksaa olla parisuhteessa jossa on jopa 1,5 kk taukoja. Itse ainakin alkaisin jo katselemaan sivuille tai jopa vaihtamaan naista jos naisellani ei olisi mitään terveydellistä syytä olla ilman seksiä.
PARIsuhteessa ollaan nimenomaan seksin ja rakkauden takia, mikäs muukaan se erottaisi ystävyyssuhteesta. Kannattaa ylläpitää sitä seksielämää niin se maistuu paremmalta. Pitkän tauon jälkeen se on aina vähän alkukankeaa mutta kyllä harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän sekstailet, sitä paremmalta se tuntuu.
"Ihmettelen minkälainen mies jaksaa olla parisuhteessa jossa on jopa 1,5 kk taukoja."
Aviomies.
"PARIsuhteessa ollaan nimenomaan seksin ja rakkauden takia, mikäs muukaan se erottaisi ystävyyssuhteesta."
Lapset.
Entä jos ei ole niitä yhteisiä lapsia?
Sitten kannattaa erota.
Aloittaja ei kyllä puhunut mitään avioliitosta eikä lapsista.
Lisäksi mua välillä ihmetyttää minkälaisia nössöjä suomalaisista miehistä tulee kun ne menee naimisiin... kaikkea paskaa ei tarvitse sietää ihan vaan koska aviomiehen tai isän kuuluu uhrautua perheensä eteen.
Jos muija alkaa pihtailemaan niin sittehän sitä seksiä voi hakea muualtakin.
"kaikkea ****** ei tarvitse sietää ihan vaan koska aviomiehen tai isän kuuluu uhrautua perheensä eteen"
Kyllä molempien vanhempien pitää uhrautua tarvittaessa lastensa tähden. Se on varmaan tärkein moraalisääntö, mitä on olemassa.
Kyllä, yritän koko ajan miettiä, että muuten meillä menee hienosti. Läheisyyttä ja hellyyttä on päivittäin. Lempeitä sanoja ja rakkautta.
Mutta jotenkin vain ajattelen, että iskeekö vuosien saatossa turhautuminen, jos seksi ei ole säännöllistä.
^ Ja on ehkä vähän laatikkomainen-ajattelu, jos heti ajattelee että vika siinä miksi seksiä ei harrasteta useammin on naisessa. Jos se pelkästä miehestä olisi kiinni, seksiä harrastettaisiin tätäkin harvemmin. Se on olen, joka saa tilanteet aikaiseksi ja edes se pikainen kerran viikkoon, jos muuhun ei aika tai energia riitä.
Tottakai ne pidemmät sessiot ovat parempia ja tyydyttävät kummatkin.
Ehkä tässä sitten tullaankin siihen ydinongelmaan, eikö miestä vain enää kiinnosta? Lopun alkua?
Voi olla kysymys siitäkin ettet sinä kiinnosta miestäsi enää tai tällä hetkellä riittävästi, ihan ilman tarkoitusta loukata sanon sen näin.
Turhautuminenkin voi iskeä, ainakin sinuun jos et saa seksiä siinä määrin kuin haluat. Mies taas voi turhautua siitä ettei haluta mutta nainen vonkaa, silloin siitä tulee pelkkä suoritus kuitenkin.
Ehkä teidän seksuaaliset tarpeenne ihmisinä eivät kohtaa, toinen haluaa enemmän tai erilaista kuin toinen? Onko tämä ilmiö syntynyt viime vuosina vai onko se ollut alusta asti kuvioissa mukana?
Onko miehellä stressiä jostakin, se on ainakin yksi haluja vähentävä asia, tiedän omasta kokemuksestani, aivan kuten tiedän että siitä siitäkin on mahdollista päästä eroon ja taas aktiiviseen sukupuolielämään.
Sanot ettei ehdi arjen kiireiltä.. eli teette sen itse toimimattomaksi.
Näkisin ettei tuosta selviä kuin puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Ilman syyttelyä, syyttely ei johda muuhun kuin katastrofiin. Tarttis selvittää mikä asiassa mättää, tarviiko mies jotain spesiaalia että innostuu uudestaan? Leluja, alusasuja tms. aika monella miehellä on jotain pientä fetissiä jolla pääsee ihan uuteen sykkeeseen, naisillakin on, toki en tiedä minkälaista seksi on teidän parisuhteessanne mutta väitän että pelkkä lähetyssaarnaaja puuduttaa miehen kuin miehen vuosien mittaan eli jotain uutta jännää eroottista virikettä täytyy kehitellä.
Ja se aika jota ei ole.. sitä pitää järjestää. Miniloma naapurikaupunkiin, illalliselle ja hotellihuoneeseen tutkimaan uusia leluja (joita saa vaikkapa netistä anonyymina ellei kehtaa kaupaan..)? Viikonloppu uusissa ympyröissä voi toimia sopivasti katalyyttina uuteen nousuun, vielä kun tosiaan kokeilee jotain erilaista joka särkee sen seksirutiinin.
Jokainen toki kokee seksin omalla tavallaan ja jokaisella on omat juttunsa joista tykkää että sinänsä vaikea lähteä neuvomaan mutta noilla konsteilla olen itse onnistunut mainiosti useammankin kerran, rutiinien särkeminen ja uuden kokeileminen. Toki asia pitää puhua selväksi että molemmat on mukana eikä tule mitään ylläreitä :P
Ja jos menette ensin päivälliselle niin muistakaa ettette syö liikaa, sekin on tullut ite munattua joskus :D Ei muuten mutta joutuu odottamaan kauemmin ruoan sulamista.
Eli ei välttämättä lopun alkua jos yhdessä alatte korjaamaan, rehellistä puhumista se vaatii ja välittämistä..
Keskustelun paikkahan tuo on... Aikoinaan meillä- sittemmin eronneilla, oli tupavelkaa, lapset pieniä ja silti... Kekseliäisyyttä kyllä vaati, meillä oli usein sukulaisiakin viikkokausia.
Hyvin "laitettu", se toimiikin kunnolla, eikä stressaa. Meillä riitti pelkkä ilme, katse kertomaan, että nyt- eikä aikaakaan kun jompikumpi keksi miten, missä, ilman että ääneen asiasta sanaakaan vaihdettiin. Tavallaan se oli niin kiinteä ja läheinen suhde, että sen piti rikkoutuakkin... kukin alkoi kasvaa omaksi itsekseen. Mutta hyvän seksin muisto jäi.
Nyt minulla on toimiva, osin erilainen ihmissuhde, jonka alku otti koville- kumpikin oli ollut kauan yksin.
Jo me voimme olla samassa taloudessa yli vuorokauden. Hyvin eri ihmisiä...
Ehkä miestäsi painaa perhehuolet. Moni vastuullinen mies kokee olevansa perheenpäänä pulassa... Mikään viitoita osittainkaan tietä siihen, että joka kuukausi on asia kunnossa, kaikki makseltu, kaikki pitäneet painonsa ja jotain kivaakin on ollut.
Puolitoista kuukautta ilman, hmmm! Ei kuulosta kovinkaan pitkältä ajalta mielestäni! Taitaa olla jo toista vuotta siitä viime kerrasta! Yhä edelleen olemme kuitenkin yhdessä ja on jopa hellyyttä ja läheisyyttä!
Emme ole edes vanhoja, kuten joku voisi tuosta päätellä. Työelämässä tiukasti kumpikin vielä monen monta vuotta.
Seksi ei aina ole se yhdessä pitävä voima, eikä myöskään sen puute. Ilmeisesti meillä tämä "platoninen suhde" on kummallekin sopivaa ja hyväksyttävää, ainakin vielä on ollut.
Syitä seksittömyyteen löytyy meiltäkin, niitä tässä kuitenkaan erittelemättä, kummassakin. Syrjähypyt eivät kuitenkaan ole syynä.
Jos tilaane on molempien hyväksymä, ei ongelmaa ole. Tai eihän sitä varmasti saata tietää. Pienetkin hajamielisyydet ja muissa maailmoissa olemiset tulkitaan oitis ties miksi kaipuuksi.
Se on varmaa ettei seksittömyys terveille keski-ikäisille ihmisille ole kovin hedelmällistä! Jokainen päivä asia on mielessä, varmaan myös sillä toisella.
Ongelmaa ei ole, vai onko... Auttaisiko Jeesus tai rukoukset? Elämä on vaikeaa.
Itse en ainakaan kestäisi parisuhteessa jossa on kuukaudenkin tauko seksissä.
Jos mies ei halua pariin viikkoon niin alan jo epäillä että jokin on vikana.
Seksi ja hellyys kuuluvat parisuhteeseen.
Meillä pitkään jatkunut seksittömyys johti rakastajaan.
kuukausi ilman seksiä pitkässä liitossa ei ole aika eikä mikään.
Tuttu tilanne.
Synnytysten aikoihin meillä oli ainakin saman luokan, -1,5kk tauko ja tilanteen ymmärtäen en pitänyt sitä katastrofina.
12 kiertolaisvuoden aikana kanssakäyminen rajoittui viikonloppuihin.
"Pikaisista" ei voi puhua mutta intiimi seurustelu rajoittuin 1 - 2:een kertaan viikonloppuisin.
Pahin aika koitti kun työnantajani meni konkurssiin ollessani 45-vuotinen ja ryhtyessäni etsimään työtä.
Olen aina kokenut täyden vastuun perheen toimeentulosta ja tressi sterilisoi minut epämääräisiksi jaksoiksi.
Seuraavakin työnantajani sortui lamaan ja tuo edellinen toistui.
Lopullinen helpotus tuli kun siirryin pitkäaikaistyöttömäksi.
Aikaa rajattomasti ja vaimokin kotona kokoaikaisesti.
Ei mitään paineita eikä stressistä tietoakaan.
Tätä on jatkunut.
Katkoja kanssakäymiseen tulee matkoilla. Varsinkin kiertomatkoilla ympäristön jatkuva vaihtuminen sekoittaa vanhusten seurustelun.
Kyllä meilläkin arkisen elämän paineet aikanaan toimivat pahimmillaan tehokkaana ehkäisynä.
Loppuhenkonen: Tuo tilanne ei ole lopullinen. Älä ole kärsimätön!