Miten minusta tuntuu että tämä palstan ovat vallanneet lähinnä itsensä uhriuttaneet ihmiset. Itsekkin syytin aluksi puolisoni eroa edeltäneitä syrjähyppyjä kunnes katkeruuden väistyttyä pystyin näkemään miten huonosti meillä oli mennyt jo vuosikausia ennen eroa.
Se on aivan turha tehdä siitä kakkostyypistä syntipukkia jos on itse liian katkera myöntääkseen mikä liitossa meni pieleen.
Se on aivan turha tehdä siitä kakkostyypistä syntipukkia jos on itse liian katkera myöntääkseen mikä liitossa meni pieleen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Järkipuhetta, kerrankin :).
Komppaan sonjaOzia. Aloittajan teksti valitettavasti ei ehkä rohkaise ihmisiä pyristelemään katkeruudesta, mutta kaikki aikanaan. Aika parantaa, vain osa uhriuttaa itsensä ja myrkyttää mielensä lopullisesti. Valitettavasti niitäkin on.
Palstan toisen suuren joukon muodostavat katkerat kakkoset,jotka kärsivät kun pettäjän avioeroa ei näy ehkä vain kuuluu, pettäjän valehdellessa.
Mun tuttavapiirissä hyvin moni mies ja vaimo ovat rakastuneet uudestaan.Miksi tästä puhutaan niin vähän?
Uskon tähän, mutta se vaatii oikeaa tahtoa MOLEMMILTA! Jos pettäjä jatkaa edelleen rinnakkaissuhdetta, käryn jälkeenkin, ei ole mitään mahdolisuuksia. Ja sen taas pitäisi kertoa sille petetylle karua kieltään siitä, miten kovin tämä pettäjä "arvostaa" puolisoaan ja heidän liittoaan.
Jotkut juopot kiskovat pullonsa loppuun, ennen kuin kärsivät krapulasta ja selvittävät päänsä. Kova pää ja ajatus maailmat kaatavasta vapaudesta, jollaista ei kuitenkaan ole edes kakkosen kanssa.
Mitä saivat? No sitä samaa ja vanhaa ja vielä entinenkin taakkana. Joku alkaa hävetä tekojaan ja toinen syyttää kakkosta hajonneesta elämästä.
Aika harvoin se rakkaus kestää.
Alkuhuuma pettämisen käsittelemisen jälkeen on hyvin tavallista, mutta harvoin kestävää. Tutkimusten valossa harva uudelleen lämmitetty suhde kestää kuitenkaan lopun elämää. Ikävä kyllä. Ennemminkin sama pettämiskuvio toistuu hyvin monella prosentilla jos ei heti niin vuosien päästä.
Pitäisi ymmärtää ensimmäisestä kerrasta ja pistää petturit pihalle.
Toki poikkeuksia on, mutta erittäin harvoin liitot todella eheytyvät ikuisesti kestäviksi, ikävä kyllä.
Minkä tutkimuksen mukaan? Älä viitsi esittää omia mielipiteitäsi tuollatavalla.
Olen lukenut saman tutkimuksen. En muista mistä.
On tuollainen tutkimus olemassa, minäkin olen lukenut.
Linkkiä sitten. Kuullostaa lähinnä keittiöpsykologialta. Ikäänkuin ihminen ei voisi rakastua uudelleen samaan ihmiseen, tai oppia arvostamaan häntä eri tavalla. Ikäänkuin ihminen ei kasvaisi ja kävisi mitään kriisejä läpi.
Ei ole pakko käydä täällä lukemassa katkeria kommentteja, jos ei halua. Moni varmaan purkaa tuskaansa juuri uskottomuuden kohdatessaan ja esim. eron tultua. Silloin ei järki sano että syy ei ole kakkosessa jne. Uskottomuudesta toipumiseen voi mennä monta vuotta.
Niin ja harvoin ykköset, kakkoset ja pettävät puolisot käyttäytyvät kypsästi. Eikö sitä saa sanoa ääneen?
Ihmisenä kasvaminen olisi kuitenkin järkevämpä ihan tulevien suhteidenkin kannalta. Jos kaiken vastuun pieleen menneestä avioliitosta sysää jonkun toisen niskaan niin on suuri riski että jatkossa käy samalla lailla.
On ihan ymmärrettävää, että uskottomuus herättää katkeruutta ja surua. On hirvittävää, kun itselle rakas ihminen käyttää luottamusta väärin ja valehtelee ja pitää pilkkanaan. Varsinkin, jos itse olet ollut uskollinen ja rehellinen toiselle. Kyllä se petetty osapuoli ehdottomasti on se vääryyttä kärsinyt osapuoli. Vaikka petetty ei olisikaan mikään pyhimys eikä suhde paras mahdollinen, niin silti on väärin pettää ja valehdella ja sotkea toisen elämä. Jos parisuhteessa on ongelmia, niin kyllä ne pitää muilla keinoin selvittää kuin uskottomuudella, joka pahentaa tilannetta entisestään. Vaikka suhde olisi huono ja ero näköpiirissä, niin sen verran kunnioitusta pitää kumppania kohtaa osoittaa, että erotaan ensin ja sitten vasta etsitään uusi ihmissuhde. Eikä päinvastoin.
Tietenkään katkeruuteen ei pidä jäädä roikkumaan loppuiäkseen. Elämässä pitää mennä eteenpäin. Mutta on selvä, että ne vihan ja katkeruuden tunteetkin pitää elää ensin läpi ja vääryyttä kärsineellä on siihen täysi oikeus. Sitä oikeutta ei yksikään pettäjä tai kakkonen voi häneltä viedä vain siksi, että ne kiusallisella tavalla muistuttavat heitä omasta petollisesta ja epäreilusta käytöksestä. Myös pettäjän ja kakkosen on kohdattava se tuska, jonka he toiselle ihmiselle aiheuttivat. Sitä ei pidä paeta sen taakse, että toinen leimataan katkeraksi ja hankalaksi ihmiseksi.
Sitä paitsi moni pettäjä ja hänen kakkosensa ovat tasan yhtä verisesti loukkaantuneita ja katkeria, jos joutuvat joskus maistamaan omaa lääkettään.
Ei siinä ole mitään epäreilua että tulee avioero. Se on ihan arkipäivää nykyään, se että siihen sotkee jonkun reboundin on vain inhimillistä. Varsinkin pitkään jatkuneen onnettoman suhteen jälkeen uusi ihastus voi juurikin olla se joka antaa voimaa viedä se ero loppuun.
Jos taas jätetty pitää sitä suhdetta syynä eroon kertoo vain hänen omasta kyvyttömyydestään nähdä itsessään mitään vikaa. En ihmettelisi jos se asenne olisi juuri sama joka siihen eroon osaltaan lopulta johti.
Minut on jätetty, ja siihen loppuun liittyi jonkin verran uskottomuutta hänen puoleltaan, mutta ei tulisi mieleenkään vetää mitään marttyyrin viittaa päälle.
Et näköjään kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan? Vaikka petetyksi tuleminen ja avioero oli sinulle kevyt läpihuutojuttu, se ei ole sitä läheskään kaikille. Varsinkin, jos on pieniä lapsia. Monille rakkaasta ihmisestä luopuminen on oikeasti kipeää ja tuskallista ja sekin on inhimmillistä. Asiantuntijat jopa sanovat, että avioero voi olla rankempi kokemus kuin kumppanin kuolema. Kumppanin kuollessa jää sentään eheät muistot (ei tietenkään aina), mutta avioero varsinkin kolmannen osapuolen takia päättää avioliiton hyvin loukkaavalla ja uskallan sanoa myös likaisella tavalla. Siksi katkeruus on ymmärrettävää. Aikuinen uskaltaa kokea myös ne tunteet eikä yritä liikaa leikkiä aikuista tukahduttamalla ne.
Olet oikeassa. Ihmettelen edellisen kaltaisia kalseita lausumia. Arkipäivään yleistämistä ei saisi olla, jos on tahtoa ja halua kestäviin ihmissuhteisiin. Se että ihastuu johonkin mieheen ja tämä tähän naiseen eroten, ei lupaa hyvää.
Pitää pystyä korjaamaan liittonsa entistä paremmaksi tullakseen onnelliseksi - se kaikkien ihmisten kannalta toivottavinta.
No, meitä on myös melkoinen joukko ihmisiä, jotka eivät syytä kakkosta eivätkä pidä häntä hirviönä. Ero ja uskottomuus pysäyttää ja on kriisi, mutta eihän se kakkosen vika ole. Henkilökohtaisesti olen ainakin aluperin pitänyt miehen kakkosesta ihmisenä. No, exällä onkin aina ollut hyvä maku naistenb suhteen:)
Senkö takia huonoa avioliittoa pitäisi jatkaa että se on toiselle osapuolelle raskasta? Noh, kuten todettua.. nämä ovat täysin henkilökohtaisia asioita.
Pointtini oli pelkästään se että se että puolisollasi on reboundi ei oikeuta sinua kiskaisemaan mitään marttyyrinviittaa päälle. Epäonnistunut avioliitto on aina kahden ihmisen syytä.
Jos itse ei pysty selviytymään erosta tai petetyksi tulemisesta, on vika vain ja ainoastaan omassa itsessä.
"Pitää pystyä korjaamaan liittonsa entistä paremmaksi tullakseen onnelliseksi - se kaikkien ihmisten kannalta toivottavinta. "
No eihän ole, jos kumppani haluaa erota.
Vei pitkään eron hoitaminen. Mutta pääsin just äsken kusipäästä lopullisesti eroon! Jipii! Jihuu!
Älkää luulko että olen katkera. Surua ja petetyn vihaa vielä on, mutta hei - voitto on kotona!
Tuo vuosikausia huonosti mennyt on vain fraasi, jolla perustellaan tekoja. Kenelläkään ei mene aina niin loistavasti, vai tunnetko lähipiirissäsi sellaisia pareja?
Kakkostyyppi on samanlainen vastuunpakoilija. Niin kauan kaikki saavat naida kaikkia, kun itsellä lehmähärkä etunojassa.
Kyllä asiasta kannattaa keskustella paljonkin. Kun saa tietää puolison uskottomuudesta, silloin kyllä koko maailma mustenee ja ajatukset pimenee. Ei pysty järkytykseltään ajattelemaan asiaa tarpeeksi monelta kantilta, tulee jonkinlainen shokkitila. Asiassa on monta puolta; lapset, asunto, mökki ja muu omaisuus, ei niiden kohtaloa yhdessä yössä ratkaista. Omalla kohdallani kävi niin, että mieheni kiinnostus "kakkoseen" loppui siihen kun asia tuli minun tietooni. Tuli valinnan paikka ja hän valitsi perheensä ja oikeastaan voin kiittää kakkosta, sillä meidän suhteemme parani kaikin tavoin ja yli 20 avioliittovuoden jälkeen rakastuimme toisiimme uudelleen. Meidän tapauksessamme tämä kakkonen yritti kaikin tavoin pitää yhteyttä mieheeni, lopulta jouduimme ottamaan yhteyttä ihan virkavaltaan, kun hän alkoi lähetellä viestejä jopa lapsillemme.
Valitettavasti ne kakkoset on useimmiten vain piristystä heikkojen miesten sen hetkiseen arkeen. Joskus se arki on puuduttavaa, tuntuu että loitonnutaan puolisosta ja huonostikin voi mennä. Lähipiirin uskottomuustapausten perusteella sanoisin, että harvoin mies oikeasti rakastuu. Kokee varmasti ihanan huumaavaa tunnetta huomiosta ja intohimosta, mutta lopulta se ei riitä kilpailemaan puolison ja perheen kanssa.
Ja sitten se on "katkerasta" vaimosta kiinni miten mies elämäänsä jatkaa..
Jos liitossa menee huonosti, onko se syy pettää ja käydä vieraissa ja oikeuttaako se siihen?
Riippuu varmaan että miksi menee huonosti. Onko puoliso yleensä enää lainkaan minkään uskollisuuden arvoinen.
Ei todellakaan!
Kakkosen osa on useimmin katkerampi..
Riippuu ihan täysin mitä siihen kakkosen osaan kuuluu. Yleensähän rebound-suhde on vain kuten mikä tahansa sinkun ohimenevä suhde joka ei sitten ota tuulta alleen. Ei kuullosta kovin katkeralta.
Totta kai pettämiseen liittyy kaikkia mahdollisia tunteita!
Viha on hyvä voima viemään eteenpäin ja se kuuluu normaaliin paranemisprosessiin. Ei kai kukaan oikeasti luule, että petetty nielee tapahtuneen ja ryhtyy fiksusti ja analyyttisesti arvioimaan parisuhteensa tilaa, kun kaikki, mihin hän on uskonut, on edellisenä päivänä romahtanut? Kyllä se asia täytyy myös käsitellä, eli tuntea kaikki inhimilliset tunteet pelosta vihaan. Ja kaikki siitä välillä. Ja sitten pitää vielä surra se kaikki, mitä on menettänyt. Myös silloin kun pariskunta jää yhteen. Se vie oikeasti aikaa, vuosikausia.
Kun ihminen on tunnemyllerryksessä, ei energiaa riitä siihen fiksuun ja analyyttiseen ajatteluun. Sen aika on sitten, kun tunteet hieman tasoittuvat.
Petetyiltä odotetaan aika paljon tilanteessa, joka usein iskee kun salama kirkkaalta taivaalta. Pettäjä ja sivusuhde ovat voineet pohtia asiaa kenties kuukausia tai jopa vuosia. Heillä on ollut aikaa jäsentää ajatuksiaan, miettiä tunteitaan, pohtia tilannetta. Petetylle tätä ei ole suotu, ja silti häneltä odotetaan sitä.
Siksi en ymmärrä sitä, että sivusuhteet vetävät herneitä nenään tilanteesta, jossa petetty kenties toimii irrationaalisesti. Luulisi, että siinä tilanteessa riittäisi inhimillistä ymmärrystä toista ihmistä kohtaan, kun on itse voinut valmistautua ja miettiä asioita jo pitkään, ja petetty taas kenties pari tuntia.
Joten onko joku oikeasti sitä mieltä, että petetyn tunteet ja toiminta pettämisen tultua julki, on kohtuutonta?
"en oikein ymmärrä: .... Luulisi, että siinä tilanteessa riittäisi inhimillistä ymmärrystä toista ihmistä kohtaan,..."
Jos niin olisi, niin ei varmaan pettämistä alunperinkään olisi tapahtunut. Nämä pettäjät nimenomaan ovat jo lähtökohtaisesti niin "itseään täynnä" olevia siinä vaiheessa, ettei heiltä myöskään kannata odottaa juuri mitään syvällistä ajattelua ja ymmärrystä. He vetävät herneen nenäänsä yleensä kaikesta, joka sotii heidän "itseriittoista" rakkauskäsitystään vastaan.
Ihan tiedoksi vain että ihmisellä on kyllä oikeus olla "itseään täynnä" asioissa mitkä koskevat hyvin voimakkaasti hänen elämäänsä ja onnellisuuttaan.
Puolison kunnioitus vaan nyt valitettavasti on sellainen asia mikä ansaitaan. Se ei pelkästään paperisopimuksella pysy jos sitä ei ylläpidetä.
Harva pettää ihmistä jota oikeasti rakastaa ja arvostaa.
Moni pettää myös kun ei osaa rakastaa ja kunnioittaa ketään, ei edes itseään.
Joskus petetään kun puoliso kohtelee kaltoin. Yleensä pettäjät ovat silloin naisia, mutta en usko että kaikki petetyt vaimot esim. ovat jotain pirttihirmuja.
Meinaat sitten että naisten pettämisen syyt ovat jotenkin jalomia kuin miesten? Just.. eiköhän narsisteja löydy molemmista.
En tarkoittanut jalompia, erilaisia. On väärin pettää, oli syy mikä tahansa. Voi aina valita uskollisuuden. Tutkimuksissa vaan on tullut ilmi että mies pettää useammin seksisyistä (kuvittelee ainakin niin) ja naiset haluavat huomiota ja läheisyyttä.(mies on heidän mielestään tunnekylmä, ei osallistu) Molemmista sukupuolista löytyy kummankinalaisia tapauksia.
Hiljattain oli tehty uusi tutkimus pettämisen syistä, ja miehillä suurin syy oli henkisen yhteyden puuttuminen puolisoon... Että ei se seksi aja ketään vieraan syliin.
Ei miehet ja naiset niin erilaisia ole loppujen lopuksi, että voisi sanoa että miehet hakevat vain seksiä ja naiset henkistä yhteyttä. Kyllä ne henkisen puolen jutut on molemmilla se suurin ja tärkein syy pettämiseen. Sehän taas ei tarkoita sitä, että petetty olisi jotenkin kamala ihminen. Se tarkoittaa vain sitä, että puolisot eivät sovi toisilleen, ja todellista yhteyttä heidän välillään ei ole.