Silloin tällöin tää'llä on herätetty kysymys, mikä olisi paras (ja ilmeisesti kestävin) pyörä.
'Kysymys esitettiin kerran pyörä alan asiantuntijalle. Hänen vastauksensa oli hyvin yksiselkoinen. Kesätvimmät pyörät tehtiin joskus 50-60 vuotta sitten. Myynnissä oli silloin sellaisia pyörämerkkejä kuten kotimaiset Jaguar, Peto, Pyrkijä ja Tunturi sekä ruotsalaiset Monark ja Crescent. On sanottu, että silloin pyörät tehtiin kestämään.
Kyllähän niistäkin aikaa myöten kumit kuluivat, yhtä hyvin kuin vanteet ja satulat, mutta muuten kestivät, kestivät ja kestivät ja jopa kestävät edelleen, sillä' varmaan teillä liikkuu vielä noita merkkejä.
Ne olivat yksivaihteisia ja jalkajarrullisia. Nykyajan pyörissä on vaihteita ja käsijarruja,etujousitusta ja koottavia keskiöitä, mutta lieneekö niissä paljonkaan muuta uutta.
Tekeekin mieli kysyä, onko joukossa joku, joka hankittuaan vaihteet ja käsijarrut tarvikkeineen on asentanut ne tuollaiseen vuosikymmeniä nähneeseen lujaan runkoon, jonka voi odottaa kestävän edelleen vuosikymmeniä.
'Kysymys esitettiin kerran pyörä alan asiantuntijalle. Hänen vastauksensa oli hyvin yksiselkoinen. Kesätvimmät pyörät tehtiin joskus 50-60 vuotta sitten. Myynnissä oli silloin sellaisia pyörämerkkejä kuten kotimaiset Jaguar, Peto, Pyrkijä ja Tunturi sekä ruotsalaiset Monark ja Crescent. On sanottu, että silloin pyörät tehtiin kestämään.
Kyllähän niistäkin aikaa myöten kumit kuluivat, yhtä hyvin kuin vanteet ja satulat, mutta muuten kestivät, kestivät ja kestivät ja jopa kestävät edelleen, sillä' varmaan teillä liikkuu vielä noita merkkejä.
Ne olivat yksivaihteisia ja jalkajarrullisia. Nykyajan pyörissä on vaihteita ja käsijarruja,etujousitusta ja koottavia keskiöitä, mutta lieneekö niissä paljonkaan muuta uutta.
Tekeekin mieli kysyä, onko joukossa joku, joka hankittuaan vaihteet ja käsijarrut tarvikkeineen on asentanut ne tuollaiseen vuosikymmeniä nähneeseen lujaan runkoon, jonka voi odottaa kestävän edelleen vuosikymmeniä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä nykyäänkin tehdään tasan yhtä kestäviä runkoja kuin silloin ennenkin ja vielä paljon kevyempiä.Vaihdepyörä ei ole mikään uusi keksintö, niitä oli jo 50-60 vuotta sitten ja ne sen ajan vaihteistot eivät kyllä kestä vertailua nykyvaihteisiin, hienoja ne toki ovat kromattuine yksityiskohtineen jne
Vanhoissa on fiilisarvo mutta mukavampia, parempia ne tuskin ovat..tai edes kestävämpiä kun vastaavat nykyiset.
Itse en lähtisi mihinkään nostalgia-runkoon laittamaan uusia palikoita kiinni vaan lähtisin ehkä entisöimään sitä sen ajan osilla.
Harvassa fillarissa rungon kesto muodostuu kompastuskiveksi ainakaan sellaisessa ajossa missä nuo crescentit,pedot ja jaguarit on ollut.
> Kyllä nykyäänkin tehdään tasan yhtä kestäviä runkoja kuin silloin
> ennenkin ja vielä paljon kevyempiä.
Ei tehdä. Ne ovat joko yhtä kestäviä tai kevyempiä. Materiaalit eivät ole kehittyneet niin paljon että yhdistelmä olisi mahdollinen.
Sen lisäksi laatua huononnetaan tahallisesti. Juuri siitä koko teollisuudessa on kyse. Miten tehdä mahdollisimman halvalla juuri sen verran kestävää ettei kuluttaja pääse valittamaan. Se näkyy ihan kaikessa, varsin paljon esim. polkupyörissä. Etsipä ohjelma nimeltä Hehkulamppuhuijaus. Katso ja ihmettele.
Tiedät sitten varmaan useampia tapauksia joissa runko on hajonnut normaalissa käytössä?
"Materiaalit eivät ole kehittyneet niin paljon että yhdistelmä olisi mahdollinen."
Kyllä ovat. Esim. eri teräslaatuja on huomattavasti parempia kuin aikaisemmin ja putkien seinämävahvuuksia ja muotoja pystytään optimoimaan paljon paremmin kuin ennen.
Ainoa huijaus siinä ohjelmassa on ohjelma itse. Hehkulamput palavat sitä nopeammin loppuun, mitä parempaa hyötysuhdetta ja korkeampaa värilämpötilaa tavoitellaan. Ne pitkään kestävät hehkulamput tuottivat punertavaa valoa heikolla hyötysuhteella. Siksi ne soveltuivat lähinnä merkki- ja hätävaloiksi, missä käytössä hohtolamput ja myöhemmin LEDit ovat korvanneet ne.
https://www.elfaelektroniikka.fi/elfa3~fi_fi/elfa/init.do?item=33-437-24&toc=18982
Tuollaisia 16 000 tuntia kestäviä hehkulamppuja myydään edelleen esimerkiksi liikennevalokäyttöön, mutta LEDit ovat niitäkin syrjäyttämässä kovaa vauhtia.
Ja kyllä, materiaalitekniikka on kehittynyt merkittävästi 60 vuoden aikana. Eihän silloin ollut edes ohennettuja putkia yleisessä käytössä, vaan tasapaksua putkea piti käyttää.
"Miten tehdä mahdollisimman halvalla juuri sen verran kestävää ettei kuluttaja pääse valittamaan"
Mahdollisimman halvalla tehdään sen takia että se saadaan myytyä jälleenmyyjille halvalla koska muuten ne ostaa tavaran kilpailijalta.
"Sen lisäksi laatua huononnetaan tahallisesti"
Halpoja osia käytetään siksi että loppuhinta muodostuu houkuttelevaksi kuluttajalle eli halvemmaksi kuin kilpailijan. Halpoja ja huonoja osia ei käytetä tarkoituksella tuotetta huonontamaan.
Kuluttajan pitää ymmärtää että markalla saa markan tavaran.
Ajatus että valmistetaan pyörä joka sen jälkeen "huononnetaan" on hauska.
"Kysymys esitettiin kerran pyörä alan asiantuntijalle. Hänen vastauksensa oli hyvin yksiselkoinen. Kesätvimmät pyörät tehtiin joskus 50-60 vuotta sitten. "
Luulenpa, että tunneseikat ovat päässeet värittämään tämän asiantuntijan mielipiteitä.
"onko joukossa joku, joka hankittuaan vaihteet ja käsijarrut tarvikkeineen on asentanut ne tuollaiseen vuosikymmeniä nähneeseen lujaan runkoon, jonka voi odottaa kestävän edelleen vuosikymmeniä. "
Yhden 70-luvun Peugeotin olen kunnostanut.. Voimansiirto pysyi toki vanhana koska fiilis. Kiva pyörä, ei mitään huonoa sanottavaa mutta en toisaalta näe siinä mitään autuaaksi tekevääkään.
Vanhoissa rungoissa on tietysti oma fiiliksensä mutta niiden kestävämpänä pitäminen on vähän kaukaa haettua.. Kuinka moneen fillariin (niin uuteen kuin vanhaan) olette ylipäätään törmänneet joissa itse runko olisi hajonnut normaalissa ajossa, ilman kolarointia?
" Kuinka moneen fillariin (niin uuteen kuin vanhaan) olette ylipäätään törmänneet joissa itse runko olisi hajonnut normaalissa ajossa, ilman kolarointia?"
.. Nimenomaan ja sitten noin vanhan rungon geometria voi olla aika omalaatuinen kun vertailee nykymeininkiin ja tuollaiseen sitten kiinni vapaaratas,käsijarrut jne...
Projektina varmaan ihan hauska ja "tulipahan kokeiltua" asenteella toteutettuna ymmärtäisin mutta en ehkä muuten.
Niissä vanhoissa pyörissä oli parasta niiden komponenttien laatu. Laakerit olivat laakereita eikä keskiön kammet katkenneet normalin riskin miehen polkaisusta, kuten nykyisissä "tuntureissa" Jos omistaa 60 vuotta vanhan rungon, niin sitä ei saa turmella sillä rihkamalla, mitä nykyisin kaupataan "polkupyörän varaosa" nimikkeen alla. Olis kerrottavana lukuisa joukko mitä uskomattomampia tarinoita nykypyörien (helkama-tunturi-yms.) laadusta. Ja nuo ovat sentään ihan oikeita fillareita tapaamiini "huonekaluliikkeen pyöriin" verrattuna.
Nykyajan helkamatunturit eivät tosiaan ole aina mitään hirveän laadukkaita. Ne ovat toki hieman parempia kuin huonekaluliikkeiden pyörät, joskaan eivät aina valitettavasti niin paljon parempia kuin hintaero antaisi ymmärtää.
"Niissä vanhoissa pyörissä oli parasta niiden komponenttien laatu. Laakerit olivat laakereita eikä keskiön kammet katkenneet normalin riskin miehen polkaisusta, kuten nykyisissä "tuntureissa""
Täytyy ottaa huomioon että 50 vuotta sitten pyörä oli tuloihin nähden paljon kalliimpi hankinta kuin nykyään. Ne maksoivat helposti kuukausipalkan verran tai enenmmänkin. Ne oli siis myös mahdollista tehdä paljon paremmin kuin nykyinen muutaman satasen fillari.
Kyllä nykyiset tuhansien eurojen pyörät kestävät varsin hyvin koska niissä on ollut mahdolista panostaa materiaalien ja osien laatuun aivan kuten ennenkin tehtiin.
Nykyiset halpatuotantopyörät ovat vain saaneet ihmiset uskomaan että muutamalla satasellakin voi saada yhtä kestävän pyörän kuin entiset kalliit fillarit olivat. Mutta tämä ei tietystikään ole mahdollista.
Ajattelutapa että ennen tehtiin kaikki paremmin on vähän yksioikoinen. Ennen tehtiin myös halpaa ja huonoa siinä missä nykyäänkin.
"Niissä vanhoissa pyörissä oli parasta niiden komponenttien laatu" Vanhoissa hyvissä fillareissa on varmaan ihan hyvät komponentit sen ajan mittapuun mukaan mutta ei ne kestä vertailua vastaaviin nykyosiin.
Laakerit on laakereita vieläkin ja niitä on huonoja ja hyviä kuten silloin ennenkin.
Mulla oli 70-luvun peugeot huret-vaihtajalla, krominen vaihdevipu oli hieno yksityiskohta ja siinä oli fiilistä. Vaihteetkin (5kpl) vaihtuivat kun vivusta haki vaihteet kohdalleen ja piti systeemin säädöissään.
Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin sanoa että seuraavassa fillarissa ollut alivio oli paljon mukavampi ja toimintavarmempi käyttää.
"Täytyy ottaa huomioon että 50 vuotta sitten pyörä oli tuloihin nähden paljon kalliimpi hankinta kuin nykyään. Ne maksoivat helposti kuukausipalkan verran tai enenmmänkin. Ne oli siis myös mahdollista tehdä paljon paremmin kuin nykyinen muutaman satasen fillari."
50-vuotta sitten pienituloisemmat ostivat halvempia pyöriä ja varakkaammat niitä hintavempia ihan niinkuin nykyäänkin. 50 vuotta sitten oli jo tarjontaa erilaisille kukkaroille.
"Nykyiset halpatuotantopyörät ovat vain saaneet ihmiset uskomaan että muutamalla satasellakin voi saada yhtä kestävän pyörän kuin entiset kalliit fillarit olivat. Mutta tämä ei tietystikään ole mahdollista."
Jotta vertailu toimisi täytyy verrata "entisiä kalliita pyöriä" nykyisiin kalliisiin pyöriin, ja vanhoja halpiksia nykyisiin halpiksiin.
Väitän että nykyinen pyöräni on joka tasolla paljon parempi kuin vastaava 50-luvun pyörä. Väitän myös että se on paljon parempi kuin moni kalliimpikin 50-luvun pyörä.
"50-vuotta sitten pienituloisemmat ostivat halvempia pyöriä ja varakkaammat niitä hintavempia ihan niinkuin nykyäänkin. 50 vuotta sitten oli jo tarjontaa erilaisille kukkaroille."
Oli mutta varsinaisia halpispyöriä ei silloin ollut koska lähes kaikki pyörätarjonta oli kotimaista tai muista Euroopan maista tuotua ja siksi jo lähtötasoltaan melko kallista.
"Jotta vertailu toimisi täytyy verrata "entisiä kalliita pyöriä" nykyisiin kalliisiin pyöriin, ja vanhoja halpiksia nykyisiin halpiksiin. "
Kuten sanoin, nykyisen kaltaisia todella halvalla tehtyjä "halpiksia" ei 50 vuotta sitten ollut olemassa, ei muuten edes kunnolla vielä 80-luvullakaan.
"Väitän että nykyinen pyöräni on joka tasolla paljon parempi kuin vastaava 50-luvun pyörä. Väitän myös että se on paljon parempi kuin moni kalliimpikin 50-luvun pyörä."
Näin varmaan onkin. Nykyiset kalliit ovat parempia kuin 50 vuotta sitten, halvat taas huonompia kuin silloin.
"Kuten sanoin, nykyisen kaltaisia todella halvalla tehtyjä "halpiksia" ei 50 vuotta sitten ollut olemassa, ei muuten edes kunnolla vielä 80-luvullakaan."
Tarjontaa on tietysti nykyään enemmän kuin silloin ja nykyään on tarjolla myös ihan sikahalpaa. Eri hintaluokan pyöriä oli silloinkin joskaan tarjontaa ei ollut näin paljoa.
Ajan ympäri vuoden säässä kuin säässä ja en kyllä lähtisi yhdelläkään 50-luvun vermeellä sitä tekemään. Fillarini on tonnin hintaluokkaa.
Mökillä on vanha miesten perusfillari,taisi olla joku öglaend tai sinnepäin mutta jokatapauksessa raskas polkea ja kankea ajoasento siinä on. Se on peruspyörä jolla pääsee paikasta a paikkaan b, ei mitään sen kummempaa tai hienoa.
Tekeekö se fillarista hyvän että runko kestää 100 vuotta navetan ylisillä kun harvemmin ne rungot uusistakaan fillareista katkeaa.
Vielä tuohon aiheeseen "vanhat pyörät ja laatu". Ennen ei yksinkertaisesti kehdattu tehdä eikä myydä sellaista roskaa kuin nykyiset halpispyörät. Olen toki sitä mieltä että nykyiset tuhansien eurojen pyörät (kuten itsellänikin) ovat laatuvehkeitä. Olen purkanut ja huoltanut appivanhempieni pyörät ja ihmetellyt ja ihaillut sitä erittäin korkeaa laatua, mitä ne edustavat.
"Ennen ei yksinkertaisesti kehdattu tehdä eikä myydä sellaista roskaa kuin nykyiset halpispyörät"
Ihan samalla lailla myytiin myös huonoa ja halpaa silloinkin, ajatus että kaikki tehtiin suoraselkäisesti ja rakkaudesta työhön kahvimainoksen tyyliin on vähän rajoittunut.
"Ennen kaikki oli paremmin" on sellainen kommentti mitä viljellään mielellään mutta jos pääsisi aikakoneella vaikka sinne 50-luvulle niin huomaisi miten paljon kaikki on kehittynyt.
Tekniikka kehittyy ja halpenee mutta ei se tarkoita että se huononisi.
Mun eka taulutelkkari (27tuumaa) maksoi 1600euroa ja nykyinen maksoi 800egee(40tuumaa)...kumpikohan on parempi kaikin puolin. Vanha 50-luvun putki-tv on makee käsinkoottuine puukoteloineen mutta silti tuo 40 tuumanen on televisiona paljon parempi.
Alkuperäiseen kysymykseen:
""Tekeekin mieli kysyä, onko joukossa joku, joka hankittuaan vaihteet ja käsijarrut tarvikkeineen on asentanut ne tuollaiseen vuosikymmeniä nähneeseen lujaan runkoon, jonka voi odottaa kestävän edelleen vuosikymmeniä. ""
1970-luvulla vaimo osti minulle lahjaksi armeijafillarin, sellaisen harmaanvihreän 28-tuumaisen, jossa ei ollut mitään valmistajan nimiä.
Ajelin sillä vuosikymmenen sellaisenaan pitkiä reissuja päivittäin, ehkä toista maapallon ympärysmatkaa yhteensä.
Sitten muutettiin Espooseen ja ajelin päivittäin Helsinkiin ja takaisin ja aloin kaipailla siihen vähän lisävirityksiä. Olarissa oli vanhan kilpapyöräilijän pitämä pyöräkorjaamo ja sieltä alkoi löytyä osia.
Ensin kaksi takaratasta 15 ja 18 hampaiset ja vaihto sujui jakoavaimellä.
Sitten samaan kiinnitykseen 21 hampainen
Sitten takavaihtaja jakoavaimen sijaan.
Porasin huoltoaseman poralla etuhaarukan kiinnitykseen reiän, että sain etujarrun. Fillarin alkuperäinen V-muotoinen patarautavanne söi jarrupaloja kuin tyhjää vaan. Nahkapalat alkoivat kestää, mutta kiljuivat hirvittävästi jarruttaessa.
Sitten ostin Anttilan fillarikauden poistomyynnistä Torpedon kolmivaihteisen takavanteen ja ripustin siihen kolme ratasta, eli taka-akselilla on yhdeksän välitystä.
Seuraavaksi vaihdoin alkuperäisen 46-piikkisen keskiörattaan tilalle 50 ja 45 piikkisen retkipyörän tuplan ja vaihtajan, eli kahdeksantoista pykälää.
Porailin ja pulttasin keskelle 40 piikkisen lisäksi, eli 27 pykälää
Sitten aloin näperrellä takarattaaseen lisää lehtiä, poralla ja ruuveilla ja muttereilla 24 piikkinen meni hyvin, mutta 28 piikkinen hajosi ensimmäisessä mäennousukokessa säpäleiksi.
Helsingin fillarikellarista tai jostain erikoisliikkeestä löytyi erikoisvahvoja takarattaita ja veneilyn erikoisliikkeestä erikoisteräksisiä pultteja, jotka kestivät pahemmin vääntyilemättä.
Lopuksi takarattaassa oli kuusi lehteä. 15, 18, 21, 24, 28, 32.
Keskiörattaaseenkin lisäsin vielä yhden eli neljä: 50, 45, 40, 36.
Ja kertoimena se torpedon kolmonen, eli lopputulokseksi tuli 72 välitystä.
Oli taakse vannejarrukin, kun ketjuun alkoi tulla reilusti löysää jalkajarrutuksiin.
Ja lisäohjaustanko ajoasenon vuoksi ja kapea kilpamallinen satula ja valoja ja heijastimia ja lämpömittari ja olutpulloteline avaajineen, nopeusmittari sataseen asti ja milloin mitäkin.
Runko kesti kaiken, mutta näitä lisäosia hajoili rajussa käytössä. Metsässä ponkauttava oksa työnsi takavaihtajan pinnojen väliin rusetille. Toinen takavaihtaja meni kilpa-ajotilanteessa, kun tarakalla oli kaksi korillista kaljaa ja mutkassa ajotienylitystöyssyssä vaihtaja jäi pinnojen väliin ja väänsi koko takapyörän irti. Siinä vaiheessa leikkasin jäykästä muovista miltei koko takapyörän kokoisen pinnasuojuksen.
Pinnoja meni koko ajan takapyörästä poikki ja niitä sai olla vähän väliä uusimassa.
Takaratas oli niin uniikki näperrelmä, että sitä ei viitsinyt alkaa rakentelemaan uudestaan, vaan kun rattaat yksi kerrassaan käytössä kuluivat hampaattomiksi, etsin välityksistä vahvimpia rajuun mäennousuun.
Uuden asunnonvaihdon myötä meni se hyvä askartelutila ja pyörän kanssa näpertely muuttui hankalammaksi ja osat kuluivat toimimattomiksi.
Runko on edelleen käyttökelpoisena odottamassa uutta näpertelyinnostusta, tai yksinkertaiseksi peruspyöräksi kokoamista.
Aikamoinen kyhäelmä tuo fillarisi. Fillarin runkoa en ole ikinä saanut rikki mistään pyörästä poislukien vanhaa helkaman mummopyörää joka taipui keskeltä.
Pyörätohtorilla espoossa on myös osia vanhoihin pyöriin.
Minulla oli aikoinaan käytössäni kauppapyöränä äitini vanha "pyrkijä" tai joku, jonka rungon sain katkeamaan. oli tapana, kun jouduin kaupunkiliikenteessä pysähtymään, jäädä paikoilleen niin, että jalat ei olleet maassa, vaan pidin pyörää muuten tasapainossa. Siinä runko joutui sivuttaiskuormitukseen ja katkesi.
Mulla runko taisi pikkuhiljaa väsyä liian tempovasta ajotyylistä. Oli kiva huomata kun ohjaustanko taipuu pikkuhiljaa satulaa kohti. Onni onnettomuudessa ettei mennyt poikki yhtäkkiä.
Vanhoissa mummiksissa on ne satulaputkeen tulevat ylä ja alaputken liitokset aika lähellä toisiaan niin kestää vaan semmoista cruisailua mihin ne on tietysti tehtykin.
Sain minä siitä armeijafillarista rungon poikki keskiön vierestä ennen virittelyinnostusta, mutta se oli yksinkertaista korjata hitsauttamalla.
Ensimmäiset kokeilut nuoruudessa 15-piikkisellä takarattaalla:
Ensimmäisessä mäkinousussa katkesivat ketjut monta kohtaa puolipoikki. Toisella kertaa yritin raapaista mustaa asfaltille, ohjaustanko vääntyi, eikä mitenkään pikkuhiljaa.
Nykypyörissä osat ovat heikkoja, Nopsa Picnikillä jäi ylämäessä koko alumiinisen ohjaustangon toinen puoli irtonaisena käteen. Onneksi ei ollut kovinkaan paljon vauhtia.
Kaverin nopsassa napsahti kanssa tuo sama kohta, se oli sellainen 80-90luvun taitteen 5 vaihteinen miestenpyörä.
En kyllä ihan heti palaisi A-headsetistä noihin vanhoihin tsydeemeihin jos ajatellaan ohjauslaakeriasioita tai kasettikeskiöistä faubereihin voimansiirtopuolella.
On tullut ajelluksi kilometri jos toinenkin 50-luvun pyörillä ja nimenomaan kotimaisilla.
Naistenpyörässä runko usein katkesi keskiön viereltä satulaan nousevasta putkesta kahden hitsauskohdan välistä.
Keskiöt olivat myös ongelmallisia. Keskiön kampi katkesi kovassa ylämäessä silloin tällöin. Polkusimet saattoivat myös ruveta irtoilemaan, Hitsaushan siinä auttoi.mitä auttoi. Eivät olleet kumitkaan häävejä, kun kaiken lisäksi hiekkatie söi niitä. Se oli aikaa, jolloin EI liioin ylistetty kotimaista laatua, jota edustivat parhaimmillaan merkit Peto ja Jaguar. Ruotsalaiset Monarkit ja Crescentit olivatkin eri luokkaa.
Kotimaisella polkupyöräteollisuudella on joka tapauksessa ihan kunniakkat perinteet.
Ei täällä silloin (eikä vieläkään) ole oikein pyöräilykulttuuria niinkuin italiassa tai ranskassa. Vanhoja 70-80-luvun fillareita kun kattelee niin on ne ranskalaiset fillarit ihan eri tasolla kun saman ajan suomalaiset ja 60-luvulla ero on ollut vielä isompi.
Vanha peugeot mikä minulla oli rullasi tosi hyvin ja ajoasento oli jo lähtökohtaisesti erilainen mitä sen ajan suomivehkeissä. Ranskapyörissä oli hienot muhviliitokset kun suomalaisissa on sentin levyinen hitsaussauma.
Mulla on ollut myös tunturi vip mikä oli ihan kestävä mutta kyllä siitä paistoi tietty jäyhyys, semmoinen konkeli vaan.
Miten ne ransklalaiset sitten ajomukavuudeltaan suomlaisista eroavat.
Vaikkapa ohjaustangon voi muuttaa toiseksi, samoin satulan.
Onko runko sitten pitempi vai korkeampi.
Sekin on otettava huomioon, että suomalaisella pyörällä ajetaan paljon hiekkatiellä.
"Vaikkapa ohjaustangon voi muuttaa toiseksi, samoin satulan."
Kyllä voi mutta noissa euroopan pyörämaiden tuotoksissa se lähtökohta on jo ihan erilainen, ajoasento on jo valmiiksi niinkuin sinnepäin. Lisäksi rungot ovat kevyempiä.
Suomessa tehdään kestävää tavaraa mutta minusta laatu on muutakin kuin rautaruukin putkesta hitsattu iki-runko.
Pösössä oli stemmin pituus valmiiksi aika hyvä,asento ei ollut makaava eikä liian pysty.
Nykysin lienee tilanne runkojen osalta, että "kaikki" rungot tulevat kaukoidästä, Taiwanilta tai muualta Kiinasta ja eteläkoreasta. Varmaankin yli 95% kaikista maailman pyöränrungoista. Korjatkaa, jos on parempaa tietoa. Tämä ei koske kaikkia kilpapyöriä, vaikka suuri osa niistäkin valmistetaan sielläpäin.