Mikä ihmisiä vaivaa?

Tuo on hyvin tyypillinen kertomus. Yhtä tyypillistä on se, että palataan yhteen ja jonkun ajan päästä ne samat vanhat ongelmat ovat suhteessa läsnä ja taas mennään samaa kierrosta.Harvoin ne oikeat ongelmat selviävät.
Minä en antaisi pettäjälle uutta mahdollisuutta. Ainakaan, jos kyseessä olsi pitkä salasuhde, missä tunteet mukana.

samaa mieltä tanzku83 ja oman kokemuksen kautta puhun. Olisinpa ymmärtänyt lähteä, mutta enpä silloin lähtenyt. Uskoin ukkooni, minusta tuntuu että kyllä hänkin taisi hetken uskoa itseensä. Ei vaan kuiteskaan toiminut meillä. En päässyt yli ajatuksista toisen naisen kanssa olosta ja niin edelleen. Eikä ukko päässyt yli siitä toisesta. Ei tietenkään sitä myöntänyt, mutta kyllähän minä oman ukkoni tunsin lähes10 vuoden ajalta ja näin sen hänestä. Tuhlasimme toista vuotta yritykseen, kunnes meilläkin samat ongelmat nousi esille. Tiedä vaikka ukon suhdekin olisi ollut koko ajan käynnissä en vain sitä tiennyt.

Ymmärrän tietenkin sen, ettei ole helppoa lähteä pitkästä suhteesta. Heillä on kaunis ja iso arvokoti, ihanat lapset, kotieläimiä, kesämökki, matkustelevat paljon, elintaso korkea, kodinhoitaja ja vaikka mitä listaan, mutta silti en ymmärrä. Minusta mies on tuhonnut kaiken. Ystäväni on kaunis, älykäs ja kuka tahansa mies ottaisi hänet, mutta hän vain haluaa uskoa tuohon lotjakkeeseen, joka kohteli häntä kaltoin.
Ystäväni perusteli, että uskoo siihen että mies rakastuu häneen uudelleen. Hän on mielstäni epätoivoinen, ei realiteeteissa ja en usko että edes vielä ymmärtää mitä hänelle on tehty. Hän totesi minulle, ettei kestä ajatusta kodin myymisestä, tavaroiden jaosta, kesämökin menettämisestä ja haluaa miehen lasten arkeen. Kuitenkin näen sen surun hänessä ja ilottomuuden, mikä on niin upeasta eloisasta ihmisestä poissa. Tämä materian miettiminen ei ole ystäväni tapaista.
Itse en ole koskaan ystäväni miehestä tykännyt, minusta hän on aina ollut hyvin itsekeskeinen, mutta tietysti suren kovasti tätä kohtaloa. Inhottaa vain elää ja katsoa tätä vierestä. En tajua miten ihmiset tekevät tällaista toisilleen.

Tietenkin jos ihminen todella katuu että on tehnyt väärin ja tunnustaa, että on langennut salasuhteeseen. Varsinkin jos asianomainen itse tunnustaa ja lupaa ettei enää ala pettämään voisin antaa anteeksi ja jatkaa. Jos käry käy ja tunnustus tulee pakon edessä, voi homma jatkua tai ainakin toistua tuelvaisuudessa. On vain helppo ajatella että kyllä tämänkin saa anteeksi ja puoliso hyväksyy jälleen.
On myös ihmisiä joilla on ajoittain noita hormonaalisa höyrähdyksiä ja tunne voi lopahtaa kuin seinään.
Ihmiset ovat nykyään moraalittomia ja vastuuttomia. Eletään kuin pellossa ja ihminen antautuu himojensa ja synnin reipoteltavaksi. Sitten masennutaan, elämältä menee tarkoitus ja on paha olla.

Suhteesta riippuu sen plussat ja miinukset. Ystäväsi mies on kerännyt sen verran plussaa heidän suhteensa aikana, että ansaitsee uuden mahdollisuuden. Siis ystäväsi mielestä, eikä kenenkään toisen tunteilla eikä mielipiteillä ole mitään merkitystä.

Jos mies jatkaa suhdettaan, niin siltä pohjalta on myös parempi erota. Niinhän se menee, että viimeinenkin kortti on käännettävä, ennenkuin peli on pelattu. Jos pari eroaisi nyt, voisi jäädä tunne, että suhde jäi kesken, epätietoisuus vallitsi yms.

Voi kamala, miten pitkään ihmisillä kestää tajuta, että ei kannata vouhkata muiden asioissa. Jokaisen on ihan pakko antaa tehdä ne omat munauksensa, myös tällaisen liikaa anteeksi antavan. Miten on kadonnut nykyihmisiltä niin täydellisesti taju siitä, että jok´ikisellä ihmisellä, ja vain hänellä, on vastuu omista valinnoista? Relaa siis aivan rauhassa, aloittaja! Koeta itse olla viisas valinnoissasi.

Olet naivi, pojat ovat poikia. Tuollaista on aina tapahtunut ja tulee myös aina tapahtumaan. Fiksu vaimo ei tuollaisen takia ala eroamaan.

Apua! Kyllä juu, todellista fiksuutta tuo juuri vaatii! LOL!!!!