Argh, vihaan itseäni! Säälin ihmisiä jotka joutuvat olemaan kanssani tekemisissä, koska kanssani on KIUSALLISTA.
Tiedän joitakin ihmisiä, jotka eivät vaan jaksa puhua ja ovat rennosti puhumatta mitään. Mutta minulla kuitenkin on tavoite saada lisää ystäviä ja yritys jutella on kova. Jännittämiseni ja hitauteni ansiosta en kuitenkaan pysty antamaan toiselle osapuolelle rentoja spontaaneja kommentteja enkä tunnu tietävän asioista niin paljon että saisin kunnon keskustelua aikaiseksi. Tuloksena on se että väkisin yritän jutella jotain, mutta keskustelu tyssää melko nopeasti. Helpompi olisi kai vaan hyväksyä yksinäisyys ja olla häiritsemättä muita kiusaantuneisuudella.
Tänäänkin kahviautomaatilla töissä tuli työkaveri vastaan ja hän heitti jotain vitsikästä - ei, minulla se ei taaskaan mennyt tarpeeksi nopeasti perille enkä osannut kuin naurahtaa takaisin. Tuloksena pitkä hiljaisuus, kävelimme vielä kaiken lisäksi samaa matkaa kahviautomaatilta pois - hiljaa! Häpeän itseäni enkä haluaisi olla tämmöinen! Haluan että ihmiset viihtyvät kanssani...ettei tarvitsisi olla yksin. Ja olen kuitenkin jo 24-vuotias, että en enää edes kovin nuori.
Tiedän joitakin ihmisiä, jotka eivät vaan jaksa puhua ja ovat rennosti puhumatta mitään. Mutta minulla kuitenkin on tavoite saada lisää ystäviä ja yritys jutella on kova. Jännittämiseni ja hitauteni ansiosta en kuitenkaan pysty antamaan toiselle osapuolelle rentoja spontaaneja kommentteja enkä tunnu tietävän asioista niin paljon että saisin kunnon keskustelua aikaiseksi. Tuloksena on se että väkisin yritän jutella jotain, mutta keskustelu tyssää melko nopeasti. Helpompi olisi kai vaan hyväksyä yksinäisyys ja olla häiritsemättä muita kiusaantuneisuudella.
Tänäänkin kahviautomaatilla töissä tuli työkaveri vastaan ja hän heitti jotain vitsikästä - ei, minulla se ei taaskaan mennyt tarpeeksi nopeasti perille enkä osannut kuin naurahtaa takaisin. Tuloksena pitkä hiljaisuus, kävelimme vielä kaiken lisäksi samaa matkaa kahviautomaatilta pois - hiljaa! Häpeän itseäni enkä haluaisi olla tämmöinen! Haluan että ihmiset viihtyvät kanssani...ettei tarvitsisi olla yksin. Ja olen kuitenkin jo 24-vuotias, että en enää edes kovin nuori.
Vastaukset 3
Vanhimmat
HÄVETTÄÄ!!!!!!!!!! Ja voitteko uskoa, olen aika rohkea mutta puhuminen on ollut aina vaikeaa. En koskaan luovuta, olen käynyt kouluni loppuun, matkustellut, harrastanut asioita, änkeytynyt ihmisten seuraan, aloittanut keskusteluja tuntemattomien kanssa... Mutta ei minulla loppujenlopuksi niistä kaikista retkistä ole tarttunut läheisiä ystäviä tämän ongelmani takia. On minulla hyviäkin hetkiä, jolloin olo on rento ja sanon jopa jotain hauskaa, mutta aika harvassa ne ovat... Enkä aio koskaan luovuttaa, sillä kerranhan tänne elämään on tultu...pitää vain oppia elämään tämän introverttiyden, hitaasti lämpeävän luonteen ja jännittyneisyyden kanssa... Ei mulla muuta.
=>samaa matkaa kahviautomaatilta pois - hiljaa!
Huomasitko ettei se toinenkaan saanut sanottua mitään? Et siis ole ainoa jolla ei ole valmiina repliikkejä.
Ei minullakaan useimmiten oikeen ole mitään sanottavaa kenellekään ja yleensähän ne parhaat ideat reagoida asioihin tulee vasta jälkeenpäin joka jää joksikin aikaa harmittamaan.
Mutta se vähän tympii että etenkin naiset tuntuu odottavan että minun pitäisi aina avata se leipäläpi ensimmäisenä, edes aamuisin huomenta ei sanota ellen sano ensin.