Oi niitä aikoja, kun riitti, että sosiaalisilla kyvyillään pärjäsi sen yhden maatilan väen keskuudessa. Teollistumisen jälkeen piti jo olla sen verran supliikki, että siellä maakuntapääkaupungin tehtaassa sai työnsä tehtyä ilman suurempia väärinkäsityksiä muiden ihmisten kanssa.
Nuo ajat eivät enää palaa, vaan maailma pienenee ja pienenee. Normiduunissa matkustetaan täysin erilaisten kulttuurien välillä. Työ pitää saada tehtyä. Ihmiseltä vaaditaan kykyä sopeutua erilaisiin sosiaalisiin normeihin. Jos ei edes kykene omaksumaan "suomalaista sosiaalisuutta", miten pärjäisi muuallakaan sen paremmin?
(Me) Ujot, hiljaiset ja epäsosiaaliset ollaan ihan kivoja, samanarvoisia jne, mutta eihän siinä olisi mitään mieltä, että lisättäisiin niiden ominaisuuksien määrää (ihmisissä), joista olisi vain haittaa ja yksilötasollakin kärsimystä.
Joten: älä ota riskiä ja rakastu nyhveröön!
Nuo ajat eivät enää palaa, vaan maailma pienenee ja pienenee. Normiduunissa matkustetaan täysin erilaisten kulttuurien välillä. Työ pitää saada tehtyä. Ihmiseltä vaaditaan kykyä sopeutua erilaisiin sosiaalisiin normeihin. Jos ei edes kykene omaksumaan "suomalaista sosiaalisuutta", miten pärjäisi muuallakaan sen paremmin?
(Me) Ujot, hiljaiset ja epäsosiaaliset ollaan ihan kivoja, samanarvoisia jne, mutta eihän siinä olisi mitään mieltä, että lisättäisiin niiden ominaisuuksien määrää (ihmisissä), joista olisi vain haittaa ja yksilötasollakin kärsimystä.
Joten: älä ota riskiä ja rakastu nyhveröön!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin just. Todellinen menestyjä on sosiaalinen, mielellään jopa vähän sosiopaattinen. Sellainen joka ei pienestä hätkähdä eikä rampauta itseään empatian kaltaisella muinaishistoriallisella tunteella. Kun kilpailu niin naisista kuin työpaikoista on kovaa, niin parhaat yksilöt ovat kovapintaisia pyrkyreitä. Sellaisen geenit kannattaa omillekin lapsille antaa.
Mutta ujoja, hiljaisia ja epäsosiaalisiakin on ainakin kahta laatua. Toiset ovat niitä hiljaisina virnuilevia perässähiihtäjiä. Kyllä he kelpaavat joukkoon, kun menevät minne käsketään ja tekevät mitä vaaditaan eivätkä koskaan kyseenalaista mitään, epämiellyttävimmänkään tyypin afäärejä. Hyvin ovat sopeutuneet suomalaisiin sosiaalisiin normeihin.
En ihan ymmärtänyt mihin sitä sosiaalisuutta vaaditaan? Kyllähän työt saadaan hiljaakin tehtyä (ja työasioista monet hiljaisetkin pystyvät keskustelemaan). Ongelma on lähinnä siinä että ne sosiaaliset tyypit tylsistyvät siellä kahvihuoneessa hiljaisten seurassa.
Hyvä huomio. Luulen että naisiakin ujoissa ja hiljaisissa miehissä ahdistaa vain se miten vaivaantuneeksi nainen itse tuntee sellaisen miehen seurassa. Siihen ei vaikuta se onko mies itse sinut ujoutensa kanssa vai häpeileekö sitä.