Eikö suomalaiset naiset osaa enää puhua ääntään rennosti ja kauniisti käyttäen? Kun toimittajat haastattelevat naisia, on äänikuva lähes poikkeuksetta masentavan ruma. Paineella ja korkealta puhuessa lauseiden loppuihin jää pitkä narina. AAGH! Luulisi äänihuulten vaurioituvan moisesta, ja siksikö ääniongelma sitten vain iän myötä kuulostaa pahenevan? Ennen tämä oli vain nuorten neitojen ongelma.
Mitä tiedostamattasi tavoittelette? Tärkeyttä? Naisellisuutta? Yhtäkaikki asia ärsyttää kuulijaa, koska se ON puhdasta teeskentelyä. Ei kenenkään tarvitse tehdä puhumisesta vaikeaa. Sanottavanne jää varjoon kun viserrys alkaa viedä enemmän kuulijan huomion.
Keuhkot ovat sitäkin varten että niitä käytetään äänentuottamiseen. Äänirekisteri soi kauniisti ja sanottavaan syvyyttä antaen kun olet luonnollinen, riittävän hidas ja osaat painottaa olennaisen sanottavastasi tauoilla sekä ääntämällä sananloput selkeästi venyttelemättä/narisuttelematta äänihuuliparkoja vastakkain. - Vai onko tässä sittenkin kyse yleisestä laulutaidon katoamisesta? Kiireesti kouluihin puhetaidon opetusta tilalle, jos laulaminen ei enää lapsia innosta!
Mitä tiedostamattasi tavoittelette? Tärkeyttä? Naisellisuutta? Yhtäkaikki asia ärsyttää kuulijaa, koska se ON puhdasta teeskentelyä. Ei kenenkään tarvitse tehdä puhumisesta vaikeaa. Sanottavanne jää varjoon kun viserrys alkaa viedä enemmän kuulijan huomion.
Keuhkot ovat sitäkin varten että niitä käytetään äänentuottamiseen. Äänirekisteri soi kauniisti ja sanottavaan syvyyttä antaen kun olet luonnollinen, riittävän hidas ja osaat painottaa olennaisen sanottavastasi tauoilla sekä ääntämällä sananloput selkeästi venyttelemättä/narisuttelematta äänihuuliparkoja vastakkain. - Vai onko tässä sittenkin kyse yleisestä laulutaidon katoamisesta? Kiireesti kouluihin puhetaidon opetusta tilalle, jos laulaminen ei enää lapsia innosta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
70-luvulla ihmiset puhuivat vielä narisevammalla ja kitkuttavammalla äänellä kuin nykyisin, ja sekin muoti lopulta katosi. Muotihan se on, vaikkei sitä puhuja itse huomaisikaan. Myös miehet narisevat - katsopa vaikka puoli yhdeksän uutiset tänään ja kuuntele raportoivaa nuorehkoa miestoimittajaa.
Pahemminkin voisi, kuule,olla. Tutustupa australialaiseen, sekä miesten että naisten harrastamaan kiekumistyyliin, ja saatat jopa olla tyytväinen siihen, että täällä meillä vain naristaan.
Olispa mielenkiintoista kuulla SINUN puhettasi!
Ilmeisesti (ainakin omasta mielestäsi) se on hyvin kaunista kuunneltavaa. Kiinnostaisi tosiaan kuulla pitääkö paikkansa vai ei.
Tuosta itse asiasta: empä ole kuvailemiisi visertäjiin törmännyt. Ei heitä ainakaan häirinnäksi asti taida olla. Haastattelutilanne tosin saattaa aiheuttaa haastateltavassa sen verran jännitystä, etten yhtään ihmettele jos äänikin on silloin vähän luonnoton.
Et nyt tavoittanut mitä tarkoitan. Korva todella taitaa suurella osalla meistä ilmiöön tottua. Itse en tosiaankaan narise. Olen puheammattilainen, enkä voisi kauaa työtäni jatkaa jollen kiinnittäisi huomiota rentoon ja luonnolliseen puhumisen tapaan.
Kuuntelepa radiota, esim. Olga K:n juontoja Puheelta aamupäivisin. Erotat pian Olgan luonnollisena ja joka rekisterissä soljuvan äänikuvan poikkeavan edukseen haastateltavien, lähinnä naisten, visertelystä/henkäilystä ja narinasta. Poikkeuksiakin löytyy toki. Narisuttelua voisi kuvata myös tehdyksi puhenuotiksi. Kun puhe on luonnollista ja pakottamatonta, nuotti puuttuu. On myös merkillepantavaa, että samat narisuttelijat puhuvat luonnollisesti kun ovat kotonaan. Siis tämä narisuttelu ja visertely liittyy samaan kategoriaan ulkonäköpaineiden kanssa? Onko se yritys "pukea sielun ylle vaatetta"? Ujoutta? Halua suojata sisin?
Edelleen ilmiö on niin yleinen, että alamme siihen vaarallisesti tottua.
Jaa, että ne visertelijät ovat sulle niin tuttuja, että tiedät miten he kotioloissaan puhuvat. Harvempi meistä kuitenkaan on (sinun ja Olga K:n tavoin) puheammattilainen, joka on harjoitellut puhumaan luonnollisesti myös jännittäessään.
Arka aihe?
Teen tiimeissä työtä monenikäisten parissa. Ryhmässä mielipiteitään kertoillessaan nimenomaa useimmat naiset narisevat. Samat naiset keskustelevat kahdenkesken ollessamme luonnollisesti kauniilla äänillään. - Toki ilmiö pahenee mitä julkisempi tilaisuus on, kuten haastattelut.
Mutta älkää nyt hyvät puhesisaret ärtykö. Saa kai täällä kummastella ja kysellä, kuten nyt tätäkin ilmiötä, että miksi naiset narisee.
Miehillä samaa esiintyy kyllä myös, mutta havaintojeni mukaan paljon vähemmän. Miehillä ulkonäköpaineet ovat uskoakseni myös vähäisemmät - tässä taas yhteys.
Tutkittu faktahan on, että naiset madaltavat ääntään pyrkiessään vaikuttamaan kuulijoihin ja luodessaan itsestään kykenevää mielikuvaa. Tämän kuulee esim. naispoliitikkojen puheesta. Mutta on siis eri asia kuin narisuttelu.
Kolmas puheääntä rumentava versio on, kun naiset - yleensä naisvaltaisilla aloilla - ottavat hoitajan/opettajan tm. vallankäyttäjän roolin. Aikoinani sosiaalialan paikoissa kierrellessäni työn mukana, sairastin tätä. Eräässä työpaikassa, missä johto oli hyvin autoritäärinen ja ilmapiiri estynyt, työntekijät (naisia kaikki) yhtä lukuun ottamatta käyttivät ns. virkaääntä. Tuo yksi sai työskennellä erillään muista hieman korkeammassa asemassa, mutta asiakastyössä kumminkin. Virkaäänen käyttö latisti naisista kaiken sielukkuuden. Se vei heidät persoonattomiksi. He puhuivat kovaa, värittömästi, korkealta, käskyttävästi = rumasti. Tyyli uhkasi tarttua, ja mietin usein ilmiön syytä. Olin muutaman viikon kuluttua siirtymässä toiseen yksikköön, ja silloin eräs osaston työntekijöistä tuli halaamaan ja kiitteli sitä, että olin ollut niin "luonnollinen" siellä työskennellessäni. No helppoahan oli olla luonnollinen kun ei oikeasti joutunut olemaan samanlaisen vallankäytön kohteena kuin vakityöntekijät. Sanoja jatkoi, että "kun sinä puhutkin aina tavallisesti, sinä kunnioitat (asiakkaita)". Kerroin hänelle, että monet asiakkaista kutsuivat minua etunimellä, ei koskaan työroolini mukaan kuten paikassa oli käytäntö, ja kyselivät joskus, olinko itse asiakas vai työssä siellä. - Eli kyllä puhetavalla on suuri merkitys. Uskon että arjessa paljon suurempi kuin puheen sisällöllä.
Aloitukseni lähti oivalluksesta, että narisuttelu on ärsyttävää kuultavaa varsinkin kauniiden ja älykkäitten suomalaisnaisten suusta. Tulin tulokseen, että sen täytyy olla tiedostamaton tapa ja siitä voi koulia itsensä irti. Mitä luonnollisempi puhetyyli on, sitä luotettavammaksi ja helpommin lähestyttäväksi se puhujan tekee. Eikö tällaiseen saisi kehottaa?
Itse muuten käytän tuota em. virkaäänen käyttöä työhyvinvointimittarinani. Havannoin työskennellessäni stressaavina aikoina, onko se hiipimässä äänenkäyttööni. Nopea mittari kotonakin lasten kanssa ollessa. Kokeilkaapa itsekin, jos hoksasitte mitä tarkoitan ja jos aihe vielä kiinnostaa.
Ja: =)))))
Viserrys ei niinkään ärsytä, mutta ihan tahallaan tehty saatanmoinen narina. Nuoret akat yrittää tehdä itsestään tärkeitä narisuttamalla ääntään. Minä ja vaimoni matkimme usein noita narisuttelijoita. Se onnistuu kyllä keneltä vain.
Kauanko jaksoitte katsoa The Nanny tv-sarjaa? Fran ei visertänyt eikä narissut mutta... xD
https://www.youtube.com/watch?v=Xkp7wsJc8MI