Pystyttekö kertomaan mitkä kaikki asiat muuttui yhteenmuuttaessanne? Plussat ja miinukset? Ennen kaikkea haluaisin tietää muuttuiko puolisosi tai oma suhtautuminen ja käyttäytyminen?
Yhteen muutto olisi ajankohtaista ja helpottaisi paljon arkeakin ja toki haluamme sitä. Mutta voiko toisesta paljastua uusia negatiivisia piirteitä muuton jälkeen?
Yhteen muutto olisi ajankohtaista ja helpottaisi paljon arkeakin ja toki haluamme sitä. Mutta voiko toisesta paljastua uusia negatiivisia piirteitä muuton jälkeen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muuttui niin, että viikon yhdessä asumisen jälkeen oli pakko erota.
Ekana iltana, kun tein normaalit iltapesut, niin mies sai kauheat raivarit, kun käytin siihen liian paljon hänen mielestään aikaa. Olisi kuulemma pitänyt mennä samaan aikaan vuoteeseen, eikä niin, että hän menee edeltä ja minä tulen vähän ajan päästä perässä. Siinä sitten yö meni valvoessa, kun selviteltiin miehen harhaisia mielenliikkeitä.
Noo, aamusella, kun tein normaalit aamupesut, niin siihenkin kuulemma meni liian kauan aikaa, koska se oli meidän yhteisestä ajastamme, ennen töihin lähtöä, pois. Hohhoijaa..
Mies vahti jokaista liikettäni, vinkui ja marisi joka asiasta, vaihtelevasti murjotti puhumattomana ja sai kummallisia aggressiokohtauksia. Yritin selvittää asioita puhumalla, mutta minä olin kuulemma syyllinen kaikkeen, joten mitään ei saatu selvitettyä.
Tätä oli viikko, ja sitten minulle riitti.
Plussapuolia ei ollut yhtäkään.
Sama juttu meillä. Oltiin 7 vuotta yhdessä ennen yhteenmuuttamista, ajattelin että tästä eteenpäinkin asiat sujuu kuin ennenkin. Noh, nyt hän narisee joka asiasta, siis tämä miespuolinen. En osaa pitää järjestystä, en osta oikeanlaista ruokaa, hän haluaa aina syödä eri aikaan kuin minä. Jos ruuat on valmiina pöydässä, ei vahingossakaan tule syömään, lämmittelee sitten niitä ruokia jälkeenpäin tai syö muuta. Jos teen illalla jotakin muuta kuin menen hänen viereen sänkyyn, kun herra haluaa maate, siitä kauhea marmatus. Jos tietokoneella teen töitä, tai olen muuten vaan koneella, siitä vasta kamala metakka nousee. Aamulla pitäisi aamupala tehdä kun hän lähtee töihin, itse nousen ja menen töihin myöhemmin. On tää jotenkin kuin asuisi jossakin helvetin esikartanossa. Ja kaikenlisäksi, tämä on mun alkuperäinen koti, hän muutti tänne. Plussapuolia - joskus maksaa sähkölaskun.
Ensin omat, henk.koht miinukset sitten plussat
- Jouduin muuttamaan lapsuuskodistani ja se että elämä tosiaan maksaa, iskeytyi päin näköä aika lujaa
- Alussa oli outoa tottua toisen tapoihin. Esimerkiksi avokkini syö ensimmäistä herättyään vasta viiden maissa illalla ja todella raskaasti iltayhdentoista maissa. Itse syön pitkin päivää pieni annoksia ja olen tottunut siihen että toinenkin syö samaan aikaan.
- Se, että esim. kirjoituspöytä, tietokone, jääkaappi yms. tavarat eivät ole pelkästään hänen käytössään oli avokilleni hankalaa oppia
Huimasti lisää laatuaikaa
Ei tarvitse jatkuvasti kulkea edestakaisin avokin luona ja kotona
On vain niin mukavaa jakaa arki kahdestaan
- Toisen erilaiset (en sano huonot) tavat, jotka eroavat olennaisesti omistani, vaativat joskus erityisen paljon ymmärrystä
- (tämä ei riipu kummastakaan meistä) asumme hetken todella pienessä asunnossa, joskus tuntuu ahtaalta. Pitää vain osata ottaa oma aikansa, kun rupeaa ärsyttämään tilanpuute.
- Mieheni näkee minut meikittä, kipeänä, hikisenä reenin jälkeen.... Ja jaksaa silti valehdella, että olen maailman kaunein
-kumppanin pelaaminen
-juominen etenkin viikonloppuna
-hän ei osallistunut kotitöihin
-hän teki jos oli pakko
-hän teki ruuan josta vain itse piti
nukkuminen
seura jostakin
Ei muuttunut mikään yhteen muuton jälkeen. Suhde menee omalla positiivisella painollaan niin kuin ennenkin. Yhdessä oltu 5 vuotta ja siitä 2 vuotta asuttu yhdessä.
Miehellä omat musaharrastukset, josta mulle välillä juttelee - kuuntelen ja kommentoin ja joskus ihan suoraan sanon että sori, en nyt ymmärtänyt tuota ja tuota termiä jne. Avokki aamuvirkku ja mä puolestaan yökyöpeli -> minä tulen todella myöhään nukkumaan ja mies herää aikasin. Päivisin/iltaisin sitten touhuillaan yhessä (katsotaan telkkua, mennään kävelylle...).
Eli siis oma kokemus ei mitään valittamista.
Miten joillekin toisen tavat tulee täysin yllätyksenä vasta yhteenmuuton jälkeen? Ettekö ennen yhteenmuuttoa syöneet/tehneet ruokaa, peseytyneet, nukkuneet, niin että toinen tietää kyllä miten toinen toimii? Ja kai sitä näkee myös miten siisti toinen on. Ja jos ei kaikkea voi tietää etukäteen, voi kertoa toiselle omista tavoistaan ja odotuksistaan, esim. "minulle on tärkeää lajitella roskat" tai vaikka "soitan ystävälleni kerran viikossa ja haluan silloin olla yksin". Molempien pitää joustaa ja ottaa toisen tavat huomioon, niin löydetään kompromissi.
Tunnen naisia jotka ovat muuttaneet miehen kanssa yhteen ja samantien alkanut "kouluttaa" miestä, yrittänyt muuttaa mieleisekseen. Sitten he ihmettelevät kun mies viettää kaiken aikansa muualla tai alkaa pettämään. Miksi alkaa olla ihmisen kanssa jota täytyy muuttaa?
Exälläni (silloin 22v.) oli äitinsä käynyt aina siivoamassa ja tuomassa ruokaa, ennen kuin minä muutin siivoojaksi ja ruuanlaittajaksi exän luokse. En tiennyt tätä kuin sitten vasta, kun hänen äitinsä tuppautui tavan mukaan meidän yhteiseen kotiin siivoamaan ja tuomaan ruokaa. Siitäkös ex-anoppi ottikin pahasti nokkiinsa, kun sanoin ettei hänen palveluksiaan enää tarvita. Yritti vängätä väkisin, että kun hänen poikansa eikä kukaan muukaan osaa mitään, niin hänen nyt vaan pitää tulla hommat tekemään.. Nykyään, kun ollaan erottu, äitinsä on palkannut siivoojan poikansa sinkkutalouteen, kun exäni ei enää päästä äitiään kotiinsa huseeraamaan.
Rakastuneena katsoo paljon asioita sormien läpi, eikä oikeastaan monikaan asia alussa ärsytä yhtään, mutta vuosikausia sikamaisesti käyttäytyvän haisevan ukonkörilään jälkiä siivotessa alkaa vitutus kalvamaan..
Moni asia valkenee vasta ajan kanssa..
No olen käytännössä asunnut vain kahden naisen kanssa samassa taloudessa ja ikää 46 vuotta. Ensirakkauteni tapasin 19 vuotiaana kun asuin jo omassa taloudessa.
Tyttöystäväni oli 18 vuotias ja asui kotona vaikka seurustelimme 5,5 vuotta. Kaikki meni hyvin kun hän asui luonani vain viikon loppuisin ja satunnaisesti muulloinkin. Opiskelujen jälkeen päätimme muuttaa yhteen. Puoli vuotta meni ja tajusin ettei sen naisen kanssa yhteiselo onnistu. Hivenen olin sitä kyllä huomannut aikaisemminkin mutta pidin itsestään selvyytenä että minä hoidan asiat kun hän vain vieraili viikonloput luonani. Hän ei kerta kaikkiaan osannut mitään kotitaloudesta vaikka oli jo 24 vuotias. Ruuantreko,siivous,pyykkien pesu ei onnistunut eikä hän ymmärtänyt mitään sen tekemisiestä. Vei omat pyykkinsä aitinsä luo kun minä siivosin kämppää ja tein ruuat. Ruokaostoksille häntä ei voinnut päästää kun sai vain korkeat laskut ostamatta juuri mitään ruokaa.. Koti iltoja hän ei viettänyt koska halusi aina bilettää. Puolivuotta katselin tuota kunnes lopetin suhteen...
Plussat:
Ei enää sopimisia, milloin nähdään
Ei hirveää tavaramäärää kuljetettavan edestakaisin, kun olet yötä toisen luona
Ei tarvitse kysellä milloin tulet / missä olet
Ruuanteko helpottui omalta osalta, olen aina ollut huono tekemään yhdelle ihmiselle ruokaa, tulee yleensä aina 2-3 hengelle ja mies syö ainakin kahden edestä :D
Iltaisin ei tarvitse olla yksin kotona, nautin seurasta ja olen sosiaalinen
jos lähden viikonloppuna reissuun on joku, joka katsoo eläinten perään
kaveri kotona, ei tarvitse alkaa soittelemaan koko kännykkää läpi, jos joku kaveri peruu tapaamisen
Miinukset:
- riitoja syntyy helpommin
- rahankulu kasvanut, mies ei tunne sanaa säännöstely
- yhteiset suihkut kamalia, mies on suihkussa ja itse lähinnä odottelen, että pääsisin suihkuun kun shampoo on ollut jo viisi minuuttia päässä
- siivous. Mies ei ole niin siisti kuin minä ja siivoaminen ei oikein kuulu hänelle tuolloin.
Itse muutin eksäni kanssa yhteen siten, että molemmat muutimme vanhempien hoteista yhteen. Olimme molemmat täysi-ikäisiä ja seurustelua takana muutama vuosi. Tästä on jo yli seitsemän vuotta aikaa, joten yritän hieman palautella mieleeni, minkälaista se oli...
Yhteistä aikaa oli paljon enemmän kuin aikaisemmin, lisäksi olen aina pitänyt siitä, että on joku jonka lämpöiseen kainaloon voi nukahtaa ja jonka vierestä herätä aamulla. Se oli yhteen muuttamisen iso plussa! Lisäksi oli joku, jonka kanssa pystyi jakamaan päivän kivat tapahtumat ja tietenkin myös ne huolet. Parasta siinä oli ehkä kuitenkin se, että sai viettää suuren osan päivästään sellaisen ihmisen kanssa, jota rakasti.
Oli niitä huonojakin puolia: toinen oli jatkuvasti siinä eikä "omaa" aikaa varsinaisesti ollut, riitoja tuli helposti, kotityöt eivät jakaantuneet tasapuolisesti vaikka niistä kuinka keskusteltiin, lisäksi eksäni oli pitkän aikaa työtön yhteen vaiheeseen ja se tietenkin kuormitti jonkin verran suhdettamme ja aiheutti huolta toimeentulosta.
Pahin virhe, jonka tein yhteenmuuttaessa (ja ylipäätään seurustelusuhteessa ollessani) oli se, että en juurikaan pitänyt kavereihin yhteyttä ja monet hyvät ystävyyssuhteet pikkuhiljaa katkesivat. Nyt lähes vuosi eron jälkeen olen vähitellen saanut niitä uudemman kerran rakennettua :)
Lisäksi elämääni on tullut myös uusi mies, jonka kanssa olen kaukosuhteessa. Kieltämättä joskus on todella suuri ikävä ja haluaisin raskaan päivän jälkeen vain käpertyä hänen kainaloonsa, mutta välimatkaa on liikaa nopeille visiiteille. Olen miettinyt paljon muuttoa samaan kaupunkiin hänen kanssaan, mutta yhteiselolle on vielä toistaiseksi ole näyttänyt vihreää valoa sillä haluan nyt nauttia yksin asumisesta - tämä on vielä itselleni suhteellisen uusi juttu :) Yhdessä ehtii asumaan myöhemminkin, ja tällainen kaukosuhde on nykyisellä elämänhetkelläni hyvä :)
Saat kotoa enemmän yhteistä aikaa ja kodin ulkopuolella voit hengata enemmän kavereidesi kanssa.
Asumiskulut pienenevät.
Kotityöt vähenevät, kun ne jakaa toisen kanssa. Näin ainakin oman mieheni kanssa.
Riidat on helpompi sopia/neuvotella saman katon alla.
Sängyssäsi on lämmittäjä kylminä öinä. :D
-Joitain uusia hankintoja voi joutua tekemään yhteiseen kotiin.
-Voi tulla syötyä enemmän, kun jaat ateriahetkesi miehen kanssa, joka lähtökohtaisesti tarvitsee enemmän ruokaa.
Huonoja puolia en rehellisesti keksi tuon enempää, mutta nuo puolet riippuvat aika paljon henkilöistä. Itse muutin viime keväänä poikaystäväni kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, ettei mitään valittamista. :) Yhteenmuuttaminen onkin hyvä testi katsoa sovitteko yhteen/tuletteko toimeen keskenänne.
En oikeasti itse keksi mitään varsinaista miinuspuolta saman katon alla asumisesta. Ollaan siis oltu 7 v. yhdessä, joista kohta 6 v. asuttu saman katon alla ja meillä on aina mennyt tosi mukavasti! Ihan pikkiriikkistä miinusta voisin antaa siitä, että saan melkein tehdä kaikki kotityöt itse (jos en pyydä apua), mutta annan sen anteeksi, koska mieheni tekee meillä oikeastaan kaikki ruoat :) Meillä on hyvin samanlainen näkemys kaikista asioista, joten arki meillä toimii todella mukavasti, vaikka emme epäsäännöllisien työaikojen takia aina kerkeäkään viettämään laatuaikaa kahdestaan ja joskus toinen on öitä pois kotoa. Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu siltä, että suhteemme muuttui paremmaksi, kun muutimme saman katon alle. Mitään ikäviä yllätyksiä ei tullut :)
Olen kanssa varsin tyytyväinen. Aina olen ajatellut muutenkin, että mahdollisimman nopeasti yhteen, koska siinähän sen yhteiselämän oppii, eikä mene vuosia hukkaan, kun huomaa, että perkele, eihän tän kanssa voi ajatella asuntoa jakavansa loppuelämää.
Mutta plussia
Läheisyys arjessakin on helpompaa
ehtii viettää enemmän aikaa toisen kanssa
Suhde muuttuu läheisemmäksi,kun jakaa kaiken samassa tilassa toisen kanssa
Kaikki on vaan helpompaa ja mukavampaa, kun tekee yhdessä
Halvempaa
Miinuksia
- Oman tilan puutos, jos on kovin pieni kämppä, nimim. yksiössä kahdestaan joskus asunut
- Arki tulee kuvaan, eikä näkeminen enää ole sellainen odotettava kokemus samalla tavalla kuin erillään asuessa
- Toiseen on liian helppo purkaa oma vitutus tms, mikä voi aiheuttaa riitoja
- Lihominen, kun tulee helposti tavaksi ostaa illaksi jotain hyvää
Tietysti joillain tulee ongelmia, jos elintavat ovat lähtökohdilta kovin erilaiset, esim. pienet ärsyttävät tavat, erilaiset siisteyskäsitykset, asioiden jakaminen yhtäkkiä jos aiemmin ei ole tarvinnut jne.
Ei mullekaan mitään yllätyksiä tullut, koska kuitenkin aiemminkin oltiin kaikki viikonloput yhdessä ja lopulta tosi paljon arkenakin. Lopulta miehen koti tuntui itsellekin enemmän kodilta. Kummallekaan ei ole ensimmäinen avoliitto, joten tiedetään että millaista se arki on. Meillä se on tosi hyvää. Ei ole riitoja. Riitoja on humalassa ja se on ainoa miinuspuoli, kun silloin saatan miettiä että miten nyt käy, jos erotaan.. No koskaan ei ole tietenkään erottu, aamulla kaikki on taas hyvin.
Yhtä paljon tykätään siivota ja olla siivoamatta, laitan aina vessanpöntön kannen miehen jäljiltä alas mainitsematta siitä, minä yleensä siivoan keittiön jäljet, mies taas hoitaa kaikki omakotitaloon liittyvät muut työt joita on _paljon_ eikä ole mistään koskaan tullut mitään sanomista tai kränää. Mua ei haittaa parit likaiset sukat lattialla, elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kun marmattaa jostain tuollaisesta, raha on joskus tosi tiukilla mutta kaikesta selvitään yhdessä, välillä mulla on enemmän rahaa ja välillä hänellä, nälkää kun ei nähdä niin kaikki hyvin.
Niin ja yhdessä on oltu vajaa kaksi vuotta ja asuttu yhdessä kohta vuosi. Iältämme olemme 30