Tiedän, että on olemassa aikuisia, jotka eivät tykkää lapsista ja ymmärrän sen... Mutta mieltäni kaihertaa sellainen, että onko kovinkin yleistä, ettei isovanhemmuus kiinnosta? Vai onko niin, että se oma lapsi, joka viimein perustaa perheen, on niin inhottu (aika voimakas sana)... yhdentekevä, ettei hänen jälkikasvunsa herätä minkäänlaista kiinnostusta...?
Toki on kauheaa, että joillakin isovanhemmilla on niitä lapsenlapsia hoidossa joka viikonloppu, eikä se ole oikein...
Äh. En osaa pukea tuntemuksiani ja ajatuksiani sanoiksi.
Koen surua, ettei oma äiti ole yhtään kiinnostunut minun lapsista, vaikka en edes ole pyytänyt häneltä kuin ehkä kolme kertaa lasten hoidossa apua ja vanhin lapsi on jo kuitenkin 7 vuotta...
Onko kolme kertaa liikaa?
Nuorinta lasta mummo ei ole nähnyt kertaakaan...
Aika karua... :/
Ei kiinnosta?
48
929
Vastaukset
- 20+14
Siis hetkinen nyt... nimimerkkisi on: inhoava mummo. Oletko sinä mummo vai inhottujen äiti?
"Koen surua, ettei oma äiti ole yhtään kiinnostunut minun lapsista, vaikka en edes ole pyytänyt häneltä kuin ehkä kolme kertaa lasten hoidossa apua ja vanhin lapsi on jo kuitenkin 7 vuotta...
Onko kolme kertaa liikaa?
Nuorinta lasta mummo ei ole nähnyt kertaakaan... "'
Karuahan tuo on mutta kun ketään ei voi pakottaa rakastamaan vaikka rakkauden kohteet olisivat omia lapsenlapsia.... tunteita ei voi pakottaa.
Yritä etsiä hoitoapua jostain muualta luotettavalta taholta. Esim. partiolaisilla on monella paikkakunnalla isosia jotka toimivat maksua vastaan iltahoitajina .
Ota selvää oman paikkakuntasi nuorisojärjestöistä ketkä antaa hoitoapua. :) - Inhottava mummo?
Kysymysmerkki unohtui nimimerkistä.
En siis itse ole mummo.
En kaipaa niinkään hoitoapua, sillä upeasti olemme pärjänneet ilman hoitajia. Mutta olisi mahtavaa, jos lapsilla olisi edes jonkilainen suhde mummoon, tai että tietäisivät hänen olevan olemassa.
Kun jossain vaiheessa alkavat kyselemään mummojen ja vaarien perään, niin en osaa oikein kertoa heille kysymysten tullessa esiin, että miksi heillä ei ole sellaisia.
(mieheni vanhemmista on jo aika jättänyt, joten siksi ei ole siltäkään puolelta kontakteja isovanhempiin).
Ehkä oikea kysymys olisi, että miten kertoa fiksusti lapsille, ettei isovanhempia ole?
Kertoa kylmä totuus vai jokin siistimpi versio?
Minulla on mummo ja hän on jo iäkäs.
En ole hänen kanssa ollut koskaan erityisen läheinen ja nyt enoni painostaa vierailemaan mummoni luona... Käyn siellä toki joskus... mutta on hankalaa keskustella hänen kanssa, kun ei ole mitään yhteyttä... Sellainen muodollinen Kaunis sää tänään - suhde.
Ei kai nuo lapset nyt sitten niin kauheasti menetä, vaikkei isovanhempia olekaan... Ja ei kai äitini mitään menetä, kun ei ole halunnut olla missään tekemisissä...
Herkistyin suuresti, kun luin mummojen murehtivan sitä, etteivät he näe lapsenlapsiaan ja sitten oma äiti taas ei halua olla missään tekemisissä.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi. Tunteita ei todellakaan voi pakottaa sinne, missä niitä ei ole.- yhteydenpidosta
Muistitko kertoa äidillesi, että odotat vauvaa. Muistitko pyytää häntä synnärille vauvaa katsomaan. Kutsuitko luoksesi vauvaa ihmettelemään. Kutsuitko kahville ja kyläilemään tasaisin väliajoin. Kerroitko kuulumisiasi ja lapsistasi. Jos tuo kaikki unohtui, niin vaikea on sitten täysin vieraita lapsia hoitaakaan vanhemman poissaollessa.
- Keittöpsykologiaa
Onko se mummu nyt sitten "inhoava mummo" vai "inhottava mummo?"?
Jos jälkimmäinen nimimerkki on lapsus, se kertookin jo jotain avaajan ajatelmista...
Miksi et ole vienyt nuorinta lastasi äidillesi näytille? :O - Ystävällisesti
Jos lapsi kysyy, missä mummo, niin vastaa suoraan, että me emme ole olleet väleissä vuosiin, hän ei jaksa tulla meitä tapaamaan, vaan haluaa elää omaa elämäänsä ilman meitä. Välimatkat ovat pitkät, eikä hän koskaan kutsu ketään luokseen kylään.
Ihmetteleehän lapsi tietenkin, mutta sanot vain, että kaikilla ei ole tarve pitää yhteyttä sukulaisiinsa,mutta sellaista pitää kunnioittaa kuten sukurakkauttakin.
Suora puhe kannattaa aina. Kun ei arvostele itse mummon asennetta, niin ei lapsikaan arvostele. - yhteydenpito
Ystävällisesti kirjoitti:
Jos lapsi kysyy, missä mummo, niin vastaa suoraan, että me emme ole olleet väleissä vuosiin, hän ei jaksa tulla meitä tapaamaan, vaan haluaa elää omaa elämäänsä ilman meitä. Välimatkat ovat pitkät, eikä hän koskaan kutsu ketään luokseen kylään.
Ihmetteleehän lapsi tietenkin, mutta sanot vain, että kaikilla ei ole tarve pitää yhteyttä sukulaisiinsa,mutta sellaista pitää kunnioittaa kuten sukurakkauttakin.
Suora puhe kannattaa aina. Kun ei arvostele itse mummon asennetta, niin ei lapsikaan arvostele.Kannattaa kuitenkin olla lapsilleen rehellinen. Ottaa ensin selvää, onko se tosiasiassa äiti vai mummo, joka ei halua tai osaa pitää yhteyttä. Ja sitten kun on asiasta varma, niin vasta sitten kertoo lapsilleen ja ainoastaan totuuden, ei mitään väärää, ettei asiat kulkeutuisi sukupolvelta toiselle ja muutenkin rehellisyys on parempi. Jos äiti ei saa selvyyttä, kumpi jättäytyi yhteydenpidosta, äiti itse vai mummo, niin sitten pitää sanoa sekin, ettei se ole tiedossa. Jotain hassua on jo siinä, ettei äidillä itsellään ollut suhdetta omaan mummoonsa, vaikka hänkin on vieläkin elossa. Jos äiti ei tiedä syytä tähän, niin nyt olisi aika sitä omien lastensa mummolta kysyä, tai vaikka siltä isomummolta säistä puhelemisen lisäksi, sitten voisi vastailla jo omillekin lapsilleen. Jos eno pyytää tätä äitiä isomummoa katsomaan, niin pyyntö on voinut alunperin tulla isomummolta ja eno toimii välittäjänä, voisi olla tai sitten ei.
- Ystävällisesti
yhteydenpito kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin olla lapsilleen rehellinen. Ottaa ensin selvää, onko se tosiasiassa äiti vai mummo, joka ei halua tai osaa pitää yhteyttä. Ja sitten kun on asiasta varma, niin vasta sitten kertoo lapsilleen ja ainoastaan totuuden, ei mitään väärää, ettei asiat kulkeutuisi sukupolvelta toiselle ja muutenkin rehellisyys on parempi. Jos äiti ei saa selvyyttä, kumpi jättäytyi yhteydenpidosta, äiti itse vai mummo, niin sitten pitää sanoa sekin, ettei se ole tiedossa. Jotain hassua on jo siinä, ettei äidillä itsellään ollut suhdetta omaan mummoonsa, vaikka hänkin on vieläkin elossa. Jos äiti ei tiedä syytä tähän, niin nyt olisi aika sitä omien lastensa mummolta kysyä, tai vaikka siltä isomummolta säistä puhelemisen lisäksi, sitten voisi vastailla jo omillekin lapsilleen. Jos eno pyytää tätä äitiä isomummoa katsomaan, niin pyyntö on voinut alunperin tulla isomummolta ja eno toimii välittäjänä, voisi olla tai sitten ei.
Aloittaja puhuu kyllä omasta äidistään, johon välit ovat niin katkenneet, ettei ole nuorinta edes nähnyt.
Minä kehoitin aloittajaa "sanomaan suoraan", joten mielestäni olen neuvonut olemaan rehellinen.
Pienelle lapselle on tarpeetonta paneutua vuosien takaisiin erimielisyyksiin, jotka ovat välirikon takana. Ne ovat yksityisiä asioita, joita on turha yrittääkään selittää lapselle, joka ei ole edes syntynytkään tapahtumien aikaan. Ei kukaan voi olla nin puolueeton, että pystyisi kertomaan molempien osapuolten tunteet. Jos siihen pystyisi, ei väirikkoa olisi edes tapahtunut.
Eikä lapsi ei tunne mummua, joten hän asettuu ilman muuta äidin puolelle, ovat tapahtumat sitten millaiset tahansa. Turha painolasti lapselle, jolla ei ole osaa eikä arpaa tapahtumissa.
Muutenkin, kaikissa asioissa, on lapselle kerrottava asia totuudenmukaisesti ja varsin lyhyesti. Lapsi ei omaksu pitkiä puheita. Perustieto riittää.
Hän kysyy sitten itse, kun asia mietityttää uudelleen. - miten on?
yhteydenpidosta kirjoitti:
Muistitko kertoa äidillesi, että odotat vauvaa. Muistitko pyytää häntä synnärille vauvaa katsomaan. Kutsuitko luoksesi vauvaa ihmettelemään. Kutsuitko kahville ja kyläilemään tasaisin väliajoin. Kerroitko kuulumisiasi ja lapsistasi. Jos tuo kaikki unohtui, niin vaikea on sitten täysin vieraita lapsia hoitaakaan vanhemman poissaollessa.
Onko meidän mummojen todellakin niin vaikea sulattaa se asia,että meillä isovanhemmissa olis jotain korjattavaa meidän omassa käytöksessä?Taas ollaan vaan niin selvästi syyttämässä nuorempia ihmisiä.Meitä vaan on niitä mummoja ja pappoja,jotka ei todellakaan ole kiinnostuneita lastenlapsistaan,valitettavasti,eikä se aina ole sen nuoremman ihmisen vika.
Minun lapsilla on ollut kiinnostuneita ja vähemmän kiinnostuneita isovanhempia.Kyllä sen ihminen ymmärtää,jos ei toista kiinnosta.Ymmärrän että lapsiani en voi tuputtaa isovanhemman seuraan,jos selvästi annetaan ymmärtää,että aina on jotain muuta kiinnostavampaa tekemistä,eikä tässä ole ollut kysymys lapsenhoidosta vaan muusta yhteydenpidosta.
Pidän lapsenlapsiini yhteyttä,exmieheni ei.Eikä tässäkään ole kysymys siitä,että omat lapseni eivät ottaisi pappaa lastensa lähelle,mutta jos kutsut ym. ei aiheuta isovanhemmassa mitään reaktiota,niin siitä sitten toinen jo vetää sen johtopäätöksen,että ei sitä voi alkaa kerjäämäänkään lapsenlapsille isovanhempaa,joten yhteydenpito jää,valitettavasti. - So what
yhteydenpidosta kirjoitti:
Muistitko kertoa äidillesi, että odotat vauvaa. Muistitko pyytää häntä synnärille vauvaa katsomaan. Kutsuitko luoksesi vauvaa ihmettelemään. Kutsuitko kahville ja kyläilemään tasaisin väliajoin. Kerroitko kuulumisiasi ja lapsistasi. Jos tuo kaikki unohtui, niin vaikea on sitten täysin vieraita lapsia hoitaakaan vanhemman poissaollessa.
Mikä kysymys! "Muistitko kerto äidillesi...." Kuinka tuollaista voi edes ajatella? Tottakai ihminen kertoo läheisilleen perheenlisäyksestään, ja odottaa innolla ristiäisvieraita.
Johan olisi aika kummallista, jos ei muistaisi äidille asiasta mainita.
Isovanhemmat ovat muustakin syystä lapselle tärkeät kuin lapsenlikkana . Eihän lapsien tarvitse ikinä mennä yksin ja yökylään, tilanteethan ovat joka perheessä erilaiset.
Mutta jos isoäiti ei ole lapsenlapsistaan kiinnostunut, niin se on sillä sipuli. Lapsenlapsella ei ole isovanhempaa, entä sitten? Monilla ei ole.
Jos isovanhempi tietää, ettei kiinny lapsiin ja tuntee vain ahdistusta heistä, niin sallikaa hänen pitää elämänsä itsellään.
Turhaa ajatella, että isovanhemmat jollakin tavalla jakaisivat elämänviisautta tai suvun perinteitä lapsukaisille. Niitä mummuja on harvassa. - meillä huono mummo
yhteydenpidosta kirjoitti:
Muistitko kertoa äidillesi, että odotat vauvaa. Muistitko pyytää häntä synnärille vauvaa katsomaan. Kutsuitko luoksesi vauvaa ihmettelemään. Kutsuitko kahville ja kyläilemään tasaisin väliajoin. Kerroitko kuulumisiasi ja lapsistasi. Jos tuo kaikki unohtui, niin vaikea on sitten täysin vieraita lapsia hoitaakaan vanhemman poissaollessa.
Onnittelitko vauvauutisen kuultuasi. Muistitko lähettää kukkia synnärille. Veitkö rotinat ja muuta ruokaa tuoreelle äidille. Tarjouduitko kantamaan koliikkivauvaa jotta äiti saisi nukuttua edes yhden yön. Lähetätkö synttäri- ja joululahjat, käytkö kylässä kun sinun on helpompi matkustaa, lapseton ihminen. Jos kaikki tuo unohtui, niin älä ihmettele mikseivät lapsenlapset ikinä tapaa sinua.
- Keittöpsykologiaa
Kysymyksessä voi olla jonkinlainen tunnevammaisuus. Puolin ja toisin ei osata tai ei ole koskaan opittu näyttämään tunteita. Äitisikin voi luulla, että hän on teidän perheelle täysin yhdentekevä. (Mahdollisesti asperger-sukua, joissa viihdytään omissa pienissä ympyröissä, rutiineissa ja omissa oloissaan?) Rakastatte varmaankin toisianne, mutta teiltä puuttuvat taidot osoittaa tunteitanne luentevasti?
- yhteydenpito
Keittiöpsykologiaa: Taidat osua nyt ihan oikeaan. Juuri tuolta aloittajan kirjoituksen sisältö kuulostaa.
Kaikki osapuolet ihmettelee yksikseen, miksei toiset pidä yhteyttä.
Ja jos joku kumminkin uskaltautuu mielestään tosi rohkeasti yhteydenpitoon suurin toivein, niin se helposti tyssää siihen, että näyttää kuin toinen torjuisi, koska molemmat osapuolet on tottumattomat kanssakäymiseen, niin ei heti osata ja kun oikeestikin molemmat osapuolet tarvitsee paljon omaa vetäytymis- ja palautumisaikaa.
Tunteet ja tykkäämiset on silti olemassa vahvoina, jokainen elää niitä sisällään yksinään ja yksikseen ja suree. Onkohan tämä paha kohtalo vai hyvä. Saattaa johtaa pahimmillaan masennukseen ja itsemurhiin tai ainakin huonontaa elämänlaatua. Mutta ei avointen ihmisten ihmissuhdetrasselitkaan mukavia ole, nekin voi johtaa vaikka mihin ja ainakin huonontaa elämänlaatua nekin. - Keittöpsykologiaa
yhteydenpito kirjoitti:
Keittiöpsykologiaa: Taidat osua nyt ihan oikeaan. Juuri tuolta aloittajan kirjoituksen sisältö kuulostaa.
Kaikki osapuolet ihmettelee yksikseen, miksei toiset pidä yhteyttä.
Ja jos joku kumminkin uskaltautuu mielestään tosi rohkeasti yhteydenpitoon suurin toivein, niin se helposti tyssää siihen, että näyttää kuin toinen torjuisi, koska molemmat osapuolet on tottumattomat kanssakäymiseen, niin ei heti osata ja kun oikeestikin molemmat osapuolet tarvitsee paljon omaa vetäytymis- ja palautumisaikaa.
Tunteet ja tykkäämiset on silti olemassa vahvoina, jokainen elää niitä sisällään yksinään ja yksikseen ja suree. Onkohan tämä paha kohtalo vai hyvä. Saattaa johtaa pahimmillaan masennukseen ja itsemurhiin tai ainakin huonontaa elämänlaatua. Mutta ei avointen ihmisten ihmissuhdetrasselitkaan mukavia ole, nekin voi johtaa vaikka mihin ja ainakin huonontaa elämänlaatua nekin.Kiitos "yhteydenpito". Sait ajatukseni kirjalliseen muotoon paremmin kuin mitä itse olisin osannut tehdä.
- mummikka
Minulla on kaksi lapsenlasta, jotka ovat siloin tällöin yökylässä, harvakseltaan. Se on aika rankka viikonloppu, kun pitää keksiä jotain muutakin kuin telkkarin tuijotusta ja ulkona sataa vettä. No, viimeksi pipareitten leivonta pelasti lauantai-illan. Lapset ovat mukavia ja kilttejä. Toinen mummi vaan minua mietityttää : hän ottaa vain tyttölapsen 4-v. luokseen, ei iloista pientä poikavauvaa. Hän sanoo olevansa niin vanha, ettei halua molempia (olemme samanikäiset 56-v. työelämässä täysillä mukana). Hänellä on tietenkin oikeus valintaansa, mutta tänäkin viikonloppuna tyttö oli kysynyt miksei pikkuveikka tule mukaan, hän kokee sen epäoikeudenmukaiseksi. Minunkin mielestäni on väärin suosia toista, siinä pahoittaa mielensä niin moni, äiti, isä, sisarukset....
- En ottaisi minäkään
No, eiköhän sen pienen poikavauvan paikka olekin kotona äitinsä luona.
- mummotta
Eivätköhän tytön vanhemmat osaa aivan itse kertoa lapselleen, että mummo on kutsunut vain hänet kylään ja että vauva olisikin vielä liian pieni olemaan yötä erossa äidistään.
Onpa paljon mielensäpahoittajia. Uskaltaakohan mummo kutusa enää tyttöäkään luokseen? - voi teitä!!!
Mummikka siinä nyt ylentää itseään toisen mummon kustannuksella. Parempimummo-kilpailu menossa vai?
- Ei vauvaa!
Olen sen toisen mummin kanssa samaa mieltä.
- mummuilu on mukavaa
Meillä tyttärentytär 4,5v. Ollut alle 2- vuotiaasta alkaen meidän tykönä joka viikko yhden yön ja kaksi puolikasta päivää. Yleensä Nuppu tulee perjantaina n.klo 16 ja palautamme kotiin lauantaina klo 14, että pääsee päikkäreille omaan kotiin. Näemme iltapäiväkyläilyiden merkeissä n.2 kertaa viikossa.
Toukokuussa Nuppunen saa veljen. Olen sanonut vanhemmille, että mummulaan tullaan yökylään vasta 18kk täyttymisen jälkeen. Kyllä lasta voi rakastaa ja tavata ilman yökyläilyäkin. Pikkuveljestä tulee varmasti yhtä rakas lapsukainen vaikka nukkuukin isän ja äidin, eikä mummun ja vaarin kanssa.
Ei se ole suosimista, että lasta luonaan pitää usein/yökylässä. Se on lapsen rakastamista. Tuntuu kauhealta, että kaikki väännetään pahaksi. Vuorotellen haukutaan ne isovanhemmat jotka mieluusti lasta luonaan pitää ja joka toinen puheenvuoro haukkuu, jos lasta ei tarpeeksi/ollenkaan kylään pyydetä.
- eletään me vaan
Jokainen mummo on erilainen - ei se iästä riipu.
- mummikka
Heh, kylläpä tuli hauskoja kommentteja !
Ei täällä mummikka itseään mihinkään ylennä, ajaa vain lasten tasa-arvoa, jos otetaan toinen hoitoon, niin otetaan toinenkin. Erikoistilanteet ovat erikseen. On hieman vaikea täällä selostaa sitä, miten toinen mummi kääntää selkänsä kokonaan pienemmälle lapselle, joten se jää varmaankin teille arvailujen varaan. Ei se pikkuinen ole liian pikkuinen olemaan yökylässä mummilla, on ollut vain kaksi kertaa ja hyvin pärjäillyt tutussa porukassa. Eikä niitä mukuloita viedä mummeille ihan huvittelun vuoksi. Toinen mummi ottaa tytön usein statuksen vuoksi ja hehkuttelee naamakirjassa ihanuuttaan, eikä häntä ole pyydetty hoitamaan. Meille lapset ovat tulleet ihan asiallisesta ja tärkeästä syystä.
Ja vaikka tytölle kerrotaan, että vain hän menee nyt kylään, on hän hämillään ja ihmeissään, että MIKSI ? Kyllä siinä on oikeasti monta mielensäpahoittajaa, ajatelkaa itse, vaikka vaikuttaakin siltä, että teillä kaikilla ei lapsia olekaan, saati lapsenlapsia.- En ottaisi minäkään
Olet hakoteillä, kun kirjoitat lasten tasa-arvosta! Tasa-arvoa on myös se, että lapsen ikä huomioidaan. Kirjoitit pienestä poikavauvasta, joka muutamassa päivässä kasvoi, eikä enää ollutkaan "liian pikkuinen olemaan yökylässä mummilla". Minkäköhän ikäinen tämä "vauva" on?
4-vuotiaana on minusta oivallinen ikä alkaa opettelemaan olemaan poissa kotoa öitä, koska on myös kouluikäisiä, 7-9 vuotiaita lapsia, jotka eivät koskaan ole olleet yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan! Ei ole edes harvinaista että joillakin luokilla yökoulu on 1. kerta kun lapsi yökyläilee!!! - Kotikissat :))
En ottaisi minäkään kirjoitti:
Olet hakoteillä, kun kirjoitat lasten tasa-arvosta! Tasa-arvoa on myös se, että lapsen ikä huomioidaan. Kirjoitit pienestä poikavauvasta, joka muutamassa päivässä kasvoi, eikä enää ollutkaan "liian pikkuinen olemaan yökylässä mummilla". Minkäköhän ikäinen tämä "vauva" on?
4-vuotiaana on minusta oivallinen ikä alkaa opettelemaan olemaan poissa kotoa öitä, koska on myös kouluikäisiä, 7-9 vuotiaita lapsia, jotka eivät koskaan ole olleet yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan! Ei ole edes harvinaista että joillakin luokilla yökoulu on 1. kerta kun lapsi yökyläilee!!!Kaikkeenko sitä pitää opetella? Mihin sitä taitoa tarvitaan?
Miksi ei lapsi voi olla kotonaan öitä vaikka täysi-ikäisyyteen asti?
Tosiasia on, että kun jouduin sairaalaan muutamaksi yöksi, sanoi mieheni oudoksuneensa, kun oli kotonamme ensimmäistä kertaa yksin sillä aikaa.
Olemme eläneet vuosikymmenet samassa taloudessa, mutta harvemmin joku on jäänyt kotiin yksikseen useammaksi päiväksi ja yöksi. - mummo neljälle
En ottaisi minäkään kirjoitti:
Olet hakoteillä, kun kirjoitat lasten tasa-arvosta! Tasa-arvoa on myös se, että lapsen ikä huomioidaan. Kirjoitit pienestä poikavauvasta, joka muutamassa päivässä kasvoi, eikä enää ollutkaan "liian pikkuinen olemaan yökylässä mummilla". Minkäköhän ikäinen tämä "vauva" on?
4-vuotiaana on minusta oivallinen ikä alkaa opettelemaan olemaan poissa kotoa öitä, koska on myös kouluikäisiä, 7-9 vuotiaita lapsia, jotka eivät koskaan ole olleet yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan! Ei ole edes harvinaista että joillakin luokilla yökoulu on 1. kerta kun lapsi yökyläilee!!!Lapset ovat niin erilaisia. Yksi lapsenlapsistani ei jäisi millään yöksi, hän valvoo melkein koko yön vaikka sisaruksensakin ovat samalla kertaa yötä.Ei auta vaikka hän nukkuisi vierelläni ja pitäisin häntä kädestä kiinni. Sisaruksilla ei ole minkäänlaista ongelmaa yöpymisissä, ainoastaan tällä yhdellä. Hän on aina ollut tällainen eikä yövy mielellään toisenkaan isovanhempien luona, saatikka kavereidensa tai serkkujensa.
- En ottaisi minäkään
Kotikissat :)) kirjoitti:
Kaikkeenko sitä pitää opetella? Mihin sitä taitoa tarvitaan?
Miksi ei lapsi voi olla kotonaan öitä vaikka täysi-ikäisyyteen asti?
Tosiasia on, että kun jouduin sairaalaan muutamaksi yöksi, sanoi mieheni oudoksuneensa, kun oli kotonamme ensimmäistä kertaa yksin sillä aikaa.
Olemme eläneet vuosikymmenet samassa taloudessa, mutta harvemmin joku on jäänyt kotiin yksikseen useammaksi päiväksi ja yöksi.Kyllä sitä taitoa tarvitaan. Se on itsenäistymistä ja irtaantumista vanhemmista. Joskus napanuora on kuitenkin katkaistava.
- mummikka
En ottaisi minäkään kirjoitti:
Olet hakoteillä, kun kirjoitat lasten tasa-arvosta! Tasa-arvoa on myös se, että lapsen ikä huomioidaan. Kirjoitit pienestä poikavauvasta, joka muutamassa päivässä kasvoi, eikä enää ollutkaan "liian pikkuinen olemaan yökylässä mummilla". Minkäköhän ikäinen tämä "vauva" on?
4-vuotiaana on minusta oivallinen ikä alkaa opettelemaan olemaan poissa kotoa öitä, koska on myös kouluikäisiä, 7-9 vuotiaita lapsia, jotka eivät koskaan ole olleet yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan! Ei ole edes harvinaista että joillakin luokilla yökoulu on 1. kerta kun lapsi yökyläilee!!!Hakoteillä juu, eihän ne lapset tarvitse mitään tasa-arvoa, kasvakoon samanlaisiksi kuin tämä nykyinenkin maailma on. Kyllä se 8-kuinen vauva on vielä vauva, eikä se mitenkään muutamassa päivässä kasva. Sen ikäinen on jo kummasti mummin luona yökylässä, jos vaan huolitaan, ei se minun mielestäni ole liian pieni, mutta pikkuinen poikavauva silti.
Sinulla ei imeisesti ole mitään suhteita lapsiisi tai lapsenlapsiin, tuskin niitä onkaan... - En ottaisi minäkään
mummikka kirjoitti:
Hakoteillä juu, eihän ne lapset tarvitse mitään tasa-arvoa, kasvakoon samanlaisiksi kuin tämä nykyinenkin maailma on. Kyllä se 8-kuinen vauva on vielä vauva, eikä se mitenkään muutamassa päivässä kasva. Sen ikäinen on jo kummasti mummin luona yökylässä, jos vaan huolitaan, ei se minun mielestäni ole liian pieni, mutta pikkuinen poikavauva silti.
Sinulla ei imeisesti ole mitään suhteita lapsiisi tai lapsenlapsiin, tuskin niitä onkaan...Olet edelleen hakoteillä, kun vaadit 4-vuotiaalle ja 8kk:n ikäiselle samanlaista eli mielestäsi "tasa-arvoista" kohtelua.
Mieti nyt hetki ihan mielessäsi, miksi jotkut asiat voidaan toteuttaa 4-vuotiaan kanssa, muttei 8 kk:n ikäisen kanssa.
Pojan paikka on vielä kotona, ei hänen tarvvitse huvikseen päästä mummille yökylään, vain siksi että isosisko jo yökyläilee.
Väärin meni muutkin arvailut, mitä tulee minun suhteisiini jälkeläisiini. Minä puolestani arvailen, että sinä olet vain 18-vuotias trollaava teinityttö. Tuskin olet lasta nähnytkään? - Mummu monelle
mummikka kirjoitti:
Hakoteillä juu, eihän ne lapset tarvitse mitään tasa-arvoa, kasvakoon samanlaisiksi kuin tämä nykyinenkin maailma on. Kyllä se 8-kuinen vauva on vielä vauva, eikä se mitenkään muutamassa päivässä kasva. Sen ikäinen on jo kummasti mummin luona yökylässä, jos vaan huolitaan, ei se minun mielestäni ole liian pieni, mutta pikkuinen poikavauva silti.
Sinulla ei imeisesti ole mitään suhteita lapsiisi tai lapsenlapsiin, tuskin niitä onkaan...Miksi vauvan pitää olla mummun luona yökylässä? Lapsen paikka on äidin luona, sillä side äitiin on vielä vahva tuossa iässä. Siitä on omakohtainen kokemus.
Oma tyttäreni matkusti viikon lomalle, kun poika oli 8 kk ikäinen. Hän kaipasi lastaan niin että loma oli pilalla. Vauva viihtyi hyvin mummulassa, tutussa paikassa, mutta loukkaantui äitiinsä, niin että ei halunnut jäädä mummun sylistä kotiin. Ongelmia oli useita päiviä, kun lapsi osoitti mietlään hylkäämisestä.
Siitä otimme kyllä opiksemme, eikä muita lapsia mummuteltiu kuin muutama tunti kerrallaan, hätätilassa yksi yö. Lapsen ehdoilla on elettävä, kyllä ne suhteet solmiutuvat myöhemminkin. - Napanuora?
En ottaisi minäkään kirjoitti:
Kyllä sitä taitoa tarvitaan. Se on itsenäistymistä ja irtaantumista vanhemmista. Joskus napanuora on kuitenkin katkaistava.
Ja siihenkö tarvitaan yöpymisiä muiden kodeissa! Yöllä nukutaan. Se ei ole kasvattamista eikä irroittamista vanhemmista. Jos lapsi ei nuku, vaan riehuu tai pelkää, on yöpyminen aiheeton ja traumaattinen lapselle, vaikka aikuisten mielestä olisikin tarpeellinen kokemus.
Minä olen kuvitellut, että napanuoran katkaisu on vastuuntunnon herättämistä, kotitehtävien opettelua, omista asioista huolehtimista jne. eikä hemmottelua mummulassa ja yöpymistä kodin ulkopuolella.
Jos muualla yöpyminen on niin kasvattavaa ja kehittävää, suosittelen lasten kesäleirejä ja muita retkiä, joilla yövytään omatoimisesti teltoissa tai muissa oudoissa paikoissa ja silti selviydytään ihan omin avuin.
Jos arvelee, ettei lapsi siellä vielä selviä, on oma sänky paras yöpymispaikka. - En ottaisi minäkään
Napanuora? kirjoitti:
Ja siihenkö tarvitaan yöpymisiä muiden kodeissa! Yöllä nukutaan. Se ei ole kasvattamista eikä irroittamista vanhemmista. Jos lapsi ei nuku, vaan riehuu tai pelkää, on yöpyminen aiheeton ja traumaattinen lapselle, vaikka aikuisten mielestä olisikin tarpeellinen kokemus.
Minä olen kuvitellut, että napanuoran katkaisu on vastuuntunnon herättämistä, kotitehtävien opettelua, omista asioista huolehtimista jne. eikä hemmottelua mummulassa ja yöpymistä kodin ulkopuolella.
Jos muualla yöpyminen on niin kasvattavaa ja kehittävää, suosittelen lasten kesäleirejä ja muita retkiä, joilla yövytään omatoimisesti teltoissa tai muissa oudoissa paikoissa ja silti selviydytään ihan omin avuin.
Jos arvelee, ettei lapsi siellä vielä selviä, on oma sänky paras yöpymispaikka.Olet aika pihalla. :)
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. - mummotta
mummikka kirjoitti:
Hakoteillä juu, eihän ne lapset tarvitse mitään tasa-arvoa, kasvakoon samanlaisiksi kuin tämä nykyinenkin maailma on. Kyllä se 8-kuinen vauva on vielä vauva, eikä se mitenkään muutamassa päivässä kasva. Sen ikäinen on jo kummasti mummin luona yökylässä, jos vaan huolitaan, ei se minun mielestäni ole liian pieni, mutta pikkuinen poikavauva silti.
Sinulla ei imeisesti ole mitään suhteita lapsiisi tai lapsenlapsiin, tuskin niitä onkaan...Ehkäpä mummo ei halua tai jaksa vaihtaa vauvan vaippoja, tehdä erikseen vauvanruokia, kanniskella vauvaa, joka ei osaa vielä kävellä, pitää seuraa vauvalle, joka ei osaa puhua, ei ymmärrä puhetta ja jota on koko ajan vahdittava jne.
Nelivutias ja kahdeksan kuukauden ikäinen ovat aivan eri kehitystasolla. Siitä epätasa-arvosta voit syyttää Luontoäitiä.
- Kaksisuuntainen tie
Hei,
ymmärrän hyvin tuntojasi nimim. Inhoava mummo? Itselläni on vähän samanlainen tilanne eli omat vanhempani eivät ole juurikaan kiinnostuneita lapsestamme ja puolison vanhemmat ovat jo kuolleet.
Yhteydenpito on yksipuolista eli perustuu omaan aktiivisuuteeni. Taloudellista tai hoitoapua emme ole tarvinneet, mutta olisi ollut mukavaa, jos isovanhemmat olisivat halunneet jotenkin olla mukana perheemme elämässä.
Isovanhempien la lapsemme välille ei ole muodostunut henkistä sidettä. Alkuvuosina yritin edesauttaa sen syntymisessä, mutta nyt olen jo luovuttanut. Miksi hakata päätään vuodesta toiseen seinään? Välit ovat asiallisen ystävälliset, mutta etäiset. Soittelen heille kuulumisia pari kertaa kuukaudessa ja käymme kylässä silloin tällöin.
Toisaalta samalla kun surkuttelen sitä, että lapsellani ei ole henkistä sidettä isovanhempiinsa tunnen myötätuntoa myös omia vanhempiani kohtaan: hekin ovat menettäneet jotain. Nimittäin pyyteettömän lapsenlapsen rakkauden ja etuoikeuden päästä seuraamaan yhden ihmisenalun kasvua ja kehittymistä.
Kyllä yhteydenpidon pitäisi olla kaksisuuntainen tie: jos isovanhempi todella haluaa olla osa nuorta perhettä, hän myös toimii sen puolesta.- Haloo haloo
Ilahduttavan hyvin pidät yhteyttä kun soittelet pari kertaa kuussa ja kyläilette silloin tällöin.
Moni isovanhempi pitäisi sellaista miellyttävänä ja kiintymysta osoittavana yhteydenpitona.
Meidän suhteissamme puhelin toimii vain isovanjhemmilta lasten suuntaan. - kaksisuuntainen tie
Haloo haloo kirjoitti:
Ilahduttavan hyvin pidät yhteyttä kun soittelet pari kertaa kuussa ja kyläilette silloin tällöin.
Moni isovanhempi pitäisi sellaista miellyttävänä ja kiintymysta osoittavana yhteydenpitona.
Meidän suhteissamme puhelin toimii vain isovanjhemmilta lasten suuntaan.Sehän se niin vaikeaa näissä läheisimmissä ihmissuhteissa onkin, että yhteydenpito ja läheisyydenkaipuu on niin erilaista eri ihmisillä ja tarpeet eivät aina kohtaa.
Teille voisin sanoa, että pitäkää vain sinnikkäästi yhteyttä, vaikka lapsenne eivät kovasti aktiivisia olekaan. Lapsenlapsenne kaipaavat sitä varmemmin teitä, mitä vähemmän heidän omat vanhempansa pystyvät heidän läheisyydentarpeisiinsa vastaamaan.
Yhteyden luominen omiin lapsenlapsiin ei tosin onnistu pelkän puhelimen välityksellä, vaan siihen tarvitaan myös tapaamisia ja luontevaa yhdessäoloa riittävän usein.
- puhua pitää
Pitää selvästi kertoa, et haluaa olla yhteydessä lähemmin, sillä useinhan saa kuulla, et isovanhemmat liikaa puuttuu aikuisten lastensa elämään, olisko syy tässä?
- vaiva ja harmi?
Totta.Kun lapsi on teini-iässä haistatellen lyönyt lapsuuden kotioven kiinni, niin vanhemmat on sen jälkeen varovaisia itsenäistynyttä lastaan kohtaan, niinkuin pitääkin, ja vierailevat ainoastaan kun kutsutaan. Joten aikuistuneet lapset, muistakaa kutsua. Kaikkialla kuulee haukkumista miten vanhemmat häiritsee aikuisia lapsiaan, eivät osaa päästää irti ja ovat heille vain vaivaksi ja vievät heidän aikaansa kaiken muun kiireen ja väsymyksen keskellä, siksi emme ota yhteyttä vaan odotamme yhteydenottoa.
- yksinkertaista
vaiva ja harmi? kirjoitti:
Totta.Kun lapsi on teini-iässä haistatellen lyönyt lapsuuden kotioven kiinni, niin vanhemmat on sen jälkeen varovaisia itsenäistynyttä lastaan kohtaan, niinkuin pitääkin, ja vierailevat ainoastaan kun kutsutaan. Joten aikuistuneet lapset, muistakaa kutsua. Kaikkialla kuulee haukkumista miten vanhemmat häiritsee aikuisia lapsiaan, eivät osaa päästää irti ja ovat heille vain vaivaksi ja vievät heidän aikaansa kaiken muun kiireen ja väsymyksen keskellä, siksi emme ota yhteyttä vaan odotamme yhteydenottoa.
Voihan sitä yhteyttä yllpitää ihan soittamalla välilla kysyen kuulumisia - eihän sitä tarvitse olla työntäytymyssä kylään odottamatta. ihan molemmin puolin.
- Aikuiset lapset
vaiva ja harmi? kirjoitti:
Totta.Kun lapsi on teini-iässä haistatellen lyönyt lapsuuden kotioven kiinni, niin vanhemmat on sen jälkeen varovaisia itsenäistynyttä lastaan kohtaan, niinkuin pitääkin, ja vierailevat ainoastaan kun kutsutaan. Joten aikuistuneet lapset, muistakaa kutsua. Kaikkialla kuulee haukkumista miten vanhemmat häiritsee aikuisia lapsiaan, eivät osaa päästää irti ja ovat heille vain vaivaksi ja vievät heidän aikaansa kaiken muun kiireen ja väsymyksen keskellä, siksi emme ota yhteyttä vaan odotamme yhteydenottoa.
Aikiuisen tehtävä on rakastaa lastaan vaikka tämä marssiikin ulos ovet paukkuen.
Lapsi on epäkypsä ja teini-ikäisenä tunteet kuohuvat.
Lapsen pitää ymmärtää, että kotiin voi aina tulla kuin tuhlaajapoika konsanaan, vaikka ei enää laspuudenkodissa asuisikaan.
Liika varovaisuus panee lapsen ajattelemaan, että nyt ne vanhemmat pelkäävät, että lapsi tulee takaisin, joten pitävät hajurakoa sen vuoksi.
Kyllä lapsen täytyy tietää, että on aina tervetullut.
Pitää vain muistaa, että aikuistuttuaan lapsi päättää itse asioistaan, asumisistaan, appivanhempien tapaamisista, joulujen vietosta, lapsien kasvatuksesta....
- oma elämä kaikilla
ei todellakaan ole mikään velvollisuus olla yhteydessä aikuisena, jos ei halua ja siitä ei saa syyllistää..
- Kaksisuuntainen tie
Näinhän se on. Eli vanhemmilla ei ole velvollisuutta olla yhteydessä aikuisiin lapsiinsa ja heidän perheisiinsä. Mahdollisuus on.Toiset sitä käyttävät, toiset eivät.
Se ei kuitenkaan poista aikuistuneen lapsen surua siitä, että perheyhteys isovanhempiin on katkennut.
Jos lapsi on saatu ehkäisyn petettyä ja kasvatettu vain velvollisuuden takia, on ymmärrettävää, että sen jälkeen kun hän on aikuistuttuaan muuttanut pois lapsuudenkodistaan, nämä vanhemmat huokaisevat helpotuksesta ja alkavat taas elää omaa elämäänsä.
Meidän viestiketjun aloittajan ja itseni kaltaisten pitäisi vain muistaa, että omien vanhempien ylenkatse ei tee meistä yhtään muita huonompia ihmisiä.
Ehkä meidän vanhempamme ovat jostain syystä itse joutuneet kaltoin kohdelluksi eikä heillä ole kykyä tai resursseja toimia muulla tavoin.
Yritetään me olla siirtämättä tätä sukurasitusta omille lapsillemme.- äiti olen
"Jos lapsi on saatu ehkäisyn petettyä ja kasvatettu vain velvollisuuden takia, on ymmärrettävää, että sen jälkeen kun hän on aikuistuttuaan muuttanut pois lapsuudenkodistaan, nämä vanhemmat huokaisevat helpotuksesta ja alkavat taas elää omaa elämäänsä."
Ja höpön löpön.... lapsiaan joko rakastaa tai sitten ei ( jos on tunnevammainen) se miten lapsi on saanut alkunsa ei tätä asiaa muuta tai ratkaise.
- *1948
Minun Äitini:
" Yhtäkään lasta en ole halunnut.
Aina olen saanut kulkea vatsa pystyssä.
Jos olisin elämäni saanut itse päättää en olisi tehnyt yhtäkään lasta. " Hän synnytti vuosina 1939-1952 1964 Yhdeksän lasta ja 1964 kävi abortissa jossa sitten laitettiin munatorvet kiinni.
" Kun joskus lapsia saatte yhtäkään en edes syliini ota jokainen hoitakoon omat kakaransa."
Lasten tulevaisuus oli myös päätetty kaikki omaisuus pojille tytöt menkööt naimisiin ja kaksi lapsista ei minnekään vaan hänen ja isän vanhuudenhoitajiksi.
Omaisuus oli 120 hehtaaria maa- ja metsätila sekä rantaa joka soveltui hyvin tonteiksi 950 m. Tämä omaisuus siirrettiin pojille kaupoilla ja syytingillä.
Omaisuus ja koulutus mahdollisuuden pois otto, ei ollut niin paha kuin tuo elämän ja naiseuden riisto, jolla kasvatettiin ja revittiin sielu.
Lisänä oli seksuaalinen kaltoin kohtelu joka moraalitonta..- Suopursu3
Olen mummi ja isomummi aina olen lapsista pitänyt vieraistakin, olen hyvin onnellinen kun lapsenlapseni tulevat lastensa kanssa ja saan tutustua heihin jo vauvana, rakastan heitä kaikkia vaikka lapset ovatkin erilaisia leikin heidän kanssaan sikäli kun pystyn lattialla konttaamaan jos on poikalapsi ja leikimme autoilla, olen ehkä omituinen kun tykkään että suurin mitä olen elämässäni aikaiseksi saanut ovat lapset.
Halaukset kun he tulevat ja myös lähtiessä on liikuttavaa se on aitoa rakkautta ja toivon että heille jää ehkä jonkinlainen muisto minusta vaikka ei se ole tärkeintä vaan se ilo ja lämpö jonka he tuovat minun elämääni. Kiitos heistä. - Elämänvirrat
Lestaadiolaisia?
- lellu4
Hei!
Kuulostaa tosi kurjalta. Itselläni on tilanne, jossa isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä siksi pääse lapsenlapsiaan hoitamaan. Olisi helpompaa, jos he asuisivat lähellä senkin vuoksi, että joskus tarvitsen lapsenhoitoapua. Onneksi on kummit ja muut kaverit, jotka voivat auttaa, mutta joskus hekään eivät ehdi tms. Olen saanut pari ihanaa lapsenhoitajaa [ulr=https://tendea.fi]tendea.fi[/url] -palvelusta. - jouluakka
Kaikki olette hauskoja ja vitsikkäitä, mutta elämän kokemuksesta ja lasten kanssa olemisesta ette tunnu tietävän mitään. Miksi siis tällä palstalla kirjoittelette ? Tietenkin hupia ja viihdettähän tämä on... ja nimettömänä voi kirjoitella ihan mitä soopaa tahansa. Elämä vain oikeasti on ihan rankkaa suorittamista, eikä mitään paskan jauhamista. Lapsenlapsille kunniaa ja tasa-arvoa.
Hyvää joulua teille vitsinikkarit ja pitäkää huoli itsestänne, jos ette pysty sitä tekemään läheisillenne. - mummu 2
Oletko ajatellut, miten suhtaudutte mummon vierailuun ( aviopuoliso ?).
Onko mummo tuntenut joskus olevansa liikaa, ei osaa käyttäytä teidän toiveiden mukaisesti.
Kävitkö äitisi luona nuorena, kun olit vielä yksinäinen. Entäpä kun on jo lapset. Yksin lasten kanssa, vai aviopuoliso mukana.
Menepä käymään mummon luona vain lasten kanssa, mummo ei ehkä orjaile sinua ja lapsia.
Itse tunnen vierautta käydessäni tytön luona, vierastan vävyä. Mieluummin otan vieraat kotia, vävynkin.
Itsekään, et osaa suhtautua omaan mummoosi, kun et ole nuorempana tutustunut mummoosi. Omat lapseni käyvät mummoaan katsomassa lastensa kanssa, vaikka asuvat toisella puolella Suomea. Kävin lasten pienenä ollessa kotona lasten kanssa. Nyt lapset käyvät myös minua (mummoa) katsomassa lasten kanssa. Välillä vävy tai miniä jää kotia ja viettää vapaata lasten hoidosta. Samoin he käyvät omissa mummoloissaan lasten kanssa.
Mummojen vanhetessa aikuiset lapset näkevät heidän vanhenemansa ja antavat apua tarvittaessa.
Pelottaa ottaa toisen lasta hoitoon, ettei vain mitään vahinkoa sattuisi, varsinkin, jos lapsi on vielä niin pieni, ettei osaa kertoa mitä on asiaa.
Hyvää joulua, soita äidillesi. Ehkäpä välinne paranevat, kun pidät yhteyttä - ukiksi
kuulostaa aivan hirveältä.en voi käsittää millään,että tälläistä voi olla edes olemassa.vaikka olen se miespuoleinen, ukki,niin kuulostaa aivan hirveältä tuo kirjoituksesi.Itse pääsin ukiksi myös aika myöhään,mutta sitä ihanammalta se isovanhemmuus tuntuu.Vaikka olen töissä,niin koskaan ei ole niin kiirettä,etten voisi hoitaa pikku prinssessaani,siis tyttären tytärtäni,ei koskaan.Toivon sinulle voimia jaksaa tässä mielestäni oudossa tilanteessa,ei tämä voi olla mielestäni mitenkään tavallista
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5733806Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483288- 382771
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662709Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192104- 322061
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121887- 291835
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171760Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471719