Miten selviän elämästä

Parempi on kun ei taistele. Antaa toisten olla mitä ovat, pääasia on millainen itse olet ja miten miellät itsesi. Jos sinun on hyvä olla itsesi, kaikki hyvin.

Kyllähän sen näkee, joten apua kannattaa hakea ennenkuin on myöhäistä. Silti kuulosti hieman, että hän antaa toisille ihmisille liikaa valtaa omaan elämäänsä.

Ota pottu viinaa se on parasta sorretun voimaa.

Ei niitä ystäviä niin montaa tarvitse... muutama riittää. Jos sitä vastoin toistuvasti koet itsesi väärin kohdelluksi, niin sinulla on oikeus taistella vastaan tai ainakin huomauttaa asiasta. Jos esim. joudut kiusatuksi työpaikallasi niin kerro asiasta esimiehellesi.

Vastaavasti pyri karttamaan kusipäitä ja niitä jotka vain yrittävät hyötyä sinusta tavalla tai toisella.

Kyllä me kaikki hautaan päästään, tai sitten jäädään varisten syötäväksi.

Elämässä jaksaa eteenpäin, kun hyväksyy että tässä maailmankaikkeudessa jokainen on loppujen lopuksi itsensä kanssa absoluuttisen yksin, ja on rauhassa tämän oman itsensä kanssa. Ei sitä tule peljätä, vaan oman yksinäisyytensä edessä voi tuntea jopa syvää rauhaa.

Ongelmallisimpia ja rasittavimpia tuntuvat olevan ne, jotka eivät hyväksy itseään, saati erillisyyttään muista, ja projisoivat omat pelkonsa ja riippuvuutensa toisiin ihmisiin. Heistä tulee ikäänkuin selässä kannettavia taakkoja jokaiselle ystävälleen.

Useimmat meistä ovat muukalaisia toinen toisillemme, joiden kautta pienen hetken heijastelemme itseämme, eivätkä tekemisemme tai tekemättä jättämisemme vaikuta toisiimme yhtään mitenkään. Kun ei itse alista toisia, voi hyvällä omallatunnolla nauraen kieltäytyä alistumasta kenenkään toisen ihmisen edessä, vaikka tämä kuinka käyttäisi manipulointi ja dominointi keinonsa. Sellainen on vain tämän ihmisen omaa henkistä kypsymättömyyttä ja riippuvuutta toisista.

Sitten on niitä harvoja, joista oikeasti voi tulla luotettava liittolainen ja ystävä. Mutta silloinkaan heitä ei tule tukahduttaa omalla minällään, vaan hyväksyä molempien erilaiset ja yksilölliset kokemusmaailmat.