Kun katson miestäni, en näe hänessä enää sitä kipinää minkä ennen näin. Tuike silmissä on hävinnyt ja tilalla on omantunnon vastuu, ei rakkaus. Tiedän että hän yrittää, mutta tiedän myös että elän yhtä elämää.
Meidän liitto tapahtui liian nopeasti, vaikka asioista paljon puhuttiin. Uskon että ex-avokistaan ylipääseminen on miehelleni se pahin asia tässä.En ole asiasta murtunut, vaikka minun pitäisi kaiken jären mukaan olla. Heitä yhdistää kuitenkin pieni lapsi ja pitkä menneisyys. Olen ulkopuolinen tässä, ja sen näkee. Heillä kaikki oli toisin, paremmin, vaikka ero tulikin. Meillä ei edes puhuta talousasioista, meille mikään ei ole yhteistä tai sitten meitä ei yhdistä mikään.
Minä olen onnellinen. Rakastan miestäni, vaikka rakkauteen en meinannut oma ex:äni jälkeen uskoa. Onnesta huolimatta, olisin valmis päästämään mieheni menemään, olemaan se joka kirjoittaa lapun ja on se ilkeä. Uskon että ajan kanssa mieheni käsittäisi ja olisi asiasta jopa kiitollinen minulle. Aika kun ei ole tuhlattavaksi rakkaudessa. Saan olla kiitollinen monesta asiasta miehelleni, ja kun katson hänen elämää minusta tuntuu jatkuvasti siltä että on aika korvata se.
Mieheni on tietoinen mietteistäni. Hänelle avioliitto on jotain josta ei voi poistua. Kuullosta hänen puheissaan enemmän velvoitteelta, kuin syyltä. En usko että ajan kanssa ihminen oppii rakastamaan toista palavasti. Uskon kuitenkin nykyään siihen että jossain on minunkin palava rakkaus, ja niin myös hänen.
Meidän liitto tapahtui liian nopeasti, vaikka asioista paljon puhuttiin. Uskon että ex-avokistaan ylipääseminen on miehelleni se pahin asia tässä.En ole asiasta murtunut, vaikka minun pitäisi kaiken jären mukaan olla. Heitä yhdistää kuitenkin pieni lapsi ja pitkä menneisyys. Olen ulkopuolinen tässä, ja sen näkee. Heillä kaikki oli toisin, paremmin, vaikka ero tulikin. Meillä ei edes puhuta talousasioista, meille mikään ei ole yhteistä tai sitten meitä ei yhdistä mikään.
Minä olen onnellinen. Rakastan miestäni, vaikka rakkauteen en meinannut oma ex:äni jälkeen uskoa. Onnesta huolimatta, olisin valmis päästämään mieheni menemään, olemaan se joka kirjoittaa lapun ja on se ilkeä. Uskon että ajan kanssa mieheni käsittäisi ja olisi asiasta jopa kiitollinen minulle. Aika kun ei ole tuhlattavaksi rakkaudessa. Saan olla kiitollinen monesta asiasta miehelleni, ja kun katson hänen elämää minusta tuntuu jatkuvasti siltä että on aika korvata se.
Mieheni on tietoinen mietteistäni. Hänelle avioliitto on jotain josta ei voi poistua. Kuullosta hänen puheissaan enemmän velvoitteelta, kuin syyltä. En usko että ajan kanssa ihminen oppii rakastamaan toista palavasti. Uskon kuitenkin nykyään siihen että jossain on minunkin palava rakkaus, ja niin myös hänen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päästä mies menemään niin itsekin tekisin jos olisin sinä. Jättikö miehesi ex-naisensa sinun takiasi?