Mitenkä muilla menee kotityöt ja ajankäyttö yms. pienen lapsen kanssa? Minusta tuntuu, että minun pitäisi jaksaa vaikka mitä.
En missään nimessä väheksy puolisoani tai muita naisia, jotka hoitavat pieniä sylivauvoja kotona. Kovaa työtä on ja arvostan suuresti. Itse menen 7:00 töihin ja tulen pois 16:00. Olen usein aika väsynyt, koska pieni lapsi valvottaa öisin. Kotona minua odottaa välittömästi toinen työ. Heti täytyy alkaa valmistamaan ruokaa. No ei tuossa mitään, ruuanlaitto onnistuu. Joskus vain haluaisi hieman hengähtää. Tulee vain heti sanomista mikäli ruoka venyy. Olen hommannut puolisolle salikortin ja koiran saa lenkittää, jotta pääsee hetkeksi omiin oloihin. Tuntuu vain ettei mikään riitä. Aina kuulemma katson televisiota tai olen koneella illalla. Siitä kun sitten sanon, että ei pidä paikkaansa. Korkeintaan 1 tunnin olen koneella ja tv:tä katselen yhtä paljon kuin hän. Itse hän saa olla fb:ssä ja missä vaan, koska imettää eikä muuta voi tehdä. Olen yrittänyt ehdottaa, että laitetaan tv/tietokone pois ja ollaan keskenään. Ei onnistu.
Alkaa välillä ymmärrys loppumaan. Tunnen itseni välillä piiaksi, jonka pitäisi tehdä kaikki. Kun yrittää ehdottaa seksiä niin torjutuksi tukeminen on arkipäivää. En jaksa edes yrittää. Olen kertonut hänelle, että kaipaisin itse välillä että hän huomaisi minut. En tarkoita nyt että seksiä pitäisi saada, vaan että koskettaisi ja kehuisi. Tokaisee yleensä, että ei hän ole sellainen henkilö. Kysyin sitten, että pitäisikö minun muuttua ja haudata omat tunteeni ja toiveeni? Ei vastannut mitään. Kuten kaikissa oppaissa vauvasta, minäkin tunnen, että olen aivan ulkopuolinen, kun vastassa on äiti ja lapsi.
En missään nimessä väheksy puolisoani tai muita naisia, jotka hoitavat pieniä sylivauvoja kotona. Kovaa työtä on ja arvostan suuresti. Itse menen 7:00 töihin ja tulen pois 16:00. Olen usein aika väsynyt, koska pieni lapsi valvottaa öisin. Kotona minua odottaa välittömästi toinen työ. Heti täytyy alkaa valmistamaan ruokaa. No ei tuossa mitään, ruuanlaitto onnistuu. Joskus vain haluaisi hieman hengähtää. Tulee vain heti sanomista mikäli ruoka venyy. Olen hommannut puolisolle salikortin ja koiran saa lenkittää, jotta pääsee hetkeksi omiin oloihin. Tuntuu vain ettei mikään riitä. Aina kuulemma katson televisiota tai olen koneella illalla. Siitä kun sitten sanon, että ei pidä paikkaansa. Korkeintaan 1 tunnin olen koneella ja tv:tä katselen yhtä paljon kuin hän. Itse hän saa olla fb:ssä ja missä vaan, koska imettää eikä muuta voi tehdä. Olen yrittänyt ehdottaa, että laitetaan tv/tietokone pois ja ollaan keskenään. Ei onnistu.
Alkaa välillä ymmärrys loppumaan. Tunnen itseni välillä piiaksi, jonka pitäisi tehdä kaikki. Kun yrittää ehdottaa seksiä niin torjutuksi tukeminen on arkipäivää. En jaksa edes yrittää. Olen kertonut hänelle, että kaipaisin itse välillä että hän huomaisi minut. En tarkoita nyt että seksiä pitäisi saada, vaan että koskettaisi ja kehuisi. Tokaisee yleensä, että ei hän ole sellainen henkilö. Kysyin sitten, että pitäisikö minun muuttua ja haudata omat tunteeni ja toiveeni? Ei vastannut mitään. Kuten kaikissa oppaissa vauvasta, minäkin tunnen, että olen aivan ulkopuolinen, kun vastassa on äiti ja lapsi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voin kertoa että oot kyllä loisto puoliso ja isä! Jotkut isät ei taida olla yhtä viitseliäitä ja huomiion ottavia puolison sekä perheen suhteen.
Pääsisitkö joskus vaikka neuvola käynnille yhdessä? Pystyisitö ottaa asiaa puheeksi siellä? Jos vaikka aukeais ja helpottas tilanne sillain?
Tsemppiä!
Miten on loisto puoliso ja isä kun töistä tullessa haluaa omaa rauhaa ja on illalla 1 h tietokoneella?
En oikein ymmärrä.
No kuinka moni ehdottaa että parisuhteen ja perheen eteen olisi valmis luopumaankin noista viihde vempeleistä HÄ?
Ole mies ja älä mene naisen oikuihin ja kun naisesi on kotna niin hänen kuuluu ruuat tehdä kun sinä tulet töistä kotiin ja vaadi sitä omaa aikaa ja jos naisesi ei ymmärrä että seksiäkin pitää olla niin voi kohtao lla entinen vaimo. Pitää ottaa se oma tila ja sanoa vastaan että sininkin pittää hengähtää töiden jälkeen aj sanoa vaimolleesi että teeppä itse ruokasi niin hyvä tulee. Annat vaimosi marista ihan omiaan ja sanot ettäteet hommat oman aikataulun mukaan ja sen kotna olevan pitäsi ne kotihommat tehdä eikä sen joka töissä käy.
Yksi hyvä konsti että oleppa pari-iltaa viikossa omissa menoissasi ja harrastuksissasi ja jos tulee sanomista niin kerrot että ei minua täällä kaivata ja pitäsi sitä seksiäkin olla muutaman kerran viikossa ja että tämä avioliitto ei toimi niin voi vaimosi ruveta miettimään asioita eikä vaan valita kokoajan.
En tunne tilannettasi, mutta : Oletko ajatellut että ehkä vaimosi kaipaa hieman omaa aikaa? Lapsen myötä tekemisen määrä kasvaa. Onko näin, vaimosi hoitaa lapsen yöt ja päivät? Jos hän ei saa tarpeeksi aikaa itselleen ja ei saa päättää silloin itse mitä tekee, hän luultavasti väsyy eikä silloin jaksa viettää aikaa kanssasi. Näetkö kokonaisuuden kuinka paljon hän todellisuudessa kotona tekee?
Kiristäminen, vaatiminen ja oman edun ajaminen ei kuulu parisuhteeseen. Se saa aikaan luultavasti vain perhehelvetin, josta lapsikin kärsii, joten en suosittelisi tuolle vaatimuslinjalle lähtemään mitä joku täällä esittää. Todellisen miehen ei tarvitse kiristää vaimoaan. Suosittelen keskustelua ja kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta. Ja anna vaimolle omaa aikaa...
Jos olette molemmat yhtälailla terveitä ja työkykyisiä, niin sitten reilu jako kotitöissä on illat muut vapaa-ajat 50/50. Vauvan hoito kotona on täyuttä työtä. Itse käytin ensimmäiset 4kk pelkästään vauvan imetykseen ( korvikkeiden teko/ pullojen pesu yms päälle) sen 8h/pvä. Ei tosiaankaan ehtinyt ruuanlaitolta ja vauvan hoidolta alussa esim. siivoamaan päivän aikana vaikka olisinkin halunnut. Oli typy aikamoinen tissitakiainen. Eli siinä tilanteessa ei tosiaankaan kaipaa kotiin miestä joka heti kinuaa, että joko ruoka on valmista. :( Toisaalta terveen ja työkykyisen äidin pitää ymmärtää, että rankaaa se on palkkatyökin! Molemmat tarvii sen huilihetken illalla.
Varmasti jokaisen tilanne kotona on yksilöllinen. Pienten lasten kanssa hermot on molemmilla usein riekaleina, itse yritän uskotella että ehkä se tilanne siitä tasaantuu muutaman vuoden sisään. Itse olen kotiäitinä kahden pienen kanssa ja tunnen myös olevani aika lopussa. Mieheni on rakastava ja hauska isä lapsilleen, mutta eipä juuri osallistu kotitöihin (paitsi todelliset miehen työt :)). Ja pahinta asiassa on, ettei hän edes näe kuinka raskasta lasten ja kodin hoitaminen on. Pitää itsestäänselvänä, että ruoka on valmiina, pyykit pestynä, silitettynä ja kämppä suht siistinä. Hän on se joka saa viikonloppuisin nukkua pitkään, en minä joka olen nyt 9kk putkeen viettänyt rikkinäisiä öitä vauvan kanssa. Lomallaan hän joskus yllättää ja kokkaa! Olemme olleet ikuisuuden yhdessä ja tulemme toimeen hyvin, paitsi tunteenpalo on sammunut. Uskokaa tai älkää mutta seksiä ei ole harrastettu sitten vauvamme hedelmöittymisen :( No itsetuntohan se on ihan romuna, oma syyty toki osittain. En tiedä...joskus unelmoin hyvästä parisuhteesta tai haaveilen erosta...mutta lasten takia haluan yrittää. Yritän olla niin hyvä äiti kuin mahdollista mutta olen väsynyt. Olen alkanut tiuskimaan. Joskus sanon suutuspäissäni miehelleni asiasta mutta hän tulkitsee sen nalkuttamiseksi. Haluaisin enemmän omaa aikaa. Aikaa vaikka kaunistautua. Salaisesti toivon äitienpäivinä tai jouluna lahjakorttia kauneushoitolaan tai romanttiselle dinnerille. Äitienpäivinä en ole saanut lahjaa, kerran kommentin "et sinä ole minun äitini". Jouluna päätämme ettei osteta lahjoja toisillemme, mutta joka vuosi toivon yllätystä jota en saa. Joskus ystävänpäivänä olen saanut yllätyskukan. Huoh...mitä valitusta. Kyllä olen puhunut mieheni kanssa asiasta, mutta mikään ei muutu. Tunnen itseni itsestäänselvyydeksi. Omaa syytäni osin, tiedän. Syksyllä menen takaisin töihin. Lasten kanssa viihtyisin pidempäänkin kotona mutta rahani loppuu. Ja toisaalta, oman arvostukseni takia on virkistävää mennä töihinkin. Tsemppiä kaikille parisuhteessa painiskeleville! Koitetaan jaksaa!