Ajattelin vain sen kertoa kun tälle palstalle törmäsin. :D
Olen 24v nainen, ja ollut sinkku periaatteessa koko elämäni. Teininä olen toki pussannut yli sata poikaa (laskuissa ihan täysin seonnut), joitakin pieniä romansseja kertynyt ja vuoden verran jonkinmoisessa vapaassa suhteessa ollut.
Kaveripoikia minulla on toisaalta ollut viime aikoina ihan kiitettävästi, ja tulenkin poikien kanssa paremmin usein toimeen kuin tyttöjen. Itse asiassa viime vuosina olen tainnut viettää aikaa enemmän poikien kuin tyttöjen kanssa. :D (kyllä, välillä ovat yrittäneet iskeä mutta itse haluan usein pitää vain reilut, hyvät välit). Minun mielestäni on ihanaa ja luonnollista viettää aikaa poikien kanssa -tai mielellään poika-tyttöryhmissä jotta en ole mikään poikkeus femininiinisyydeltäni.
Minulla on hyvä kroppa, ja kauniiksikin kehutaan. Olen terveen itsetunnon omaava, älykäs (vaan ei näsäviisas!), kuunteva, optimistinen.... Varsinaista vikaa ei minussa siis pitäisi olla.
Sanoisin että olen aika ihana. Ja olisin varmaan aika ihana tyttöystävä. Kunhan vain löytäisin semmosen mulle sopivan miehen.
Valitettavasti olen myös sisäänpäinkääntynyt (vaikka sosiaalisesti suht. lahjakas), enkä kiinnostunut enää nykyään baareiluista, ja hyvin nirso miesmaultani (haluan älykkään, kunnianhimoisen, hyvännäköisen ja minusta pitävän mielellään hiukan minusta vanhemman miehen). En siis löydä ketään.
Ei sitä että olisin enää miehiä etsinytkään. Olen unohtanut, että minulla voisi olla poikaystävä. Olen unohtanut että olen sinkku. Minulla on poistunut tarve. Olen yhä seksuaalinen toki vaan minusta on poistunut objektin läsnäolemisen tarve. LUOTAN että se tulee kun on tullakseen. Ei ole enää käsitettä 'sinkku'; jossa minussa olisi jotakin puuttuvaa. Ei ole pakonomaista tarvetta täyttää omaa tyhjiötään toisella ihmisellä. Se olisi muuten kerjäämistä, ei rakkautta. Minä olen vain minä. Kyllä, haluan rakkautta mutta se on jotain mitä en voi pakottaa, ja tällä hetkellä saan rakkautta eniten nauttimalla tästä hetkestä.
Kyllä, voisin käydä joskus kai baarissakin. Eihän sitä koskaan tiedä. Vaan.... Minä en ala nuolemaan kaiken maailman kuppiloita läpi jonkun miehen toivossa, jolta toivon saavani kerjättyä jonkinlaista "rakkautta". Eikä se ole ylpeyttä, se on... ehkä, laiskuutta. En tiedä. Ja tilastollista epätodennäköisyyttä, että minulle sopiva mies tuskin siellä baareissa roikkuisi ensilähdössäkään. Ellei käy todellinen tuuri. Vaan sen tuurin vuoksi en jaksa räkälöihin astua joidenkin pinnallisten kavereideni kanssa. (niiden hyvien kavereiden kanssa istun sisätiloissa teekupin ja suklaakeksien kanssa)
Joskus tulevaisuudessa kun asetun aloilleni hiukan paremmin, marssin varmaan ensimmäisenä treffipalveluun, ja toivon että sieltä onnistaisi. Haha. Haluanhan minäkin perheen joskus.
Onhan tää aika noloa. Tää koko elämän periaatteessa kestäny sinkkuus. Kyllähän ihmiset yleensä seurustelee.
En vaan ole se 'bitch' joka yleensä isketään ensimmäisenä. Luulen, että se 'vika' minussa on. Vaan sanotaanhan että hyvää tapahtuu sille joka 'jaksaa odottaa'`?
Mutta otetaan tää elämä vaan rennosti. En mä oo nimittäin keksiny mitään parempaakaan ajattelurataa.
Ja kutsuisin itseäni ihan OK onnelliseksi hyypiöksi. Luulisin.
Miksi vuodatan tätä paskaa Suomi24 -keskustelupalstalle, en tiedä. Halusin vain jakaa omat ajatukseni sinkkuudesta(ni). Anteeksi jos häiritsin. ;)
Olen 24v nainen, ja ollut sinkku periaatteessa koko elämäni. Teininä olen toki pussannut yli sata poikaa (laskuissa ihan täysin seonnut), joitakin pieniä romansseja kertynyt ja vuoden verran jonkinmoisessa vapaassa suhteessa ollut.
Kaveripoikia minulla on toisaalta ollut viime aikoina ihan kiitettävästi, ja tulenkin poikien kanssa paremmin usein toimeen kuin tyttöjen. Itse asiassa viime vuosina olen tainnut viettää aikaa enemmän poikien kuin tyttöjen kanssa. :D (kyllä, välillä ovat yrittäneet iskeä mutta itse haluan usein pitää vain reilut, hyvät välit). Minun mielestäni on ihanaa ja luonnollista viettää aikaa poikien kanssa -tai mielellään poika-tyttöryhmissä jotta en ole mikään poikkeus femininiinisyydeltäni.
Minulla on hyvä kroppa, ja kauniiksikin kehutaan. Olen terveen itsetunnon omaava, älykäs (vaan ei näsäviisas!), kuunteva, optimistinen.... Varsinaista vikaa ei minussa siis pitäisi olla.
Sanoisin että olen aika ihana. Ja olisin varmaan aika ihana tyttöystävä. Kunhan vain löytäisin semmosen mulle sopivan miehen.
Valitettavasti olen myös sisäänpäinkääntynyt (vaikka sosiaalisesti suht. lahjakas), enkä kiinnostunut enää nykyään baareiluista, ja hyvin nirso miesmaultani (haluan älykkään, kunnianhimoisen, hyvännäköisen ja minusta pitävän mielellään hiukan minusta vanhemman miehen). En siis löydä ketään.
Ei sitä että olisin enää miehiä etsinytkään. Olen unohtanut, että minulla voisi olla poikaystävä. Olen unohtanut että olen sinkku. Minulla on poistunut tarve. Olen yhä seksuaalinen toki vaan minusta on poistunut objektin läsnäolemisen tarve. LUOTAN että se tulee kun on tullakseen. Ei ole enää käsitettä 'sinkku'; jossa minussa olisi jotakin puuttuvaa. Ei ole pakonomaista tarvetta täyttää omaa tyhjiötään toisella ihmisellä. Se olisi muuten kerjäämistä, ei rakkautta. Minä olen vain minä. Kyllä, haluan rakkautta mutta se on jotain mitä en voi pakottaa, ja tällä hetkellä saan rakkautta eniten nauttimalla tästä hetkestä.
Kyllä, voisin käydä joskus kai baarissakin. Eihän sitä koskaan tiedä. Vaan.... Minä en ala nuolemaan kaiken maailman kuppiloita läpi jonkun miehen toivossa, jolta toivon saavani kerjättyä jonkinlaista "rakkautta". Eikä se ole ylpeyttä, se on... ehkä, laiskuutta. En tiedä. Ja tilastollista epätodennäköisyyttä, että minulle sopiva mies tuskin siellä baareissa roikkuisi ensilähdössäkään. Ellei käy todellinen tuuri. Vaan sen tuurin vuoksi en jaksa räkälöihin astua joidenkin pinnallisten kavereideni kanssa. (niiden hyvien kavereiden kanssa istun sisätiloissa teekupin ja suklaakeksien kanssa)
Joskus tulevaisuudessa kun asetun aloilleni hiukan paremmin, marssin varmaan ensimmäisenä treffipalveluun, ja toivon että sieltä onnistaisi. Haha. Haluanhan minäkin perheen joskus.
Onhan tää aika noloa. Tää koko elämän periaatteessa kestäny sinkkuus. Kyllähän ihmiset yleensä seurustelee.
En vaan ole se 'bitch' joka yleensä isketään ensimmäisenä. Luulen, että se 'vika' minussa on. Vaan sanotaanhan että hyvää tapahtuu sille joka 'jaksaa odottaa'`?
Mutta otetaan tää elämä vaan rennosti. En mä oo nimittäin keksiny mitään parempaakaan ajattelurataa.
Ja kutsuisin itseäni ihan OK onnelliseksi hyypiöksi. Luulisin.
Miksi vuodatan tätä paskaa Suomi24 -keskustelupalstalle, en tiedä. Halusin vain jakaa omat ajatukseni sinkkuudesta(ni). Anteeksi jos häiritsin. ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen vanhempi mies mutta sadan miehen syljet lillumassa suussa kuulostaa aika hurjalta. No sellaista on naisten elämä.
Ja että objektina olemisen tarve on poistunut vai? Siihenhän koko naisten seksuaalisuus perustuu.
Vastaa ensin kysymykseen: moniko mies on laskenut lastinsa huoranvittuusi?
Luetaan sen jälkeen tuo pitkä vuodatuksesi.
Asiattomaan kysymykseen asiallinen vastaus: 3. Vuoden suhde ja pari romanssia.
Ja vuodatusta ei tarvitse lukea ellei halua. :)
Siis väität että olet 24-vuotiaana päästänyt vain n. 3 eri miestä päällesi ähkimään? Vaikea uskoa, todellinen luku saadaan varmaan taas kertomalla kymmenellä kuten naisten ilmoittamille panijamäärille yleensä kannattaa tehdä. Oliko niillä "romansseilla" tatuointeja? Olivatko suomalaista syntyperää? Oliko yhdenkään ÄO yli 90?
"Ja että objektina olemisen tarve on poistunut vai? Siihenhän koko naisten seksuaalisuus perustuu. "
Objektilla en tarkoita mitään pornotyyppistä objektia, vaan toista ihmistä antamaan kiintymystä; jos etsii ihmistä antamaan itselle kiintymystä, käytin tekstissä kerran sanaa objekti. Ja sellaista objektia hakevat sanoisin useimmat miehet ja naiset. Itse ainakin yritän kovasti olla hakematta, välillä menestyen, välillä epäonnistuen.
Ehkä sana 'objekti' on hiukan harhaanjohtava. :)
Ja niin, yli sadan miehen syljet toisille kuulostaa vähän vastenmieliseltäki, mutta itse oon aika vapaamielinen asiaan, enemmänki nauran sille, onhan sitä oltu teinejä eikä se katuminen muutenkaan asiaa parantaisi :)
On syytäkin kuulosta vastenmieliseltä. Onhan suu heti persereiän jälkeen bakteerisin paikka ihmisen kehossa ja jos mikä tauti voi sen kautta tarttua. Notta kannattaisi vähän miettiä kelle ja monelleko suuta antaa.
Katumisen voisi tässä tapauksessa laskea henkiseksi kasvuksi... mutta sitähän naisten kohdalla harvoin tapahtuu.
Yleensä sitä unohdetaan, että seurustellaan.. ehkä seurustelunsa unohtava olisikin sinulle sopiva vastakappale. Pääsisit salarakkaaksi.
Siis tää auttaa sinua! Tulet huomaamaan, että sinä olet rakkaus joka rakastaa sinua, on aina rakastunut ja tulee aina rakastamaan. Avoimuus, jonka löydät, sulauttaa sisällee toiseuden ja näet kauneutta siellä missä et ennen sitä nähnyt. Unohdat käsitteet ja määritelmät ja kuljet mielen toiselle puolelle.
https://www.youtube.com/watch?v=AJMJ4iC_8m8&feature=fvsr