Tähdeksi taivaalle

Kerro enemmän tuosta luovuttamisesta. Miksi pitää alistua muiden tahtoon?

Itsekeskeisyydestä. Miksi joku huomataan vasta sitten, kun hän on lähdössä/lähtenyt pois? Miksi sitä huomiota ei voi antaa silloin, kun joku sitä tarvitsee? Sitten, kun hylkiö helpottaa oloaan, muut huomaavat hänet. Hän on hetken eräänlainen tähti.

Miksi kuolleelle annetaan huomiota ja tunnnetaan jotain häntä kohtaan? Miksi tuota ei voi tapahtua silloin, kun hän elää ja tuntee? Ihmiset haukkuvat hänet itsekeskeiseksi, kun aiheuttaa tuskaa muille, mutta ketään ei kiinnostanut hänen jatkuva tuskansa, josta hän vapautti itsensä. Onko kyseessä kenties oma syyllisyydentunne juuri tuosta? Vai menikö ruokahalu hetkeksi ajatellessa raatoa? Kenelle tuollainen ihminen sitäpaitsi kuvittelee aiheuttavansa tuskaa teollaan? Miten ihmisillä on varaa nimitellä, kun ei heillä ole ollut mitään aikeitakaan uhrata edes pientä hetkeä ahdingossa olevalle, sen oman elämänsä ihanuuksien parista? Kuka on itsekeskeinen?

Invisible boy kirjoitti:

Kerro enemmän tuosta luovuttamisesta. Miksi pitää alistua muiden tahtoon?

Itsekeskeisyydestä. Miksi joku huomataan vasta sitten, kun hän on lähdössä/lähtenyt pois? Miksi sitä huomiota ei voi antaa silloin, kun joku sitä tarvitsee? Sitten, kun hylkiö helpottaa oloaan, muut huomaavat hänet. Hän on hetken eräänlainen tähti.

Miksi kuolleelle annetaan huomiota ja tunnnetaan jotain häntä kohtaan? Miksi tuota ei voi tapahtua silloin, kun hän elää ja tuntee? Ihmiset haukkuvat hänet itsekeskeiseksi, kun aiheuttaa tuskaa muille, mutta ketään ei kiinnostanut hänen jatkuva tuskansa, josta hän vapautti itsensä. Onko kyseessä kenties oma syyllisyydentunne juuri tuosta? Vai menikö ruokahalu hetkeksi ajatellessa raatoa? Kenelle tuollainen ihminen sitäpaitsi kuvittelee aiheuttavansa tuskaa teollaan? Miten ihmisillä on varaa nimitellä, kun ei heillä ole ollut mitään aikeitakaan uhrata edes pientä hetkeä ahdingossa olevalle, sen oman elämänsä ihanuuksien parista? Kuka on itsekeskeinen?

Lue lisää

No jos sitä nyt haluaa todeta, että "okei, te itsekeskeiset, ilkeyden ja pahuuden riivaamat ihmiset, jotka piinasitte minua kunnes en enää kestänyt, myönnän, te olitte oikeassa, minä väärässä, suoritan nyt loppuun teidän aloittamanne työn", niin jep, silloinhan sitä alistuu toisten tahtoon. Vai voiko joku rehellisesti väittää, että elimistö haluaisi kuolemaa?

Jos uskoo, että itsemurha on kohtalo, voi yrittää pidättää hengitystä kunnes kuolee. Eikö onnistu? Elimistö ei halua kuolla, mieli haluaa. Siksi se onkin itse_murha_. Murha. Ihminen rikkoo omaa oikeuttaan olla olemassa. Myöntää että kaikki ne k***päät jotka elämässä ovat tulleet vastaan olivat oikeassa.

Luulen, että kuolleelle annetaan huomiota siksi, että se muistuttaa meitä omasta kuolevaisuudestamme. Hautajaiset ovat riitti eläviä varten, kuolleellehan on yksi ja sama vaikka korpit söisivät. Itsemurha nostattaa meissä vihaa, koska vihaamme sitä että pahuuden annetaan voittaa. Me emme toki itse aktiivisesti oikein tee mitään pahuuden voittamisen estämiseksi.

Toiset ihmiset eivät voi vapauttaa meitä tuskastamme. Vain me itse voimme. Meillä on valittavana kaksi tietä; joko myönnämme toisten olleen oikeassa, tai, taistelemme heitä vastaan. Kuolema ei ole vapautus tuskasta, se on kaiken loppu. Ellei sitten usko hokkuspokkusolentoihin ja kuolemanjälkeiseen elämään, mutta loppu silti. Vain elämässä on toivoa, vain elämässä on vapautus.

Tuskasta vapautuminen, miten se saavutetaan? Onko yleispätevää ratkaisumallia? Mikä on minun tuskani lähde? Yksinäisyys. Miten yksinäisyydestä voi vapautua? Tapaamalla ihmisiä. Miten ihmisiä tavataan? Olemmehan mekin nyt "tavanneet", Invisible boy, ja minusta on mielenkiintoista keskustella kanssasi, vaikka olemmekin olleet useasta asiasta eri mieltä. Yksinäisyys on vähentynyt meiltä molemmilta, vaikkakin toki, vain sähkövirran muutoksen verran.

Enivei, niin kauan kun on elämää, on toivoa. Voitte toki valehdella itsellenne, ettei toivoa enää ole, että kaikki on mahdotonta. Valinta on teidän. Eihän lottovoittokaan ole mahdoton, se on vain epätodennäköinen. Yksinäisyydestä vapautuminenkaan ei ole mahdotonta, vaikka se olisikin epätodennäköistä.

Vasta kuolema tekee kaikesta mahdotonta.

a18plus6 kirjoitti:

No jos sitä nyt haluaa todeta, että "okei, te itsekeskeiset, ilkeyden ja pahuuden riivaamat ihmiset, jotka piinasitte minua kunnes en enää kestänyt, myönnän, te olitte oikeassa, minä väärässä, suoritan nyt loppuun teidän aloittamanne työn", niin jep, silloinhan sitä alistuu toisten tahtoon. Vai voiko joku rehellisesti väittää, että elimistö haluaisi kuolemaa?

Jos uskoo, että itsemurha on kohtalo, voi yrittää pidättää hengitystä kunnes kuolee. Eikö onnistu? Elimistö ei halua kuolla, mieli haluaa. Siksi se onkin itse_murha_. Murha. Ihminen rikkoo omaa oikeuttaan olla olemassa. Myöntää että kaikki ne k***päät jotka elämässä ovat tulleet vastaan olivat oikeassa.

Luulen, että kuolleelle annetaan huomiota siksi, että se muistuttaa meitä omasta kuolevaisuudestamme. Hautajaiset ovat riitti eläviä varten, kuolleellehan on yksi ja sama vaikka korpit söisivät. Itsemurha nostattaa meissä vihaa, koska vihaamme sitä että pahuuden annetaan voittaa. Me emme toki itse aktiivisesti oikein tee mitään pahuuden voittamisen estämiseksi.

Toiset ihmiset eivät voi vapauttaa meitä tuskastamme. Vain me itse voimme. Meillä on valittavana kaksi tietä; joko myönnämme toisten olleen oikeassa, tai, taistelemme heitä vastaan. Kuolema ei ole vapautus tuskasta, se on kaiken loppu. Ellei sitten usko hokkuspokkusolentoihin ja kuolemanjälkeiseen elämään, mutta loppu silti. Vain elämässä on toivoa, vain elämässä on vapautus.

Tuskasta vapautuminen, miten se saavutetaan? Onko yleispätevää ratkaisumallia? Mikä on minun tuskani lähde? Yksinäisyys. Miten yksinäisyydestä voi vapautua? Tapaamalla ihmisiä. Miten ihmisiä tavataan? Olemmehan mekin nyt "tavanneet", Invisible boy, ja minusta on mielenkiintoista keskustella kanssasi, vaikka olemmekin olleet useasta asiasta eri mieltä. Yksinäisyys on vähentynyt meiltä molemmilta, vaikkakin toki, vain sähkövirran muutoksen verran.

Enivei, niin kauan kun on elämää, on toivoa. Voitte toki valehdella itsellenne, ettei toivoa enää ole, että kaikki on mahdotonta. Valinta on teidän. Eihän lottovoittokaan ole mahdoton, se on vain epätodennäköinen. Yksinäisyydestä vapautuminenkaan ei ole mahdotonta, vaikka se olisikin epätodennäköistä.

Vasta kuolema tekee kaikesta mahdotonta.

Lue lisää

Ei, vaan jos ei ole tilannut annosta, ja sinua vaaditaan se syömään, niin sinulla ei ole mitään velvollisuuksia niin tehdä. Ei tuossa tilanteessa ruveta neuvomaan, että "Et nyt saatana luovuta itsekäs paska, vaan nielet sen kaiken", ymmärrätkö? Elämä on se annos, jota minä esim. en koskaan tilannut. Nyt minulta vaaditaan muiden perseennuolemista ja yhteiskunnallisten paska-asioiden hoitamista ja mukautumista muottiin, josta ei saisi lipsua. Pitäisi noudattaa kaiken maailman kirjoittamattomia sääntöjä, jotka palvelevat muita ja rasittaa minua itseäni, ja en saisi muka itse päättää, haluanko tehdä niin. Tuo on muiden tahtoon alistumista. Se, että päätät lopettaa sen skeidan nielemisen, on oma valintasi.

Oikeus ei ole velvollisuus. Kenenkään ei ole pakko olla olemassa, jos ei halua. Sana itsemurha on syyllistävä, jolla pyritään pistää itsensä ikiuneen saattava samaan kastiin toisia ihmisiä murhaavien kanssa, mikä ei ole sama asia. Oma tahto, oma kroppa, mikä ei ole homman nimi jälkimmäisten kanssa.

Jos olet vaikeasti loukkaantunut ja tuskat ovat sietämättömät, tai sanotaan, että jos joku valelee sinut bensalla ja tuikkaa tuleen ja laittaa kätesi ulottuville ladatun haulikon, niin tasantarkkaan käytät sitä helpottaaksesi tulen nuolemisesta aiheutuvaa tuskaa. Silloin ei elimistön mahdolliset estelyt tunnu missään. Mielessäsi on vain helpotus kivusta.

Hautajaiset ovatkin eläviä varten, jossa he yrittävät lievittää pahaa oloaan osallistumalla. Pyydetään anteeksi pahoja sanoja, jotka jäivät viimeiseksi sananvaihdoksi "päivänsankarin" kanssa, tai tullaan heittämään viimeiset "morot", vaikka ei oltu nähty kymmeneen vuoteen. Itseään tuossakin tilanteessa ajatellaan, eikä kuollutta. Miksi ei voitu moikata silloin, kun moikattava olisi itsekin ollut paikalla ja ehkä pitänyt sitä tärkeänäkin?

Pahuus on ihmisen kehittämä määrite. Se, että joku tappaa itsensä, ei ole pahuutta, mutta sellainen on voinut johtaa siihen. Silti, elämää syntyy vain ja ainoastaan tappamaan ja tapettavaksi, mieti luonnon kiertokulkua. Jos tapat toisen eliön vain, että itse pysyisit hengissä, tai saisit nautiskella, on itsekkyyttä pahimmillaan, mutta itse ei saisi päättää omasta kropasta.

Kuolema on loppu, niin, myös tuskan. Mutta, kuinka elämässä voi olla toivoa, koska kuolema voittaa aina? Miksi ei voisi oikaista suoraan siihen pisteeseen, jos muuten joutuu kärsimään? Eikö itsekkyyttä ole nimenomaan se, että vaatii jotain muuta kärsimään itsensä vuoksi? Samalla henkilö kasvattaa ekologista jalanjälkeään ja vie jotain pois muilta ihmisiltä, vaikka olisi itse valmis luovuttamaan ne muille.

Invisible boy kirjoitti:

Ei, vaan jos ei ole tilannut annosta, ja sinua vaaditaan se syömään, niin sinulla ei ole mitään velvollisuuksia niin tehdä. Ei tuossa tilanteessa ruveta neuvomaan, että "Et nyt saatana luovuta itsekäs paska, vaan nielet sen kaiken", ymmärrätkö? Elämä on se annos, jota minä esim. en koskaan tilannut. Nyt minulta vaaditaan muiden perseennuolemista ja yhteiskunnallisten paska-asioiden hoitamista ja mukautumista muottiin, josta ei saisi lipsua. Pitäisi noudattaa kaiken maailman kirjoittamattomia sääntöjä, jotka palvelevat muita ja rasittaa minua itseäni, ja en saisi muka itse päättää, haluanko tehdä niin. Tuo on muiden tahtoon alistumista. Se, että päätät lopettaa sen skeidan nielemisen, on oma valintasi.

Oikeus ei ole velvollisuus. Kenenkään ei ole pakko olla olemassa, jos ei halua. Sana itsemurha on syyllistävä, jolla pyritään pistää itsensä ikiuneen saattava samaan kastiin toisia ihmisiä murhaavien kanssa, mikä ei ole sama asia. Oma tahto, oma kroppa, mikä ei ole homman nimi jälkimmäisten kanssa.

Jos olet vaikeasti loukkaantunut ja tuskat ovat sietämättömät, tai sanotaan, että jos joku valelee sinut bensalla ja tuikkaa tuleen ja laittaa kätesi ulottuville ladatun haulikon, niin tasantarkkaan käytät sitä helpottaaksesi tulen nuolemisesta aiheutuvaa tuskaa. Silloin ei elimistön mahdolliset estelyt tunnu missään. Mielessäsi on vain helpotus kivusta.

Hautajaiset ovatkin eläviä varten, jossa he yrittävät lievittää pahaa oloaan osallistumalla. Pyydetään anteeksi pahoja sanoja, jotka jäivät viimeiseksi sananvaihdoksi "päivänsankarin" kanssa, tai tullaan heittämään viimeiset "morot", vaikka ei oltu nähty kymmeneen vuoteen. Itseään tuossakin tilanteessa ajatellaan, eikä kuollutta. Miksi ei voitu moikata silloin, kun moikattava olisi itsekin ollut paikalla ja ehkä pitänyt sitä tärkeänäkin?

Pahuus on ihmisen kehittämä määrite. Se, että joku tappaa itsensä, ei ole pahuutta, mutta sellainen on voinut johtaa siihen. Silti, elämää syntyy vain ja ainoastaan tappamaan ja tapettavaksi, mieti luonnon kiertokulkua. Jos tapat toisen eliön vain, että itse pysyisit hengissä, tai saisit nautiskella, on itsekkyyttä pahimmillaan, mutta itse ei saisi päättää omasta kropasta.

Kuolema on loppu, niin, myös tuskan. Mutta, kuinka elämässä voi olla toivoa, koska kuolema voittaa aina? Miksi ei voisi oikaista suoraan siihen pisteeseen, jos muuten joutuu kärsimään? Eikö itsekkyyttä ole nimenomaan se, että vaatii jotain muuta kärsimään itsensä vuoksi? Samalla henkilö kasvattaa ekologista jalanjälkeään ja vie jotain pois muilta ihmisiltä, vaikka olisi itse valmis luovuttamaan ne muille.

Lue lisää

Kuka sinulta vaatii ja mitä vaatii? Kenen takalistoa sinun muka pitää nuolla? Kenen pillin tahtiin sinun muka pitää tanssia? Ei kenenkään. Mitä kirjoittamattomia sääntöjä täällä pitää noudattaa? Joku voisi kertoa minullekin, sillä minä en noudata muiden tahtoa kuin omaani, enkä sellaisia sääntöjä joita ei ole kirjoitettu.

Itsemurha ei ole syyllistävä termi, vaan kuvaa täysin siitä mistä on kyse. Itsemurha on tavoitteellinen kuolema, ei siis "vahingossa" tapahtuva tai onnettomuudesta johtuva. Tällöin kategorisesti on kyse murhasta. Armomurhassa taas on kyse eri asiasta, lähinnä kuolemaan johtavan sairauden lopullisten tuskien helpoittamisesta. Masennus ei ole kuolemaan johtava sairaus, eikä se aiheuta niin suuria tuskia.

Olemassaolo ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Olemassaolosta on kyse niin kertakaikkisen harvinaisesta ja ainutlaatuisesta tapahtumasta, että on suorastaan loukkaus puhua velvollisuudesta.

Ainakaan minä en ole osallistunut hautajaisiin lievittääkseni omaa suruani, vaan osoittaakseni kunnioitustani vainajaa kohtaan. Vainajalle itselleenhän sillä ei ole enää mitään väliä. Suru jonkun läheisen poismenosta on suuri, riippumatta siitä mihin läheinen menehtyi. Tuohon suruun auttaa vain aika. Hautajaiset ovat riitti eläville, josta surun paranemisprosessi voi alkaa.

Tietenkin se on pahuutta kun joku tappaa itsensä. On absurdia väittää muuta. On räikeää vääryyttä sanoa että kuolema olisi oikein. Kuolema ei ole koskaan oikein. Kuolema päättää aina jotain ainutlaatuista, jotain mitä ei koskaan saa enää takaisin. Luonnollinen kuolema on yhtä surullinen kuin luonnotonkin, mutta kuolema on osa elämäämme. Koska kuolema kuitenkin koittaa, ei sitä ole syytä kiirehtiä vaan nauttia saamastaan ajasta. Koska uutta aikaa ei saa enää koskaan.

Toisen eliön tappaminen on väärin. Se on väärin jos sen tekee huvikseen/julmuuttaan, se on väärin kun sen tekee syödäkseen, se on väärin kun sen tekee puolustaakseen omaa elämäänsä. Mutta kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa kuolema on hyväksyttävissä. On väärin tappaa muurahainen, on väärin tappaa perhonen, on väärin tappaa ihminen.

Niin tosiaan, kuinka elämässä voi olla toivoa. Suurten filosofisten kysymysten äärellä. Toivoa mistä? Toivoa jostain paremmasta? Itse voimme sen "paremman" tehdä. Nauttia voi myös pienistä asioista. Esimerkiksi, tein lauantaina suursiivouksen kämpässäni. Oli suuri nautinto tulla tänään kotiin aamulenkiltä kun kämppä tuoksui puhtaalle, eikä missään ole pölyä. Oli nautinto olla aamulenkillä, ja seurata ulkoilemassa olevaa koiraa, sen elämäniloa ja rehellisyyttä.

"Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani". Totisesti.

Niin. Toivoa mistä?

a18plus6 kirjoitti:

Kuka sinulta vaatii ja mitä vaatii? Kenen takalistoa sinun muka pitää nuolla? Kenen pillin tahtiin sinun muka pitää tanssia? Ei kenenkään. Mitä kirjoittamattomia sääntöjä täällä pitää noudattaa? Joku voisi kertoa minullekin, sillä minä en noudata muiden tahtoa kuin omaani, enkä sellaisia sääntöjä joita ei ole kirjoitettu.

Itsemurha ei ole syyllistävä termi, vaan kuvaa täysin siitä mistä on kyse. Itsemurha on tavoitteellinen kuolema, ei siis "vahingossa" tapahtuva tai onnettomuudesta johtuva. Tällöin kategorisesti on kyse murhasta. Armomurhassa taas on kyse eri asiasta, lähinnä kuolemaan johtavan sairauden lopullisten tuskien helpoittamisesta. Masennus ei ole kuolemaan johtava sairaus, eikä se aiheuta niin suuria tuskia.

Olemassaolo ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Olemassaolosta on kyse niin kertakaikkisen harvinaisesta ja ainutlaatuisesta tapahtumasta, että on suorastaan loukkaus puhua velvollisuudesta.

Ainakaan minä en ole osallistunut hautajaisiin lievittääkseni omaa suruani, vaan osoittaakseni kunnioitustani vainajaa kohtaan. Vainajalle itselleenhän sillä ei ole enää mitään väliä. Suru jonkun läheisen poismenosta on suuri, riippumatta siitä mihin läheinen menehtyi. Tuohon suruun auttaa vain aika. Hautajaiset ovat riitti eläville, josta surun paranemisprosessi voi alkaa.

Tietenkin se on pahuutta kun joku tappaa itsensä. On absurdia väittää muuta. On räikeää vääryyttä sanoa että kuolema olisi oikein. Kuolema ei ole koskaan oikein. Kuolema päättää aina jotain ainutlaatuista, jotain mitä ei koskaan saa enää takaisin. Luonnollinen kuolema on yhtä surullinen kuin luonnotonkin, mutta kuolema on osa elämäämme. Koska kuolema kuitenkin koittaa, ei sitä ole syytä kiirehtiä vaan nauttia saamastaan ajasta. Koska uutta aikaa ei saa enää koskaan.

Toisen eliön tappaminen on väärin. Se on väärin jos sen tekee huvikseen/julmuuttaan, se on väärin kun sen tekee syödäkseen, se on väärin kun sen tekee puolustaakseen omaa elämäänsä. Mutta kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa kuolema on hyväksyttävissä. On väärin tappaa muurahainen, on väärin tappaa perhonen, on väärin tappaa ihminen.

Niin tosiaan, kuinka elämässä voi olla toivoa. Suurten filosofisten kysymysten äärellä. Toivoa mistä? Toivoa jostain paremmasta? Itse voimme sen "paremman" tehdä. Nauttia voi myös pienistä asioista. Esimerkiksi, tein lauantaina suursiivouksen kämpässäni. Oli suuri nautinto tulla tänään kotiin aamulenkiltä kun kämppä tuoksui puhtaalle, eikä missään ole pölyä. Oli nautinto olla aamulenkillä, ja seurata ulkoilemassa olevaa koiraa, sen elämäniloa ja rehellisyyttä.

"Mitä enemmän tunnen ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani". Totisesti.

Niin. Toivoa mistä?

Lue lisää

Minulta vaaditaan esim. elämistä. Sanoinhan, etten tullut tänne omasta halustani, vaan muiden haluista. He toivat minut tänne ja pistivät osaksi yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa täytyy noudattaa pelisääntöjä, jotka palvelevat yhteiskuntaa. Minun esim. täytyi miehenä mennä kutsuntoihin, josta poisjääminen olisi saanut poliisit hakemaan minua. Minun täytyi mennä armeijaan ja pakotettiin sanomaan, että "Vannon ja vakuutan pistäväni itseni tykinruoaksi, jos Suomi Finland niin haluaa". En voinut jättää tuota väliin, koska minun täytyy palvella tätä yhteiskuntaa, halusin, tai en. Entäs rahanhankintaprosessi? Koko elämä täytyy järjestää sitä silmälläpitäen ja se rajoittaa vapautta, sen lisäksi valtio verottaa omia rahojasi. Sinun pitää juosta niiden pillin mukaan, jotka laativat ehdot. Et voi mennä hammaslääkäriin, jollet käy paikan päällä. Siitäkin on hyvä repiä kymmenen euron käyntimaksu ja näin alistut oikeastaan laillistettuun ryöstöön. Ethän maksa koulutetun ihmisen toimenpiteestä, vaan siitä, että pääset heidän rahastettavakseen. Ahdingossa olevia ihmisiä on hyvä käyttää hyväkseen. Kirjoittamattomia sääntöjä on paljonkin, ja jos rikot niitä, saat kusipään maineen ja sehän yksinäistä hyödyttää kovastikin. Radikaalina esimerkkinä voisi sanoa, että naista ei saa lyödä. Miksi on kielletympää lyödä naista, kuin naisen miestä? Mies voi kyllä tinaista toista ilman suurempia tabuja, vaikka kokoeroa olisikin enemmän, kuin miehellä ja naisella.

On kumminkin eri asia päättää itse haluaako kuolla, kuin että joku toinen päättää sen puolestasi. Sitäpaitsi, poliisit sanovat aina itsaritapauksissa, ettei tapaukseen liity rikosta. On siis väärin puhua murhasta, koska murha on aina rikos.

Sanoinkin, että oikeus ei tarkoita velvollisuutta. Eli eläminen ei ole velvollisuus, vaikka sitä se muille itsaritapauksissa, syyllistävien kommenttien, perusteella on.

Mutta teit sen kunnioituksen itseäsi varten. Halusit näyttää itsellesi, että kunnioitat vainajaa ja hänen muistoaan. Se antoi sinulle paremman olon. Jos olisit jättänyt menemättä, olisi mieltäsi saattanut kalvaa pieni syyllisyys sitä, että olet jo siinä vaiheessa valmis menemään eteenpäin, että olisit jo valmis unohtamaan hänet. Ikäänkuin vakuutit itsellesi, että hän merkitsi sinulle jotain, ettei tulisi syyllisyydentunteita.

Ei kuolema väärinkään voi olla, koska se kuuluu elämään. Kaikki on kuolevaista, elämä on kuolemista. Ei itsensä tappaminen ole pahuutta, se on vain oman elämän lopettamista, ja kuten sanoit, että jos toisen eliön tappaminen on väärin, niin eikös se, että joku uhraa itsensä, jotta hänen tulevaisuudessa tappamansa ja syömänsä eliöt säästyisivät, ole epäitsekästä?

Mielenkiintoista on se, että sen ainutlaatuisuuden huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole. Ketään ei kiinnosta se ainutlaatuinen yksilö sen elinaikana, vaikka se nimenomaan olisi oleellista. "You don't know what you've got, till it's gone".

Entäs, jos siitä ajasta ei nauti? Miksi ei voisi oikaista päätepysäkille? Siinä vaiheessa, kun et enää ole, sinua ei haittaa pätkän vertaa mikään, ei edes se, että et pääse uudestaan iskutyynyksi.

Invisible boy kirjoitti:

Minulta vaaditaan esim. elämistä. Sanoinhan, etten tullut tänne omasta halustani, vaan muiden haluista. He toivat minut tänne ja pistivät osaksi yhteiskuntaa. Yhteiskunnassa täytyy noudattaa pelisääntöjä, jotka palvelevat yhteiskuntaa. Minun esim. täytyi miehenä mennä kutsuntoihin, josta poisjääminen olisi saanut poliisit hakemaan minua. Minun täytyi mennä armeijaan ja pakotettiin sanomaan, että "Vannon ja vakuutan pistäväni itseni tykinruoaksi, jos Suomi Finland niin haluaa". En voinut jättää tuota väliin, koska minun täytyy palvella tätä yhteiskuntaa, halusin, tai en. Entäs rahanhankintaprosessi? Koko elämä täytyy järjestää sitä silmälläpitäen ja se rajoittaa vapautta, sen lisäksi valtio verottaa omia rahojasi. Sinun pitää juosta niiden pillin mukaan, jotka laativat ehdot. Et voi mennä hammaslääkäriin, jollet käy paikan päällä. Siitäkin on hyvä repiä kymmenen euron käyntimaksu ja näin alistut oikeastaan laillistettuun ryöstöön. Ethän maksa koulutetun ihmisen toimenpiteestä, vaan siitä, että pääset heidän rahastettavakseen. Ahdingossa olevia ihmisiä on hyvä käyttää hyväkseen. Kirjoittamattomia sääntöjä on paljonkin, ja jos rikot niitä, saat kusipään maineen ja sehän yksinäistä hyödyttää kovastikin. Radikaalina esimerkkinä voisi sanoa, että naista ei saa lyödä. Miksi on kielletympää lyödä naista, kuin naisen miestä? Mies voi kyllä tinaista toista ilman suurempia tabuja, vaikka kokoeroa olisikin enemmän, kuin miehellä ja naisella.

On kumminkin eri asia päättää itse haluaako kuolla, kuin että joku toinen päättää sen puolestasi. Sitäpaitsi, poliisit sanovat aina itsaritapauksissa, ettei tapaukseen liity rikosta. On siis väärin puhua murhasta, koska murha on aina rikos.

Sanoinkin, että oikeus ei tarkoita velvollisuutta. Eli eläminen ei ole velvollisuus, vaikka sitä se muille itsaritapauksissa, syyllistävien kommenttien, perusteella on.

Mutta teit sen kunnioituksen itseäsi varten. Halusit näyttää itsellesi, että kunnioitat vainajaa ja hänen muistoaan. Se antoi sinulle paremman olon. Jos olisit jättänyt menemättä, olisi mieltäsi saattanut kalvaa pieni syyllisyys sitä, että olet jo siinä vaiheessa valmis menemään eteenpäin, että olisit jo valmis unohtamaan hänet. Ikäänkuin vakuutit itsellesi, että hän merkitsi sinulle jotain, ettei tulisi syyllisyydentunteita.

Ei kuolema väärinkään voi olla, koska se kuuluu elämään. Kaikki on kuolevaista, elämä on kuolemista. Ei itsensä tappaminen ole pahuutta, se on vain oman elämän lopettamista, ja kuten sanoit, että jos toisen eliön tappaminen on väärin, niin eikös se, että joku uhraa itsensä, jotta hänen tulevaisuudessa tappamansa ja syömänsä eliöt säästyisivät, ole epäitsekästä?

Mielenkiintoista on se, että sen ainutlaatuisuuden huomaa vasta sitten, kun sitä ei ole. Ketään ei kiinnosta se ainutlaatuinen yksilö sen elinaikana, vaikka se nimenomaan olisi oleellista. "You don't know what you've got, till it's gone".

Entäs, jos siitä ajasta ei nauti? Miksi ei voisi oikaista päätepysäkille? Siinä vaiheessa, kun et enää ole, sinua ei haittaa pätkän vertaa mikään, ei edes se, että et pääse uudestaan iskutyynyksi.

Lue lisää

Et sinä ole tänne muiden halusta tullut, vaan miljardien vuosien kehityksen seurauksena. Miljoonat eri lajit ja miljardit eri yksilöt ovat taistelleet, rakastuneet, syöneet, hankkineet jälkeläisiä jne jne jotta sinä ja minä voisimme tässä olla keskustelemassa siitä, onko kaikki turhaa vaiko ei. Sinulla, minulla ja kaikilla elävillä olennoilla on täten oikeus olla olemassa.

Kutsunnoista ja armeijan suorittamisesta olen kanssasi samoilla linjoilla, minusta mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin vain toisen sukupuolen velvollisuutena on mennä ammuttamaan itsensä reikiä täyteen vain siksi etteivät johtajat osaa.

Mutta muutenhan sinun ei ole pakko olla osa yhteiskuntaa. Voidaan väittää, ettei edes kutsuntoihin ole pakko mennä, mutta siinä joutuukin jo aika nuoresta lähtemään korpimaille. Nyt mikäänhän ei estä sinua muuttamasta jonnekin erämaamökkiin, keskelle ei kertakaikkiaan yhtään mitään, ja pyydystämällä ja keräämällä ansaitsemaan elantosi. Mikä siinä estää muuta kuin oma mukavuudenhalu? Ikävä kyllä, jos nyky-yhteiskunnan mukavuuksista haluaa nauttia, joutuu myös osallistumaan sen ylläpitoon, veroja ja maksuja maksamalla.

Mihin perustuu se, että naisen on jotenkin vähemmän kiellettyä lyödä miestä kuin päinvastoin? Lakihan on sama kaikille. Ja tietääkseni isoa miestä katsotaan kyllä kieroon, jos hän käy heikomman kimppuun, mutta heikompi mies saa "irtopisteitä" jos vastustaa vahvempaansa.

Poliisit eivät päätä sitä, täyttääkö jokin tapahtuma rikoksen määritelmän, siksihän poliisi aina "epäilee", vaikka idioottikin näkisi että tuo sen talon poltti. Vaatteetkin vielä savuaa. Olisihan se nyt melko hyödytöntäkin kirjata rikoslakiin itsemurha rikokseksi. Millä siitä rangaistaisiin, kuolemantuomiolla? Tai mistäs minä tiedän vaikka olisikin, en minä ole lakimies. Oikea termi on kuitenkin murha, koska murhastahan siinä on kyse.

Voiko oikeus velvollisuus nyt ollakaan? Tässähän voidaan sanoilla saivarellla vaikka Salkkareiden loppumiseen asti. Koska eläminen on oikeus, eikä suinkaan velvollisuus, sisältää se mahdollisuuden kieltäytyä oikeudesta. Mutta kun sitä henkeä ei saa pois yrittämällä pidättää hengitystä, ja aktiivisempi osallistuminen merkitsee murhaa, seuraa useita ongelmia.

Eihän eteenpäin meneminen unohtamista tarkoita, eikä sitä että poismennyt ei enää merkitse minulle mitään. Elämässämme kohtaamamme ihmiset vaikuttavat meihin pitkiä aikoja, jopa koko oman elämämme ajan. Ei sekään nyt ihan tervettä ole, että vuosia jonkun takia itkee, eikä se tarkoita unohtamista, että hyväksyy sen että joku läheinen on kuollut.

Minusta itsensä tappaminen ei ole vain oman elämänsä lopettamista. Minusta se on rikos ihmistä itseään vastaan, ja siten pahuutta. Minusta se on rikos siksi, että se kieltää ihmiseltä mahdollisuuden tehdä hyvää elämässään, kieltää nautinnon, kieltää mahdollisuuden että asiat voivat muuttua. Ja, ei, se ei ole epäitsekästä että tappaa itsensä siksi että jokin porsas saisi elää päivän kauemmin, vaan hiton huonolta kuulostava tekosyy. Voihan sitä ryhtyä kasvissyöjäksi jos söpöjen possujen kohtalo niin arveluttaa.

Ketään ei kiinnosta ainutlaatuinen yksilö? Miksi ihmeessä minä sitten kirjoitan sinulle? Ja toki monelle muullekin. Enhän minä tiedä sinusta yhtään mitään, ja silti olet minun mielestä ainutlaatuinen yksilö, kuten kaikki elävät, tai ylipäätään olemassaolleet yksilöt. Ei tietenkään kaikkia kiinnosta, onhan nukkuvien puolue suurin vaaleista toisiin, että ei ihmisiä kiinnosta edes heidän omat asiansa. Kuten siinäkään, ei voida yleistää ettei "ketään" kiinnosta.

Jos ajastaan ei nauti, niin mitä ilmeisimmin yksinkertaisin ratkaisu on pyrkiä siihen, että ajastaan voi nauttia, nicht was? Vai meneekö tämä niin ehdottomaksi että joka hiivatin sekunnista pitää voida nauttia, eikä ikinä saa tapahtua mitään kurjaa?

a18plus6 kirjoitti:

Et sinä ole tänne muiden halusta tullut, vaan miljardien vuosien kehityksen seurauksena. Miljoonat eri lajit ja miljardit eri yksilöt ovat taistelleet, rakastuneet, syöneet, hankkineet jälkeläisiä jne jne jotta sinä ja minä voisimme tässä olla keskustelemassa siitä, onko kaikki turhaa vaiko ei. Sinulla, minulla ja kaikilla elävillä olennoilla on täten oikeus olla olemassa.

Kutsunnoista ja armeijan suorittamisesta olen kanssasi samoilla linjoilla, minusta mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin vain toisen sukupuolen velvollisuutena on mennä ammuttamaan itsensä reikiä täyteen vain siksi etteivät johtajat osaa.

Mutta muutenhan sinun ei ole pakko olla osa yhteiskuntaa. Voidaan väittää, ettei edes kutsuntoihin ole pakko mennä, mutta siinä joutuukin jo aika nuoresta lähtemään korpimaille. Nyt mikäänhän ei estä sinua muuttamasta jonnekin erämaamökkiin, keskelle ei kertakaikkiaan yhtään mitään, ja pyydystämällä ja keräämällä ansaitsemaan elantosi. Mikä siinä estää muuta kuin oma mukavuudenhalu? Ikävä kyllä, jos nyky-yhteiskunnan mukavuuksista haluaa nauttia, joutuu myös osallistumaan sen ylläpitoon, veroja ja maksuja maksamalla.

Mihin perustuu se, että naisen on jotenkin vähemmän kiellettyä lyödä miestä kuin päinvastoin? Lakihan on sama kaikille. Ja tietääkseni isoa miestä katsotaan kyllä kieroon, jos hän käy heikomman kimppuun, mutta heikompi mies saa "irtopisteitä" jos vastustaa vahvempaansa.

Poliisit eivät päätä sitä, täyttääkö jokin tapahtuma rikoksen määritelmän, siksihän poliisi aina "epäilee", vaikka idioottikin näkisi että tuo sen talon poltti. Vaatteetkin vielä savuaa. Olisihan se nyt melko hyödytöntäkin kirjata rikoslakiin itsemurha rikokseksi. Millä siitä rangaistaisiin, kuolemantuomiolla? Tai mistäs minä tiedän vaikka olisikin, en minä ole lakimies. Oikea termi on kuitenkin murha, koska murhastahan siinä on kyse.

Voiko oikeus velvollisuus nyt ollakaan? Tässähän voidaan sanoilla saivarellla vaikka Salkkareiden loppumiseen asti. Koska eläminen on oikeus, eikä suinkaan velvollisuus, sisältää se mahdollisuuden kieltäytyä oikeudesta. Mutta kun sitä henkeä ei saa pois yrittämällä pidättää hengitystä, ja aktiivisempi osallistuminen merkitsee murhaa, seuraa useita ongelmia.

Eihän eteenpäin meneminen unohtamista tarkoita, eikä sitä että poismennyt ei enää merkitse minulle mitään. Elämässämme kohtaamamme ihmiset vaikuttavat meihin pitkiä aikoja, jopa koko oman elämämme ajan. Ei sekään nyt ihan tervettä ole, että vuosia jonkun takia itkee, eikä se tarkoita unohtamista, että hyväksyy sen että joku läheinen on kuollut.

Minusta itsensä tappaminen ei ole vain oman elämänsä lopettamista. Minusta se on rikos ihmistä itseään vastaan, ja siten pahuutta. Minusta se on rikos siksi, että se kieltää ihmiseltä mahdollisuuden tehdä hyvää elämässään, kieltää nautinnon, kieltää mahdollisuuden että asiat voivat muuttua. Ja, ei, se ei ole epäitsekästä että tappaa itsensä siksi että jokin porsas saisi elää päivän kauemmin, vaan hiton huonolta kuulostava tekosyy. Voihan sitä ryhtyä kasvissyöjäksi jos söpöjen possujen kohtalo niin arveluttaa.

Ketään ei kiinnosta ainutlaatuinen yksilö? Miksi ihmeessä minä sitten kirjoitan sinulle? Ja toki monelle muullekin. Enhän minä tiedä sinusta yhtään mitään, ja silti olet minun mielestä ainutlaatuinen yksilö, kuten kaikki elävät, tai ylipäätään olemassaolleet yksilöt. Ei tietenkään kaikkia kiinnosta, onhan nukkuvien puolue suurin vaaleista toisiin, että ei ihmisiä kiinnosta edes heidän omat asiansa. Kuten siinäkään, ei voida yleistää ettei "ketään" kiinnosta.

Jos ajastaan ei nauti, niin mitä ilmeisimmin yksinkertaisin ratkaisu on pyrkiä siihen, että ajastaan voi nauttia, nicht was? Vai meneekö tämä niin ehdottomaksi että joka hiivatin sekunnista pitää voida nauttia, eikä ikinä saa tapahtua mitään kurjaa?

Lue lisää

Ei muiden eliöiden olemassaololla ole mitään merkitystä sen kanssa, että vanhempani päättivät omasta halustaan tehdä minut. Heillä oli päätösvalta, ei muilla. Samalla tavallahan voisi siirtää raiskaajankin vastuun muille lajeille ja miljardien vuosien kehitykselle.

Mutta ne, joilla on valta päättää niistä veroista ja maksuista, vetelevät naruista. Pankit esimerkiksi, eihän niitäkään olisi olemassa, jos ihmiset eivät tallettaisi rahaa niihin, ja nyt ei enää saa edes omaa rahaa käsitellä ilman maksua. Joistain pankeista ei saa enää käteistä ylös kassalta, vaan pitää omistaa sellainen läpyskä, jota käyttämällä saa fyrkkaa, ja se läpyskähän tietysti maksaa. Kohta kaikilla pitää olla myös nettitunnukset ja siihen menee taas rahaa. Joudut siis maksamaan oman rahasi käsittelystä monia kymppejä vuodessa, ja silti joudut maksamaan myös kuukausittaisia palvelumaksuja. Ennen ei tarvinnut maksaa mitään ja siihen sai vielä palvelua päälle. Ihmisillä, kun tarvitseee olla tili palkanmaksua varten, niin onhan silläkin hyvä rahastaa. Kaikki muukin on menossa tähän suuntaan. Ihmiset ajetaan ahtaalle. Kaikessa on vain yksi vaihtoehto ja siitä revitään maksua ja verot, tottakai, päälle. Ne kusettavat ja käyttävät hyväkseen, jotka pystyvät. Ihmiset ovat niin hienoja.

Naisen lyömis -juttu perustuu juuri niihin kirjoittamattomiin sääntöihin, joiden mukaan naiset ovat aina avuttomia, viattomia uhreja ja miehet syyllisiä. Vaikka laki olisikin sama, ihmisillä kumminkin on nuo säännöt hyvin upotettuna kalloonsa. Laki ei kumminkaan ole sama kaikille. Isolla rahalla ja nimekkyydellä on vaikutuksensa, se on nähty moneen kertaan. Myöskin, jos mies valittaa tulleensa naisen raiskaamaksi, ihmiset eivät suhtaudu asiaan samalla vakavuudella, kuin toisinpäin olevaan tilanteeseen, mikä johtuu syyllisyys/uhri aspektista, sekä fyysisyydestä, ja varmaankin myös siitä, että miehenhän tekee aina mieli. Jos mies on lyönyt naista, niin silloin ei ole mitenkään tuomittavaa, että miestä huomattavasti suurempi karju antaa tälle "opetuksen". Se on ihmisten mielestä hyväksyttävää, ja nämä jopa kannustavat vieressä.

Asioista kumminkin pitäisi puhua aina asioiden oikeilla nimillä. Jos siis itsari olisikin rikos, niin miksei siitä voisi puhua sellaisena, huolimatta siitä, ettei tekijää voisikaan tuomita?
Wikipedia sanoo, että itsensä tappamista sanotaan itsemurhaksi huolimatta siitä, täyttääkö se murhan, tai tapon kriteerejä. Joten, vaikka kyseessä ei olisikaan murha, siitä huolimatta puhutaan itsemurhasta. Itsemurha on siis syyllistävä sana, koska toisen ihmisen tappajakaan ei saa tuomiota murhasta, jos tapaus ei täytä murhan kriteerejä, mutta vaikka joku omasta vapaasta halustaan tappaa itsensä, on hän automaattisesti murhaaja, vaikka kriteerit eivät täyttyisikään.

Mutta, jos jättäisit menemättä jonkun läheisesi hautajaisiin, heittämään ne viimeiset hyvästit, vain sen takia, että sinulla on jotain parempaakin tekemistä, tai et vain jaksa, niin saatat tuntea syyllisyyttä, ettet niin tehnyt, vaikka et vainajaa olisikaan unohtanut. Se saattaa aiheuttaa syyllisiä ajatuksia siitä, että vaihdoit tämän henkilön viimeiset pippalot johonkin muuhun, minkä olisit voinut tehdä ehkä joskus toistekin, vaikka vainaja tuskin mieltään tuosta pahoittaa.

Tehdä hyvää elämässään? Eli täytyy siis elää muiden vuoksi. Nautinnon kieltäminen on taas varmaan monella tämänkin palstan miehistä naisten toimesta tapahtunut, ja mennyttä ei enää voi muuttaa ja se saattaa piinata paljonkin tätä hetkeä, joka taas ei sen menneisyyden takia välttämättä voi muuttua parempaan. Hiton huonolta kuulostavia tekosyitä on kuultu muitakin, toisistakin suunnista.

Se nyt tuppaa olemaan niin, että kuten musiikkimaailmassakin on nähty, jotain muusikkoa ei arvosteta hänen elinaikanaan, mutta hänen kuoltuaan, hän onkin yhtäkkiä nero. Kuolema lisää ihmisen arvoa, aika ironisesti.
Nukkuvien puolueesta sen verran, että heitä saattaa kiinnostaa omat asiat, mutta kun niille asioille ei voi tehdä mitään. Useammasta paskakasasta, kun täytyy kumminkin valita paskakasa, vaikka pienempi olisikin.

Tuo viimeinen lauseesi, sen voisit omistaa näille parisuhdeyksinäisille, jotka silloin tällöin itkevät "yksinäisyyttään". Juuri tuo asia itseäni pännii heikäläisissä. Yksinäisillä ne "joka hiivatin sekunnit" ovat sitä edellämainittujen hetken kurjuutta, eivätkä he saa tuntea sitä, mistä nämä edellämainitut eivät voi olla hetkeäkään erossa ilman, että pitää vähintäänkin "hajota".

Invisible boy kirjoitti:

Ei, vaan jos ei ole tilannut annosta, ja sinua vaaditaan se syömään, niin sinulla ei ole mitään velvollisuuksia niin tehdä. Ei tuossa tilanteessa ruveta neuvomaan, että "Et nyt saatana luovuta itsekäs paska, vaan nielet sen kaiken", ymmärrätkö? Elämä on se annos, jota minä esim. en koskaan tilannut. Nyt minulta vaaditaan muiden perseennuolemista ja yhteiskunnallisten paska-asioiden hoitamista ja mukautumista muottiin, josta ei saisi lipsua. Pitäisi noudattaa kaiken maailman kirjoittamattomia sääntöjä, jotka palvelevat muita ja rasittaa minua itseäni, ja en saisi muka itse päättää, haluanko tehdä niin. Tuo on muiden tahtoon alistumista. Se, että päätät lopettaa sen skeidan nielemisen, on oma valintasi.

Oikeus ei ole velvollisuus. Kenenkään ei ole pakko olla olemassa, jos ei halua. Sana itsemurha on syyllistävä, jolla pyritään pistää itsensä ikiuneen saattava samaan kastiin toisia ihmisiä murhaavien kanssa, mikä ei ole sama asia. Oma tahto, oma kroppa, mikä ei ole homman nimi jälkimmäisten kanssa.

Jos olet vaikeasti loukkaantunut ja tuskat ovat sietämättömät, tai sanotaan, että jos joku valelee sinut bensalla ja tuikkaa tuleen ja laittaa kätesi ulottuville ladatun haulikon, niin tasantarkkaan käytät sitä helpottaaksesi tulen nuolemisesta aiheutuvaa tuskaa. Silloin ei elimistön mahdolliset estelyt tunnu missään. Mielessäsi on vain helpotus kivusta.

Hautajaiset ovatkin eläviä varten, jossa he yrittävät lievittää pahaa oloaan osallistumalla. Pyydetään anteeksi pahoja sanoja, jotka jäivät viimeiseksi sananvaihdoksi "päivänsankarin" kanssa, tai tullaan heittämään viimeiset "morot", vaikka ei oltu nähty kymmeneen vuoteen. Itseään tuossakin tilanteessa ajatellaan, eikä kuollutta. Miksi ei voitu moikata silloin, kun moikattava olisi itsekin ollut paikalla ja ehkä pitänyt sitä tärkeänäkin?

Pahuus on ihmisen kehittämä määrite. Se, että joku tappaa itsensä, ei ole pahuutta, mutta sellainen on voinut johtaa siihen. Silti, elämää syntyy vain ja ainoastaan tappamaan ja tapettavaksi, mieti luonnon kiertokulkua. Jos tapat toisen eliön vain, että itse pysyisit hengissä, tai saisit nautiskella, on itsekkyyttä pahimmillaan, mutta itse ei saisi päättää omasta kropasta.

Kuolema on loppu, niin, myös tuskan. Mutta, kuinka elämässä voi olla toivoa, koska kuolema voittaa aina? Miksi ei voisi oikaista suoraan siihen pisteeseen, jos muuten joutuu kärsimään? Eikö itsekkyyttä ole nimenomaan se, että vaatii jotain muuta kärsimään itsensä vuoksi? Samalla henkilö kasvattaa ekologista jalanjälkeään ja vie jotain pois muilta ihmisiltä, vaikka olisi itse valmis luovuttamaan ne muille.

Lue lisää

kuolema voittaa vain väliaikaisesti. Jeesus tuo uuden elämän. Kaikki kuoleet herätetään, jolloinka saadaan voitto siitä. Kaikki alistetaan Jeesuksen vallan alle, myös kuolema ja tuonela. Jeesus alistaa kaiken Jumalan vallan alle.

Jeesus voitti kuoleman ylösnousemuksessaan. Ja Hänen kautta me olemme osallisia myös siitä.

Joo ei todellakaan itsemurhaa, elämä on niin kallis lahja.

Ehkäpä noinkin, mutta se sananvapaus. Jos ei halua lukea jotain mitä loukkaa, niin no, lopettaa lukemisen. Haluammeko kieltää ihmisiltä ilmaisunvapauden koska emme halua lukea murheellistä tekstiä? Yksinäisyys voi ruokkia itsemurhan kaltaisia ajatuksia, joten miksi keskustelu siitä ei sopisi tälle palstalle?

a18plus6 kirjoitti:

Ehkäpä noinkin, mutta se sananvapaus. Jos ei halua lukea jotain mitä loukkaa, niin no, lopettaa lukemisen. Haluammeko kieltää ihmisiltä ilmaisunvapauden koska emme halua lukea murheellistä tekstiä? Yksinäisyys voi ruokkia itsemurhan kaltaisia ajatuksia, joten miksi keskustelu siitä ei sopisi tälle palstalle?

Lue lisää

"Itsemurha voi aiheuttaa omaisille ja läheisille masennusta, itsesyytöksiä, häpeäntunteita, itsetuhoimpulsseja ja psykosomaattisia oireita (Cain 1972, Farberow ym. 1987). Hylkäämisen ja sosiaalisen leimautumisen kokemukset ovat myös yleisempiä itsemurhan jälkeen kuin läheisen kuollessa jostain muusta syystä äkillisesti (Reed ja Greenwald 1991). On arveltu, että nämä oireet saattavat kestää jopa läpi elämän."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00092&p_teos=onn&p_selaus=

Ei tuo mitään ihannoimista ole. Lue rivien välistä. Mikä saa ihmisen tuohon tilaan, ja miksi se, minkä puute on ajanut ihmisen tuohon tilaan, tulee vasta sitten, kun loppunäytös on jo käyty.

Mutta silti, jokainen päättää itsestään. Kukaan ei ole tänne omasta tahdosta tullut. Ihminen on olemassa kahden ihmisen itsekkäiden halujen takia, eikä yksilöllä itsellä ole muka oikeutta päättää omasta elämästään. Nenän eteen on muiden toimesta ikäänkuin isketty kulhollinen paskaa ja kaikki pitäisi kiltisti ryystää. Ei kenenkään tarvitse paskaa niellä, jollei halua. Kenenkään ei tarvitse ruveta palvelemaan yhteiskuntaa, tai muita, vain siksi, ettei neiti limasuulle tule paha mieli, kun joku ei ajattelekaan hänen itsekkäitä toiveitaan. Jos ei maistu, niin ei maistu. Se on sitten eri asia, miksi ei maistu.

Ne, jotka ovat menettäneet läheisensä oman käden kautta, surkuttelevat itseään, kuten kaikki muutkin, jotka ovat menettäneet jonkun. Se on tosiasia, vaikka vittumaiselta kuulostaakin. He itkevät omaa ikäväänsä. Kenellekään ei tule mieleen, mitä se "itsekäs" on joutunut tuntemaan, kun on päätynyt stoppaamaan kaiken omalta osaltaan. Sureva omainen ei ilmeisesti tunne tarpeeksi pahaa oloa ottaakseen itseltään nirrin pois sen takia. Mieti, kuinka toivottomalta täytyy tuntua, että päätyy sellaiseen tilanteeseen. Itsekkyydestä voi puhua vain niiden syyllistäjien kohdalla, jotka kuvittelevat, että muiden täytyy kestää ihan, mitä tahansa heidän vuokseen.

Invisible boy kirjoitti:

Ei tuo mitään ihannoimista ole. Lue rivien välistä. Mikä saa ihmisen tuohon tilaan, ja miksi se, minkä puute on ajanut ihmisen tuohon tilaan, tulee vasta sitten, kun loppunäytös on jo käyty.

Mutta silti, jokainen päättää itsestään. Kukaan ei ole tänne omasta tahdosta tullut. Ihminen on olemassa kahden ihmisen itsekkäiden halujen takia, eikä yksilöllä itsellä ole muka oikeutta päättää omasta elämästään. Nenän eteen on muiden toimesta ikäänkuin isketty kulhollinen paskaa ja kaikki pitäisi kiltisti ryystää. Ei kenenkään tarvitse paskaa niellä, jollei halua. Kenenkään ei tarvitse ruveta palvelemaan yhteiskuntaa, tai muita, vain siksi, ettei neiti limasuulle tule paha mieli, kun joku ei ajattelekaan hänen itsekkäitä toiveitaan. Jos ei maistu, niin ei maistu. Se on sitten eri asia, miksi ei maistu.

Ne, jotka ovat menettäneet läheisensä oman käden kautta, surkuttelevat itseään, kuten kaikki muutkin, jotka ovat menettäneet jonkun. Se on tosiasia, vaikka vittumaiselta kuulostaakin. He itkevät omaa ikäväänsä. Kenellekään ei tule mieleen, mitä se "itsekäs" on joutunut tuntemaan, kun on päätynyt stoppaamaan kaiken omalta osaltaan. Sureva omainen ei ilmeisesti tunne tarpeeksi pahaa oloa ottaakseen itseltään nirrin pois sen takia. Mieti, kuinka toivottomalta täytyy tuntua, että päätyy sellaiseen tilanteeseen. Itsekkyydestä voi puhua vain niiden syyllistäjien kohdalla, jotka kuvittelevat, että muiden täytyy kestää ihan, mitä tahansa heidän vuokseen.

Lue lisää

=> että muiden täytyy kestää ihan, mitä tahansa heidän vuokseen.

Tämä jäi mietityttämään. Jokin esimerkki jotta voisi luokitella kärsimyksen?

=> Ihminen on olemassa kahden ihmisen itsekkäiden halujen takia

Ihminen kaipaa perhettä. Toki aviottomiakin lapsia syntyy, mutta ei kaikissa perheissä kyse ole itsekkyydestä, vaan rakkaudesta. Lapsella joka kasvaessaan aikuiseksi tulee jossakin vaiheessa vastuu itsestään, samalla tavoin kuin hänen vanhemmillaankin on. Toki jos vanhemmat ovat huonot aiheuttaa se lapselle vahinkoa, mutta niin voi huonot ystävätkin aiheuttaa.

yksi itsari-omainen kirjoitti:

=> että muiden täytyy kestää ihan, mitä tahansa heidän vuokseen.

Tämä jäi mietityttämään. Jokin esimerkki jotta voisi luokitella kärsimyksen?

=> Ihminen on olemassa kahden ihmisen itsekkäiden halujen takia

Ihminen kaipaa perhettä. Toki aviottomiakin lapsia syntyy, mutta ei kaikissa perheissä kyse ole itsekkyydestä, vaan rakkaudesta. Lapsella joka kasvaessaan aikuiseksi tulee jossakin vaiheessa vastuu itsestään, samalla tavoin kuin hänen vanhemmillaankin on. Toki jos vanhemmat ovat huonot aiheuttaa se lapselle vahinkoa, mutta niin voi huonot ystävätkin aiheuttaa.

Lue lisää

Tarkoitin niitä, jotka syyllistävät itsarin tehneitä siitä, etteivät jääneet tuskissaan miellyttämään heitä.

Kukaan ei tee lasta lapsen itsensä takia, vaan omien perheenleikkimisfantasioiden, tai vahingon takia. Jos joku oikeasti ajattelee lasta, niin hän jättää sellaisen suosiolla tekemättä. Tiedossa on, mikä tämä maailma on ja niin moni asia voi mennä pieleen. Lapsesta voi tulla kehitysvammainen, ruma, tyhmä, henkisesti vajaa tms. ja tasantarkkaan hän joutuu nielemään sitä skeidaa sen takia ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Jokainen kuvittelee, että kaikki tulee olemaan ok, "Pökkäistään pentu ja sen jälkeen meillä on unelmaperhe, joille muut eivät vedä vertoja". Kukaan ei ajattele asioita loppuun asti. Tuskin kukaan edes ajattelee, että oma lapsi saattaakin kuolla sairauden takia ja sitten saa taas surra ja ihmetellä, että miksi näin? Porukat tekevät pentuja aivan liian heppoisin perustein ajattelematta asiaa kunnolla. Se on melkeinpä vain tapa. Se perheen kaipaus lähtee niistä itsekkäistä haluista.

Kuinka voit sanoa, että jossain Afrikassa keskellä nälänhätää ja mahdollista HIV-epidemiaa, joku ajattelee lastaan rakkaudella, kun on päättänyt lisääntyä? Kuinka paljon pitää päässä lotista, kun ei tajua, että jos ravintoa ei riitä edes niille olemassaoleville ihmisille, niin kuinka sitä riittäisi niille, jotka vasta tekevät tuloaan? Pari valopäätä haluavat vähän nylkyttää toisiaan vasten itsekkäistä haluista, ja sitten syntyvä lapsi joutuu kärsimään näiden takia. Tuo on itsekkyytä törkeimmillään, eikä siinä todellakaan ajatella lapsen parasta, ainoastaan omia haluja. Jos pentuja tehdään, pitäisi niiden elämän lähtökohdat olla hyvät. Mutta niin ei ole aina edes täällä.

Invisible boy kirjoitti:

Tarkoitin niitä, jotka syyllistävät itsarin tehneitä siitä, etteivät jääneet tuskissaan miellyttämään heitä.

Kukaan ei tee lasta lapsen itsensä takia, vaan omien perheenleikkimisfantasioiden, tai vahingon takia. Jos joku oikeasti ajattelee lasta, niin hän jättää sellaisen suosiolla tekemättä. Tiedossa on, mikä tämä maailma on ja niin moni asia voi mennä pieleen. Lapsesta voi tulla kehitysvammainen, ruma, tyhmä, henkisesti vajaa tms. ja tasantarkkaan hän joutuu nielemään sitä skeidaa sen takia ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Jokainen kuvittelee, että kaikki tulee olemaan ok, "Pökkäistään pentu ja sen jälkeen meillä on unelmaperhe, joille muut eivät vedä vertoja". Kukaan ei ajattele asioita loppuun asti. Tuskin kukaan edes ajattelee, että oma lapsi saattaakin kuolla sairauden takia ja sitten saa taas surra ja ihmetellä, että miksi näin? Porukat tekevät pentuja aivan liian heppoisin perustein ajattelematta asiaa kunnolla. Se on melkeinpä vain tapa. Se perheen kaipaus lähtee niistä itsekkäistä haluista.

Kuinka voit sanoa, että jossain Afrikassa keskellä nälänhätää ja mahdollista HIV-epidemiaa, joku ajattelee lastaan rakkaudella, kun on päättänyt lisääntyä? Kuinka paljon pitää päässä lotista, kun ei tajua, että jos ravintoa ei riitä edes niille olemassaoleville ihmisille, niin kuinka sitä riittäisi niille, jotka vasta tekevät tuloaan? Pari valopäätä haluavat vähän nylkyttää toisiaan vasten itsekkäistä haluista, ja sitten syntyvä lapsi joutuu kärsimään näiden takia. Tuo on itsekkyytä törkeimmillään, eikä siinä todellakaan ajatella lapsen parasta, ainoastaan omia haluja. Jos pentuja tehdään, pitäisi niiden elämän lähtökohdat olla hyvät. Mutta niin ei ole aina edes täällä.

Lue lisää

En nyt toki voi koko ihmiskunnan (muista lajeista puhumattakaan) äänentoistovälineellä puhua, mutta itse haluaisin lapsia siksi, että joku "toinenkin", siis sellainen jota ei vielä ole edes olemassa, saisi mahdollisuuden nauttia tästä oikeudesta olla olemassa. Saisi haistella kylmää talvi-ilmaa, saisi nauttia nousevan auringon majesteettisesta kauneudesta. Saisi mahdollisuuden oppia ja opettaa, saisi ihmetellä, saisi keksiä uutta.

Niih, moni asia _voi_ mennä pieleen. Voi. Ei siis mene ehdottoman varmasti pieleen. Se mahdollisuus on olemassa. Toki elämässä tulee joka tapauksessa jotain kuraa niskaan, mutta joo, täydellinen pumpulimaailma lienee vasta jossain pitkällä tulevaisuudessa. On se toki syvältä, että lihaksia nyt särkee kun vedin treenin eilen liian tiukalle, mutta tuskin siitä sen suurempia johtopäätöksiä kannattaa vetää kuin että vähentää hieman niitä painoja.

Ehkäpä siellä Afrikassakin, nälänhädän ja tautien keskellä voi silti elää ihan hyvää elämää. Mistäs me sen tiedämme. Vaiko mekö täällä määrittelemme mikä on hyvää elämää ja mikä ei?

a18plus6 kirjoitti:

En nyt toki voi koko ihmiskunnan (muista lajeista puhumattakaan) äänentoistovälineellä puhua, mutta itse haluaisin lapsia siksi, että joku "toinenkin", siis sellainen jota ei vielä ole edes olemassa, saisi mahdollisuuden nauttia tästä oikeudesta olla olemassa. Saisi haistella kylmää talvi-ilmaa, saisi nauttia nousevan auringon majesteettisesta kauneudesta. Saisi mahdollisuuden oppia ja opettaa, saisi ihmetellä, saisi keksiä uutta.

Niih, moni asia _voi_ mennä pieleen. Voi. Ei siis mene ehdottoman varmasti pieleen. Se mahdollisuus on olemassa. Toki elämässä tulee joka tapauksessa jotain kuraa niskaan, mutta joo, täydellinen pumpulimaailma lienee vasta jossain pitkällä tulevaisuudessa. On se toki syvältä, että lihaksia nyt särkee kun vedin treenin eilen liian tiukalle, mutta tuskin siitä sen suurempia johtopäätöksiä kannattaa vetää kuin että vähentää hieman niitä painoja.

Ehkäpä siellä Afrikassakin, nälänhädän ja tautien keskellä voi silti elää ihan hyvää elämää. Mistäs me sen tiedämme. Vaiko mekö täällä määrittelemme mikä on hyvää elämää ja mikä ei?

Lue lisää

Haluaisit, että joku saisi nauttia. Sinä haluat. Sinun olettamuksistasi lähtee myös se, mistä muiden tulisi nauttia. Sinä haluat saada siitä jotain, että joku nauttii niistä asioista, joista sinä nautit. Eikö pitäisi ensin huolehtia siitä, että jo olemassaolevat voisivat nauttia jostain, sen sijaan, että tuotetaan uusia ihmisiä, joilla on heilläkin riski jäädä ilman nautintoa?

Joku voi tietysti nauttiakin siitä, että lihakset ovat hellänä, kun tietää treenanneensa ne kunnolla. Mutta itse aiheutettu lihaskipu on eri asia, kuin jonkun muun aiheuttama.

No, jos elämä nälänhädän keskellä on hyvää, niin tuskinpa täältäpäinkään tarvitsee mitään avustuksia sinne syytää. Ilmeisesti me olemme täällä päättäneet, että heidän elämänsä ei ole tarpeeksi hyvää, koska niitä avustuksia sinne viemme.

Invisible boy kirjoitti:

Haluaisit, että joku saisi nauttia. Sinä haluat. Sinun olettamuksistasi lähtee myös se, mistä muiden tulisi nauttia. Sinä haluat saada siitä jotain, että joku nauttii niistä asioista, joista sinä nautit. Eikö pitäisi ensin huolehtia siitä, että jo olemassaolevat voisivat nauttia jostain, sen sijaan, että tuotetaan uusia ihmisiä, joilla on heilläkin riski jäädä ilman nautintoa?

Joku voi tietysti nauttiakin siitä, että lihakset ovat hellänä, kun tietää treenanneensa ne kunnolla. Mutta itse aiheutettu lihaskipu on eri asia, kuin jonkun muun aiheuttama.

No, jos elämä nälänhädän keskellä on hyvää, niin tuskinpa täältäpäinkään tarvitsee mitään avustuksia sinne syytää. Ilmeisesti me olemme täällä päättäneet, että heidän elämänsä ei ole tarpeeksi hyvää, koska niitä avustuksia sinne viemme.

Lue lisää

Minun olettamuksistani? Nautinto on yksilöllistä. Minä nautin auringonnousuista, teknologiasta, koirien ystävällisyydestä ja kiintymyksestä, hyvistä kirjoista & elokuvista & musiikista, näin äkkiseltään listattuna. Joku toinen pitää kissoista. Joku pitää Picasson maalauksista. Ja niin edelleen. Kukin nauttii siitä, mihin omat preferenssit sitten vievätkään.

Riski jäädä ilman nautintoa on jokapäiväinen. Ainahan minäkin voin sokeutua, ja menettää osan noista edellämainituista nautinnoista. Minusta ei ole järkevää elää elämäänsä jatkuvassa menettämisen pelossa. Minusta ei ole mahdollista poistaa kaikkia riskejä nautinnon tieltä, ja tätein ei tunnu olevan järkeä vasta sitten "antaa lupaa" uusien ihmisten tuottamiseen. Mistä sen tietää mistä nämä uudet ihmiset nauttisivat?

En minä väitäkään, että itseaiheutettu lihaskipu olisi sama asia kuin no, mikä tahansa muu kipu. Pointti on siinä että moni asia voi mennä pieleen, aiheuttaa kipua jne.

Meillä on tämä "valkoisen miehen" taakka. Luulemme, että vain _me_ tiedämme miten ihan muissa olosuhteissa eläviä ihmisiä voi auttaa, vain _me_ tiedämme mitä he kaipaavat. Nälänhätä on poliittinen ongelma; se on paikallisten valtioiden hallinnon ongelma. Ja paikallisten valtioiden ongelmat voi korjata vain paikalliset ihmiset, tarpeen vaatiessa vaikka vallankumouksella, ja heittää länsimaiden etuja valvovat johtajat ulos. Toki me maksaisimme sitten kaakaosta ja kahvista (yms) enemmän, mutta voidaanko toisten ihmisten nälkää perustella meidän nautintoaineillamme?

Luulenpa, että kehitysyhteistyörahat juuri pitävät yllä nykyistä kurjuutta. Kun me maksamme (ainakin osan) paikallisten lasten kouluista, johtajilla on enemmän rahaa ostella panssarivaunuja. Jos me lyömme rahahanat kiinni, paikallisten on pakko ottaa ohjat omiin käsiinsä.

"Onneksi voimme itse päättää kuinka kauan tätä filmiä katselemme."

Niin, filmin katselu voi käydä tylsäksi tai suorastaan turhauttavaksi. Siksipä kannattaa alkaa tekemään ihan omaa filmiä, ts. rakentaa omaa elämää sen sijaan, että jäisi elämänsä (sivusta)katsojaksi.

Itse asiassa tuon jutun pointti oli juuri se, että miksi ihmiset eivät voisi tuntea lämpöä, tai ylipäätään huomata muita silloin, kun he ovat olemassa ja ehkäpä suuressa huomion tarpeessakin? Sitä tuo lehti symboloi. Lehti, joka on tippunut pois muiden luota, eikä ollut edes kellastunut. Siinä vaiheessa, kun se oli häviämässä pimeyteen, joku kiinnitti siihen huomiota ja silloin oli jo liian myöhäistä, mutta se jäi kumminkin jonkun mieleen, samalla tavalla, kuin sen lehden nähnyt oli jonkun mielessä vasta silloin, kun tämä oli jo poissa.

Symboliikka ei tainnut ihan aueta, vaan porukat käsittivät tuon muulla tapaa.

Invisible boy kirjoitti:

Itse asiassa tuon jutun pointti oli juuri se, että miksi ihmiset eivät voisi tuntea lämpöä, tai ylipäätään huomata muita silloin, kun he ovat olemassa ja ehkäpä suuressa huomion tarpeessakin? Sitä tuo lehti symboloi. Lehti, joka on tippunut pois muiden luota, eikä ollut edes kellastunut. Siinä vaiheessa, kun se oli häviämässä pimeyteen, joku kiinnitti siihen huomiota ja silloin oli jo liian myöhäistä, mutta se jäi kumminkin jonkun mieleen, samalla tavalla, kuin sen lehden nähnyt oli jonkun mielessä vasta silloin, kun tämä oli jo poissa.

Symboliikka ei tainnut ihan aueta, vaan porukat käsittivät tuon muulla tapaa.

Lue lisää

Itse olen miettinyt ihan samaa, miten jotkut ihmiset ovat niin kylmiä, vai eikö ne vain tajua kun ihminen on vaarassa syrjäytyä, tai tarvitsee toisen ihmisen huomiota.

Minulle kyllä tarina aukesi kerralla..

"Yksi ratkaisu ongelmaan on tiedollinen kehittyminen. Mitä enemmän lukee, sen onnellisempi on mieli."


Päinvastoin. Tieto lisää tuskaa. Toki ihminen voi saada onnellisuutensa monilla tavoilla, mutta yleisesti ottaen liiallinen tieto tekisi ihmisestä vain surullisen. Varsinkin jos muut asiat ovat ns. rempallaan. Maailma koska tyrkyttää aika yhdentyyppistä näkemystä olemiselle ja elämiselle.

Uuden oppiminen voi kuitenkin motivoida ihmistä elämäänkin, mutta tämä tarkoittaa sitä että oppimisesta pitäisi olla jotakin konkreettista hyötyä tai vaihtoehtoisesti perusasioiden täytyisi olla kunnossa.

Ihmisest usein surkutettelevat pieniä vastoinkäymisiä, mutta niillä ei juuri ole merkitytystä jos perusasiat ovat kunnossa. Toisenlaisessa tilanteessa pienetkin ongelmat saavat täysin uuden ulottuvuuden.

Maailma on oravanpyörä jossa valtaosa ihmisistä on ainakin maailman mittakaavassa varsin turhia. Monet hakevatkin merkitystään varsin epätoivoisilla teoilla.

Ookko nähny Jaskaa