No ei tämä varmaankaan mikään maailman omaperäisin ajatus ole, eikä välttämättä tottakaan, mutta onpahan tällainen koepallo.
Se, miksi Suomessa ja ilmeisesti jossain määrin läpi läntisen maailman alkaa sinkkuu ja tällainen kumma kohtaanto-ongelma lisääntyä johtuu vapaudesta. Eritoten valinnanvapaudesta ja tarjonnan laajuudesta. Enkä puhu nyt pelkästään ihmissuhdemarkkinoilla vaan yleisestikin.
Läntisessä ja länsimaalaistuneessa maailmassa eletään ennennäkemätöntä valinnanvapauden aikakautta. Ihmiset tottuvat hyvin nuorella iällä siihne, että suurinpiirtein kaiken voi valita mieleisekseen ja elämänsä rakentaa juuri niistä palikoista, jotka ovat itselle niitä mieluisampia.
Meillä on enää hyvin vähän yhteisiä kokemuksia, puhumattakaan yhteisistä pakoista. Kaikki halutaan siirtää valinnanvapauden piiriin. Tämä "kaikkialla" toteutuva tapauskohtaisuus ja lähes jokaiselle elämänalalle tunkeutuva valinnanvapaus muuttaa ihmisten ajattelua tietysti enemmän itsekkääksi. Mitään ei oteta enää annettuna, vaan kaikkeen pitäisi pästä itse vaikuttamaan.
Tästä erinomaisena esimerkkinä käyköön esimerkiksi se, miten paljon vanhemmat ilmeisesti nykyään pyrkivät vaikuttamaan peruskoulun opetukseen. Peruskouluhan alkaa olemaan niitä viimeisiä "kaikille sama"-tyylisiä kokemuksia, ainakin toistaiseksi. Mutta toisin kuin ilmeisesti ennen, niin nykyään vanhemmat katsovat että heillä on jokin oikeus vaatia erilaista opetusta, jos heitä lapselleen tarjottu opetus ei miellytä.
Ei mikään ihme, että tällaisessa maailmassa, missä kaiken saa valita ja jokaiseen asiaan vaikuttaa, alkaa tällainen kaikkeen vaikuttamisen mahdollisuus tunkea joko alitajuisesti tai ihan tietoisesti sinnekin missä sitä ei oikein vo luontevasti toteuttaa. Tässä tarkoitan tietenkin ihmissuhteita. Me vain olemme niin tottuneita valinnanvapauden suomaan mahdollisuuteen olla nirso, että milekäänmuulle ei anneta edes mahdollisuutta kuin sille, mikä sopii omaan suunnitelmaan.
Asiaa vaikeuttaa edelleen se, että se ei ole pelkästän itsestä kiinni. Kun ne muutkin ihmiset, ne potentiaaliset kumppanit saattavat olla ihan yhtä nirsoja ja ihan samalla syyllä.
Kun tähän valinnanvapauteen vielä lisätään muut länsimaalaiset trendit, eli s. oman onnellisuuden tavoittelu ja loputon omien fiilisten ja tuntemusten analysointi (kaiken ylipsykologisoiminen) sekä erilaisten kokemusten kartuttamisen pakko, sekä loputon itsensä kehittäminen (tarkoitetaan sillä sitten urakiipimistä tai vaikka henkistä kehitystä), niin aletaan olla tilanteessa missä mikään ei oikeastaan voi pidempiaikaisesti sopia kenellekään.
Alkaa olemaan niin paljon muuttujia, tärkeitä muuttujia, jotka eivät voi olla muuta kuin ristikkäisiä toisen ihmisen vastaavien kanssa.
Ja näinpä sinkkuus tulee lisääntymään, ja perinteiset pitkät parisuhteet pikkuhiljaa vähenemään. Saa nähdä miten tulevaisuuden yhteiskunnissa ajatelleen perheestä ja miten lisääntyminen sovitetaan yhteen sen kanssa että ydinperhe alkaa olemaan entistä harvinaisempi ilmiö. Koska sellaisessa tilenteessa ei voida enää olettaa, että naiset yksin hoitavat lapset aikuisuuteen saakka.
sanomattakin on selvää, että lyhyisiin parisuhteisiin, päällekkäisiin suhteisiin yms. sirryttäessä pitää jokaisen olla entistä "parempi" kelvatakseen. Erityisesti miesten, mutta myös naisten, jos haluavat sitä itseleen kelpaavaa, tarpeeksi tasokasta seuraa.
Se, miksi Suomessa ja ilmeisesti jossain määrin läpi läntisen maailman alkaa sinkkuu ja tällainen kumma kohtaanto-ongelma lisääntyä johtuu vapaudesta. Eritoten valinnanvapaudesta ja tarjonnan laajuudesta. Enkä puhu nyt pelkästään ihmissuhdemarkkinoilla vaan yleisestikin.
Läntisessä ja länsimaalaistuneessa maailmassa eletään ennennäkemätöntä valinnanvapauden aikakautta. Ihmiset tottuvat hyvin nuorella iällä siihne, että suurinpiirtein kaiken voi valita mieleisekseen ja elämänsä rakentaa juuri niistä palikoista, jotka ovat itselle niitä mieluisampia.
Meillä on enää hyvin vähän yhteisiä kokemuksia, puhumattakaan yhteisistä pakoista. Kaikki halutaan siirtää valinnanvapauden piiriin. Tämä "kaikkialla" toteutuva tapauskohtaisuus ja lähes jokaiselle elämänalalle tunkeutuva valinnanvapaus muuttaa ihmisten ajattelua tietysti enemmän itsekkääksi. Mitään ei oteta enää annettuna, vaan kaikkeen pitäisi pästä itse vaikuttamaan.
Tästä erinomaisena esimerkkinä käyköön esimerkiksi se, miten paljon vanhemmat ilmeisesti nykyään pyrkivät vaikuttamaan peruskoulun opetukseen. Peruskouluhan alkaa olemaan niitä viimeisiä "kaikille sama"-tyylisiä kokemuksia, ainakin toistaiseksi. Mutta toisin kuin ilmeisesti ennen, niin nykyään vanhemmat katsovat että heillä on jokin oikeus vaatia erilaista opetusta, jos heitä lapselleen tarjottu opetus ei miellytä.
Ei mikään ihme, että tällaisessa maailmassa, missä kaiken saa valita ja jokaiseen asiaan vaikuttaa, alkaa tällainen kaikkeen vaikuttamisen mahdollisuus tunkea joko alitajuisesti tai ihan tietoisesti sinnekin missä sitä ei oikein vo luontevasti toteuttaa. Tässä tarkoitan tietenkin ihmissuhteita. Me vain olemme niin tottuneita valinnanvapauden suomaan mahdollisuuteen olla nirso, että milekäänmuulle ei anneta edes mahdollisuutta kuin sille, mikä sopii omaan suunnitelmaan.
Asiaa vaikeuttaa edelleen se, että se ei ole pelkästän itsestä kiinni. Kun ne muutkin ihmiset, ne potentiaaliset kumppanit saattavat olla ihan yhtä nirsoja ja ihan samalla syyllä.
Kun tähän valinnanvapauteen vielä lisätään muut länsimaalaiset trendit, eli s. oman onnellisuuden tavoittelu ja loputon omien fiilisten ja tuntemusten analysointi (kaiken ylipsykologisoiminen) sekä erilaisten kokemusten kartuttamisen pakko, sekä loputon itsensä kehittäminen (tarkoitetaan sillä sitten urakiipimistä tai vaikka henkistä kehitystä), niin aletaan olla tilanteessa missä mikään ei oikeastaan voi pidempiaikaisesti sopia kenellekään.
Alkaa olemaan niin paljon muuttujia, tärkeitä muuttujia, jotka eivät voi olla muuta kuin ristikkäisiä toisen ihmisen vastaavien kanssa.
Ja näinpä sinkkuus tulee lisääntymään, ja perinteiset pitkät parisuhteet pikkuhiljaa vähenemään. Saa nähdä miten tulevaisuuden yhteiskunnissa ajatelleen perheestä ja miten lisääntyminen sovitetaan yhteen sen kanssa että ydinperhe alkaa olemaan entistä harvinaisempi ilmiö. Koska sellaisessa tilenteessa ei voida enää olettaa, että naiset yksin hoitavat lapset aikuisuuteen saakka.
sanomattakin on selvää, että lyhyisiin parisuhteisiin, päällekkäisiin suhteisiin yms. sirryttäessä pitää jokaisen olla entistä "parempi" kelvatakseen. Erityisesti miesten, mutta myös naisten, jos haluavat sitä itseleen kelpaavaa, tarpeeksi tasokasta seuraa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No mikä tuossa kaikessa on ongelmana entisaikoihin verrattuna? Vai haluaisitko vaikkapa sinä, että vanhempasi olisivat parittaneet sinut naapurin tytölle, joka lähinnä vain ärsyttäisi sinua? Eikä erota voisi, siitä pitäisi ympäröivä yhteisö huolen.
Vanhojen aikojen haikailu kuulostaa minusta sille, kun huonokin suhde voittaisi sinkkuuden. Voittaako?
Hmmm.. Miksi täällä kaikki tekstit luetaan niin, että siinä olisi jokin oma kulma tai asia mitä kirjoittaja itse ajaa takaa?
Minä vain ajattelin nykyisiä olosuhteita, niiden syitä ja mahdollisia seurauksia. Jos olisin kirjoittanut jonkun mielipidekirjoituksen tai oman vaatimuksen jostain, niin enpä olisi jaksanut noin pitkästi sitä kirjoittaa.
Minusta on ihan turhaa haikailla menneeseen, koskaan, koska mennyt ei tule koskaan takaisin, muuta kuin erittäin, erittäin suurissa sykleissä. Historia toistaa kyllä itseään, mutta yhteiskunnallisissa oloissa kai erittäin harvoin yhden ihmisen elämän aikana.
Jos ajatellaan vanhat ajat vs. nykyaika, niin voihan hyvin olla että kumpanakin aikana suhde on sen osapuolille ihan yhtä hyvä.
Mutta nykyajan näkökulmasta vanhan ajan suhteet voivat olla huonoja, kuten myös toisinpäin.
Kyse on siitä minkälaiset arvot ja normit kulloisenakin aikana on. Nykyaikana katsotaan kieroon järkiavioliittoa tai järjestettyä avioliittoa, mutta joskus se on ollut normi ja silloin saattaa olla että nykyaikaista järjestelyä olisi pidetty huonona tai naurettavana.
Ihmistä tai ihmisten välistä toimintaa ei oikein voi irrottaa omasta ajastaan.
Ja tämäkään ei ollut mikään mielipidekirjoitus, enkä tälläkään aja mitään agendaa. En mm. halua järjestettyä avioliittoa, tai intohimotonta järkiavioliittoa nykyajan käytännöksi, jos joku tämän nyt niin haluaa lukea.
Ihmissuhdepalstalla kirjoittajilla on usein oma lehmä ojassa. Toisekseen moni sinkku tuntuu uskovan, että ennen asiat olisivat olleet paremmin.
Itsekin uskon, että ennen nettiä ihmiset olivat paljon onnellisempia jo pelkästään siksi, etteivät tienneet mistä kaikesta jäivät ilman. Moniko keski-ikäinen haaveili tenavana omasta puhelimesta? Oma telkkari tai radio oli jo aika kova sana. Tänä päivänä pitää olla oma iPhone, oma MacBook, merkkikuteet ja vähintään julkkiksen näköinen kumppani.. ennen menestyksen mitta oli kylän menestynein henkilö, nyt se on maailman menestynein (ja rikkain) henkilö.
Jep. Ignorance is bliss...
Nykyisin ihmisillä on kummallinen taipumus arvioida itsensä yläkanttiin. Ja arviot perustetaan vääriin asioihin. Mutta kai tämä on se vaihe minkä ihmiskunta joutuu nyt läpi käymään. Meillä ihmisillä on taipumusta tehdä oikea valinta aina silloin kun kaikki väärät on käytetty. Vähän niin kuin ison avainnipun kanssa, se viimeinen on aina se oikea...
En tiedä onko kyse siitä, että arvioi itsensä yläkanttiin, vai siitä että tietoisena monista eri mahdollisuuksista päättää kokeilla niitä mahdottomiakin, siltä varalta että onnistuisi. Ja kokeilemaan ajaa sekin, että on nähnyt ja todistanut tapauksia joissa mahdoton on tapahtunut. Tai muuten vaan haluaa jotakin niin kovin, että päättää kokeilla ja roikkua kiinni sellaisessa mihin ei välttämättä ole pienintäkään rahjetta.
Nykyään olisi suorastaan radikaalia antaa sellainen lausunto kuin että "Aloin seurustelemaan miehen/nainen x:n kanssa, kun hänessä ei ollut sen suurempaa vikaa ja vaikutti ihan mukavalta". Näin esimerkiksi. Tuo tuntuisi myös jotenkin "väärältä" ja moisen lausunnon antajaa saatettaisiin jopa sääliä. Luulen, vaan en tiedä.
Ja edelleen tiedoksi, että en myöskään aja sitä asiaa, että ihmisten pitäisi tuolla perusteella valita ketään.
Nykyajan ihmisillä on pari mantraa. Yksi on: "Minä Haluan" ja toinen on: "Minulla on Oikeus". Harvempi miettii sitä, että mitä ja miksi hän tarvitsee.
Pitää yhtyä näkemykseesi sikälkini kun tuo BB:kin mulla pyörii tuolla taustalla :D
*sikälikin
Harva haluaisi kuulla kumppaninsa suusta tulleensa valituksi vain siksi, ettei ollut mitään suurempaa vikaa. Moni kun haluaa olla jotain ainutlaatuista edes kumppanilleen. Moni myös pelkäisi muuten tulevansa vaihdetuksi parempaan tilaisuuden tullen.
Mun mielestä sen vapauden, josta puhuit, yksi mahdollinen etenemissuunta on se, että aletaan seukkailee "sen ihan mukavan kanssa ja suht viattoman", koska sen ei tarvitse täyttää mitään tarpeitani. Eikös silloin ihmissuhteissa toteudu ihmisenä olemisen ideaali: saa olla mitä on, ilman, että sinulta vaaditaan jotain sirkustemppuja, omaisuutta tms?
Kumppani, joka olisi vaikka vanhempieni vanhemmille, ollut täysin poissuljettu vaihtoehto heidän lapselleen, olisi nykyisin vain ja ainoastaan oma valintani, johon kukaan lähipiirissäni ottaisi mitään tyrmäävää kantaa.
No totta kai, mutta ei kai tuossa nyt ollut kysymys siitä, että tuo lausunto pitäisi omalle kumppanille esittää. Tai välttämättä kenellekään. Mutta jos joku vaikka nimettömänäkään sanoisi noin, niin se tuntuisi silti väärältä.
Luulen että se voisi tuntua jopa "moraalisesti väärältä".
Hauskaa on, että mitä enemmän erilaisia suhdetyyppejä hyväksytään, niin sitä enemmän korostetaan tunnetta. Tai siis luulen että näin on. Nykyäänhän ei olisi mitenkään tavatonta, että suhdemuoto on millainen tahansa (esim. polyamorinen), mutta varmasti kummastuttaa jos joku sanoo että on suhteessa mikä perustuu siihen että on ns. tyytynyt kumppaniinsa.
Joka ajalla on omat tabunsa tai sanomattomat sääntönsä. Nykyään kukaan ei saisi tyytyä keneenkään, tai ottaa kumppania muusta syystä kuin siitä romanttisesta, roihahtaneesta/roihuavasta rakkaudesta.
"Se, miksi Suomessa ja ilmeisesti jossain määrin läpi läntisen maailman alkaa sinkkuu ja tällainen kumma kohtaanto-ongelma lisääntyä johtuu vapaudesta. Eritoten valinnanvapaudesta ja tarjonnan laajuudesta. Enkä puhu nyt pelkästään ihmissuhdemarkkinoilla vaan yleisestikin."
Minusta yllä kuvattu ei ole ongelma. Ongelma muodostuu siitä, jos ihminen ei itse arvioi omia mahdollisuuksiaan parisuhteeseen realistisesti, eikä tiedä kuka itse on, ja mitä elämältään oikeastaan haluaa.
Itselle sopivan parisuhteen löytää helpommin, jos etsii kumppania niistä ystävä- ja kaveripiireistä, harrastuspiireistä tai muista yhteisöistä, joihin itse kuuluu.
Minusta Parittomien Emma on tästä hyvä esimerkki, hän löysi poikaystävän ohjelman kautta, koska löysi itsensä kaltaisen " nörtin", joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin hän.