Avomies jätti minut kolmisen kuukautta sitten. Syynä eroon oli käsitykseni mukaan jatkuvassa riitelyssä ja avomiehen "vapauden kaipuussa", eli koki, että rajoitan hänen menemisiään ja tekemisiään. Mies kuitenkin on ollut älyttömän huono keskustelemaan, ikinä, mistään.
Vasta tällä viikolla mies muutti pois yhteisestä kodistamme. Eron jälkeen kaikki nämä lähes kolme kuukautta elimme ikäänkuin olisimme edelleen parisuhteessa. Teimme asioita yhdessä, kävimme kaupassa, oli intiimiä kanssakäymistä ja sylikkäin nukkumista jne...Mies väittää edelleenkin rakastavansa minua, korostaa kuitenkin, ettemme ole enää yhdessä. Ja heti kun muutto hänen uuteen kämppäänsä lähestyi ja lopulta mahdollistui, hän etääntyi minusta enemmän ja enemmän, Ikäänkuin työnsi pois luotaan ja siltikin väitti että rakastaa jne...Tuntui kuitenkin, että kaikki pusut, hellät sanat antoi minulle vastentahtoaan....Halusi kai yrittää hyvitellä ja helpottaa oloani......
Tunnen suunnatonta yksinäisyyden tunnetta nyt kun olen jäänyt lopullisesti yksin asuntoomme. Herääminen tyhjästä sängystä on aivan hirveää ja kaipaan jatkuvasti läheisyyttä. Mies viettikin luonani taas viime yön minun pyynnöstäni, mutta tuntui hinkuvan uuteen kotiinsa niin pian kuin mahdollista. Toki minulla on ystäviä...Mutta mikään ei korvaa sitä ihanaa läheisyyttä mitä mieheltä sain...Tuntuu, etten saa mistään otetta tai elämästä ollenkaan kiinni. Arkisten asioiden hoitaminen, kuten ruuanlaitto, siivoaminen, meikkaaminen jne tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta...Olen opiskelija, joten kouluun lähtökin on jäänyt välistä nyt monena aamuna, sillä en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni, ylös sängystä ja valmiiksi ihmisten ilmoille. Haluan vain (ex)avomieheni viereeni ja hän haluaa vain olla yksin/kavereidensa kanssa/erossa minusta. Valehteleekohan hän, kun väittää edelleen rakastavansa?
Pelottaa, etten ikinä pääse hänestä yli. Pitäisi vaan ottaa etäisyyttä häneen, mutta irti päästäminen tuntuu liian vaikealta. Toivon vaan, että jonain päivänä palaisimme yhteen, sillä minä rakastan häntä oikeasti edelleen.
Vasta tällä viikolla mies muutti pois yhteisestä kodistamme. Eron jälkeen kaikki nämä lähes kolme kuukautta elimme ikäänkuin olisimme edelleen parisuhteessa. Teimme asioita yhdessä, kävimme kaupassa, oli intiimiä kanssakäymistä ja sylikkäin nukkumista jne...Mies väittää edelleenkin rakastavansa minua, korostaa kuitenkin, ettemme ole enää yhdessä. Ja heti kun muutto hänen uuteen kämppäänsä lähestyi ja lopulta mahdollistui, hän etääntyi minusta enemmän ja enemmän, Ikäänkuin työnsi pois luotaan ja siltikin väitti että rakastaa jne...Tuntui kuitenkin, että kaikki pusut, hellät sanat antoi minulle vastentahtoaan....Halusi kai yrittää hyvitellä ja helpottaa oloani......
Tunnen suunnatonta yksinäisyyden tunnetta nyt kun olen jäänyt lopullisesti yksin asuntoomme. Herääminen tyhjästä sängystä on aivan hirveää ja kaipaan jatkuvasti läheisyyttä. Mies viettikin luonani taas viime yön minun pyynnöstäni, mutta tuntui hinkuvan uuteen kotiinsa niin pian kuin mahdollista. Toki minulla on ystäviä...Mutta mikään ei korvaa sitä ihanaa läheisyyttä mitä mieheltä sain...Tuntuu, etten saa mistään otetta tai elämästä ollenkaan kiinni. Arkisten asioiden hoitaminen, kuten ruuanlaitto, siivoaminen, meikkaaminen jne tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta...Olen opiskelija, joten kouluun lähtökin on jäänyt välistä nyt monena aamuna, sillä en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni, ylös sängystä ja valmiiksi ihmisten ilmoille. Haluan vain (ex)avomieheni viereeni ja hän haluaa vain olla yksin/kavereidensa kanssa/erossa minusta. Valehteleekohan hän, kun väittää edelleen rakastavansa?
Pelottaa, etten ikinä pääse hänestä yli. Pitäisi vaan ottaa etäisyyttä häneen, mutta irti päästäminen tuntuu liian vaikealta. Toivon vaan, että jonain päivänä palaisimme yhteen, sillä minä rakastan häntä oikeasti edelleen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihmistä voi rakastaa ilman, että haluaa en ihmisten kanssa viettää loppu elämäänsä. Eli varmasti hän rakastaa sinua, mutta ei halua sinun kanssasi olla.
Lopeta yhteydenpito häneen, se on paras keino tässä tapauksessa. Yritä pakottaa itsesi sinne kouluun, vaikka se pahalta tuntuukin. Älä anna tulevaisuutesi (koulutuksesi) pilaantua tämän takia, koska jos koulusi menee nurin, tulet olemaan erittäin surullinen tulevaisuudessa, että miksi annoit tämän asian vaivata sinua näin voimakkaasti.
Usko tai älä, kyllä sinä hänestä pääset ylitse, viimeistään silloin kun uuden miehen löydät. älä kiirehdi ja anna itsesi levätä. Ikävä on varmasti, mutta kyllä se ajan mittaan helpottaa. Kannattaa vaikka lukea eroihin ja ikävään perustuvia kirjoja, joista voit saada voimaa ymmärrykseen ja jatkamiseen.
Ikävä kyllä se, miten paljon sinä rakastat, ei tule muuttamaan sitä miten hän tuntee. Jos hän on päätöksensä tehnyt ja sinulle selvästi siitä sanonut, se on jo tehty.
Välillä hän on antanut ymmärtää, että yhteenpaluu joskus tulevaisuudessa olisi mahdollista. Tiedän, etten saisi jäädä jumittamaan niihin puheisiin, mutta en vaan osaa enkä pohjimmiltani edes halua päästää hänestä irti... Vain hänelle voin purkaa aidosti tunteitani ja vain ja ainoastaan hänen seurassaan on parempi olla, vaikka ei enää seurustellakaan.
Olen erittäin hukassa koko tulevaisuuden suhteen, sillä en usko löytäväni sopivampaa elämänkumppania mistään. En viihdy baareissa ja tuntuu, ettei nykyään kumppania löydä kuin ravintoloista...Pelkään jääväni loppuelämäkseni yksin..Eromasennus on vaikuttanut negatiivisesti myös itsetuntooni...Jopa töissä asiakaspalvelutilanteet tuntuvat joskus aivan ylitsepääsemättömän hankalilta, vaikka ne eivät ennen ole aiheuttaneet minulle minkäänlaisia ongelmia. Lisäksi mitä koulunkäyntiin tulee...minulla on jo takanani yksi tutkinto, joka on alana samaa kuin mitä nyt opiskelen...Ongelmana vain, ettei ala kiinnostakaan minua pätkän vertaa. Olen aivan hukassa, sillä haluaisin opiskella hoitoalaa, joka taas on mahdotonta minulle, sillä olen suunnattoman veri- ja piikkikammoinen... Joten eipä tuota motivaatiota ole tuohon opiskeluun muutenkaan, tämä ero vaan oli jotenkin viimeinen pisara siinäkin asiassa...
Kertomasi miehen käytös viittaa siihen, että on toisia naisia. Olisin asiasta ihan varma. Haluaa nyt itselleen cool- elämää. Sekä sinut että vieraat naiset. Yhdessä asuessa omatunto ja syyllisyys kolkutti, siksi halusi oman asunnon. Mahdollistat tietämättömänä miehelle rusinat joka pullasta ilman syyllisyyttä pettämisestä.
Itse olen 100% varma, ettei ole toisia naisia. Mikään ei viitannut siihen koko kolmen kuukauden yhdessä asumisen aikana eron jälkeen. Tosiaan sillä tehtiin asiat yhdessä, kuten seurustelunkin aikana, hän ei saanut outoja puheluita tai viestejä...Ihmisenäkin hän on sellainen, että tuskin ihan helposti saisi naisia juoksemaan peräänsä, on kiinnostunut lähinnä tietokoneista...Sehän se varmaan hänen aivonsa onkin surkastuttanut, eikä sosiaalisia taitoja ole opittu kun koko ikä on vietetty tietokoneen ääressä pelejä pelaten.
Eli voin oikeasti sanoa, että toiset naiset voitte unohtaa.
Jos et tykkää verestä/piikeistä niin miten olisi jos vaikka alkaisit opiskella röntgenhoitajaksi? En tiedä mitä koulutus pitää sisällään mutta enpä ole nähnyt heidän pistävän. Tämä tälläisena heittona.
Niin pahalta kun se tuntuukin pitää vaan päästää irti. Se on parasta mitä itsellesi voit nyt tehdä. Exä on jo kertonut tilanteesta sinulle, eika halua kanssassi omista henkilökohtaisista syistä jatkaa.
Anna ajan kulua ja nythän sinulla on aikaa miettiä mitä oikeasti elämältäsi haluat. Tee se! Eroon liittyvät tunteet eivät tapa, ne saa ja pitä käydä läpi kaikessa kauheudessaan. Mutta älä tee itsellesi karhunpalvelusta ja jää roikkumaan ajatukseen hänestä. Rakkaus tuskin kuolee koskaan, se vain muuttaa muotoaan. Ja jos teidät on tarkoitettu yhteen niin kyllä se sitten tulevaisuudessa järjestyy.
Omasta erostani 4 vuoden suhteen jälkeen on melkein kolme kuukautta. Ei ole helppoa ei, mutta pikku hiljaa, askel askeleelta matka helpottuu ja omaa tilaa, itsenäisyyttä ja persoonaa alkaa arvostaa.
Muista että selviät tästä varmasti, niin kaikki muutkin on eroista selvinneet!
Mies haluaa hyötyä sinusta jotenkin, siksi rakkauden tunnustukset. jos toista rakastaa ei halua erota senhän nyt ymmärtää kuka tahansa. Mieti mikä sinussa tai sinun asumisessa tai muussa voisi hyödyttää häntä.
Minä erosin avokistani vuosi sitten ja hän teki tuota samaa, pitkään vielä eron jälkeenkin, viimeksi kuukausi sitten vietettiin leffailta halaillen jne. Mutta kuitenkin mutkien kautta sain selville että hänellä oli koko ajan myös toinen nainen satunnaisesti ja nyt vihdoin hän on myöntänyt seurustelevansa naisen kanssa. Eli mikään käytöksessä tms ei viitannut muihin naisiin joten saattaa sillä sinunkin exälläsikin olla jotain sutinaa. Minä olen myös todella pahoilla mielin koko jutusta ja tunnen oloni huijatuksi vaikka ei yhdessä enää oltukaan. Vähän olen mustasukkainenkin vielä mutta melkein vuoden kun toinen vielä roikkuu hihassa ei ole mahdollistanut omaa täydellistä ylitse pääsemistä suhteestamme. Nyt minä olen se joka jäi yksin kuin nalli kalliolle särkynein sydämmin ja mieheke se mennä heilastelee onnellisena uuden naikkosensa kanssa. Eli koko ajan kyseessä oli vain se että kunhan hänellä oli kaikki hyvin, hyvä mieli ja sai mitä halusi niin muilla ei sitten niin väliä ollutkaan... olen niin pettynyt.
Minä en vain jaksa uskoa niihin toisiin naisiin. Hän käy luonani yökylässä ja silloinkin kun on uudella asunnollaan niin juttelemme usein monia tunteja iltaisin skypessä...Vaikka hän ei aina olisikaan yötä luonani, vietämme tosiaan näitä leffailtoja myöskin.
Tällä hetkellä hän viettää poikien kanssa aikaa toisella puolella suomea. Nämä hänen kaverinsa kuulemma jotenkin saivat hänet puhuttua ympäri, että hän palauttaisi facebook-profiilinsa takaisin, jonka oli poistanut jo joskus kun seurustelimme vielä. Ei ollut kauhean kiva kirjautua sisään ja nähdä ilmoitus hänen sinkkuudestaan, jota oli kuulemma kylläkin yrittänyt piilottaa, ja piilottikin sitten lopulta kun tajusi, että se oli julkisena tietona esillä. Siksi se tuntui niin pahalta koska meillä on ollut niin mukavaa yhdessä viime päivinä ja välillämme on oikeasti ollut sellaista kemiaa kuin suhteemme alussa. Ja nyt tuntuu, että hän palasi facebookiinkin vain siksi, että saisi sitä kautta yhteyden mahdollisiin uusiin tuttavuuksiinkin...Toki saatan tehdä tästäkin asiasta hiukan ison draaman, mutta tuntuu vaan siltä, kun palaa sinne sattumalta eromme jälkeen. Hän myös oli olevinaan jonkinasteinen absolutisti seurustelumme aikana (itse en ole mikään alkoholista kieltäytyvä hippi), mutta tämäkin asia on kummasti muuttunut erottuamme. Mitä hittoa oikeasti?
Millä verukkeella hän tulee yökylään? Pyydätkö sinä?
Yleensä se olen valitettavasti minä joka pyydän...:( Kerran hän on pyytäänyt minua omaan kämppäänsä yökylään.
Osaan niin samaistua oloosi.. Seurusteltiin 5vuotta ja mies jätti viikko sitten syynä juurikin riitely.. Emme kuitenkaan mielestäni normaalia enempää riidelleet, siksi en usko selitystä vaan veikkaan toista naista.. On niin hylätty ja yksinäinen olo. Tuntuu ettei millään ole enää mitään merkitystä ja tekisin mitä vain päästääkseni takaisin vanhaan elämääni.. Yritän kuitenkin minimoida yhteydenotot mieheen vaikka toivonkin joka sekunti että hän soittaisi ja ottaisi minut takaisin.. En tiedä miten tästä jatkaa eteenpäin..
Kolme viikkoa sitten mieheni jätti minut. Kaikki alkoi, kun käyn UK viettää lomaa setäni kanssa, yritin ottaa yhteyttä häneen, mutta se ei tule läpi. Joten kun tulin takaisin UK huomasin hänet lady suudella hänen makuuhuoneessa, olin turhautunut ja se antaa minulle uneton yö. Kutsuin ystäväni kertoi hänelle mitä tapahtui ja hän ottaa minut loitsu ruokaa, joka auttoi häntä kauan sitten. Ja minä häneen yhteyttä ja en koskaan uskonut, että loitsu toimii niin helposti, koska en usko loitsua tai jotain nimeltään maaginen koska olen yhteyttä moniin oikeinkirjoituksen pyörät saada hänet takaisin kaikki ne on otettava rahani ilman tulosta. Olen iloinen voidessani kertoa, että mieheni on palannut ja sitoutunut minut rauhaan ja hän tekee mitä pyydän häntä tekemään rakkautta ja huolenpitoa. Kaikki kiitos [email protected] suuri taikuri, joka auttoi minua palauttamaan mieheni minulle. Olen Lina Peter.
Kaikella ystävyydellä, päästä irti menneistä päästäksesi eteenpäin elämässäsi.
Älä ole missään yhteydessä Ex:si kanssa, tiedän että sattuu, mutta tiedän myöskin, että selviät siitä alkuvaiheen kivun mentyä ohitse.
Arvosta itseäsi, et ole tuollaisen miehen arvoinen!