Onko itsemurha synti?

Sanokaa et mitä mieltä te ite ootte? Ajatteletteko et jos joku tekee itsemurhan et se olis itsekäs teko tai syntiä? tai että ei pääse sitten taivaaseen? Toivon et tähän tulis mielipiteitä ja vastauksia.

En kyllä muotoillu kysymystä niin että olisin kysynyt oman elämän lopettamista varten pääsenkö taivaaseen, vaan ihan yleisesti .. mutta samakai se on täällä myöntää kun ei kukaan nimimerkin kautta mua tunne :D

Mutta todella haluun tietää että pääseekö taivaaseen ja onko syntistä tappaa itsensä? Uskon kuitenkin jumalaan ja haluaisin saada sisäisen rauhan taivaassa, en helvetissä :/
Elämä vaan on kurjaa, en enään nauti elämästä ,vaan pakoilen sitä kotona ja päivät menee itkemiseen ja makoilemiseen.. kaupassa käyn myös ja salilla. Samoin on menny jo ruokahalu, eli kuihdun jossain vaiheessa kuitenkin.
Tiedän että oon säälittävä, ei sitä tarvitse tulla tänne kertomaan, tiiän myös että kaikesta voi selvitä, enään ei vaan jaksa. Jättäkää mielummin kommentoimatta mitään kun laittamalla asiattomia viestejä.. tulee vaan entistä paskempi olo, vaikka tää onkin vaan netti.
kiitos jo valmiiksi jos jollain on mietteitä alkuperäisiin kysymyksiin, haluun vaan tietää :)

Aika rankka aihe sinulla, mutta varmaan se niin on jos itse harkitusti ja tietoisesti tappaa itsensä, niin aika vaikea kuvitella että se olisi Jumalan tahdon mukainen teko, vaikka kenties uskoo Jumalan olemassaoloon se ei kerro siitä että asiat Jumalan kanssa kuitenkaan olisi kunnossa. Ajatus itsensä tappamisesta ei kuitenkaan ole Jumalasta lähtöisin, vaan ihan sieltä vastapuolelta siltä joka on valehtelija ja valheen isä, eli kannattaa miettiä mitä ajatusta uskoo.

Elämässä tulee paljon pettymyksiä siksi että ihminen kulkee oman tahdon tietä, ihminen etsii onneaan omia valintojaan tekemällä, mutta kun maailma ei anna sitä yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista minkä se lupasi, niin ihminenhän pettyy tähän elämään. Toivottavasti saat jotakin kautta apua itsellesi toisista ihmisistä, mutta yksi vaihtoehto on se että annat itsesi ja koko elämäsi Jumalan käsiin, omasta kokemuksestani voin sanoa että se elämä ei ole tyhjää ja merkityksetöntä, jos sinä itse et löytänyt onnea ja tyytväisyyttä tästä elämästä, niin anna Jumalalle mahdollisuus tulla sinun elämääsi ja vaikuttaa siinä, niin sinä saat sen sielunrauhan ihan jo tässä ajassa. Toivon että saat ongelmiisi apua.

ps. olen myös itse käynyt tuon itsemurha tarjouksen edessä aikanaan, onneksi ymmärsin silloin että se oli valetta, ne asiat jotka minua silloin painoivat ovat tänä päivänä kaikki poissa.

Arto T
Mukava kuulla että sä oot päässyt kaiken yli ja voit nyt nauttia elämästä :) !

Tiedän kyl et ei oo jumalan tahto että joku tekee itsemurhan, jos kuolema olis jumalan tahto, niin kuolis jostain muusta syystä kun oman käden kautta :)
Pelottaa vaan että en saa rauhaa missään, jos joudun helvettiin? Uskon kuitenkin että synnit saa anteeksi.. (tässä tapauksessa itseaiheutettu kuolema)

Mä luin just mun vanhaa päiväkirjaa. Oon ekan kerran 6 vuotta sitten miettiny tätä, mut päätin jatkaa elämää. Ja oon rukoillu, enkä oo ollu edes paha ihminen.
Mua pelottaa kans et entä jos oon edellisessä elämässä ollu joku kamala hirviö-ihminen, et oon satuttanu muita ja ollu paha. Ja tää elämä ja kärsimys on mulle rangaistus siitä..ja ellen kärsi vaan teen itsemurhan joudun helvettiin..

Kristinuskossahan ei ole tuota jälleensyntymisoppia joka on itämaisissa uskonnoissa, kristinusko katsoo että tämä elämä on täällä maan päällä ainutkertainen siksi tämä elämä ei voi olla rankaistus jostain aikaisemmasta elämästä. Eli tuo on kyllä sitä vastapuolen propagandaa, jolla se yrittää ajaa sinut nurkkaan toimimaan oman tahtonsa mukaan.

Synnit saa anteeksi jos katuu niitä ja nöyrtyy niitä Jumalalta anteeksi pyytämään, syntien anteeksiantamus on hieman kuin armahdus rikolliselle joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää se saa armon. Mutta en usko että voi ajatella noin että voi vapaasti tehdä väärin ja ajatella että kyllä Jumala varmaan antaa anteeksi, ei se noin toimi. Miten enää silloin voi katua ja tehdä parannusta jos tappaa itsensä, sehän on kaiken loppu, ei enää silloin ole tietä parannukseen.

Kirjoituksestasi voi päätellä, että sinulla on jonkinlainen käsitys siitä että Jumala on olemassa, mutta ei varsinaista henkilökohtaista kosketusta tähän Jumalaan tai tarkkaa tietoa tästä. Ei Jumala halua että kärsit, vaan hän haluaa antaa sinulle aivan jotain muuta, merkityksellisen elämän ja kokonaan uudenlaisen elämän täällä maan päällä, mutta tämä ei onnistu jos seuraat jatkuvasti oman tahtosi tietä. Jos ihminen haluaa taivaaseen päästä, niin ihmisen pitäisi oma elämänsä antaa Jumalan käsiin, vaikka esim. rukouksessa antaa Jumalalle lupa tulla sinun elämääsi ja muuttaa ja vaikuttaa sinun elämässäsi, se tarkoittaa sitä että kaikki muuttuu sinun elämässäsi jo täällä maan päällä. Jumala ei kuitenkaan tällaista tee väkisin vaan sinun pitäisi itse antaa Jumalalle lupa tähän.

Arto T

Kiitos kovasti, että jaksoit kirjottaa noin pitkän viestin ja omaa tulkintaa!

"Miten enää silloin voi katua ja tehdä parannusta jos tappaa itsensä, sehän on kaiken loppu, ei enää silloin ole tietä parannukseen." Toi pisti kyllä miettimään, että aivan tottahan toi on.
Nyt musta tuntuu et sekoan, ja henkisesti oon niin riekaleina ja hajalla etten oikeen jaksa miettiä mitä kirjottaisin.. mua pelottaa nyt vielä enemmän, sillä enmä halua kuoleman jälkeen minnekkään missä mun on paha olla, enkä mä halua olla itsekäs, tai että joku pettyy muhun. Haluaisin vaan ymmärrystä omille valinnoille, mutta tuntuu ettei kukaan kuuntele tai ymmärrä, edes jumala. En olis halunnu sanoa tota, mutta siltä musta tuntuu..rangaistukselta. Mä oon itse hylänny kaiken, kaiken sen mikä mun elämässä on ollut arvokasta, ja mulla on järjettömän huono omatunto siitä. Mä en enään halua että kukaan pettyy muhun tai pitää mua pahana, silti haluan vaan pois. En oo koskaan löytäny omaa paikkaani maan päällä ja oon niin turhautunut. Ikäänkuin oon vanginnut itse itseni johonkin kuplaan mistä en pääse pois..
Mä en edes jaksa ajatella mitä mä nyt tohon kirjoitin, lisää omista tuntemuksista joo mutta tässä ei oo mitään järkeä. Tunnen itteni ihan idiootiksi enkä itsekkään ymmärrä itteäni.

"funtsin"

Vaikka ateistina tarkastelen asioita täysin eri näkökulmasta kuin Arto T, olen suurelta osin samaa mieltä hänen kanssaan.

Juuri sinun osaltasi itsemurha on kaikkea muuta kuin suositeltava vihtoehto. Olen varma, että joku ihminen välittää sinusta ihan oikeasti. Vanhempasi? Sisaruksesi? Joku työ- tai koulukaverisi? Itsemurhalla aiheutat mittaamatonta kärsimystä juuri niille, joista eniten välität.

Profiilisi mukaan olet 20-vuotias. Itselläni tuntuivat vaihtoehdot olevan kovin vähissä teini-iässä, kun kamppailin homoseksuaalisuuteni kanssa ja luulin sen vievän minut minut kadotukseen. Nyt kuitenkin kaikki on taas hyvin, vaikka tuolloin näin vain mustaa ympärilläni.

Nyt ehkä sanot, että minun on helppo sanoa, kun en tunne olosuhteitasi. Ehkä niin, mutta onko kaikki niin täysin peruuttamatonta, ettekö voisi ottaa uutta alkua joissain asioissa? Jos tuntuu sille että puuttuu voimia, ehkä Arto T:n ratkaisu on sinulle kuitenkin se oikea? En nyt tässä ota sen todellisuuteen kantaa - tärkeää on se miten KOET sen.

Monet ihmiset ovat selvinneet havaitsemalla, miten paljon ilon aiheita heillä on ympäristössään. Itse elän juuri nyt ulkomailla, missä näen valtaan monen asian olevan sadoilla tuhansilla ihmisillä paljon huonommin kuin 99 %:lla suomalaisista.

Olen lämpimin ajatuksin yhdessä puolisoni kanssa vierelläsi. Toivoisin niin kovasti voivani valaa sinuun rohkeutta ja elämänuskoa...

#sehän on kaiken loppu, ei enää silloin ole tietä parannukseen." Toi pisti kyllä miettimään, että aivan tottahan toi on.#

Hyvä että huomasit tuon ei itsemurha ole mikään ratkaisu, mutta kyllä sen huomaa että olet pahasti rikki.

#ettei kukaan kuuntele tai ymmärrä, edes jumala. En olis halunnu sanoa tota, mutta siltä musta tuntuu..rangaistukselta. Mä oon itse hylänny kaiken, kaiken sen mikä mun elämässä on ollut arvokasta, ja mulla on järjettömän huono omatunto siitä.#

Yleensä se johtuu siitä että ihminen haluaa kulkea oman tahtonsa tietä, kulkea omaa tietään Jumalan tahtoa kyselemättä ja sitten sotkimme asiamme. Mutta haluan jättää sinulle rukouksen jota voit rukoilla jos haluat vaikka ihan päivittäin ja edelleen toivon että saat apua myös toisilta ihmisiltä.

"Jumala minä olen sotkinut asiani todella pahasti ja tehnyt väärin, minä kadun vääriä tekojani ja pyydän anteeksi, minä en omin voimin enää saa omaa elämääni selvitettyä, minä pyydän että tule sinä minun elämääni ja muuta se, minä haluan oman elämäni jättää sinun käsiisi, aamen."

-jos tätä rukoilet tosissasi ja vakavissasi, niin minä uskon että myös Jumala on silloin tosissaan.

exhellari86

Juuri sinun osaltasi itsemurha on kaikkea muuta kuin suositeltava vihtoehto. Olen varma, että joku ihminen välittää sinusta ihan oikeasti. Vanhempasi? Sisaruksesi? Joku työ- tai koulukaverisi? Itsemurhalla aiheutat mittaamatonta kärsimystä juuri niille, joista eniten välität.

Tällä hetkellä mä en ole töissä missään, yrittäny oon saada :)
Toinen vanhmmista katkas välit kokonaan muutama vuos sitten ja toista nään joskus, se toinen ketä joskus nään niin vuosia sitten hoki joka päivä, kuinka haluaisi mun kuolevan koska koki että mä olen rangaistus hänen elämässään, osoitti ikkunasta näkyvää junarataa ja sanoi että " jompikumpi meistä makaa tuolla radalla joku kaunis pv" On nykyään pyytänyt kyllä anteeksi käytöstään, mutta en mä ikinä pysty varmaan antamaan anteeksi kaikkea.

Profiilisi mukaan olet 20-vuotias. Itselläni tuntuivat vaihtoehdot olevan kovin vähissä teini-iässä, kun kamppailin homoseksuaalisuuteni kanssa ja luulin sen vievän minut minut kadotukseen. Nyt kuitenkin kaikki on taas hyvin, vaikka tuolloin näin vain mustaa ympärilläni.

Nyt ehkä sanot, että minun on helppo sanoa, kun en tunne olosuhteitasi. Ehkä niin, mutta onko kaikki niin täysin peruuttamatonta, ettekö voisi ottaa uutta alkua joissain asioissa? Jos tuntuu sille että puuttuu voimia, ehkä Arto T:n ratkaisu on sinulle kuitenkin se oikea? En nyt tässä ota sen todellisuuteen kantaa - tärkeää on se miten KOET sen.

Mulla ei oo koskaan oikeestaan ollu vaikeeta seksuaalisuuden kannalta mikään. Tosin, omaan ehkä maailman huonoimman itsetunnon jonka takia oon aika hukassa. Mä oon omalla toiminnallani jopa saanu mun kaverit katoomaan mun ympäriltä, just ne keitä rakastan eniten mun elämässä, mä en jotenkin enään uskalla edes ottaa yhtyttä mun ystäviin! Koska juuri heitä oon kohdellu huonosti sillä että oon linnoittautunu omaan kotiin enkä soitellu kellekkään :/ en haluais olla negatiivinen mutta jotenkin on tosi vaikee olla nyt toiveikas mistään, eniten kaduttaa se että oon menttäny mun ystävät, omalla käytöksellä, koska nyt oon aivan yksin ja pelkään. Mä nostan hattua sulle ja kaikille muille ketkä on jaksanu tsemppaa itsensä vaikeiden asioiden yli ja pystyy taas nauttimaan elämästä, se on jotain niin upeeta!!

"Olen lämpimin ajatuksin yhdessä puolisoni kanssa vierelläsi. Toivoisin niin kovasti voivani valaa sinuun rohkeutta ja elämänuskoa... "

Liikutuin tosta, ja aloin itkemään, kiitos! Olet hyväsydäminen ihminen. Sunlaisia ihmisiä maailma tarvitsee. Kaikkea hyvää teille, ja kiitos että kirjoitit :)

Arto T

"Hyvä että huomasit tuon ei itsemurha ole mikään ratkaisu, mutta kyllä sen huomaa että olet pahasti rikki. "

Huomasin kyllä, annoit aihetta miettiä että haluanko mä todella tappaa itseni ja joutua helvettiin.. en todellakaan halua sitä, mutten uskalla rukoilla niin että antaisin mun elämän jonkun käsiin. Tiedän että kuoleminen on ehkä sitten se helpoin ratkaisu ja todella typerä sellainen, mutta kun ajattelen sitä että sen jälkeen saa rauhan niin mun sisälle tulee lämmin ja hyvä olo, helpottunut.

Hirmuisen iso kiitos sulle että oot vastannut mulle , ja oon ihan ihmeissäni siitä ettei mua olla haukuttu lyttyyn täällä :)!

"että oon menttäny mun ystävät, omalla käytöksellä, koska nyt oon aivan yksin ja pelkään."

Jos ne on oikeita ystäviä, voit omalla käytöksellä saada ne takaisin! Olisiko iso homma ottaa luuri käteen, laittaa tekstiviesti joka alkaa "Anteeks ny oon ollu näin hiljaa pitkän aikaa. Voitaisko tavata..." tai vastaava?

Koetapas.

#mutten uskalla rukoilla niin että antaisin mun elämän jonkun käsiin. Tiedän että kuoleminen on ehkä sitten se helpoin ratkaisu ja todella typerä sellainen, mutta kun ajattelen sitä että sen jälkeen saa rauhan niin mun sisälle tulee lämmin ja hyvä olo, helpottunut.#

Jos todella joutuu kadotukseen niin tuskin sen jälkeen on rauhaa ja hyvää oloa, mutta varmaan ymmärsit tämän itsekin, mutta älä siis usko valheeseen.

Elämän antaminen Jumalan käsiin on pelottava ratkaisu, mutta se on myös todellinen ratkaisu, mutta ehkä sinun kannattaa etsiä seurakuntaa jossa saisit oppia lisää Jumalasta jotta uskaltaisit paremmin luottaa Jumalaan ja siihen että Hän rakastaa sinua ja haluaa sinun parastasi. Jotta sitten uskaltaisit tuon ratkaisun tehdä.

" ja oon ihan ihmeissäni siitä ettei mua olla haukuttu lyttyyn täällä :)!"

Miten kukaan voisi haukkua lyttyyn kaltaisesi kärsivän, apua ja ystäviä tarvitsevan ihmisen? Huiomaatko miten erilaisista lähtökohdistamme huolimatta Arto T:llä ja minulla on aivan yhtäläinen huoli sinun hyvinvoinnistasi?

Ainakin meidät tekisit itsemurhallasi hyvin, hyvin surullisiksi.

exhellari86

"Jos ne on oikeita ystäviä, voit omalla käytöksellä saada ne takaisin! Olisiko iso homma ottaa luuri käteen, laittaa tekstiviesti joka alkaa "Anteeks ny oon ollu näin hiljaa pitkän aikaa. Voitaisko tavata..." tai vastaava?"

Toivon että voisinkin, en edes muista milloin oon viimeks nähny mun ystäviä, ja ikävä on ihan kamala.. joku kuitenkin vaan estää, en tiedä mikä ja musta tää on ihan naurettavaa käytöstä iteltäni... vihaan yksinolemista mut jotenkin en silti haluu nähä ketään vaikka ikävöinkin kokoajan. Voi johtua siitä että en jotenkin haluu että mun ystävät saa tietää kuinka epätoivonen musta on taas tullu..

Arto T

"Elämän antaminen Jumalan käsiin on pelottava ratkaisu, mutta se on myös todellinen ratkaisu, mutta ehkä sinun kannattaa etsiä seurakuntaa jossa saisit oppia lisää Jumalasta jotta uskaltaisit paremmin luottaa Jumalaan ja siihen että Hän rakastaa sinua ja haluaa sinun parastasi. Jotta sitten uskaltaisit tuon ratkaisun tehdä."

niin.. jotenkin pelottava ja ehkä jopa ahdistava ajatus siltikin.. en tiedä onko musta siihen..

#niin.. jotenkin pelottava ja ehkä jopa ahdistava ajatus siltikin.. en tiedä onko musta siihen.. #

Ihmisen on hyvin vaikea tehdä tuota ratkaisua, monesti tosiaan pitää joutua elämässään todella ahtaalla, että uskaltaa tuon ratkaisun tehdä. Monestihan se on niin että ne jotka pärjäävät elämässä muutenkin hylkäävät tuon ratkaisun, kun he eivät omasta mielestään tarvitse sellaista ja taas monet jotka ovat todella ahtaalle joutuneet turvautuvat tuohon ratkaisuun. Siksi ei pidä ihmetellä sitä jos seurakuntakaan ei koostu täydellisistä ihmisistä, vaan niistä jotka ovat myöntäneet oman epätäydellisyytensä ja nöyrtyneet parannukseen.

Kuitenkin sinä olisit jo itse ollut valmis tekemään itsemurhan, mikä olisi ollut kaiken loppu, niin menetätkö mitään sillä että annat Jumalalle mahdollisuuden. Jos se ratkaisu pelottaa sinua niin sano se Jumalalle ja pyydä Häntä johdattamaan sinua. Elämä Jumalan yhteydessä on portti aivan erilaiseen elämään jossa hyvin monet asiat muuttuvat sinun elämässäsi, mutta sinun pitää itse suostua ja valita tuo tie, väkisin Jumala ei sille tielle vie.

John: 37
37 Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.

Ei ole synti. Itsemurhaan johtaa sairaus, yleensä depressio.

Jumala ymmärtää sairasta.

Toivottavasti kenenkään ei tarvitse päätyä epätoivoisessa tilassaan itsemurhaan, toivottavasti apua löytyy.

Mulle opettaja kerto et ei pääse D:

ajattele asia sillä tavalla, että Luoja on sisälläsi, ei ulkopuolella. Siis et tarvitse kirkkoa siihen väliin.
"taivas" on luterilainen harha, ja ihmisen keksimiä määreitä myös vastapaikkoineen.
"synti" on karmaa itseään ja toisia kohtaan.
Tämän valossa karman mukaan itsemurhaaja syntyy uudelleen samoihin olosuhteisiin, jotka vallitsivat elämässä joka johti itsemurhaan.

EI. jokaisella on ajatuksia elämän poluilla.
tuntuu ettei jaksa, siksi tuntuu etttä ainoa ratkaisu on itsis.
siis se ei ole synti eikä häpeä. joskus ajattelen parempi kuolla kun elää omassa ahdigossa.. mieti mitä voi olla edessä jos elät. kirjoita kirjaan mitä mieltä yleensä olet elämästä.

on se synti .jumalalla on vain oikeus päättää meidän päivät