Olen tapaillut kolmen kuukauden ajan ihanaa miestä. Siis aivan ihanaa.
Luulin etten löytäisi maailmasta miestä, joka on hauska, kohtelias, ajattelevainen, ottaa minut huomioon, saa minut tuntemaan että olen erityinen, kannustaa minua asioissa jotka ovat minulle tärkeitä, uskoo minuun ja jakaa kanssani samat elämänarvot ja ajatusmaailman.
Hän on esitellyt minut perheelleen ja ystävilleen kuten myös minä olen vienyt hänet näytille. Perheeni ja ystäväni ovat vilpittömästi onnellisia puolestani, kun näkevät kuinka paljon tälle miehelle merkitsen.
Olen alusta alkaen miettinyt voiko tämä olla edes totta että kohdalleni on sattunut jotain näin hyvää...
Mutta mikä minua mietityttää ja miksi tätä nyt kirjoitan on se että mies on alusta alkaen saanut minut tuntemaan oloni erittäin hyväksi ja erityiseksi mutta viimeaikoina keskustelujen lomassa olen saanut hänen puheistaan erittäin selvän käsityksen että hän pitää minua isokokoisena eli hänen sanojensa mukaan 'et ole pienikokoinen mutta et myöskään lihava vaan jotakin lähimaastosta eli pullea', hän sanoi myös mahaani isoksi (jota se ei ole) ja että minun tarvitsisi varmaan mennä salille ja että hän toivoo ettei minusta tule enää isompaa... Olen kurvikas nainen, en lihava. Olen noin 160 cm pitkä ja painan noin 58 kiloa. No - enhän mikään langan laiha malli ole. Kuitenkin urheilen säännöllisesti, minulla ei ole selluliittia vaan tasainen tiimalasi vartalo. Olen alkanut epäilemään että onko minulla vääristynyt kehonkuva itsestäni vai mistä tässä on kyse. Olen aina ollut sinut vartaloni kanssa ja pitänyt itsestäni, kukaan ei ole aijemmin valittanut ulkonäöstäni - päin vastoin olen aina ajatellut että saan olla onnellinen siitä että olen nätti ja minulla on kauniin mallinen sopusuhtainen vartalo, mutta nyt tämä mies on saanut minut ajattelemaan että olen todella liian isohko hänelle ja minun tarvitsee tehdä vartalolleni jotain. Emme ole käyneet tätä keskustelua vain yhden kerran vaan suhteellsen monesti lyhyen ajan sisään ja nyt mietin tosissani että: Miksi hän tekee näin? onko hänelle todella minun ulkomuotoni iso ja merkittävä tekijä? ja jos on niin miksi? ja miksi hän tahtoo minun voivan siitä pahoin ja tietävän ettei hän ole minuun tyytyväinen - vaikka sanoo olevansa erittiäin onnekas kun on löytänyt näin kauniin ja hyväsydämmisen älykkään naisen? Miksi hän loukkaa minua tietoisesti tällä asialla? joka ikinen mies tietää että jokaista naista sattuu negatiiviset huomautukset hänen vartalostaan. Jos ja kun olen hänelle niin tärkeä kun hän muilla puheilla antaa ymmärtää - MIKSI hän tekee niin ison numeron minun NORMAALIKOKOISESTA vartalostani.
Ajatukseni ovat todella ristiriitaiset asian kanssa ja tunnen oloni erittäin loukatuksi ja jopa typeräksi. Olenko itse liian herkkä vai onko tässä miehessä ihan aidosti narsistin piirteitä, en ymmärrä. Ajatuksia?
Luulin etten löytäisi maailmasta miestä, joka on hauska, kohtelias, ajattelevainen, ottaa minut huomioon, saa minut tuntemaan että olen erityinen, kannustaa minua asioissa jotka ovat minulle tärkeitä, uskoo minuun ja jakaa kanssani samat elämänarvot ja ajatusmaailman.
Hän on esitellyt minut perheelleen ja ystävilleen kuten myös minä olen vienyt hänet näytille. Perheeni ja ystäväni ovat vilpittömästi onnellisia puolestani, kun näkevät kuinka paljon tälle miehelle merkitsen.
Olen alusta alkaen miettinyt voiko tämä olla edes totta että kohdalleni on sattunut jotain näin hyvää...
Mutta mikä minua mietityttää ja miksi tätä nyt kirjoitan on se että mies on alusta alkaen saanut minut tuntemaan oloni erittäin hyväksi ja erityiseksi mutta viimeaikoina keskustelujen lomassa olen saanut hänen puheistaan erittäin selvän käsityksen että hän pitää minua isokokoisena eli hänen sanojensa mukaan 'et ole pienikokoinen mutta et myöskään lihava vaan jotakin lähimaastosta eli pullea', hän sanoi myös mahaani isoksi (jota se ei ole) ja että minun tarvitsisi varmaan mennä salille ja että hän toivoo ettei minusta tule enää isompaa... Olen kurvikas nainen, en lihava. Olen noin 160 cm pitkä ja painan noin 58 kiloa. No - enhän mikään langan laiha malli ole. Kuitenkin urheilen säännöllisesti, minulla ei ole selluliittia vaan tasainen tiimalasi vartalo. Olen alkanut epäilemään että onko minulla vääristynyt kehonkuva itsestäni vai mistä tässä on kyse. Olen aina ollut sinut vartaloni kanssa ja pitänyt itsestäni, kukaan ei ole aijemmin valittanut ulkonäöstäni - päin vastoin olen aina ajatellut että saan olla onnellinen siitä että olen nätti ja minulla on kauniin mallinen sopusuhtainen vartalo, mutta nyt tämä mies on saanut minut ajattelemaan että olen todella liian isohko hänelle ja minun tarvitsee tehdä vartalolleni jotain. Emme ole käyneet tätä keskustelua vain yhden kerran vaan suhteellsen monesti lyhyen ajan sisään ja nyt mietin tosissani että: Miksi hän tekee näin? onko hänelle todella minun ulkomuotoni iso ja merkittävä tekijä? ja jos on niin miksi? ja miksi hän tahtoo minun voivan siitä pahoin ja tietävän ettei hän ole minuun tyytyväinen - vaikka sanoo olevansa erittiäin onnekas kun on löytänyt näin kauniin ja hyväsydämmisen älykkään naisen? Miksi hän loukkaa minua tietoisesti tällä asialla? joka ikinen mies tietää että jokaista naista sattuu negatiiviset huomautukset hänen vartalostaan. Jos ja kun olen hänelle niin tärkeä kun hän muilla puheilla antaa ymmärtää - MIKSI hän tekee niin ison numeron minun NORMAALIKOKOISESTA vartalostani.
Ajatukseni ovat todella ristiriitaiset asian kanssa ja tunnen oloni erittäin loukatuksi ja jopa typeräksi. Olenko itse liian herkkä vai onko tässä miehessä ihan aidosti narsistin piirteitä, en ymmärrä. Ajatuksia?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Olen mies, joka en pidä pyylevistä naisista! Joten olisikohan miehelläsikin kyse samasta asiasta.
Et myöskään näytä pitävän kieliopista.
Kuulostaa että miehellä on joku ongelma. Pidä kiinni omista kannoistasi, voi olla että mies näkee vääristyneesti naiskehot median ja nykyisten sairaalloisten laihuusihanteiden vuoksi.
Miehellä on ongelma, kun huomauttaa naisen liikakiloista?
160 senttiä ja 58 kiloa on normaalipaino.
Ei kuulosta hyvältä. Hänhän on sinut valinnut sellaisena kuin olet!
Minulla oli kerran mies joka nosti minut ensin jalustalle ja sitten alkoi hiljalleen tuo nakertaminen. Pikkuhiljaa minussa oli vaikka minkälaista vikaa. Ole tarkkana ettei mies vaan ole tuollainen. Lopulta itsetuntoni oli niin murskana ettei vaihtoehtona ollut enää kuin ero.
Itsellä samanlainen kokemus. Olin aluksi miehen unelma, sitten alkoi pieni arvostelu asian jos toisenkin suhteen, ja lopulta tunsin olevani epäkelpo about kaiken suhteen. Lopputuloksena lähdin kävelemään - ja kuulin "kyliltä" seuraavan pari vuotta miehen tilitystä siitä, mikä luonnevikainen ääliö olin.
Onneksi se soosi on takanapäin. Tänään olen yhdessä sellaisen miehen kanssa, jolle olen SOPIVA - en liikaa jotain tai liian vähän jotain, kuten tälle exälle!
No, mitenkäs, myös minulla kuvaamanne miestyyppi. Ensin kehutaan ja sitten nälvitään. Ja ihan kaikesta, kaikki mitä teen tai miltä näytän, on väärin. Ristiriitainen kokemus siksi, että huomaan kyllä muiden miesten olevan varsin tyytyväisiä ulkonaiseen olemukseeni, siis mieheni arvostelu ei voi pitää paikkaansa. Lopullinen ratkaisu puuttuu vielä, ehkä on erottava ennenkuin särkee itsensä.
Minulle kävi samoin, mutta dissaaminen alkoi vasta mentyämme naimisiin. Pala palalta hän vei itsetuntoni täysin, en pysty näkemään itsessäni enää mitään hyvää. Jotenkin lopulta heräsin tilanteeseeni ja viimeisillä voimillani erosin. En usko, että enää ikinä pystyn parisuhteeseen miehen kanssa, olen niin rikki, vaikka ulospäin vaikutan ihan tavalliselta. Ihmisille mies puhuu kaikkea paskaa minusta edelleen ja kiusaa miten pystyy.
Ap.lle sanon, että pakene, kun vielä voit. Et halua tällaista elämää itsellesi. Pienestä se alkoi minunkin kohdallani, en olisi ikinä uskonut joutuvani tähän tilanteeseen.
Olisiko vaihtoehto voinut olla korjata ne viat eli ylipaino?
Pakko sanoa, että pyöreähkön puoleinen kuitenkin olet, 160 cm pituutta ja 58 kg painoa. Itse olen 167 cm ja painoa 67 kg ja lihavaksi itseni luokittelen.
Mikä tuntuu liian hyvältä, niin usein se onkin liian hyvää ollakseen totta.
Ääliö. Katsopa faktat jostain painoindeksitaulukosta. 160 cm/58 kg on täsmälleen normaalipainon keskiarvoviivalla, samoin 167 cm/67 kg, eli ns "lihomisvaraa" on molemmilla...Voi luoja sentään...
Silmämääräisesti melko lihavatkin ovat painoindeksin mukaan normaalipainoisia.
Jos on tiimalasivartalo, niin silloin on varaa painaa enemmän kuin suoremmalla vartalonmallilla, koska paino ei kerry vyötärölle.
Aika paljon riippuu vartalonmallista, miten painonsa kantaa. En todellakaan usko, että näytät "pullealta", mutta toisaalta tiimalasin muoto voi hämätä myös toiseen suuntaan eli jos peppu on pyöreä ja lantio leveä, saattaa silti olla toisen silmään pyöreä.
On niin paljon ihmisistä kiinni miten he toisensa näkevät.
Kyllä sinä olet varmasti kaikilla mittapuilla normaalivartaloinen. Sano miehelle, että "Aijjaa, painoindeksin, puntarin ja peilin mukaan olen normaali".
Ei ihme, että nykyään kaikki pennut oksentaa ruuan ulos, kun 150cm 50kg on lihava, 160cm 60kg on lihava...voi jestas!
Älkääs nyt, jopa mulle on joskus sanottu (ei oma mies tosin) että olen lihava (olen 164cm/54kg, 85-64-92) vaikken todellisuudessa ole, minulla on vaan leveä lantio ja sekin suvun perintöä.
Itse olen hoikkaan kroppaani ja leveään lantiooni tyytyväinen, kävelytyyli on naisellisen keinuva :) Mies sen pisti merkille katsellessaan minun ja siskoni kävelytyylejä.
Onko leveä lantio sama kuin leveä perse, tässä tapauksessa?
En ole kuullutkaan, että kaikki pennut oksentaisivat syömänsä ruuat ulos. Käsittääkseni ylipaino on merkittävästi suurempi ongelma.
Kannattaa ettiä mies joka tykkää pömppiksestä. Niitäkin löytyy. Ja jos sinulle kelpaa myös mies, joka on vähän ruipelo tai lievästi ylipainonen. Niin se on, että ne jotka on vähän "epätäydellisiä" on mukavia ihmisiä koska tajuaa ettei kukaan ole täydellinen eikä tarttekaan olla.
Minullakin on kokemus ikävästä ukosta, joka huomautti mm. isoista hampaistani. No minäpä tokaisin vihaisena, että itelläs on rumat silmät!!!! Erohan siitä aikojen saatossa tuli ja hyvä että tuli. Luonnevikaisia on kaikki jotka yrittää muuttaa kumppaniaan tai muuten vaan littaa itsetuntoa. Sairasta touhua.
Vedä rajat. Sano, että et halua enää kuulla huomautuksia painostasi tai vatsastasi. Ja pidä kiinni niistä rajoista. Ikävä kyllä tuollainen huomauttelu ei lupaa hyvää. Älä suostu lähtemään niihin keskusteluihin, koska ennen pitkää hän manipuloi sinut menettämään itsetuntosi. Ja kun hän on vienyt itsetuntosi niin hän hylkää ja etsii uuden, vahvan naisen, jota voi ihailla.
Pelkäätkö, että mies saa manipuloitua naisen kuntosalille ja täten edistämään naisen omaa terveyttä? Olisipa kauheaa.
Jos manipulointi tapahtuu toisen itsetuntoa lyttäämällä ja läskiksi haukkumalla niin kyllä on kauheaa. Parempi vaihtoehto olisi kannustaminen, ilman ikäviä vihjailuja.
Tuollaiset miehet ovat itsetuntovammautuneita, osittaisnarsisteja. Olet heitä parempi, silloin pitää löytää jotain, millä alentaa. Lisäksi ne miehet osaavat ulkopuolisille näyttää olevansa valioluokkaa. Otan osaa ei hyvältä kuulosta suhteenne jatko:(
Olet ymmärtänyt väärin. Mies ei ole itsetuntovammautunut, vaan nainen on lihava. Siitä on kyse.
Eipä ollut kovin ihana mies ja kohtelias kun alkoi hakkumaan kroppaasi. Olet normaalivartaloinen joten ei sun salille tarvii mennä jollet itse halua. Sanot sille idiootti miehelles että sinä tiedät minkälainen olet ja et tule siitä muuttumaan joten voit hyväksyä sen tai lähteä ovesta ulos. Taitaa olla joku kontrolli friikki se miehes tai jopa narsisti et alkaa määräilemään sua kaikesta. Äläkä ala itse luulemaan että olet jotain muuta kuin olet.
lievästi ylipainoinen... ei hyvä
Kyllä salille "pitää" mennä vaikka olisikin normaalipainoinen - mitä aloittaja ei ole.
Olet varmaan tavannut miehen joka antoi ymmärtää et on hyvä mies mut onkin joku idiotti joka haukkuu naisten vartaloita. Varmaan on haukkunut muiden naisten vartaloitakin. Kannattaa heti oikeesti sanoa et sä tykkäät omasta vartalostas ja et tule sitä muuttamaan millään lailla. Mä heittäisin tollasen miehen pihalle ja sillä ei tosiaan ole tapoja. Kerro myös vanhemmilles ett mitä se miehes on sasnonut sulle.
ei kaikilla naisilla ole hyvät vartalot?
Minä taas puolestani heittäisin itse itseni pihalle, mikäli huomaisin naiseni lihoneen eikä järkipuhe tehoaisi.
onko mielessäsi käynyt se, että mitäs jos mies kokee teidän olevan sielunkumppaneita ja samalla aaltopituudella, ja tämän vuoksi luottaa sinuun ja omaan harkintakykyysi siitä kuinka hänen puheensa otat ja sen vuoksi on aidosti rehellinen kanssasi ja kertoo sinulle rehellisesti mitä hän sinulta ja vartaloltasi toivoo?
Mikä oikeus kenelläkään on toivoa toisen vartalolta yhtään mitään? Toisen tyydyttämistäkö varten täällä ollaan? Jos ei miellytä, ei ole pakko seurustella. Ap:n mies on pelkästään itsekäs ja ilkeä, sillä ei ole rehellisyyden kanssa mitään tekemistä.
On itsekästä olla lihava.
Tarkoitat siis, että mitä jos mies onkin tyhmä? Kukaan järkevä mies ei kerro naiselle totuutta - paitsi viimeisenä keinona, jo valmistautuneena eroon.
160cm ja 58kg ei TODELLAKAAN ole mikään pyöreä edes ! Äly hoi idiootit jotka moista väitätte. Eli ALOITTAJALLE:
olet todellakin sopusuhtainen, normaalivartaloinen, jopa hoikahko nainen. Jos kerran urheilet, tiedät, että sinussa on myös lihasta. Se selittää osan painosta (ääliöt).
Nyt on sellainen juttu, että ei kuulosta hyvältä. Toivon, että tuo miehen käytös oli ohimenevä vaihe. Älä missään nimessä, missään vaiheessa, ala miettiä, että olisit lihava. Ilmoita tylysti, että tästä asiasta ei enää puhuta, ja että sinä olet itseesi erittäin tyytyväinen. ja jos hän ei, hän voi miettiä mitä asialle tekee. Sano, ettet ole lihomassa, mutta et myöskään aio laihduttaa. Ja se on sinun kehosi.
Itse asiassa miehesi kommentointi muistuttaa hieman minun mieheni (myös seurustelu alussa) juttuja. Välillä ihmettelen mitä hän kanssani tekee, kun olen aina muka jotenkin pullea. Olen sinua kyllä 10kg painavampi, ja saman pituinen. Silti minussa on myös lihasta, ja voin sanoa, että myös sitä plösöä, mutta en silti ole mielestäni mitenkään epäviehättävä. Toivon laihtuvani tuon 10kg, mutta sen teen itseni, en miehen takia. Hän tietää sen. Mutta ottaa kyllä aivoon tuollainen älykääpiö joka kehtaa minua 10kg kevyemmälle naiselle vihjailla painosta?? Huhhuh! Jo on markkinat.
Jos mies alkaa nakertaa itsetuntoasi myös muissa asioissa, jätä hänet. Jos tämä on ainoa asia, ja hän jatkaa ja sinulla on ikävä fiilis, jätä hänet. Jos saatte asian puhuttua ja hän lopettaa, toivotaan että tajuaa mitä hänellä on ja näkee sinut sellaisena kuin pitääkin. Mietin että onko hänellä itsellään jotain ongelmia oman vartalonsa suhteen, vai mistä oikein on kyse?
Tsemppiä jatkoon!
Ei laihtuminen ole mikään toivon asia. Oma elopaino on ihan jokaisen itse päätettävissä.
Ei kuulosta yhtään kivalta.. Itsehän sitä oman kumppaninsa saa valita. Minäkin olen valinnut omani ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin on. Jos olisin halunnut jotain muuta, en olisi tähän ruvennut.
no mitäs jos ap:n mies on ihan normaali aikuinen mies joka arvostaa naiskauneutta?
naiset kun saavat arvostella ja vaatia miehiltä kyllä asioita, mutta ei tämä "tasa-arvo" toisinpäin tietenkään toimi!
Ei, kyllä miehet ihan itse myös saavat valita suhteensa ja naisensa. Ja jos ei hyvää löydy, he voivat olla yksin. On ihan turhaa kitinää niin naisilta kuin miehiltä, että he muka joutuisivat olemaan suhteessa, missä heitä haukutaan ja arvostellaan. Ei ole mikään pakko. Meidän maassamme etenkin kun on mahdollisuus valita, erota, olla yksi, kaksin ja miten nyt kenelläkin tuuria käy ja pystyy ja valitsee. Pakko ei ole kuitenkaan olla kenenkään kanssa.
Jos huono suhde on parempi sitten kun olla yksin niin se on oma valinta. Jos ei koskaan löydä hyvää suhdetta, vika voi olla itsessä, että on liian vaativa, tai kuten varmaan suurimmalla osalla: huonoa säkää. Kaikki eivät koskaan löydä kestävää suhdetta ja sellasta se elämä nyt vaan on, tasan ei käy onnen lahjat.
Samalla tavalla, jos ei pokka riitä siihen, että etsii oikeasti itselleen sopivaa ja hyvää kumppania, tai ei pysty hyväksymään sitä riskiä, että jos ei vaan "tyydy" niin voi olla ettei sopivaa sitten koskaan löydy, niin se on voi, voi. Mutta oma valinta.
Eli lakkaa sinäkin vaan levittämästä tuota pa*kapuhetta ja turhaa kitinää, ei ole semmoista tasa-arvoa eikä se edes asiaan millään tavalla liity, että sinun olisi mikään pakko seurustella ja elää naisen kanssa, joka sinua jatkuvasti arvostelisi ja sinulta koko ajan vaatisi, sinä kuten naisetkin, valitsette ihan itse.
En ymmärrä tuota aikuisten (muka aikuisten) ihmisten ikuista ruikutusta. Miehet valittaa, miten naiset muka saa suhteessa arvostella ja käyttäytyä miten haluaa: kuka heidät siinä suhteessa pakottaa olemaan? Naiset kyselevät "onko mieheni narsisti" tai mikä hullu milloinkin: jos et ole psykiatrian ammattilainen älä sellaista turhaan leiki vaan päätä ihan ihmisenä, ihan itse, kuka sinulle sopii.
Kasvatteko te aikuisiksi ollenkaan?
Toki omasta elämästään saa syyttää ketä vaan, todellista vastuuta se ei muuta. Toki voi luovuttaa oman elämänsä avaimet muille, mutta sitten pitää kestää se, ettei ne muut ehkä siitä välitä.
Ja lopettakaa jo tuo kulunut ja lapsellinen "tasa-arvon" hokeminen paikkoihn ja asioihin, mihin jokaikinen idioottikin tajuaa, ettei se kuulu. Sinäkään et ole noin tyhmä, joten älä esitä noin tyhmää.
Vai pitääkö nyt teidän mieliksenne sanoa, että ei pelkoa: "tasa-arvo" toteutuu ihan täydellisesti koska naiset ja miehet tuntuvat olevan yhtä lapsellisia, narsistisia ja tyhmiä tässä asiassa.
Minä lähtisin lätkimään, jos en kelpaisi sellaisena kuin olen.
Voi että. Tässä taas nähdään, mitä ajattelematon mies voi saada kommenteillaan aikaan. Jos tunnet olosi hyväksi ja sopusuhtaiseksi vartalossasi, sinun ei kannata ottaa mitään ongelmaa miehen sanomisista. Jos hän on sinuun ihastunut juuri sellaisena kuin olet, niin en kyllä ymmärrä tuollaista suunnanmuutosta.
Onko hän itse niin täydellinen kaikinpuolin, että on kanttia arvostella toista. Ala sinäkin huomauttelemaan jostain hänen ominaisuudestaan, oli se sitten vartalo tai jotain muuta, niin ehkäpä tämä mies huomaa kuinka hän on loukannut sinua.
Ei ole kysymys sinun liiallisesta herkkyydestäsi, vaan miehesi asenteista sinua kohtaan. Jos ei toista hyväksy eikä kunnioita, niin silloin suhteella ei kyllä ole tulevaisuutta.
Ei tässä ole kyse siitä oletko pömppö, lihava tai mitä. Varmasti ihan sopiva ja kaunis - onhan hän sinuun ihastunut. Narsistilta kuullostaa - miksi on sinut valinnut kumppanikseen jos et kerran miellytä silmää. Itsellä ihan sama tilanne, paitsi että laihduin suhteen aikana silkasta pahasta olosta 4 kiloa -> nyt 50/160. Olin tähän itsekin tyytyväinen ajatellen että ehkä mies oli ihan oikeassa (varoitti lihomasta enempää) ja edelleen saan kuulla samaa vihjailua, ellen vielä pahempaa: "kannattaakohan ostaa suklaata ettei ala takki kiristämään" tai "parempi ollakin syömättä nakkeja iltapalaksi että pysyy linjat kunnossa". Harrastukset hän on valinnut minulle sen mukaan minkälaisesta kropasta pitää eli mistä ennen pidin, eivät nyt sittenkään kelpaa liian miehisinä vaikka alussa aiheuttivat hänessä ihailua. Itse ei pidä minkäänlaista huolta enää itsestään, ennen niin komea mies. Ei syö, ei nuku, ei käy salilla. Tässä on paljon muutakin, eli katsohan vaan tarkkaan mihin suuntaan mihesti käytös tuosta lähtee. Lemmikistä olen luopunut niin ikään, vaihtanut työtä, paikkakuntaa, autoa jne. miellyttääkseni häntä - jotenkin kaikki kävi kuin huomaamatta. Siskoani hän ei voinut sietää. Mitä olen lukenut noista toisen takia luopumisista, ovat vaan vallankäytön muotoja ja aina vaan pahemmaksi menee. Mies milloin haluaa antaa minulle kaiken mitä tarvitsen, sitten kuin puskista lakkaa pitämästä yhteyttä - yleensä sen jälkeen kun on itse tehnyt jotain joka minua loukkaa ja on saanut kuulla siitä. Ei kuulemma halua kuulla minusta silloin mitään. Sekin on jännä että koko ajan tulee lisää estoja ja rajoituksia suhteeseen hänen mielensä mukaan, mistään ei sovita enää yhdessä enkä varmasti tule saamaan sellaista suhdetta KOSKAAN mitä haluaisin ja mitä hänkin on aina näyttänyt haluavan - mutta kääntää takkinsa miten sattuu. Epäilin alusta asti narsistiksi, nyt on oltu vuosi yhdessä ja irtipääseminen ON vaikeaa. Yleensä "koukuttamiskeinona" on erojen jälkeen hänellä sääliin vetoaminen, vähän entistä paremmat lupaukset ja matkat, jotka varataan ja siten ollaankin taas seuraavaan matkaan asti kiinni. Nytpä ajattelinkin että saa lähteä aivan itsekseen, kun ei ole pitänyt yhteyttä viikkoon eikä pidä itsekään sovituista asioista kiinni ts. jättää kuin nallin kalliolle miten vaan itsellensä sopii. Olen tullut siihen tulokseen, että vaistojaan kannattaa kuunnella. Mikä puhuu kuin narsisti, käyttäytyy kuin narsisti ja näyttää narsistilta, todennäköisesti myös on narsisti. Minut herätti viimein työkaveri (mies) joka sanoi että haloo, nyt herätys.
Itsellä mies joka ei arvostele sanallisesti ulkonäköäni, mutta ei myöskään milloinkaan sano mitään positiivista minusta. Ikinä hän ei ole löytänyt vartalostani mitään hyvää. Vaikken ole normaalia naista rumempi eikä liikakiloja ole.
Itse olen löytänyt ja sanonut hänestä paljon hyvää, vaikka hän on ihan tavallisen näköinen eikä mikään Mr Suomi noin yleisesti ottaen itsekkään.
En siis ole meistä jotenkin rumempi osapuoli mutta siltä itsestä tuntuu, kun ikinä ei toinen keksi mitään positiivista minusta, ei missään tilanteessa.
Miesten oma itsetunto on joko niin nollissa, ettei naisen ulkonäöstä uskalla mitään hyvää sanoa, ikäänkuin se olisi itseltä pois.
Tai sitten ovat niin itseään täynnä, että itsensä ihailun valokeilassa paistattelu jättää väkisin naisen varjoon jossa heitä ei huomata. Paitsi silloin kun miehellä on jotain tarpeita jotka nainen voisi täyttää.
Nyky naisten täytyy olla niin vahvoja ja kovettaa itsensä, monta kertaa olen murehtinut itsekseni, kun koen olevani se joka tukee toisia ja pitää perheen pystyssä.
Jos minulla on huolia joita haluaisin jakaa tai jos kaipaisin apua tai edes yhtä hellää sanaa, ei sitä mieheltä irtoa.
Ja senverran ylpeyttä on jäljellä etten ala tivaamaan, eikö minussa ole mitään hyvää, jos toinen ei sellaista koskaan oma-aloitteisesti sano.
Kai pitäisi vain lähteä pois , muuttaa koirani kanssa, sillä se arvostaa minua sellaisena kuin olen.
Nykyajan mieheille nainen ei tunnu muutenkaan olevan enää yhtään mitään.
Sen huomaa siitäkin miten naisia arvioidaan kuin karjaa markkinoilla.
Ulkokuori on joka miehelle tärkeämpi kuin naisen persoona.
Naisten vanheneminenkin on näille ikinuorille miehille niin kauheaa.
Pakostakin ajan myötä rypistyvä nahka ja harmaantuvat hiukset.
Niinpä en usko kovin monien nykyisen sukupolven miesten pitkin parisuhteisiin pystyvän tämänkään takia.
Rikkaat miehet voivat saada pitkän parisuhteen, kun ostavat itselleen riittävän nuoren vaimon, joka ei ehdi yhtään vanhentua ennen iäkkään miehensä kuolemaa.
"Rikkaat miehet voivat saada pitkän parisuhteen, kun ostavat itselleen riittävän nuoren vaimon, joka ei ehdi yhtään vanhentua ennen iäkkään miehensä kuolemaa."
Olen rikasta miestäni 13 vuotta nuorempi, mutta eipä tunnu tämäkään yhtälö toimivan. Tuo raha tuntuu olevan yksi syy lisää tehdä mitä lystää, ei kelpaa nätti ja nuorikaan. Noooo, eiköhän aika tuonkin korjaa. :D T. edellinen, ei ostettavissa
Se, että mies on naisen kanssa, ei tarkoita, että nainen on varmasti ihan sopiva ja kaunis. Rumilla ja lihavillakin naisilla on puolisot, jotka ei varmasti ajattele, että se nainen on ihan sopiva ja kaunis.
Kyllä miehet kehuvat naistansa kauniiksi, jos siihen on aihetta.
Miehesi kuulostaa ihan Juhalta...
Sinähän puhut exästäni....
"Miksi hän tekee näin? onko hänelle todella minun ulkomuotoni iso ja merkittävä tekijä?"
On minunkin vaimoni antanut ymmärtää, että kaljuuntuminen on epäseksikästä, lihaksia saisi olla enemmän ja varustus isompi. Hän myös toivoisi enemmän kunnianhimoa ja saavutuksia uralla. Mutta entä sitten? Olen kolmen tähden mies. Kukapa ei haluaisi viiden tähden miestä? Mutta kolme tähteä on parempi kuin kaksi, ja siihen vaimo on tyytynyt.
"sanoo olevansa erittiäin onnekas kun on löytänyt näin kauniin ja hyväsydämmisen älykkään naisen"
Takerru mieluummin tähän.
"joka ikinen mies tietää että jokaista naista sattuu negatiiviset huomautukset hänen vartalostaan"
Hm, en tiedä miten asiat on sanottu, joten en tiedä, onko loukkaantumisesi kohtuutonta.
Tapauksessasi pätee kaksoisstandardi. Naiset saavat arvostella miehiä ja vaatia heitä muuttumaan. Miehet eivät saa vaatia naisilta mitään.
Mies valmistautuu eroamaan ap-kirjoittajasta.
Olet suurikokoinen. Ex-tyttöystäväni oli 170cm ja 60kg ja ylimääräistä oli ihan riittävästi, että hän on nyt ex. Saisit painaa pituuteesi nähden maksimissaan 50kg ellet sitten harrasta jotain fitnesslajia, jolloin tietysti lihakset saavat painon nousemaan.
Jos et ymmärrä olevasi lihava, sinulla todellakin on täysin vääristynyt kuva itsestäsi.
Jos et ymmärrä olevasi häiriintynyt paskanpuhuja, sinulla on todellakin täysin vääristynyt kuva itsestäsi.
Ja ex-tyttöystäväsi (jos sellaista oikeasti on), luultavasti kiittää luojaansa joka ilta nukkumaan mennessään (toivottavasti paremman miehen viereen) siitä että pääsi kaltaisestasi järjen riemuvoitosta eroon.
Olet normaalikokoinen vain siten ajateltuna, että tänäpäivänä on normaalia olla lihava.
Järkkyä. Painan tällä hetkellä 47 kg/157 cm. Jos minuun iskettäisiin 20 voipakettia rasvaa painaakseni 57, niin todellakin olisin lihava. Nytkin on varaa vielä ottaa pari-kolme kiloa pois näyttämättä laihalta. Sutjakammalta näyttäisin siinä vaiheessa.
Mieti vähän, paljonko 20 voipakettia oikeasti on ja mieti sen jälkeen, olisiko vara ottaa vähän poiskin?
Sä et oo varmaan nähny paljon ihmisii elämäs aikana vai?
Jotta oisit mun kokonen, niin suhun pitäis iskee 60 voipakettia. Kuvittele 60 voipakettia viereesi kasattuna. Veikkaampa että en ole noiden voipakettien kokoinen. Entä mietippä oikeasti lihavat ihmiset. mietippä vaikka satojen voipakettien kasaa - luuletko tosiaan että voit "nähdä" jonkun konkreettisen koon mielessäsi? Vertauksesi on huono.
Luuletko tosiaan että se paino on pelkkää rasvaa? Aika paljon siinä on mm. myös ihoa ja lihasta jne. Vettä ja kaikkea. Ihminen ei ole pelkkää rasvaa ja lihoessa myös muiden osuuksien/aineiden määrä lisääntyy.
Järkyttyisit kun näkisit, minkä verran normaalipainoiset ihmiset oikeasti painavat ja kuinka isoja eroja heissä ulkonäöllisesti on. On mahdotonta veikata toisten painoa pelkän ulkonäön perusteella ja toisinpäin. Entäpä sitten sinua liikunnallisemmat ihmiset, ovatko hekin pelkkiä voipaketteja?
Voisit mennä juttelemaan jollekin tuosta voipakettikammostasi.
Voin kertoo, että tuota paria kolmea kiloa ei normaalipainoisilla ihmisillä juurikaan huomaa. Mulla tulee ennen kuukautisia varmaan 2kg jo pelkästä nesteestä ja häipyy sitten kuukautisten aikana. Ite en vois ees painaa 47, koska olisin alipainoinen, vaikka oon sua nippanappa 10cm pidempi. Ite en edes haluaisi olla liian hoikka, koska haluan että mulla on muotojakin. En ymmärrä ajattelutapaasi.
MIehen pitää hyväksyä sinut sellaisena kuin olet. Jos et kelpaa hänelle niin vaihda miestä. Todennäköisesti enemmin tai myöhemmin mies alkaa löytää sinusta muutakin "vikaa" ja sinä varmaan kilttinä tyttönä muutat itsesi punahiuksisestä blondiksi niinkö?
Minulla on kokemus tuollaisesta miehestä.. narsistiksi heitä kutsutaan. Murskasi itsetuntoni niin että sairastuin ruumiinkuvahäiriöön, masennukseen ja anoreksiaan. Haukkui minua lihavaksi ja nautti siitä. Pahimmillani olin 167/39,5. Nyt 167/42 ja pikkuhiljaa paranemaan päin.. Älä anna miehesi viedä sinulta kaikkein tärkeintä asiaa elämässäsi : itseäsi.
voi luoja näitä läskejä...
Tyhmillä on pää täynnä läskiä, sitä ei voi laihduttaa vaan ainoastaan leikata kokonaan pois.
En sinnäkin, SINUN pitää tietää oletko tyytyväinen itseesi vai et. Naiset, teillä on aikuisina ihan itsellänne vastuu siitä että tiedättekö keitä te olette. On ihan sama, mikä miehen diagnoosi on, et sinä ole terapeutti etkä psykologi. Et sinä osaa tehdä kenestäkään mitään analyysia ammattimaisesti. Mutta itsesi sinä tunnet.
Oletko lihava? Saako sinulle sanoa siitä? Saisiko sinulle sano jos olisit: saako siis lihavaa loukata? Oisko se hyvä suhde? Saako sinua loukata ja arvostella? MIllainen on hyvä suhde ja hyvä mies?
Alkuaikoina kuka tahansa voi esittää mitä vaan, kyllä kai sen tiedät? Tiedät, kyllä. Joten se on mielikuvaa, vaaleanpunaiset lasit ja fantasiaa. Me tiedämme kaikki sen. Ja senkin tiedät, että se mikä on liian hyvää ollakseen totta, hyvin usein myös on.
Joten onko miehesi alunperinkin ollut LIIAN hyvää ollakseen totta? Me olemme kaikki ihmisiä, muista se. Onko siis todellisuuden hetki koittanut, nytkö hän näyttää Oikean Minänsä? Joten mitä uskot, sitä mikä hän osoittaa arjessa olevansa vai sitä fantasiaa mikä alussa oli?
Oletko sanonut siis hänelle että hän loukkaa. Oletko suoraan ihmetellyt hänelle, miksi hän haluaa puhua painostasi. Miten hän reagoi? Oletko kertonut että Sinä pidät itseäsi normaalina ja kysynyt suoraan, onko hänellä joku ongelma? Oletko sanonut että sinä et sitten kuuntele mitään kakkaa ja että hän on kyllä nähnyt sinut koko ajan. Ole vähän itsevarmempi ja tiukempi. Saat totuuden nopeammin. Jos hän jatkaa ja sinulla on paha olo, on ihan sama mikä hän on: ei pahan olon suhteessa tarvitse olla.
Narsistin piirteitä ja lässyn lässyn. Yrittäkää nyt naiset tajuta vihdoinkin se, että jos teillä on paha olo suhteessa, se on ihan sama harrastatteko te kotipsykologiaa vai ette: te saatte lähteä pois! Yritä nyt tajuta, että SINÄ olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi. SINÄ olet se jonka pitää tietää oma tyytyväisyytensä, kehon kuvansa ja se millaisessa suhteessa SINÄ olet.
Olenko liian herkkä? Mistä v*tusta sitä muut tietää: sinun pitää tietää mitä sinä kestät tai et.
Onko miehessä narsistin piirteitä? Meissä kaikissa varmaan sillon tällön ainakin on, ihan kaikissa.
Miksi hän tekee numeron? No ei voi tietää kun ei tunne.
Miksi hän tekee noin? Varmaan häntä nyt joku nyppii.
Onko hänelle ulkonäkösi iso juttu? Varmana sitten on.
Mikään ei muuta silti sitä, että turhaan sä muilta kyselet. Sinä ihan itse valitset sen kuka sun kanssa on ja kuka ei.
Muuten, narsistiset/sairaat ei koskaan jää suhteeseen itsevarman ja terveen ihmisen kanssa. Joka tietää ihan tasan kuka on.
Eikä kukaan terve ja itsevarma kysele, onko hänen pakko olla suhteessa, missä hänen on paha olla. Eikä tarvi diagnoosia siihen, että haluaa etsiä muuta.
Viisaat sanovat ja oma kokemukseni kertoo samaa; jos asia on liian hyvä ollakseen totta, niin se ei ole totta! valitettavasti. Ei ole ongelma vetää myönteistä ja huomioonottavaa roolia kuukausia, se antaa itseasiassa energiaa tietylle ihmistyypille, joka saa siitä hyvän palautteen, näkee itsensä hyvänä toisten silmissä ja tässä pelissä nimenomaan sukulaiset ja tuttavat ovat avainasemassa sitä antaessaan.
Tulee mieleen, että pidä itsesi irti pidempään yhteisasumisista ja seuraa tilannetta ja miehen käytöstä sinua kohtaan. Jos sinulle tulee epätoivon hetkiä että jostain syystä pitää kiirehtiä, muuten "ehkä menetät" miehen, niin älä tee hätiköityjä ratkaisuja...mene vaikka salassa ammattilaisen puheille ja puhu omasta epätoivosta ja tilanteesta joka sen aiheuttaa. ne muutamat sataset saattavat säästää suunnattomalta kärsimykseltä, varsinkin jos biologinen kello kilkattaa.
Mutta teet niinkuin teet...sen mitä kylvät niin sen tulevaisuudessa niität..hyvänä tai pahana!