Miten opin hyväksymään sen, että minua on petetty? Erosta on nyt yli kuukausi mutta tunnen jonkinlaista inhotusta. Haluan hävittää kaiken mikä muistuttaa tuosta pettämisestä tai mihestäni mm. koristeesineet jotka olen saanut mieheltä, vaatteet, korut ja jopa huonekalut jotka olen saanut pitää eron myötä. Aika kalliiksi vaan tulisi hävittää tuo kaikki. Ajatus pettämisestä ja siitä, että minua on petetty etoo. Tiedostan kyllä sen, että tuota en saa tekemättömäksi mitä mieheni teki, että se on osa elämääni nyt mutta....
Miten opin hyväksymään pettämisen
Mitä teen?
18436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Riippuen omasta itsetunnostasi sanoisin että puolestavuodesta vuoteen. Aika parantaa haavat.
Erossa sain pitää kihlasormukseni mutta en ole päättänyt mitä sille teen. Heitänkö roskiin? En tee kyllä sillä mitään eikä se edestanut sitä mitä sen piti, uskollisuutta.
Vie Panttilainaamoon. Saat enemmän rahaa kuin kaikenmaailman Kulta Rahaksi palveluista. Ei sieltä tavaraa tartte takashakea määräajan päätyttyä.
Kanita se. Onko se nyt niin vaikeaa. Itkeä nyt materian perään.
Sun on pakko opetella elään asian kanssa. Muuta et voi. Vaikka hävittäisit kaikki tavarat ja sormuksen, niin et sinä sitä unohda. Mutta....
Pidä sormus voitonmerkkinä siitä hetkestä kun sinä pääset kaiken pahan yli. Kehystä vaikka ja ripusta seinälle kun pystyt ajattelemaan asiaa ilman kipua. Pettäminen on sinun vuoresi, jonka edessä sinä olet vahvempi.
Elä hyvä elämä, usko rakkauteen ja parisuhteisiin. Älä annan yhden ääliön määritellä elämääsi. Hänen tappionsa koko homma. Sinä voit katsella itseäsi aamuisin rehellisesti peiliin. Pettäjä on pettäjä kuolemaansa asti vaikka kuinka yrittäisi muuttua. Tahra on ja pysyy, epärehellinen ja alhainen teko on tehty ja sitä ei saa tekemättömäksi. Ikinä.
miksi hemmetissä pettäminen muka pitäisi hyväksyä?
anteeksi anto tuollaisessa tilanteessa viestittää vaan toiselle, että tämän käytös on ihan ok
Oletko täysin retardi? Luitko edes aloitusviestiä?
kuka näitä nyt jaksaa kaikkia lukea. hirveää soopaa täynnä. aika multaa muistot, senhän nyt jokaisen pitäisi tietää!
Elää aika paljon helpommin jos hyväksyy sen, että on joutunut petetyksi. Ei tarvitse ajatella asiaa aina kitkeränä ja katkerana. Anteeksiantamalla tekee itselleen kaikista suurimman palveluksen kun päästää irti vihasta. Ei se viha ja katkeruus haittaa kenenkään muun elämää kuin kantajansa.
Eihän sitä tarvitse edes sanoa toiselle, että antaa anteeksi. Anteeksi voi antaa vaikka toisen kuoleman jälkeen.
Mun mielestä paras teko petetyltä on se, että antaa anteeksi ja elää hyvän ja täyden elämän. En itse koskaan unohda pettämistä, kuten en sitäkään kun lapsena lensin pyörän tangon yli ja kolme hammasta katkesi. Molemmat tapahtumat ovat osa minun historiaani. Kumpikaan ei enää tee kipeää, vaikka molemmilla kerroilla sattui ihan järjettömästi.
Aika auttaa ja se hyväksyminen tulee sen myötä. Itsellä on aikaa pettämisen ilmitulosta 7kk ja asia ei juurikaan enää vaivaa. Tosin minä jatkoin avioliittoani, kuukausi sitten tein lopullisen päätöksen, kun avioeron harkinta-aika päättyi. Mies on aidosti pahoillaan ja koittaa korvata tekemäänsä. Eihän sellaista mitenkään voi korvata, mutta ehkä yrittäminen auttaa.
Anteeksi en ole antanut, mutta senkin aika varmasti tulee vielä. Pakkohan tämä on hyväksi osaksi minäänsä ja jatkaa vahvempana eteenpäin. Viha ja katkeruus ovat ainakin jo poissa. Itseni takia minä anteeksi annan, en mieheni.
Vähän ohi aloitusaiheen, mutta täsmennyksenä "myös petetyn" viestiin. Avioeron harkinta aika on ½ vuotta. Erohakemus on voimassa vuoden ja raukeaa itsekseen jollei eroa haeta vuoden kuluessa. Itse en erohakemusta vetäisi pois harkinta-ajan päättymisen jälkeen. antaisin sitten raueta aikanaan, jos silloin on hyvä olla olla yhdessä.
Ihan näin btw, itse kyllä hyväksyin asian, mutta en koskaan antanut anteeksi. Minusta ne on kaksi eri asiaa.
Minä en koskaan taas hyväksyny tekoa, mutta annoin anteeksi ihan itseni takia. Mun mielestä mun satuttamista ja loukkaamista ei tarvii koskaan hyväksyä, mutta voin hyväksyä sen, että mies teki väärän teon vajavaisena ihmisenä. Itse tekoa ei tarvii hyväksyä millään mittarilla. Tän sanoi mulle terapeuttikin. Ei kenenkään pää kestä sitä, että taipuis hyväksymään itsensä henkisen pahoinpitelyn.
Puhut niin täyttä totta. Meillä vaan pettämisen seurauksena oli lapsi joka tuli samaan kauppaan. Siinäpä pala purtavaksi. Jos vain olis tehnyt abortin. Lapsi on tietysti viaton mutta kuinka moni oikeesti pystyy vielä katsomaan miestään silmiin? Koskaan en pysty hyväksymään, annan hänen itse päättää miten lapsiasiansa hoitaa. Anteeksi annan koska elämänkatsomukseni on sellainen. Virheitä sattuu eikä nainenkaan viaton ole, tavallaan ymmärrän häntäkin miten ajautui epätoivoiseen tekoonsa. Kun en tapahtuneille mitään voi en voi pilata enää aikaani märehtimällä sitä asiaa päivästä toiseen. Tuska on aina läsnä kun näen lapsen sitä en kiellä. Nainen saa kostonsa jos sitä haetaan. Yksinäisten iltojen muodossa, yksin täytyy lapsen kanssa pärjätä, kantaa vastuu lapsesta yksin. Mies pitää suhdetta yllä lapseensa että lapsi ylipäätään tietää kuka isä on,elarit maksaa ja lapsekseen otti. Siinä on tarpeeksi heille. Jos me ihmiset voisimme antaa enemmän anteeksi ja pyytää anteeksi. Mies on luvannut ettei tarvitse enää elätä pelossa, muuta minulla ei ole. Vastausta en koskaan tule saamaan miksi.
Tarkoitat varmaankin miten pääset pettämisen yli ja eroon ikävistä ajatuksistasi. Mitään oikotietä tuskin on, mutta aika auttaa. Ja lukeminen. Paljon on kirjoitettu itsetuntemusopuksia, parisuhteesta, uskottomuudesta, erosta. Niitä lukemalla voi löytää paljon vastauksia kysymyksiin.
Mitäs hyppäät ensimmäiseen kelkkaan. Pitäisi hieman ensin tutustua ihmisiin ennen kuin sitoutuu. OMaa tyhmyyttä.
Pettämsestä toipuminen vie jonkun asiantuntijan mukaan 2-3 vuotta. Aika pitkään siis lopulta. Täällä oli myös silmät avaava artikkeli siitä, mitä petetty joutuu käymään läpi: http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/voiko-uskottomuudesta-toipua
Itse en ole päässyt yli siksi, että mies ei kadu vaan väittää ettei mitään ole tapahtunut.
Kuitenki todisteena sekä märät lakanat yhteisessä sängyssämme, että viestittely ja seksitreffien sopiminen tekstiviesteinä, minkä "satuin" näkemään.
( Ja vapaasti saa taas kivittää siitä että ne luin, kun halusin selvyyden tähän salaperäiseen huijausvyyhteen , jossa minusta tehtiin mielikuvittelija ja pettäjästä viaton pulmunen ).
Niin , vaikea on antaa anteeksi sitä mitä toinen ei anteeksi pyydä. Mutta itseni tähden annan anteeksi minäkin..vaikkei mies ikinä pyydä.
Miehet eivät halua luopua kummastakaan, ei sinkkuudesta eikä kodinhoitajan roolissa hääräävästä vaimosta.
Siksi monet miehet salaavat aina kaiken vielä sittenkin kun se on jo naurettavan päivänselvää että kakkonen on olemassa.